Suunnittelin tappaa isäni lapsena

Anonyymi

Olen paljon lukenut täällä juttuja missä esim.perheenisä on oikea tyranni ja huutaja jopa hakkaaja ym,..Vaimot valittaa ensin,miten kauhea tuo mies on ollu ja käytös ihan sikamaisen kauheaa...kunnes lopuksi sanotaan,että en haluaisi erota,kun hän toisaalta on niin ja niin ihana joskus jne...Eihän se muuten ,mutta nyt on nykyaika,jolloin eroaminen helpompaa ja vähempi lapsia ja kuitenkin sielä perheessä kärsii MYÖS ne lapset,,,Arvet kestää eliniän...Lapsista luullaan ,että ne sopeutuu kyllä kaikkeen,mutta väärä luulo.Pienenä tyttönä kun aina jouduin pelkäämään äidin puolesta ja lasten piti olla varuillaan,niin minä ihan oikeasti meinasin jättää isän kaivoon ja panna kannen kiinni(oisin jopa jaksanut raskaan kannen ehkä laittaakin)..olin kai 9-10v..Ainoa mikä esti sen oli pelko,et isä näkee minun naamasta ja ehtii pelastautua.(hän tyhjensi siis kaivon,koska ruostetta oli)..Olihan se hullu suunitelma ja ei olisi toiminut,kun huutanut ois apua,mutta minä en osannut sitä ajatella.Sanon vaan sen,etten kertonut tätä muille koskaan ...Joten miettikää myös lasta !!!

7 kommenttia

1Äänestä

Vastaukset

  • No meillä isä oli ilkeä ja väkivaltainen, niin äitiä kuin lapsiaan kohtaan.
    Meillä sattui naapurin isännälle tapaturma David traktorilla, jossa molemmissa jaloissa menivät reisiluut poikki.
    Minä menin ja pidin puhuttelun meidän Oliver traktorille. Miksi sinä et puolusta meitä, isää vastaan, David auttoi naapurin lapsia ja äitiä.

    Kerran sitten isä ajoi traktorilla kumoon ojaan, jäin traktorin alle, mutta ojan pelasti. Isä jäi suojaan traktorin painolta, kun suurin paino meni takarenkaille. Isä tipahti jytinässä istuinpenkin ja renkaan väliin, sai vain haavan otsaansa. Traktori nostettiin pois päältä, eikä muuta käynyt kuin arven jättänyt haava tuli isän otsaan.

    Minä kävin haukkumassa Oliverin sen jälkeen, kun isä oli hakannut tai haukkunut jonkun. Potkin renkaisiin ja kerroin mitä isä oli taas tehnyt. Kyllä naapurin David auttoi lapsia ja äitiä, siellä oli isäntä rauhoittunut, oli kuuleman lauhkea kuin lammas onnettomuuden jälkeen.
    (ehkä tajusi myös olevansa riippuvainen muista jalat poikki)
    Kerran en huomannut isää, joka seisoi Oliverin toisella puolella, kuuli sitten puheeni traktorille. En tiedä mitä siitä ymmärsi, mutta oli pitkään mietteliäs ja hiljainen..
    Minä pelkäsin isää, arpi oikein heloitti, kun isä suuttui ja huusi. Pelkäsin hänen ymmärtävän, että pyysin Oliveria lopettamaan isän ilkeän käytöksen, kuten David teki naapurin isälle.

    Olin tuolloin vasta 6-7 vuotias. Kyllä sydämessäni oli silloin isänkuolema, olin vihainen ettei se tapahtunut, vain naarmu tuli….
    .
    Nyt kaksi aikuista lasta ja kaksi lapsenlasta..Isäni kuoli ollessani 35v. ei ole ikävä. Olin ainoa joka halusi nähdä arkussa, pelkäsin isän huijaavan, eikä olekaan kuollut..
    .

  • Kiitos kirjoituksestasi...se oli sinun selviytymiskeino ehkä...jos ei ois ollu traktoria,niin et olisi purkanut pahaa oloasi..Juuri näillä kirjoituksilla haluaisi herättää myös ne äidit,jotka altistaa lapset tälläiseen perhehelvettiin..Itseni lapset ja lapsenlapset(2).ei ole tarvinut kauaa katsella jos minun kotona riehutaan...ukko ulos vaan!(olen eronnut ja ollut suhteita ja avoliittoja ,mutta kaikki ovat olleet isäni kaltaisia,kun muutettu yhteen ja erosin heistä heti...Hassua,minäkään en ole pisaraakaan vuodattanu isän kuolemasta,vaik välit oli jo ok...Mutta äidin kuolema itkettää jatkuvasti....Olen kyl sitä mieltä,että jos lastakin lyö se voi siirtyä lapseen,koska lapsi saa esimerkin,mutta en minäkään halua lyödä ketään koskaan...Tsemppiä elämääsi

  • Meidän äidin mies oli lapsena väkivaltainen kun olimme veljeni kanssa ala-aste ikäisiä. Se hakkas äitii ja mekin saimme osamme. Suunnittelimme kans veljeni kanssa tappavamme sen miehen. Vihaseimme sitä äijää joka päivä yhä enemmän. Se oli pahaakin pahempi juoppo ja teki öidistämme juopon. Joi joka päivä ja oli väkivaltainen. Kerran sitten olimme jossain metsä retkellä ja ja tietty se äijä oli aivan naamat. No velejni kanssa työnsimme sen miehen kalliolta alas jyrkkää mäkeä. Se halvaantui eikä pystynyt sen jälkeen ikinä kävelemään enään.
    Siihen loppui se väkivaltaisuus ja se suhde. Äitin oli helppo jättää se mies kun se joutus jonnekkin laitokseen. Vielä 25 vuotta myöhemmin ajattelen että se oli elämäni paras teko

  • No huh huh!..Olette sitten esimerkki siitä,miten kovalle se ottaa lapsille.Juuri nämä isäpuolet on niitä,jotka hakkaa myös lapsia(jos väkivaltainen)..eiväthän ne merkitse samaa kuin oma biologinen lapsi.Minun isäni ei minun mielestäni lyönyt meitä,vaan oli ylisuojeleva(aika hassua)...Tuntui pahalta siksikin,ettei äiti ollut terve vaan erittäin sairas(18v tuli keuhkotauti)ja oli laiha pieni...isällä urheilullisena oli voimaa...Äiti hoiti silti 9 hengen huushollin mukisematta.Isäni oli mielestäni sellainen naistenmies ja kuinkas ollakkaan epäili minun viatonta äitiäni petollisuudesta...Äitini oli elämän aikana yhden miehen kanssa ja se oli isä...Isä pakotti myös tekemään lisää lapsia,vaikka lääkäri kielsi.Eikä kerran kun synnytys alkoi,suostunut kuskiksi,vaan äidin piti raahautua kummisedälleni asti ja tämä vei äidin..(ei ollu puhelinta)...yms.Päätin sitten jo lapsena,että olen mieluumin yh-äiti(halusin lapsia..rakastin niitä ja ne olivat minulle pelastus elämään)..Lasten isästä erotessa minä törmäsin aina ongelmillisiin miehiin.Aluksi ne olivat ihania,mutta kohta alkoi tyranisointi ja mähän en antanut itseäni joutua äidin asemaan.Muuten isä ja äiti eros,kun minä autoin äitiä järjestelyssä ja heti,koska äiti kysyi minulta,että mikä olisi kivuttomin tapa tappaa itsensä...Järkytyin kamalasti ! Olimme jo silloin aikuisia...Mietin tossa että oletteko te pystyneet kenenkään kanssa keskustelemaan tuosta teidän tapauksesta,siis sinä ja veljesi?Koska tuo varmaan kuitenkin jää painamaan,kaikesta huolimatta...Voimia sinne elämäänne !

    • Niin ja jos joku miettii,miksi erosin sitten lasten isästä.Ei me riidelty,eikä ollut väkivaltaa,mutta koin että välinpitämättömyys on yksi kamala asia myös.Minä janosin hellyyttä ja rakkautta ja juttelua...jäin niitä paitsi lapsena.Tunsin aina että olen vain vanhemmille lapsiorja ja siellä ei halattu,eikä liikoja pidelty sylissä,jos ei pakko...No iloinen olen siitä,että lapset ja lapsenlapset rakastaa minua ja olen antanut heille hyvät eväät kohti tulevaisuutta..Koulut ja ammatit,eikä alkoholiongelmaa yms.Kivoja kavereita heillä yms.

  • sama xDxDxDxD

  • Haluaisin tappaa isäpuoleni

Ketjusta on poistettu 11 sääntöjenvastaista viestiä.