Olen nuori nainen. Olen aina ollut ns. yksinäinen
nainen, en ole halunnut ketään miestä elämääni
pysyvästi. Sitoutuminen on aina ollut minulle
vaikeaa ja miehiin luottaminen, johtuen isäni
vaikutuksista elämääni.
Päätin noin vuosi sitten että lähden Suomesta
pois. En halunnut jäädä sinne katsomaan kuinka
hukkaan elämäni siellä. Halusin pakoon kaikkea.
Ainoa ehto matkalle oli etten jää kaipaamaan
ketään miestä. Noh, kuinkas sitten kävikään.
Löysin unelmieni miehen sattumalta ja se olikin
sitten menoa. Tapailimme pari kuukautta ja
olimme joka päivä yhdessä. Aloimme seurustella
virallisesti hiukan ennen matkani alkua. Pari
kuukautta etäsuhteessa meni hyvin. Olimme niin
rakastuneita ja puhuimme päivittäin kuinka
ihanaa on sitten kun palaan Suomeen.
Sitten tein virheen. Virheen jota kaduin jo
tekohetkellä. Olin toisen miehen kanssa. Olin
aivan musertunut ja itkin poikaystävälleni
kuinka pahoillani olen. Lopulta hän antoi
minulle anteeksi ja puhuimme asiasta kunnolla
ettei myöhemmin tulisi mitään. Muutama viikko
tämän jälkeen poikaystäväni ilmoitti
pettäneensä minua. Tuntui että jalat lähtevät
alta, oksetta ja oli muutenkin niin paha olla.
Hän ei pahoitellut, yrittänyt selittää tai
pyytänyt anteeksi. Hän vain ilmoitti että näin
nyt vain pääsi käymään. Hän halusi erota.
Minusta tuntuu etten ole mitään ilman häntä.
Kaikki tuntuu niin tyhjältä.
Hän sanoi että meillä on vielä toinen
mahdollisuus mutta hänen täytyy nyt vain olla
yksin.
Ikinä ennen en ole pettänyt enkä tullut
petetyksi. Tuntuu niin pahalta tuntea nuo
molemmat tunteet yhtä aikaa. Olen todella
pettynyt itseeni että petin mutta toisaalta
vihaan poikaystävääni koska tulin petetyksi.
Onko tällaisella suhteella tulevaisuutta? Ikää
minulla on jo reippaasti yli 20 vaikka tämä
ensimmäinen vakava suhde onkin.
Tuntuu etten pysty päästämään hänestä irti ja
aina kun olemme jutelleet, tuntuu niin pahalta
etten voi olla hänen kanssaan. Tuntuu että
tämä suhde pilaa reissuni mutta en voi olla
ilman sitä.
En tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Välillä
päätän etten enää ole missään tekemisissä
hänen kanssaan ja välillä taas haluan jutella
asiat halki.
Onko kellään vastaavaa kokemusta? Ensin olet itse pettänyt ja kumppani on "kostoksi" pettänyt sinua?
nainen, en ole halunnut ketään miestä elämääni
pysyvästi. Sitoutuminen on aina ollut minulle
vaikeaa ja miehiin luottaminen, johtuen isäni
vaikutuksista elämääni.
Päätin noin vuosi sitten että lähden Suomesta
pois. En halunnut jäädä sinne katsomaan kuinka
hukkaan elämäni siellä. Halusin pakoon kaikkea.
Ainoa ehto matkalle oli etten jää kaipaamaan
ketään miestä. Noh, kuinkas sitten kävikään.
Löysin unelmieni miehen sattumalta ja se olikin
sitten menoa. Tapailimme pari kuukautta ja
olimme joka päivä yhdessä. Aloimme seurustella
virallisesti hiukan ennen matkani alkua. Pari
kuukautta etäsuhteessa meni hyvin. Olimme niin
rakastuneita ja puhuimme päivittäin kuinka
ihanaa on sitten kun palaan Suomeen.
Sitten tein virheen. Virheen jota kaduin jo
tekohetkellä. Olin toisen miehen kanssa. Olin
aivan musertunut ja itkin poikaystävälleni
kuinka pahoillani olen. Lopulta hän antoi
minulle anteeksi ja puhuimme asiasta kunnolla
ettei myöhemmin tulisi mitään. Muutama viikko
tämän jälkeen poikaystäväni ilmoitti
pettäneensä minua. Tuntui että jalat lähtevät
alta, oksetta ja oli muutenkin niin paha olla.
Hän ei pahoitellut, yrittänyt selittää tai
pyytänyt anteeksi. Hän vain ilmoitti että näin
nyt vain pääsi käymään. Hän halusi erota.
Minusta tuntuu etten ole mitään ilman häntä.
Kaikki tuntuu niin tyhjältä.
Hän sanoi että meillä on vielä toinen
mahdollisuus mutta hänen täytyy nyt vain olla
yksin.
Ikinä ennen en ole pettänyt enkä tullut
petetyksi. Tuntuu niin pahalta tuntea nuo
molemmat tunteet yhtä aikaa. Olen todella
pettynyt itseeni että petin mutta toisaalta
vihaan poikaystävääni koska tulin petetyksi.
Onko tällaisella suhteella tulevaisuutta? Ikää
minulla on jo reippaasti yli 20 vaikka tämä
ensimmäinen vakava suhde onkin.
Tuntuu etten pysty päästämään hänestä irti ja
aina kun olemme jutelleet, tuntuu niin pahalta
etten voi olla hänen kanssaan. Tuntuu että
tämä suhde pilaa reissuni mutta en voi olla
ilman sitä.
En tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Välillä
päätän etten enää ole missään tekemisissä
hänen kanssaan ja välillä taas haluan jutella
asiat halki.
Onko kellään vastaavaa kokemusta? Ensin olet itse pettänyt ja kumppani on "kostoksi" pettänyt sinua?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ensin petetty loukkaantunut niin pahasti että mennyt ajatukset sekaisin... mutta jos tuosta yli molemmat pääsette niin nää molemmat pettämiset voi myös vahvistaa ja lujittaa teidän suhdetta! Suosittelen yrittämään vielä, pelisäännöt vaan selvillä, saa/ei saa olla muita.
No, siinä liemessä lillut minkä itse keitit. Kestä se, minkä sait aikaan. "Vastapetäminen" on enemmän kuin oikeutettua.
Itse kyllä haluaisin vielä mutta mieheni tarvitsee aikaa. En vain tiedä kuinka kauan itse kestän olla ilman häntä, jos hän sitten päättääkin ettei halua mitään. Tiedän että asiat pitää puhua halki mutta se on vähän vaikeaa näin kymmenientuhansien kilometrien päästä. Puhelimessa/skypessä puhuminen ei ole sama asia kuin kasvotusten, siksi olenkin miettinyt Suomeen palaamista suunniteltua aikaisemmin, ehkä jo kuukauden sisään. En vain tiedä uskallanko yllättää mieheni vai olisiko se liian suuri shokki? Tiedän ettei hän hyväksy minun palaavan aikaisemmin hänen takiaan ja on sanonutkin etten saa sitä tehdä. Tuntuu vain että niin olisi järkevintä, voisimme puhua asioista kunnolla ja jatkaa tai olla jatkamatta suhdetta.
Kiitos näistä sanoista nimim. joopa joo... Olen kyllä itse tietoinen teostani ja kadun sitä koko loppu elämäni. Sanoin miehelle että hän saa tehdä mitä haluaa jos siltä tuntuu. Ei vain kuulemma tuntunut niin hyvältä seuraavana päivänä enää. Kostaminen ei ole mielestäni ratkaisu näihin ongelmiin.