Mulla on mukava ja mielenkiintoinen työ. On pääasiassa mukavat työkaverit. Mutta pinna alkaa kiristyä meillä. Töitä on liikaa.
Itselläni on ollut rankkoja tapahtumia elämässäni, mm. entisessä työpaikassa. Ja on ollut uuden työn kanssa paljon opettelua. On menty tiukasta tilanteesta toiseen. Nyt koko kevät tulee olemaan tosi tiukkaa työpaikassani. Työtilannettani en hallitse. Informaatiotulva stressaa, vaatimuksia joka puolelta. Nyt tuntuu, että en tule enää jaksamaan tämän kevään / kesän tulevaa koitosta.
Työn määrä alkoi kasvaa meillä kaikilla. Tein pitkiä päiviä. Totesin sitten, että ei kannata. Tilanne on sellainen, että sitä ei korjailla pitkillä päivillä / ylitöillä. Aloin sairastella. Flunssaa flunssan perään... Vastustuskykyni vaikuttaa olemattomalta. Poissaoloja tulee.
Alan olla kyyninen. Mulle on ihan sama, vaikka koko työ leviäisi käteen. Miksi edes yritän, kun ei ole edellytyksiä saada. Aikuisten oikeasti en ole tällainen. Haluan tehdä työni hyvin! Mutta motivaatio laskee tässä tilanteessa. Suojaan itseäni kyynisyydellä. Muuten voisin vielä huonommin.
Olen sanonut esimiehelleni, että alan väsyä. Häneltä tulee vihjailua, että tietyt vapaa-ajan projektini vievät tietysti voimavaroja. Kun eivät vie. Ne ANTAVAT voimaa. Syy on työssä, mutta helpompi on kai syyttää muita tekijöitä... Jos lopetan vapaa-ajan tekemiseni, masennus olisi varma seuraus siitä.
Nyt olen taas kerran flunssassa kotona. Ja KYLLÄ, teille työn sankareille: Minulla on jopa kuumetta! Työterveyshuollon mukaan minulla ei ole asiaa töihin, puhelinkeskustelun perusteella. Esimieheltä tulee vihjailua, että saikuttelen ja en halua hoitaa itseäni kuntoon. Yritän hoitaa hyvinvointiani akupunktiolla / hieronnalla, koska koen ne hyviksi. Ja rupesin syömään lisäravinteitakin siinä toivossa, että vastustuskyky vähän kasvaisi. Että en sitten halua hoitaa itseäni kuntoon, vaikka omasta valinnastani satsaan rahallisesti näihinkin!!!
Mutta eihän mikään hoito auta, jos sitä uuvuttavaa tekijää ei saada kuntoon. Eli työni olosuhteita.
Ai niin, mainitaan vielä: työnantajani mainostaa, että se satsaa työhyvinvointiin. GREAT!! Ehkä siksi työ tuolla ei voikaan sairastuttaa esimieheni mukaan.
Pelkään leimautuvani mielenterveystapaukseksi, jos haen kunnon apua :-( Ehkä olenkin oikeasti sellainen kohta.
Itselläni on ollut rankkoja tapahtumia elämässäni, mm. entisessä työpaikassa. Ja on ollut uuden työn kanssa paljon opettelua. On menty tiukasta tilanteesta toiseen. Nyt koko kevät tulee olemaan tosi tiukkaa työpaikassani. Työtilannettani en hallitse. Informaatiotulva stressaa, vaatimuksia joka puolelta. Nyt tuntuu, että en tule enää jaksamaan tämän kevään / kesän tulevaa koitosta.
Työn määrä alkoi kasvaa meillä kaikilla. Tein pitkiä päiviä. Totesin sitten, että ei kannata. Tilanne on sellainen, että sitä ei korjailla pitkillä päivillä / ylitöillä. Aloin sairastella. Flunssaa flunssan perään... Vastustuskykyni vaikuttaa olemattomalta. Poissaoloja tulee.
Alan olla kyyninen. Mulle on ihan sama, vaikka koko työ leviäisi käteen. Miksi edes yritän, kun ei ole edellytyksiä saada. Aikuisten oikeasti en ole tällainen. Haluan tehdä työni hyvin! Mutta motivaatio laskee tässä tilanteessa. Suojaan itseäni kyynisyydellä. Muuten voisin vielä huonommin.
Olen sanonut esimiehelleni, että alan väsyä. Häneltä tulee vihjailua, että tietyt vapaa-ajan projektini vievät tietysti voimavaroja. Kun eivät vie. Ne ANTAVAT voimaa. Syy on työssä, mutta helpompi on kai syyttää muita tekijöitä... Jos lopetan vapaa-ajan tekemiseni, masennus olisi varma seuraus siitä.
Nyt olen taas kerran flunssassa kotona. Ja KYLLÄ, teille työn sankareille: Minulla on jopa kuumetta! Työterveyshuollon mukaan minulla ei ole asiaa töihin, puhelinkeskustelun perusteella. Esimieheltä tulee vihjailua, että saikuttelen ja en halua hoitaa itseäni kuntoon. Yritän hoitaa hyvinvointiani akupunktiolla / hieronnalla, koska koen ne hyviksi. Ja rupesin syömään lisäravinteitakin siinä toivossa, että vastustuskyky vähän kasvaisi. Että en sitten halua hoitaa itseäni kuntoon, vaikka omasta valinnastani satsaan rahallisesti näihinkin!!!
Mutta eihän mikään hoito auta, jos sitä uuvuttavaa tekijää ei saada kuntoon. Eli työni olosuhteita.
Ai niin, mainitaan vielä: työnantajani mainostaa, että se satsaa työhyvinvointiin. GREAT!! Ehkä siksi työ tuolla ei voikaan sairastuttaa esimieheni mukaan.
Pelkään leimautuvani mielenterveystapaukseksi, jos haen kunnon apua :-( Ehkä olenkin oikeasti sellainen kohta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.