Epätoivoinen varoituksen sana

Olet oman tyhmyytesi tehnyt ja hyvä kun kirjoitit, musta vaan tuntuu, että jokainen joka lukee ja asia on omalla kohdalla, ajattelee, aivan eri asia, enhän minä, jollekin vain kävi noin ei minulle. Kuinkahan viisaita olisimme, jos uskoisimme oikeita neuvoja ja varoituksia, lapsesta pitäen, mutta ei, kaikki pitää itse kokea ja hakata päätä seinään.
Annan sinulle kuitenkin neuvon, keskity pari vuotta lapsiisi, sitä aikaa et tule koskaan katumaan, eikä se tarkoita kotiin linnottautumista, voit hakea mielenvirkistystä kodin ulkopuolelta, mutta ei miehiä kuvioihin, löydät sen "oikean" myöhemminkin. Uskoisitko?

mistä miehesi sinua syyttää. Sinä olet ne teot tehnyt, toiminut tavalla, joka kullakin hetkellä on tuntunut juuri siltä tavalta toimia. Tärkeää olisikin, että itse voisit antaa itsellesi anteeksi.

Teemme tekoja joita ei saa tekemättömäksi, mutta tulevaa ajatellen voimme toimia toisin.
Kysyä voit itseltäsi jos itseäsi vaivaa tai jos itseäsi syyllistät, että miksi toimit miten toimit eli kun parisuhteessa alkoi ilmetä ongelmia, turvauduit nettisuhteisiin. Kenenekään muun ei tarvitse syitä tietää.

Itsestäni tiedän vastaavassa tilanteessa, että hylätyksi tulemisen pelko on ollut niin suuri, että toimin vastaavassa tilanteessa, niin että alan itse käyttäytyä "huonosti" haalimalla muita suhteita elämääni, jotta näyttäisi siltä että minua ei hylätä, vaan että minä olen se joka hylkään. Solmimalla muita suhteita varmistaa sen ettei jää yksin, inhimillistä sekin eikä siinäkään ole mitään väärää.

Ei voida sanoa niin yksioikoisesti, että jonkun lapsen elämä rikkoutuu tällaisesta, yhtälailla lasten elämä voi rikkoutua siitä, että kaksi aikuista on yhdessä eivätkä ole onnellisia. Ero ei riko lapsen elämää, tärkeää tietenkin että miten ero hoidetaan. Parisuhteessa elävien ihmisten välillä on ristiriitoja, lapset ei niistä säry, vaikka ero tulisi mikäli lapsi kokee saavansa rakkautta. Jos vanhempien välit rikkoontuvat, on vanhempien taidoista kiinni osata pitää heidän välinen rakkaudettomuus heidän välisenään eikä heijastaa sitä lapsiin.

Erosimme, petimme tai emme puolisojamme, meillä on silti kaikki mahdollisuus rakastaa lapsiamme siitä huolimatta, lasten elämä voi rikkoontua rakkaudettomuudesta, ei vanhempien erimielisyyksistä tai erosta.

Sinulle kaikkea hyvää, ethän ole liian ankara itsellesi, se vie vaan energiaasi ja mahdollisuuden rakastaa lapsiasi.

Niinpä, onneksi osaat hoitaa asiasi hyvin. Enpä näe tätä sinun "panonettimiestäsi" missään liittyen tulevaisuudensuunnitelmiisi. Kypsy yksinäisyyteesi tai panosuhteisiisi 3 lapsen kera.

Ihan oikein sulle. Kyllä kypsässä suhteessa pitäisi pystyä olemaan sortumatta kaikkiin typeryyksiin.Toivottavasti olet nyt onnellinen kunrikoit kaksi perhettä! En ymmärrä miksi naiset aina tehtyään näitä syrjähyppyjä rutisee ja yrittää etsiä syitä jostain muualta. Toivottavasti miehesi saa yksinhuoltajuuden,en itse uskaltaisi jättää lapsia noin löyhä moraaliselle ihmiselle. Toivottavasti opit jotain.

Onhan teissä molemmissa vikaa. Riitaan tarvitaan aina kaksi. Ehkä kyllästyitte toisiinne? Tai sitten teillä ei ollut enää yhteistä aikaa? Lisäksi vielä tuore synnytys, liekö jotain synnytysmasennusta tms.
Onhan tohon tilanteeseen ajamiseen monia "järkeviäkin" syitä.

Kannattaisko kuitenkin pohtia näitä juttuja sen parisuhdeterapeutin luona??
Jos suhteenne pääsisi uudelleen rullaamaan ja omistaisitte jatkossa toisillenne aikaa. Silloin lapsistakin tulisi onnellisia, kun on oikea perhe.

Ihan vaan tuli mieleen, kun juttusi luin.