Pitäis olla niin kovanaama että pitäis jaksaa yksin lasten kanssa. Miehellä oli syrjähyppy,mutta koiraa kovasti korjata asiaa. Hyviä ja huonoja päiviä on. Vuoden verran on asiasta. Tämä nainen ottaa minuun välillä yhteyttä, aina sen jälkeen voi psyykkisesti huonosti ja kaikki työ tuntuu valuvan hukkaan. Mies lohduttaa ettei tarvitse pelätä enää pettämistä tai naista. Sanoo ettei tule koskaan jättämään perhettään. Onkohan sitä nykymittapuun mukaan heikko ihminen kun en eroa. Lapset kärsi tosi paljon syrjähypyn aiheuttamasta riitelystä. En halue että joutuvat katsomaan riitelyä. Poikamme on edelleen pois toisistaan jos isä on päivän poissa kotoa. En jaksaisi yksin,tiedän rajani,mutten myöskään jaksaisi täyttä kulissiakaan. Mitä elämämme ei onneksi ole. Luulen ettei mies ole valmis maksamaan sitä hintaa että menettää perheensä. Aion tehdä töitä ja taistella perheeni eteen. Anteeksi olen antanu,mutta mies saa tehdä myös töitä. Aika näyttää. Miten ylipäätään ihmiset pysyvät hengissä sen jälkeen kun mies jättää ja lähtee,jättää perheensä yksin eikä välitä lapsistakaan??? En ymmärrä miten jaksaisin. Ehkä olen sitten niin heikko ihminen.
en kestäisi yh:na
pelkään yksinäisyyttä
29315
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Tiedä siitä heikkoudesta, mutta kirjoituksestasi tulee kyllä sellainen olo, että onnellinen et ole, etkä tyytyväinen suhteeseenne tai siihen, miten asiat nyt ovat.
Ei naisen tarvitse jaksaa yhtään enempää kuin miehenkään.Yhdessä hankittu lapsi, velvollisuudet tasan.Ei ollenkaan morkkista äidille.
Tämä yhteiskunta on muuttunut niin seksikeskeiseksi, että nyt on aika laittaa kertakaikkinen stoppi naisille.
Mies ottaa kasvatusvastuusta puolet!
Nainen ajattelee elämäänsä eteenpäin ilman miestä.
Mies töppäsi, ei nainen.Miksi siis syyllistyä?
Ei sun tarvitse jaksaa kuin puolet.Sun miehelle kuuluu toinen puoli.
Kaksi vanhempaa, tasajako.Olet silti erinomaisen hyvä äiti.Huolehdi itsestäsi täysillä!!
Vahvahan sä olet jos pystyt vielä jatkamaan! Mikään ei vaadi niin paljon vahvuutta kuin pettämisestä yli pääseminen. Turvattomuuden tunne varmasti tuli silloin kun sait tietää siitä. Matto vedettiin jalkojesi alta.
Nyt sen turvallisuuden tunteen löytyminen vaatii paljon töitä ja vahvuutta. Olet tullut jo nöyryytetyksi pahimmalla tavalla joten siitä selviäminen vaatii kanssa vahvuutta. Ero olisi loppujen lopuksi se helpompi vaihtoehto ja se heikkojen vaihtoehto. Avioliitto on vain vahvojen ja rohkeiden laji. Hatunnosto siitä.
Allekirjoitan joka sanan, avioliitto on tosiaan vahvojen ja rohkeiden laji. Myös minä tulin nöyryytetyksi pahimmalla tavalla, ei ole mitään muuta, joka nöyryyttäisi yhtä paljon. Ap:lle tueksi, että luota, rakasta ja usko puolisoasi, sillä hänen tehtävänsä on nyt olla luottamuksesi arvoinen ja teoillaan hän sen sinulle osoittaa. Epäilys välillä nostaa päätään, mutta jos miehesi yrittää, niin yritä sinäkin olla epäilemättä ja tämä em. ei tarkoita liiallista sinisilmäisyyttä, vaan jotain sellaista, jonka voi ymmärtää vain kyllin vahva ja saman kokenut ihminen.
Minäkin selvisin, ja niin sinäkin tulet selviämään. Se vaatii aikaa ja molempien yrittämistä. Tulet huomaamaan, että selviydyt ja olet vahva, olet eri lajia kuin miehesi, kun kykenit anteeksi antamaan. Heikot eivät anna anteeksi, sillä sen prosessin myötä saat sellaista vahvuutta, että jos tilanne johtaisi myöhemmin eroon, niin olet sinut itsesi kanssa ja sinulla ei ole mielessäsi painolastina uskottomuutta ongelman ratkaisukeinona, vaan aivan jotain muuta. Ymmärrät tämän vasta, kun pääset epäilyn suhteen eteenpäin ja saat sen aisoihin ja taka-alalle. Kuten onnihakusessa kirjoittaa ero on loppujen lopuksi helpompi ratkaisu = pettäjästä eroon kertaheitolla, mutta se ei kasvata ihmistä samalla tapaa ja koettuani nyt tämän toisen tavan, joka ei ole niin suosittu ja mediaseksikäs, niin itseni tuntien se epäilys jokaista miestä kohtaan olisi kohdallani jäänyt pysyväksi toimintatavaksi.
"Ero olisi loppujen lopuksi se helpompi vaihtoehto ja se heikkojen vaihtoehto. Avioliitto on vain vahvojen ja rohkeiden laji. Hatunnosto siitä."
Täsmälleen näin! Ja pitkässä juoksussa kestävä liitto, vaikka vastoinkäymisten kautta, takaa ihmiselle suurimman onnen. näin se vaan on. Luovuttajat menevät siitä mistä aita on matalin eikä heidän elämässään ole lopulta sisältöä eikä onnea. Ei mitään suurta.
Hullu plussaaja jolla ei ole muuta elämää kuin kirjoitella itselleen uusia ja taas uusia vastauksia ja myhäillä kirjoituksilleen samalla kuin hulluna plussaa niitä.
Osuiko...ilmeisesti ja upposi samantien.
On eri asia jatkaa liittoa, koska HALUAA todella olla edelleen saman kumppanin kanssa kuin jäädä liittoon, koska pelkää yksinjäämistä!
Kun aikaa on kulunut sentään jo vuosi ja aloittaja on totaalisen rikki edelleen, onko kaikki sen arvoista?
Minä olen sitten sellainen luovuttaja: reilun puolen vuoden "korjailun" jälkeen totesin miehelle, etten uskalla enää luottaa. Mies yritti kyllä, mutta oliko se aitoa halua olla kanssani vai jotain muuta, sitä epäilin päivittäin.
Ajattelin tässä juuri tänä aamuna herätessäni, että en enää muista, miltä tuntuu herätä toisen ihmisen vierestä... Mutta ainakaan ei tarvitse miettiä, ajatteleeko kumppani jotakuta muuta kuin minua herätessään.
Onnea teille. On lohduttavaa, etteivät kaikki muutkaan jaksa yksin. Sun miehesi on ihana, kun ymmärtää miten pahalta sinusta tuntuu ja osaa valaa luottamusta. Pelkääminen on pahinta. Se että pelkää, että yhäkin tulee petetyksi.Olen onnellinen teidän puolesta. On aina ilo, että puolisot löytävät toisensa. Niin paljon heitetään hukkaan, kun ei ymmärretä sen arvoa.
Mitä onnea tuo on koko ajan saa pelätä ja ihan masentuneeltä kuulostat ja lapsetkin kärsii ja jonain päivänä on miehelläsi uusi salarakas. Minä lähdin ja onnellinen olen rankkaa oli alku mutta nyt onnellinen ja ihana mies eikä tarvitse mitään pelätä ;)
Et ole heikko tai epänormaali. Mua pelottaa (on pelottanut) lähteminen, vaikka ei lapsia olekaan. Siitä pääsee kuitenkin yli ja muutut koko ajan vahvemmaksi. Jos suhteessa olo tuntuu väsyttävältä ja ahdistavalta, niin lähteminen on ainut oikea ratkaisu. Multa ei nyt irtoa parempia neuvoja näin yömyöhään... Samaistun silti suhun ja sympatiat on sun puolella. Älä jää ajatustesi kanssa yksin, äläkä varsinkaan ala syyttää itseäsi mistään. Jaksamista
Mä tiedän, että mut lynkataan täällä. Haluan kuitenkin esittää toisenlaisen näkökannan asiaan, sen huonon ihmisen ajatuksia.
Toistaalta ymmärrän sua ja toisaalta en. Lapset on kärsineet teidän riitelystänne ja nyt pelkäävät, tuleeko isä kotiin. Aika kamalaa lapsille. He eivät taida luottaa isäänsä lainkaan. Ja se voi olla suoraan heijastusta siitä, ettet säkään häneen luota, vaikka niin vakuutteletkin. Anteeksi olet antanut, mutta unohda et koskaan.
Miksi tuo toinen nainen ottaa sinuun yhteyttä? Oletko sä aivan varma, että suhde on kokonaan ohi? Miehesi, joka on jo osoittanut olevansa epäluotettava, voi hyvinkin sun selkäsi takana suhdetta jatkaa.
Sun kannattaisi käydä juttelemassa jonkun ulkopuolisen tahon kanssa asiasta. Sä et ole heikko, jos niin teet. Saisit puolueetonta näkökulmaa asiaan. Ihmettelen, miten sä jaksat elää tuossa, anteeksi vaan, kulisissa. Tehän esitätte kaikille, että asiat on hyvin Sekin on rankkaa.
Se on rankkaa myös sille pettäjälle, vaikka sitä kukaan ei varmasti halua ajatella. Mä petin miestäni. Yritettiin paikata liittoamme, lasten takia. Vuosi meni hyvin. Sitten alkoi taas riidat, kun mies ei minuun yhtään pystynyt luottamaan,vaikka muka anteeksi antoi. Ei vaikka olisin tuonut hänelle kuun taivaalta todistaakseni, etten enää petä. Lapset alkoi oireilla ja siinä vaiheessa mieskin totesi, että on aika panna pillit pussiin.
Kertoi jälkeenpäin, että elämänsä paras mutta vaikein päätös oli erota. Niin se oli mullekin, vaikka olinkin se pettäjä. Jälkeenpäin vasta tajusin, etten kyllä rakastanut enkä kunnioittanut miestäni enää yhtään siinä vaiheessa, kun toisen miehen kanssa kävin suhteilemaan. Väärinhän mä tein, kun en erota heti uskaltanut. Mutta tehty mikä tehty. Lapset voi hyvin, kohta aikuisia molemmat. Miehen uusista suhteista en tiedä, eikä ne mulle kuulukaan. Mulla suurimpana ongelmana on eron jälkeen ollut, etten uskalla mihinkään vakavaan kenenkään kanssa ruveta, koska en ole varma itsestäni. Mähän saatan pettää, kun alkaa mennä mun mielestä liitto alamäkeen.
Mulla suurimpana ongelmana on eron jälkeen ollut, etten uskalla mihinkään vakavaan kenenkään kanssa ruveta, koska en ole varma itsestäni. Mähän saatan pettää, kun alkaa mennä mun mielestä liitto alamäkeen.
Oletkos ajatellut, ettet kaipaa uutta suhdetta parsimaan sinun tapaasi elää
haluamallasi tavalla.
Jos, taasen petät kun olet käyttänyt alkoa voit muuttaa siinä suhteessa omaa
kontrollia vähentämällä alkon ottoa.
Usein pettämiset tapahtuvat alkon vaikutuksen alisena harkitesmattomasti.
Alko vaikuttaa ihmisiin kovin eri tavoin .Tässä suhteessa emme ole tasavertaisella
alustalla .Joillekin alkoholi vaikuttaa omien moraalisten arvojen pettämiseen.
Moni pettäminen olisi jäänyt tekemättä (näin luulisin olevan)jos tämä "hormoni"
aineen käyttö olisi hanskassa .Ainakin heidän kohdalla, joille syntyy aivoissa
löyhtynyttä käyttäytymistä aineen vaikutuksen alaisena ollessaan.Tätä puolta
on tutkittukin ,Onnekkaita he joille tästä puolesta ei ole vaaraa omalle suheelleen.
Mielestäni selvin päin tehdyt pettämiset ovat sellaisia joissa ihmisten kontrolli
ja arviointikyky pelaavat oikella tavalla oman harkinnan varassa (ei aivojen impulssien kautta )
Toisaalta, kun itse huomaat olevasi epävarma itsesi suhteen.Kertonee se sinun
kyspyydestäsi harkita omia mahdollisuuksia ja näin ollen olet onnekas kun voit
itse päättää omasta halustasi toteuttaa pariutumistasi tai kykenet olemaan ilman
parisuhdettakin omien ongelmiesi vuoksi .Et halua tuottaa toisille enää pettymystä
omista virheistäsi.Voit löytää kumppanin jolla on vastaavia ongelmia ja näin voitte
yhdessä löytää sopivamman ratkaisun omalle parisuhteellenne.
Pariskunnat ovat keskenään toisinaan vallan eri viivalla kulkiessaan yhtä matkaa
Rakastuminen ei riitä paikkaamaan liaan suurta eriarvoisuutta .Esim juuri aiempi
mainitsemani alkoholin vaikutusten erilaisuus.Samaten taustat voivat olla kovin
eriäviä.Toinen saatta olla kokenut turvallisen ja vakaan lapsuuden ja vastapuoli
on joutunut kamppailemaan useiden vaikeusten kautta jo aikaisessa vaiheessa.
Näistä eroavaisuuksista syntyykin monta pulmaa, joista selviämiseen tarvitaan
usein muita välikäsiä parsimaan pariskunnan kuilua umpeen.Oman arvontunne
on kotoisin lapsuudesta.Siellä muokataan käyttäytymistä ja saadan mallia omaan
tulevan elämän laatuun ja myös parisuhteen käytöstapoihin.
Ihan kyllä petin selvinpäin, kontrolli pelasi täysin. Eikä alkoholin kanssa ole ongelmaa muutenkaan. Tyyliin -vappuna jotain miestä väkevämpää- mennään. Joten se ei selitä käytöstäni eikä mun mielestä alkoholin piikkiin voi pettämisiään laittaa. Kännissä ihminen ei käsittääkseni tee mitään, mistä ei selvinpäin haaveilisi. Kaatokänni lienee kuitenkin yleisimmin käytetty tekosyy pettämisen paljastuttua.
Epävarma olen itseni suhteen ja siksipä parempi minulle ja etenkin muille on elää ilman parisuhdetta. En mä tiedä, onko onnekasta tajuta ja myöntää omat heikkoutensa. Mutta näillä mennään. Kiitos viisaista sanoistasi.
Kiitos vastauksistanne. Minulle painaa vaakakupissa enemmän se että lapsilla on isä ja vietämme yhteistä aikaa, mies tekee oman osuutensa, saan myös välillä vapaata kotiympyröistä. Kaiken jälkeen viihdymme edelleen yhdessä, on myös paljon paljon hyvää. Mieskin on erehtyväinen. Sekin on kai väärin ajatella että teki virheen, loukkasi. En minäkään ole virheetön. Ajattelen parisuhdetta enemmän tiimityönä kuin vaalenpunaisena rakkauden tunteena. Hyvinä aikoina ei ole kellekään vaikea pysyä yhdessä. Vaikeat ajat näyttää kestetäänkö vai ei. Me olemme hyvä team, molemmat saa ja antaa. En haluaisi heittää hukkaan hyviä asioita. Pelkään yksinäisyyttä ja omien voimien loppumista. Luottamus on saanut kolauksen ja mies kuitenkin yrittää korjata virheensä. Toinen nainen ottaa välillä yhteyttä koska haluaa purkaa pahaa oloaan minuun välillä. Lähinnä haukkuu miestä ja koittaa psyykata minut eroon. Alkuun yritin ymmärtää häntäkin, mutta huomasin hänen vain saavan siitä enemmän vihaa osakseni sekä valheita. Sitten sanoin suoraan että turpa kiinni ja nyt tämä show loppuu, tein selväksi asiat. Hermot meni itselläkin ja lopetin vastaamasta hänelle. Koska vaikka yritin hoitaa asian aikuismaisesti hän ei. Voin paremmin kun en edes ajattele häntä. Säälin häntä tavallani, ei voi kovin tasapainoinen ihminen olla. Mitä lie mies lupaillut, naisen mukaan äitipuolen paikkaa lapsillemme, johon hän vastasi minulle ettei edes olisi halunnut alkaa äidiksi niin tulille lapsille. Näillä mennään.
Hyvä, että itse huomasit, tehtäväsi ei ole ymmärtää toista naista. Älä anna hänen tulla väliinne. Et vastaa mihinkään hänen provosointi yrityksiin, siitä se lähtee. Voimia.
Liian kiltit vaan jyrätään helposti. Liika ymmärtäminenkään ei hyvästä ole. Voin paremmin kun jätän naisen oman onnensa nojaan. Kiitti kauheeati kaikille, ihanaa huomata että tällaista herkkääkin ihmistä joku ymmärtää. Tai heikkoa, miten vain. Ei miestäkään voi loputtomiin rankaista. On se vaan niin ihanaa kun saa käpertyä oman kullan kainaloon ja nauttia että toinen ylipäätään on vielä elämässäni, ettei perheemme vielä sentään hajonnut. Olen onnellinen jokaisesta päivästä vaikka joskus on tehnyt mieli vetää ranteet auki. Ehkä elämä kantaa kuitenkin.
Elämä kantaa, sinäpä sen sanoit. Myös tosi onnellinen siitä, että perheemme ei hajonnut, vaikka se niin lähellä oli. Tärkeintä on lapset ja perhe sekä turvallinen parisuhde. En minäkään rankaise, vaan annan rakkautta ja uskon, että sen täytyy riittää perustaksi sille, että kaikki on sen arvoista. Ja tuntuu hyvältä, tästä voi vain kasvaa yhä suurempi yhteys, sillä tämä parisuhteen suon silmäke, osoitti sen, mikä on arvokkainta ja myös sen, että pahastakin kriisistä voi yhteisvoimin nousta. Kumma tunne, myös onnellinen siitä, että selvisin aluksi yksin ja nyt yhdessä, vaikka sama mieliteko itselläkin ollut pahimmalla hetkellä päällimmäisenä, riistää oma henki. Luojalle kiitos varjelusta, etten sitä tehnyt.
Eikö sinusta tunnu kamalalta käpertyä miehesi kainaloon, kun tiedät, että siinä kainalossa on maannut myös ihan vieras nainen? Suudella häntä, kun tiedät, että on suudellut myös toista naista, ties mitä muuta kohtaa toisessa naisessa. Entä seksi miehesi kanssa, miltä tuntuu? Mies taitaa tietää sun herkkyytesi ja pelkosi yksin jäämisestä. Hänen pitää kyllä olla ihan mies, jos kaksi naista hänestä taistelee, eikä kumpikaan näe hänessä mitään vikaa. Säkin ajattelet, ettei miestä voi loputtomiin rankaista. Mutta katuuko mies oikeasti tekojaan ja miten hän sen sinulle näyttää? Onko hän kertonut sulle mitään syytä, miksi petti? Uskoitko häntä?
Jaa, mun kulta, kun ei suutelemisesta ole koskaan pitänyt, niin vaikea tohon kysymykseen vastata, että miltä tuntuu. Ja mun kulta on ollut jo naimisissakin ennen minua pari kertaa, joten eihän ne nyt mua vaivaa. Ehkä tuntuis erilaisemmalta, jos olisin ollut kultani eka, tiedä sitäkään. Ja mun kulta katuu, tunnusti kyllä ja siksi annoinkin uuden mahdollisuuden.
Yhteishuoltajuus on myös hyvä vaihtoehto.
Yksinhuoltajuus on erittäin hyvä vaihtoehto. Loppuu ongelmat siihen, ei tarvitse loputtomiin noita tapahtuneita pyöritellä mielessä.
Talodenhoito yksin ei ole raskasta. Käytännön asiat sujuvat, jos niin haluaa. Aikuinen on pomo, ja lapsille voi antaa kullekin omat kotityönsä. Vapaus on ihanaa, ja uusi rakkaus mahdollinen, kun vain päästää irti entisestä.
Suokaa hyvät ihmiset itsellenne ja lapsillenne onnellinen elämä.
Siinä kirjottaa taas yksi itsekäs mirkku.
Totuus on kuitenkin se, että yksinhuoltajuus on erittäin huono vaihtoehto lapsille. Se on kahdesta huonosta vaihtoehdosta parempi oikeastaan vain silloin jos toinen vanhemmista
- kuolee
- on vaikeasti alkoholisti (tästäkin voi paranuta)
- toistuvasti pahoinpitelee (tästäkin jotkut ovat parantuneet)
Kaikissa muissa tilanteissa fiksut ihmiset voivat löytää paremman ratkaisun.
Eroaminen on luuserien hommaa. Vastuun kiertämistä.
"Yhteishuoltajuus on myös hyvä vaihtoehto."
Sellaista ei oikeasti ole olemassakaan.
On vain tilanteita, joissa lapset jäävät äidille ja mies jää maksamaan. Siinä ei ole mitään yhteistä paitsi miehen rahat. Joskus ei sitäkään, kun mies ei maksa ja on varaton.
"selkärankainen" on koko palstan senkärangattomin ihminen. Kärsii ilmeisesti uskottomuuden takia mutta mieluummin kuin tekisi mitään ongelmansa eteen, käyttää aikansa selkärangattomuutensa eli pettäjässä roikkumisensa puolustamiseen. Parempi pettävä mieskin kuin yksinäisyys? Käännät toisen posken uudestaan ja uudestaan kun mies pettää. Uskottelet itsellesi että tilanteesi on normaali. Alennat itseäsi eikä sinulla ole itsearvostusta. Annat kohdella itseäsi kuin saastaa (eikä tarvitse vängätä että pettämisestä huolimatta miehesi kohtelee sinua hyvin,koska ei hän sinua tai tunteitasi arvosta tai sinua rakasta koska pettää). Toivottavasti saat mieheltäsi paljon tauteja mukanaan, tule sitten kertomaan uudestaan miten hyvä ratkaisu roikkumisesi on.
minäkin annoin anteeksi, kun lapset oli pieniä, mutta kun lähtivät maailmalle, mikään ei enää pidätellyt minua, sillä puolisollani silloin oli jo uusi suhde menossa...
Älä ap. ruikuta vaan ryhdistäydy!!! mieti, mitä joudut kestämään ja tee sen pohjalta päätös. Pidä sitten se päätöksesi ja tsemppiä. Vai onko oikeasti niin hienoa, että on mies (pettäväkin) kuin se, että olisit yh?
Kannattaa antaa kuitenkin miehellesi mahdollisuus korjata tekosensa, jos hän on aidosti pahoillaan. Voi kuitenkin olla että hän on vaan lipsahtanut virheen puolelle, eikä aio toistaa tekoaan. Ei asia aina niin ole että kun pettää kerran, niin sen automaattisesti toistaa.. ei asia niin ole. Se on näitä hysteerikkojen kommentteja. Kaikki on aina tapauskohtaista ja jos kerran hän yrittää niin kaikki on kuitenkin mahdollista. Menee vuosi, menee toinen, kolmas.. asioilla on tapana järjestyä. Paljon hyvääkin on perheellenne toivottavasti tulossa.. voimia!