Miettikääpä hetki, miten yleistä on, että parisuhteen seksiasiat määrittelee nainen. Jos naista ei huvita, miehen ei tarvitse saada seksiä. Tai toisinpäin, seksihalukkuus ei ole sukupuolikysymys. Jos naista joskus huvittaa, miehen täytyy olla kiinnostunut.
Naiset puhuvat miehistä kuin aivottomista munanripustimista. Pahimpia ovat kotkat, jotka olettavat olevansa jumalanlahjoja miehille, ja kuvittelevat tekevänsä suurenkin palveluksen, kun päästävät pukille ilman mitään vastavuoroisuutta.
Seksi parisuhteessa määräytyy yleensä sen perusteella, mikä on naisen kiinnostus asiaan. Jos ei huvita, niin ei nykynaisen tarvitse antautua, nykyisin eletään itselle ja ollaan itsekkäitä. Ei puhettakaan vastavuoroisuudesta tai molempia tyydyttävien kompromissien tekemisestä. Pahimmat kieltävät mieheltään seksielämän kokonaan, tai seksiä on maks. parin kkn välein, jos sitäkään.
Ja sitten ollaan naama rullalla, kun kumppani kärähtää pettämisestä. Ne muut naiset, jotka ovat olleet saatavilla ja tyydyttäneet omalla tahollaan niitä tarpeita, joita heillä on, nimitellään lyttyyn. Tietenkin, hehän ovat uhka itsekkäälle pihtariämmälle, vaikka olisivat tahollaan miten kunnioittavia ja hienotunteisia tahansa. On nimittäin myös pihtarimiehiä, joiden vaimot eivät saa tarpeeksi seksiä ja läheisyyttä.
Jokainen ihminen kantaa itse vastuunsa. Ne, jotka pettävät, ja ne, jotka tulevat petetyksi. Ihmissuhteissa on kyse isommista jutuista kuin mustavalkoisesta maailmankuvasta. Sävyjä on vaikka minkälaisia, eikä ole olemassa ehdotonta oikeaa tai väärää. Asioissa on aina omat puolensa.
Onko se, että pettää tai tulee petetyksi, maailmanloppu? Siis silloin, kun kumppani harrastaa seksiä jonkun toisen kanssa? Ei luulisi olevan, vaan sen pitäisi olla suhteen kasvun paikka. Sen pitäisi tuottaa ajatuksia ja itsetutkiskelua marttyyri-ilmiön sijasta.
Pettämistä on monenlaista, ja paljon pahempia petoksen muotoja on olemassa kuin se, että harrastaa seksiä jonkun toisen kanssa.
Naiset puhuvat miehistä kuin aivottomista munanripustimista. Pahimpia ovat kotkat, jotka olettavat olevansa jumalanlahjoja miehille, ja kuvittelevat tekevänsä suurenkin palveluksen, kun päästävät pukille ilman mitään vastavuoroisuutta.
Seksi parisuhteessa määräytyy yleensä sen perusteella, mikä on naisen kiinnostus asiaan. Jos ei huvita, niin ei nykynaisen tarvitse antautua, nykyisin eletään itselle ja ollaan itsekkäitä. Ei puhettakaan vastavuoroisuudesta tai molempia tyydyttävien kompromissien tekemisestä. Pahimmat kieltävät mieheltään seksielämän kokonaan, tai seksiä on maks. parin kkn välein, jos sitäkään.
Ja sitten ollaan naama rullalla, kun kumppani kärähtää pettämisestä. Ne muut naiset, jotka ovat olleet saatavilla ja tyydyttäneet omalla tahollaan niitä tarpeita, joita heillä on, nimitellään lyttyyn. Tietenkin, hehän ovat uhka itsekkäälle pihtariämmälle, vaikka olisivat tahollaan miten kunnioittavia ja hienotunteisia tahansa. On nimittäin myös pihtarimiehiä, joiden vaimot eivät saa tarpeeksi seksiä ja läheisyyttä.
Jokainen ihminen kantaa itse vastuunsa. Ne, jotka pettävät, ja ne, jotka tulevat petetyksi. Ihmissuhteissa on kyse isommista jutuista kuin mustavalkoisesta maailmankuvasta. Sävyjä on vaikka minkälaisia, eikä ole olemassa ehdotonta oikeaa tai väärää. Asioissa on aina omat puolensa.
Onko se, että pettää tai tulee petetyksi, maailmanloppu? Siis silloin, kun kumppani harrastaa seksiä jonkun toisen kanssa? Ei luulisi olevan, vaan sen pitäisi olla suhteen kasvun paikka. Sen pitäisi tuottaa ajatuksia ja itsetutkiskelua marttyyri-ilmiön sijasta.
Pettämistä on monenlaista, ja paljon pahempia petoksen muotoja on olemassa kuin se, että harrastaa seksiä jonkun toisen kanssa.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Aivan loistava, inhimillinen kirjoitus! Kerrankin jotain älykästä täällä.
Itse kannan vastuun salasuhteestani.
Aviomieheni kantakoot välinpitämättömyydestänsä ja kylmyydestään, mikä ajoi minut toisen miehen syliin =)
Jos pettämisen syyksi määritelään seksin puute, niin silloinhan siinä on kaksi ihmistä joilla kummallakin on ongelma. Toinen ei halua ja toinen ei saa. Aikuiset omilla aivoilla ajattelevat ihmiset selvittävät asiat keskenään: mikä mättää, missä vika, kuinka korjataan tilanne. Jos ei pysty tai ei halua korjata tilannetta tai ratkaisua ei yrityksestä huolimatta löydy, pitää erota. Kun toinen yksin valitsee ulkopuolisen suhteen avukseen, hän on jo siirtynyt seuraavaan vaiheeseen elämässään.Tästä et sinäkään enää pysty kantamaan vastuuta, mukana on jo liian monta muuttujaa.
Jos ei pysty tai ei halua korjata tilannetta tai ratkaisua ei yrityksestä huolimatta löydy, pitää erota" - no eipä mene elämä kuin elokuvissa! Entäpä, kun nainen sanoo, ettei miehen KUVITTELEMA seksin puute ole kyllin hyvä syy erota? Että mies on seksihullu eikä tästä ongelmasta puhuta sen enempää. "Pitää erota", kenen? Miehenkö eroa vastustavasta vaimostaan ennen kuin menee hakemaan erotiikan elämäänsä muualta? Vaimo kieltää seksin, ei halua erota. Mies haluaa seksiä, ei halua erota. Asiasta ei keskustella. Miten ratkaiset?
Totuus on tuossa melkoisen kompaktissa paketissa. Joka päivä silti toivon, että haluaisipa meihenikin seksiä. Fyysisen rakkauden kokemus puolison kanssa olisi taivaallista, mutta jos toinen ei halua niin ei sille mitään voi. Sitten sopivana hetkenä kohtaa toisen, joka elää vastavassa parisuhteessa. Seksuaalisen kumpannin löytäminen on armollista, kun kärsii puolison haluttomuudesta/pihtaamisesta (seksuaaliterpeutti nimittää tätä seksuaaliseksi vallankäytön keinoksi).
Luojan kiitos on vielä ihmisiä, jotka oikeastai tykkää seksistä.
Mielestäni metsään mennään siinä vaiheessa, kun parisuhteessa läheisyydestä ja hellyydestä aletaan käymään kauppaa tai kiristämään. Siinä ei enää paljon auta antaako toinen vai pihtaako ensimmäinen. Ja eikö sen peuhaamisen pitäisi vähän niin kun olla kummallekin mukavaa? Silloin sihistään kun molempia sihisyttää? Miksi ihmisolento on tehnyt näin suuren ongelman seksistä? Nautinnollinen asia, mutta ei niin ei sitten... Ja minähän tässä olen paras neuvoja ilmeisesti muutenkin ;D
Ihanteellinen tilanne on se kun peuhaaminen on molemmille mukavaa ja sihistään kun molempia sihisityttää:) Loistavasti ilmaistu, Ongelma tuleekin siinä kohtaa, kun toisesta ei ole koskaan tai lähes koskaan kiva peuhata eikä sihisytä. Se kyllä erkaannuttaa ja positiivinen vire toista kohtaan muuttuu pikkuhiljaa halveksunnaksi.
Seksillä on myös erittäin hyvä hallita toista. Kokemusta on, olen ollut naimisissa narsistin kanssa ja siinä suhteessa määriteltiin itsetyydytyskin pettämiseksi. Seuraavaksi exä olikin viikkoja toisella paikkakunnalla työn takia ja tuo itsetyydytyksen pettämiseksi määrittely sai aikaan muutamat tulehdukset, uskollisena miehenä kun "kunnioitin rajoja" ja jokainen mies ainakin tietää, mitä siitä seuraa, jos on viikkoja laukeamatta...
"...jokainen mies ainakin tietää, mitä siitä seuraa, jos on viikkoja laukeamatta..."
No mitä? Ei nimittäin ainakaan tulehduksia. Jotain rajaa paskan puhumisellakin.
Kyllä se jotai tekee. Eturauhas jutskaan se vaikutta kuulemma. Lääkäri on kertonut. Niillä ihmisillä joilla se helposti vaivaa. Miehelläni on esim. Sellanen. Ja lääkäri on kertonut et seksi tekee hyvää tuolle jutulle
Kiitos :) Oon joutunut miettimään aika paljon tota 'kun halut ei kohtaa' -kuviota. Selväähän se on, että jossain mättää, jos tekee mieli vain kerran vuodessa tms (tai oikeastihan ei varmaan tee silloinkaan mutta siis). Mä tiedän mikä mun parisuhteessa lopulta meni vikaan, ja molemmista siinä oli kyse hyvin pitkälti. Alun innostuksesta tultiin sellaisella kertarytinällä alas, ettei nuoren ihmisen itsetunto kestä sellaista. Vielä jos syy laitetaan taitojen puuttumisen piikkiin... Edelleen tolkutan itselleni lähes päivittäin, että toi loukkaus oli vaan hätäinen ja tahaton puolustus. Siinä meni kuitenkin kaikki halut sitten. Ja kyllähän sen kumppani huomaa, jos ns velvollisuudentunnosta yrittää (vaikkakin hyvällä tarkoittaen). Ja tottahan sitä huomiota silloin haetaan muualta! Mikä johtaa vielä pahempaan alamäkeen. Lumipallo on valmis. Syyttely ei auta mitään ja malttia pitäisi löytyä myös. Varsinkin nuoruuden huumassa se voi silti olla vaikeaa, jos vientiäkin riittää. Kyllä minä sen periaatteessa ymmärrän... Hassua, että mulla ei silti halut, muutamia tosi synkkiä hetkiä lukuunottamatta, kadonneet minnekään. Niitä ei vaan enää pystynyt kohdistamaan siihen ihmiseen. Ei vaan onnistunut ei. Riitävä itsepäisyys (vai itsetunnon puute) ei kuitenkaan antanut mulla periksi. Nyt on sitten hirveet patoutumat ja mentaaliset solmut seksin suhteen. Tai tarkemmin ajateltuna on ollut varmaan aina. Oon silti tosi tyytyväinen, etten koskaan fyysisesti pettänyt. Mielestäni pitää kärsiä itse ongelmansa tai erota rehellisesti. Yleensä se kolmaskin osapuoli joutuu tuollaisissa tilanteissa kärsimään. Se on sitten toinen asia, että mikä lasketaan pettämiseksi ja mikä ei. Olen mäkin -tosi- ihastunut ollut... Toisaalta säälin entistä kumppaniani ja on paha mieli siitä, mitä hän on joutunut kestämään. Toisaalta taas en voi olla olematta vähän katkera siitä, että hän on aiheuttanut hölmöilyllään minulle tällaisen piinan elämään. Pelkään, että parhaat vuodet menee ohi kelatessa ja pelätessä ja kohta en pääse tästä yli ollenkaan. Onneksi avautuminen auttaa ;) Meen nyt syömään suklaata...
Virhe lauseenmuodostuksessa. Piti olla:
"Siinä meni kuitenkin kaikki halut -sitä ihmistä kohtaan- sitten."
"Selväähän se on, että jossain mättää, jos tekee mieli vain kerran vuodessa"
Kyllä. Silloin asiasta pitää keskustella yhä uudestaan ja niin kauan kunnes tasapaino on löytynyt. Apuakin on saatavana ja kirjallisuutta vaikka kuinka paljon. Pettäminen EI ole mikään ratkaisu.
"Ja tottahan sitä huomiota silloin haetaan muualta!"
Vain heikot hakee. Fiksut nostaa kissan pöydälle ja lähtee rakentamaan sitä omaa suhdettaan ja se puolia kuntoon.
"Oon silti tosi tyytyväinen, etten koskaan fyysisesti pettänyt. Mielestäni pitää kärsiä itse ongelmansa tai erota rehellisesti. "
YESS!! Noin ajattelee fiksu ja vastuuntuntoinen ihminen. Jos oot nainen, haluun sut puolisokseni! Niin varmasti haluaa moni muukin.
"Kyllä se jotai tekee. Eturauhas jutskaan se vaikutta kuulemma. Lääkäri on kertonut."
Niin että mieheltäs kuulit? Tiedätkös se "lääkäri" taisi olla sellainen konitohtori mihes mielikuvituksessa.
Meillä on hauska tilanne, kun molempia huvittaa mutta minä joudun aina, aina tekemään aloituksen, alkutyöt ja niin edespäin.
Jos en tee aloitetta, niin mitään ei tapahdu. Ei koskaan.
Jos on vaimo miehelle, jolla on ulkonäkö, kroppa, mieli ja kaikki muukin kunnossa, niin miksi ihmeessä nainen olettaa että miestä ei haluta, jos mies ei tee aloitetta?? Jos mies ei tee aloitetta, niin muutaman viikon päästä ollaan jo ihan ihmeissään ja suhde kriisissä...
Kiihottuminen kertaa pariin laukeamatta johtaa kyllä sellaisiin lantiosärkyihin, että nukkumiset jää tasan siihen. Ei kovin järkevää...
No, johan täyttyy tämmöinenkin asia vaikeaksi tehdä. Minä rakstelen mieheni kanssa silloin kun molenpia huvittaa! Ei aina huvita yhtäaikaa seksi tai yleinsä mikään mukaan. Se on luonnollista! Huvittaako aina molenpia yhtäaikaa lähteä esim. ostoksille tai saunaan tai tehdä mitä hyvänsä? Miksi tästä seksistä on tehty niin vaikea ja iso juttu? Jos ei ihan aina saa kun sattuu huvittamaan, niin siihenkö maailma kaatuu? Onpahan seuraavalla kerralla sitäkin ihampaa! Pitääkö rynnätä toisen syliin jos ei seksi halut/toiveet kohtaa ihan justiinsa tasan? En ymmärrä... Tuskin juuri kellään pariskunnalla toiveet ja tarpeet menevät aina aivan yksiin! Sitäpaitsi se, että saako toisen ikäänkuin valloitettua silloin kun itse haluaa seksiä, pitää pientä jännitystä yllä pidemmässäkin suhteessa...
Mutta tuskin teilläkään ole "huvittumattomuudesta" johtuen 3-4 kk:n totaalisia taukoja..?
Jos silloin tällöin toista ei huvita / ei jaksa, siis molemmilla tasaisesti tällaista, ei ole mitään ongelmaa. Mutta aloituksessa olikin kysymys pitkistä tauoista, jolloin toinen osapuoli kieltäytyy yksipuolisesti seksistä kumppaninsa kanssa.
Siksipä parisuhteessa ollessa pitää antaa. Jos on parisuhteessa ja on tauon päästänyt noin pitkäksi, niin voi voi. Ei pitäisi antaa päästää tilannetta noin pitkälle. Asiaan pitäisi puuttua jo hyvissä ajoin. Kuten sanoin ruokahalu kasvaa syödessä.
Jos on parisuhteessa, niin pitää antaa vaikkei aina huvittuaisikaan. Ruokahalukin kasvaa syödessä :-), tosi on.
Harvinaisen fiksu kirjoitus !!!
Ero on parempi kuin pettäminen, vaikka kumppani olisi kuinka rikas tahansa.
"Vaimo" kirjoittaa juuri sitä, mistä alunperinkin oli kyse. KOMPROMISSEISTA. Toinen vähän himmailee tarpeitaan, toinen vähentää pihtailua.
"Vaimon" tekstistä nyt kuitenkin haiskahtaa läpi se, että seksiä tapahtuu silloin, kun häntä sattuu huvittamaan, ja hän määrittelee, milloin miehen "tarvitsee" saada seksiä. Aina ei huvita. Ei miestä eikä naista. Mutta taivaan tosi on, että naisen on huomattavasti helpompi harrastaa seksiä silloin, kun ei nyt ihan kympillä satu huvittamaan. Ja usein menee niin, että miehen tarpeet ovat suuremmat kuin naisen.
Seksin antaminen silloinkin kun itseä ei huvita, on kumppanin tarpeiden huomiointia. Siihen on monia keinoja ja kyse on asenteesta. Jos levittää jalat tympeänä "no pane sitten", niin siinä ei ole parisuhteen rakastavasta seksistä jälkeäkään, eikä se paranna kenenkään seksielämää mitenkään.
Rakkaus on liian monelle vain sanahelinää, ei lainkaan kumppanin ihan oikeaa ajattelua. Naisille kuitenkin tuntuu kolahtavan todella pahasti itsetuntoon, kun mies sattuukin hairahtamaan aviolliselta polulta syrjään ja menemään sen naisen syliin, joka kykenee huomioimaan häntä, saamaan hänestä sen, mitä vaimo ei halua / jaksa / ehdi / ole kiinnostunut antamaan.
Jokaisella ihmisellä on kuitenkin tarve tulla nähdyksi, huomatuksi, ihailluksi ja halutuksi. Moni on hyvin sitoutunut parisuhteeseensa, ja kokee taloudellisia velvoitteita, vastuuta lapsistaan / puolisostaan / läheisistään ym.
Parisuhteen työstäminen on unelmaratkaisu, joka on helppo antaa palstalla ihmisiä tuntematta. Mutta kun suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu avoin keskustelu ja kritiikin rakentava antaminen, niin hatunnosto niille, jotka pystyvät rakentamaan toimimattomasta parisuhteesta toimivan. Se nimittäin vaatii asennemaailmaan melkoista kasvatusta.
Kuitenkaan kenenkään ei tarvitse elää elämänsä loppuun asti harmaata ja masentavaa, tapreitaan kunnioittamatonta elämää. Jos piristystä elämän harmauteen tuo se, että löytää hetken ihailun vieraasta sylistä, niin keneltä se on pois? Puolison vallankäytöltä? Liian moni ajattelee puolisoaan vanhana luuna, jota ei itse viitsi kaluta, mutta jota ei poiskaan antaisi.
Entäpä minä en saa kivoja juttelu hetkiä. En saanut mitään puhetta kunnolla irti. kuuntelen kun puhuu kavereiden kaa puhelimessa tunti tolkulla. Käperryn itseeni kun en saa hyväksyntää. en halua enää seksiäkää usein kun minua ei huomata. sittenpä toinen lähtee hakemaan sitä muualta....eikös ollukkin reilua?