Enkeleitä toisillemme Anne rakkaani!!!

"Mä en kestä elämää ilman sua Anne rakas ja haluan vaan pois tästä elämästä kun et ole kanssani!!!"

Tuo kuulostaa jo kiristykseltä, että jos et ole mun kanssa niin...
Pitäisikö toisen olla kanssasi jos ei halua, vain sen vuoksi että sinä haluat? Mietippä omalle kohdallesi vastaavaa, että joku kiristäisi että mun kanssa on pakko olla, muuten jotain....tapahtuu.

Rakkaus on vain kemiaa aivoissa, ei sen enempää. Jokainen, myös sinä, toipuu sydän surustaan aikanaan. Jälkeenpäin miettien mitä oikein näinkään siinä toisessa silloin kun olin niin helkkarin rakastunut.

Rakkauskemiat sekoittavat ihmisen normaalin hahmottelukyvyn ja järjen, mutta onneksi vain tilapäisesti. Löydät uuden rakkauden kohteen piakkoin.

Miksi et ota yhteyttä suoraan Anneen ja kerro tunteistasi?

Ei yrittämällä mitään häviä.

Lisäys vielä eli haki ehkä seuraa treffeiltä, kun halusi muuta ajankulua, koska ikävä oli niin kova ja sydän rikki.
Oletko pyytänyt, että puhuisitte rauhassa asioista?

Minä pyysin, mutta en saanut yhtäkään vastausta viesteihini.
Hän vain katosi. Miksi?
Mitä tein etten ansainnut yhtään viestiä, anteeksipyyntöä, tilaisuutta puhua?

En tiedä, mutta sen tiedän, että sydän särkyi palasiksi ja mulle tehtiin väärin ja silti minä tarjosin tilaisuutta puhua.

Ei hän välittänyt miten pahalta minusta tuntuu, miten minä pärjään.

En retkahda enää, en päästä lähelleni, ketään.

Jos todella välität, niin ota häneen yhteyttä ja puhukaa.

Ikuisuuskysymys: jos todella välität miksi et ota yhteyttä, ole sitkeä ja yritä saada toinen puhumaan asioista?

Olisin ollut niin iloinen jos minulle olisi suotu tilaisuus keskustella, mutta sinä vain katosit etkä vastaa viesteihini.

Seurustelimme enkä sitten ollut sulle enemmän arvoinen.

Itse tiedät miten loukkasit ja nyt ilmeisesti kaduttaa.
Jos olet reilusti anteeksi pyytänyt ja käytöksestäsi puhunut, niin ok, mutta jos
vain itseksesi asiaa pyörittelet, niin olet niitä keskenkasvuisia miehiä, joihin en enää koskaan halua tutustua.

Rakkautta ei ole kiristää olemassaolollaan.

Ikävöin ja ihmettelin monta kuukautta ja mietin samaa: miten pystyit?!
Menit jo toisen luo ja mulle et suonut yhtään vastausta, selitystä, katosit vain.

Tänään ymmärsin miten pahasti todella loukkasit enkä koskaan ottaisi sua takaisin. En voisi enää luottaa, tekisit taas saman.
Elämä opettaa.
Välillä teki mieli tulla soittamaan ovikelloasi ja vaatia vastaukset ja laittaa sut vastaamaan teostasi, mutta en tehnyt sitä enkä tee, koska et ole sen arvoinen.

Ei näitä kannata kaipailla. Kukaan ei jätä ketään jos todella rakastaa ja jos jättää niin että toisen kaipuu on sydäntä raastavaa on silloin jätetty syystä että halutaan muuta/muita suhteita kun sitä tuttua ja turvallista. Todennäköisesti menetetty nuoruus, katkeruus edellisistä suhteista tai joku muu ajaa siihen että tässä tapauksessa nainen tuntee voittavansa suhteiden kilvassa saaden jonkun muun ja nähden kuinka toinen jää rannalle ruikuttamaan. Myös naisissa on niitä katkeroituneita mies vihaajia kun on miehissäkin nais vihaajia jotka kilpailee suhteilla eikä vähääkään välitä rakkaudesta. On voitto saada joku rakkauden pauloihin ja vielä suurempi voitto jättää kumppani ilman syytä. Kaipaava ihminen ei ole voinut tehdä mitään liian ratkaisevaa että suhde olisi tuomittu loppumaan ellei todella ole niin itsekeskeinen että pettäminen/väkivalta olisi syy mitä ei myönnetä. Mene ja tiedä. Jos ei petetä ja jos ei ole väkivaltaa ja jos henkinen läheisyys toimii niin kukaan täysjärkinen ei jätä kultaansa. Seksi addikti ja aina uuteen halajava voi näin tehdä mutta todennäköisesti varmasti myöhemmin kaduttaa ja rankasti. "se olis ollu täydellinen mies mut nyt se elää jonkun muun kanssa" Sellainen täydellinen mies/nainen ansaitsee todellisen rakkauden eikä mitään eka riita ja kattilat jakoon syystä että pääsen muiden lahkeisiin ratkaisua. Jokaiselle on se oikea ja jokainen on luullut sen jo löytäneensäkin mutta moni on tullut myös rankasti k.usetetuksi niin luullessaan!!

Onko asia edennyt mitenkään?