Olen pullantuoksuinen kotiäiti

Kotiäiti kiitoksella elää?

Kunpa maailmassa olisi enemmän nuoria miehiä, naisia ja aviomiehiä, jotka eivät kuvittelisi, että tuollaiset asiat tulevat automaattisesti.

Ehkäpä sinä olet perheessäsi ainoa, joka arvostaa pullantuoksua. Luulet vain, että muutkin arvostavat samoja asioita kuin sinä itse. Teet kotitöitä todellisuudessa itseäsi, et muita varten ja heittäydyt marttyyriksi, kun et saa arvostusta.

Sen siitä saa kun kasvattaa lapset ja miehen pullamössöllä.

Älä tee enää ollenkaan kotitöitä. Mene lakkoon. Ehkä sen jälkeen oppivat arvostamaan tekemisiäsi.

Minulla on jo aikuiset lapset ja nyt he ovat kiitollisia pullantuoksuisesta äidistään. Harvoin minäkään varsinaista kiitosta sain enkä itse asiassa sen takia mitään tehnytkään. Perhe oli ja on minulle rakas ja tahdon tehdä mukavia asioita, joista itsekin tosin nautin.

En ymmärrä marttyyriäitejä, jotka kiitoksen puutteessa alkavat kiukuttelemaan ja pahimmassa tapauksessa vanhempana muistuttavat tästä lapsiaan ja miestään.

No jos kerran viikossa itsestäänselvyydellä leipoo pullaa, niin ei kai siitä voi olettaa että kaikki kiittelevät maasta taivaaseen joka kerta. Minäkin olen kotiäiti, leivon pullaa vain joskus ja jouluna, ja otan siihen hommaan lapset mukaan. Kaikkeen yleensäkin lapset mukaan ainakin välillä, niin oppivat tekemään ja arvostamaan. Siitä lasten sietääkin olla kiitollisia, että oppivat kotona asioita. En minä siitä sanallista kiitosta odota, mutta aina välillä sitä tulee. Riittää kun tiedän että tykkäävät joskus mahdollisesti, jos tykkäävät, siitä ettei ihan kaikkea tarvitse ihan itsekseen opetella.

Ja miten sitä kiitosta osaa antaa, jos ei näe esimerkkiä? Kiitätkö itse lapsiasi ja miestäsi koskaan? En minä usko, että lapseni osaisivat kehua ja kiitellä, ellen itse kehuisi ja kiittelisi heitä aina välillä.

Itsehän sinä olet lapsesi ja miehesi opettanut kiittämättömiksi.

Muuta ensin itsesi. Vasta sen jälkeen voit odottaa muiden muuttavan käytöstään sinua kohtaan.

Kiitätkö sinä miestä ikinä töiden teosta ja rahan tuomisesta kotiin? Entä kiitätkö lapsia hyvästä käyttäytymisestä, arvosanoista tai muista onnistumisista?

Eikö se nyt ole aika kivaa olla kuitenkin kotona lasten kanssa tekemässä töitä kuin työpaikalla näkemättä lapsia?

Älä hyvä ihminen leivo pullaa, jos et leipomisesta nauti. Kotiäitinäkään ei kannata sinnitellä, jos tuntuu, että työ houkuttelee enemmän. Itse olin aikoinaan kuusi vuotta kotiäitinä, mutta täysin itsekkäistä syistä. Halusin nauttia lapsien kasvun seuraamisesta ja heidän kanssaan puuhastelustaan ja elämästä pienessä kotipiirissä ne vuodet. En kokenut uhrautuvani vaan saavani suurta ja tärkeää elämänsisältöä. Jos sinusta ei (enää?)tunnu siltä, on työmaailman aika taas.