Olen ollut reilu kolme vuotta naimisissa. Puolivuotta on ollut yhtä hulinaa. Olemme jotenkin etääntyneet ja puhuttu monesti avioerosta. Vaimoni ei kuitenkaan haluaisi erota, mutta haluaisi olla yksin... ota tuostakin selvää. Molemmat käymme töissä. Lapsia ei ole vaimon lapsettomuuden vuoksi. Hoidot käynnissä.
Välillä on päiviä,että menee hyvin ja sitten taas kynnetään pohjamutia ja riidellään. Itselläni on mennyt voimat tämän tilanteen vuoksi. Olen pohtinut paljon avioeroa. Mietin myös,että kun olemme lapsettomuushoidoissa, niin avioeron myötä kaikki valuisi hukkaan.
Vaimoni ei välillä edes halua puhua. Mistä minä tiedän,että mikä on ongelma jos ei puhuta. Mieluummin se puhuu asioista kavereiden kanssa meidän ongelmista. Olen sanonut hälle,että tällainen asioiden selvittely vain pahentaa tilannetta.
Paskamainen tilanne.
Oisko jollain heittää hyviä ideoita kehiin,että mitä tekisi. Itselläni ei ole asian suhteen yhtään selvää ajatusta.
Välillä on päiviä,että menee hyvin ja sitten taas kynnetään pohjamutia ja riidellään. Itselläni on mennyt voimat tämän tilanteen vuoksi. Olen pohtinut paljon avioeroa. Mietin myös,että kun olemme lapsettomuushoidoissa, niin avioeron myötä kaikki valuisi hukkaan.
Vaimoni ei välillä edes halua puhua. Mistä minä tiedän,että mikä on ongelma jos ei puhuta. Mieluummin se puhuu asioista kavereiden kanssa meidän ongelmista. Olen sanonut hälle,että tällainen asioiden selvittely vain pahentaa tilannetta.
Paskamainen tilanne.
Oisko jollain heittää hyviä ideoita kehiin,että mitä tekisi. Itselläni ei ole asian suhteen yhtään selvää ajatusta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Lahjasoluhoidot?
Itse masennuin lapsettomuuden vuoksi. En parane koskaan. Lapsettomuus jättää niin pysyvät haavat etteivät ne kaikilla koskaan katoa..Lapsettomuus kulkee suruna mukana pahemmin kuin läheisen kuolema..Käykää klinikan psykologilla puhumassa, yksin tai yhdessä.
Jos todella haluat erota, niin kyllä sä sen tietäisit!!!
Menkää ihmeessä terapiaan!! Voipi olla te ette vaan saa keskenänne auottua niitä solmuja jotka teitä hiertää.
Jos sekään ei onnistu, niin voitte sanoa sitten rehellisesti ja suoraan että kaikkenne teitte ja se ei auttanut....
Tiedän ja en tiedä. Mielessä pyörii niin paljon asioita puolesta ja vastaan.
Ehkä joku terapia on hyvä juttu.
Terapia voi olla hyvä asia siinä mielessä, että saatte siirrettyä solmuja pois arjesta.
Toinen voisi olla se, että vaimo tarvitsee omaa aikaa. Lapsettomuus on iso kriisi. Siinä joutuu todella miettimään, mitä elämältä haluaa. Ja se on yleensä vaikea paikka, kaikille osapuolille.
Etääntyminen toisinaan on ihan normaalia, kurjaa on tietysti se, ettei vaimo halua kanssasi puhua asioita. Siellä saattaa olla niin kipeitä kohtia, että niiden jakaminen ilman ammattiapua on vaikeaa. Luulisin kuitenkin, että suurin ongelma tulee lapsettomuuden uhasta ja siitä, että se pakottaa katsomaan tulevaisuuteen "toisin silmin"; kun kaikki vaihtoehdot eivät ole enää välttämättä mahdollisia, joutuu punnitsemaan tarkkaan sen, miten sitten haluaa elämäänsä viettää.
Onko tilanne itsellesi selvä? Haluatko olla vaimosi kanssa, vaikkei lapsia tulisi?
Komppaan edellä kommentoineita. Terapiaa kannattaa kokeilla. Ja todella, jos kumppania ei kiinnosta, voi siellä käydä myös yksin.
Olette olleet kolme vuotta naimisissa ja puoli vuotta "hulinaa"?
Molemmat ajat aika lyhyitä. Varsinkin lapsettomuusongelmanne huomioiden.
Istuisin nyt alas ja miettisin vaimon kanssa yhdessä asioita. Hanskoja ei kannata heittää nurkkaan puolen vuoden hulinan takia.
Mutta kun erosta alkaa puhua, niin ne sanat kyllä jäävät. Siksi erolla uhkailu tai leikittely on vähän kuin tikkujen raapiminen bensakanisterin vieressä.
Jotenkin tuli sellainen tunne, että vaikeuksien edessä otatte erokortin käteen sen sijaan, että kohtaisitte ongelmanne. Sama vähän vaimollasi. Yksin asumista ja yksin selviämistä. Avioliitossa yhteiset ongelmat kyllä ratkeavat yleensä parhaiten yhdessä puhuen, neuvottelemalla ja kompromisseja tehden. Toista kuunnelle ja omat ajatukset kertoen.
Mutta jos siihen kaikki pääsisivät, niin tämäkin palsta olisi turha. Ei se helppoa ole, joskin ei mahdotontakaan.
Sen tiedän omasta kokemuksesta, että miltä tuntuu, kun toinen ei suostu/ kykene/? puhumaan asioista. Se johtaa todella ikävään tunteeseen. Ei hyvää seuraa, eikä selvyyttä tule mistään.