Tuon haluan tietää.
Ymmärrän kyllä, jos on ylipainoinen/sairaanloisen ylipainoinen, mutta että normaalipainoiset haluaa vielä laihdutusvinkkejä?!
Minkä tähen ette vaan hyväksyisi itseänne ja nauttisi elämästä ja liikunnasta?
Ymmärrän kyllä, jos on ylipainoinen/sairaanloisen ylipainoinen, mutta että normaalipainoiset haluaa vielä laihdutusvinkkejä?!
Minkä tähen ette vaan hyväksyisi itseänne ja nauttisi elämästä ja liikunnasta?
Vastaukset 20
Vanhimmat
No kun osa on niin hemmetin tyhmiä että ne luulee saavansa fitnesskropan laihduttamalla. Ihan kuin se kroppa kiinteytyisi ja lihakset kasvaisi itsestään=)
Jos mitään ei tee niin kroppa on semmonen lotina painoipa sitä sitten 50 tai 150kiloa
Normaalipainoisen ei tulisi laihduttaa. Pitäisi muuttaa ruokailu- ja liikuntatottumuksia, jos läskiä löllyy. Punttisalille lihasta hakemaan.
Eli Treenarininari, ihan samat sanat.
Koska halutaan ns. rantakuntoon.
Kuva jostain blogista:
http://2.bp.blogspot.com/-H_VXW1teUYI/TiaZv73i23I/AAAAAAAAAFU/RPRnLSncW-8/s1600/ej_etu_1.jpg
Molemmissa kuvissa tuo nainen on varmastikkin normaalipainoinen, mutta onhan se kroppa nyt paremman näköinen oikean puoleisessa kuvassa.
Normaalipainoisellakin voi olla esim. pömppömaha ja yhteen hankaavat reidet. Ja kovin moni ei halua sellaisia.
En ymmärrä miksi ylipainoiset kyselevät tuota? Luuletteko että bmi:llä 24 ollaan jo timmejä (jos lihaksia löytyy hyvässä normaalisuhteessa)? Vai tuntuuko jotenkin masentavalle ajatella että jopa normaalipainoiset haluavat olla laihempia, kun itse ei ole edes normaalipainossa?
Höh, mun mielestä toi vasemman puoleinen kuva on parempi, kauniimpi :)
Saat ihan rauhassa olla sitä mieltä, mutta tahdikasta olisi hyväksyä, että toistakin mieltä saa olla. Itseäni vähän ärsyttää tää monien ylipanoisten harjoittama pystyynhaukkuminen, että normaalipainon sisällä laihduttava on turhamainen, sairas ja pinnallinen. Itselleni ei riitä, että olen just ja just normaalipainon puolella enkä ymmärrä, mitä se muille kuuluu, jos aidosti pidän urheilullisuudesta ja kiinteämmästä vartalosta. Painoindeksini oli joskus siellä 25 tienoilla ja olin todella onneton, huonokuntoinen, kömpelö ja turpea.
Siksi, että laihdustuspuheillaan ja huokailuillaan olemattomista läskeistään he haluavat alistaa ja pilkata oikeasti ylipainoisia!
Kun minun työpaikallani laiheliini (165 cm 52 kg) on aloittanut sen alistusvirtensä, että "miten mä oonkaan taas näin lihonu, että pitää ruveta kaalisoppadieetille tai pussikeittokuurille ja kattokaa ny mun läskejä, mikä pömppömaha ja läskireidet ja EIHÄN KUKAAN VOI ELÄÄ TÄN NÄKÖSENÄ!!!!", niin olen suoraan sanonut, että kuule, kun sä et ole ylipainoinen, niin toi on mun mielestä erittäin loukkaavaa esim. mua kohtaan. Että jos sä pidät itteäs lihavana, niin mitä MÄ olen sun silmissäs?
Rääviminen loppuu siihen.
Totta tuokin. Olen itsekkin aina ollut normaalipainoinen ja pudottanut tavoitteeni verran (5kg) hiljattain. Mutta en puhunut dietistäni ylipainoisille juuri tuosta syystä.
Pitäisin minäkin aika loukkaavana jos joku ihannepainossa ollut, olisi tietentahtoen tullut minulle kertomaan miten läski onkaan, kokeakaseen ylemmyyden tunnetta minua kohtaan.
On normaalipainoisellakin omasta mielestäni moraalinen oikeus haluta olla laihempi. Törkeää on vain tuollainen piilovittuilu, toisen alentaminen, tai miksi sitä nyt pitäisikään sanoa.
Tokihan on aika selvää, että normaalipainoinen laihduttaja tod.näk. kokee jonkinlaista ylemmyyden tunnetta ylipainoista laihduttajaa kohtaan, vaikkei pitäisikään ääntä asiasta. Mutta kuka nyt ei kokisi tuota tunnetta joitain ihmisiä kohtaan? Ylemmyydentunne kuuluu jossain määrin terveeseen narsismiin.
Kyllä normaalipainoisella voi olla laihdutus- ja kuntoilutavoitteita, vaikkei tuollaisia puheita harrastaisikaan. Omana tavoitteenani on kiinteytyminen ja parin kilon karistaminen, mutta en "huokaile" asiaa ylipainoisten kuullen. Just pari päivää sitten eukoilla oli työpaikan kahvipöydässä joku laihiskeskustelu, mutta en osallistunut siihen mitenkään, koska tiesin kyllä, että mun parin kilon tavoitteelleni lähinnä pyöriteltäisiin silmiä.
Olen normaalipainoinen ja haluan siinä pysyä, se tarkottaa kyllä ruokavalion tarkkailua ja välillä jopa "laihduttamista", muuten paino lähtee nousuun. Se että inhoan sitä kilon-parin läskilölleröä mahassani (mihinkään muualle läski ei kerry) ei tarkota sitä että dissaisin muiden läskejä ja pitäisin heitä rumina tai läskeinä tai jotain, se on jokaisen oma asia. Sen olen kyllä huomannu että oikeasti ylipainoiset ei ymmärrä sitä että se hoikkakin joutuu tekemään töitä ja välillä jopa laihduttamaan pysyäkseen hoikkana. Pitääkö sitä nyt olla puhumatta omista asioistaan ettei ylipainoiset loukkaannu? Ylipainoiset paasaa töissä päivät pitkät ruokavalioistaan, tavoitteistaan ja edistymisestään, hiljaako siinä pitää laihojen istua vaikka aiheeseen olisi järkevääkin sanottavaa, ettei vaan kukaan pahota mieltään.
"Pitääkö sitä nyt olla puhumatta omista asioistaan ettei ylipainoiset loukkaannu?"
Pitää.
:D
Niin pitääkin.
Olen itse aina ollut normaalipainoinen, usein jopa omassa ihanteessani ja hoikka (BMI 19-20). Sitten jos lihoan muutaman kilon, se häiritsee itseäni paljon. En kuitenkaan ikinä olisi niin tökerökäytöksinen moukka, että päivittelisin parin kilon läskejäni jollekin oikeasti ylipainoiselle. Se on ihan peruskäytöstapoja.
Vähän sama kuin olisit itse saanut tentistä nelosen ja valittaisit sitä koko ajan sellaiselle joka olisi iloinen päästyään läpi ykkösellä.. Se on piilovittuilua ja toisen dissaamista. Pätee kaikkiin elämän osa-alueisiin. Joillain vain ei ole mitään tahdikkuutta.
Nimenomaan näin. Tämä oli mielestäni järkevin viesti koko ketjussa.
Sillä minä kyselin, kun itselläni on taas päinvastainen tavoite. Olen hieman alipainoinen ja tiedän, että painon on noustava normaaliin lukemiin.
Ärsyttää paljon, kun kaikki ystäväni ovat normaalipainoisia ja ovat jatkuvasti laihdituskuurilla. Itselleni tulee välillä sellainen olo, että turhaanko minä tässä painoa nostan, jos/kun normaalipainoiset laihuttaa, ja itse koitan saada painoa lisää.
olen kateellinen muodokkaille, terveille, normaalipainoisille naisille ja ihmettelen suuresti miksi he eivät ole tyytyväisiä itseensä ja potevat morkkista jostain perhanen yhden munkin syömisestä! ja kuitenki liikkuvat paljon...
Olen juuri ja juuri normaalipainoinen, painoindeksini vaihtelee noin 24-25 välillä.
Esimerkiksi suolaisen ruoan syöminen saattaa nostaa painoani jopa 2-3 kg, vaikka kalorit pysyisivät kulutuksen tasolla. Koen tilanteen erittäin stressaavaksi, kun en koskaan aamulla tiedä, olenko tänään 100 g normaalipainon vai ylipainon puolella. Siksi yritän laihduttaa vielä muutaman kilon, että pysyisin selkeästi normaalipainossa myös joulun, ravintolaillan tai ulkomaanmatkan jälkeen.
Tavoitteeni on painoindeksi 23, mielestäni se ei ole mitenkään liian alhainen.
Ihmisten vartalot ovat erilaisia. Painoindeksi on suuntaa-antava. Joten vaikka BMI sanoo että olet normaali, löysää voi olla. Itse olen laihduttanut 43,5kiloa, nyt olen BMI:ltäni 23,9. Vielä haluan laihtua 6,5 kiloa. Haluan hoikan varren (huom: ei alipainoa, vaan ylimääräiset pois) joten laihdutan vieläkin vaikka olenkin normaalipainoinen.
Normaalipainokin on niin iso skaala, siis BMI:n mukaan, joten jokaisen pitäisi itse löytää se sopiva paino. Ja sen löytää vain kokeilemalla.
Minun ystäväni on todella pieni ja hoikka. Hän aina välillä valittaa lisäkiloistaan ja stressaa kuinka läskiltä näyttää. Vaikka minä hetki sitten olin BMI-luokassa 38,4, hän ei KOSKAAN tuominnut minua, hänestä aina olen ollut kaunis. Hän vain tietää missä painossa hänen kroppansa on parhaillaan ja hän ei liikakiloineen ollut parhaimmillaan joten se on ihan ymmärrettävää että se ahdistaa. Eikä isokokoisilla ole mitään oikeutta kieltää toisia puhumasta itseään ahdistavista asioista, vaikka se itsestä tuntuisikin pahalle. Minä en ole koskaan käskenyt ystävääni olemaan hiljaa aiheesta, enkä ole vinkunut mistään. Hän on tehnyt valinnan olla hoikka (ja synnyttäneenä hän on tehnyt sen eteen töitäkin) ja minä aikanaan sallin itselleni lihoamisen, joten mikä minä olen hänen laihdutustarvettaan arvostelemaan?
kertoo siitä että ihminen ei ole onnellinen. haluaa saavuttaa jotain enemmän. mikään ei riitä. valitettavan moni ihminen on sellainen. miksei hyväksyisi painoaan normaalipainoisena jos on terve muutenkin? medialla on suuri osa tässä, langanlaihoja tyyppejä pidetään "hyvinä ja terveinä", vaikka tuskin ovat. ihmiset ovat tyhmiä.
Normaalipainon ylläpitäminen eli painonhallinta ei ole ihan yksinkertainen juttu. Helpompi tiputtaa pari kiloa kuin 20. Jokaisella taitaa olla se oma ihannepaino, jolloin voi hyvin. Minulle tulee tukala olo, kun paino nousee parikin kiloa. Siksi teen korjausliikkeen heti. Laihduttamisesta en puhuisi, vaan painonhallinnasta.
Elämästä voi nauttia täysillä kun harrastaa liikuntaa. Kun nostaa salilla ennätyksensä, hiihtää 20 km, kävelee tai hiihtää päivän metsässä.
Jos joku saa hyvän olon syömällä pussin sipsejä ja katsomalla tunti tolkulla tv:tä, niin siitä vaan. Minulle tulee mässyruuasta paha olo niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Olen tyytyväinen elämääni. Voin hyvin kun syön ja elän terveellisti ja säännöllisesti.
Painonhallintadilemmaa on toki normaalipainoisilla. Oma paino-indeksini oli eräänä aamuna jotain 400g yli 25. En usko, että tilanne mitenkään dramaattisesti muutu, vaikka se olisi ollut 800g alle painoindeksi 25 rajan. Olen tässä pikkuhiljaa säätämässä omaa prosessiani laihdutuksesta kuntoilun sekä painon ylläpidon ja lihaksiston mahdollisen kasvattamisen puolelle. Mikäli ruokahaluja tulee yli tykötarpeiden, sitten pitää salilla vähän käskyttää, että menisi suurin osa kaloreista oikeaan osoitteeseen. Mutta tarkoitukseni on hakea sitä tasapainoa, ettei menisi jojoiluksi. Helpompi se on varovaisesti dietata vaikka 3 kiloa kuin otta tuollaiset 25 kiloa pois...
Sitä en kyllä ymmärrä, että jotkut haluavat kitukaloreilla dumpata painoindeksiään 21:stä vaikkapa 19:aan. Mutta maailmassa on monia tähdellisempiäkin asioita. Kait se on sellainen perversio, kuten toisilla kossupullon korkkaaminen... Terveellistä se ei enää siinä vaiheessa ole.
Käsite normaalista painosta on vähitellen hilautunut yhä alemmas ja alemmas, toisin sanoen, vaikka BMI näyttäisi mitä, kauneusihanne on sairaalloisen laiha, aina laihempi ja laihempi. Katsokaa vaikka mainoskuvia tai naistenlehtiä jostain 70-luvulta ja verratkaa tämän päivän naiskuviin.
Laihdutusta myös kaupataan ahkerasti, suorastaan aggressiivisesti. Koko tammikuun ajan lehdet olivat täynnä laihdutusjuttuja. Viime torstain Hesarin yleisönosastossa nuori poika kyseenalaisti laihdutuksen ihanuuden viittaamalla mm. syömishäiriöiden yleistymiseen.
Olen aivan varma, että enemmistö laihduttajista on itse asiassa normaalipainoisia, jopa siellä alarajoilla. Kuvitellaan, että painoa hallitsemalla hallitaan myös muuta elämää ja että laihuus tuo onnen ja autuuden.
BMI on teoreettinen luku, joka ei kerro intuitiivisesti mitään. Paljon konkreettisempi ja heti ymmärrettävä yksikkö on vaatekoko, joka voi vaihdella BMI:n mukaan normaalipainoisilla 36-42. Totta kai haluan pysyä samassa vaatekoossa! Olisi todella ikävää luopua suosikkivaatteistaan ja taloudellinen haaskaus ostaa vaatekaapin sisältö uusiksi.
Siis alan tarkkailla syömistäni ja laihduttaa, jos housut kiristävät. Ja tällä asialla ei ole mitään tekemistä jonkun toisen henkilön painon kanssa. Miksi olisi, eihän hän minun housujani käytä?