Mun keskustelunavaus ei taida oikein kuulua mihinkään, joten laitan sen tänne... En vain tiiä, mitä tekisin, kun sitä on ajautunut sellaisiin ihmissuhteisiin, ja lähipiirikin sukulaisista alkaen on sellaista porukkaa, että en vaan ymmärrä niitä mitenkään. Koen aina vaan sellaista kohtelua, mitä en itselleni toivo (haluaisin tuntea turvallisuutta, itselle puhuttaisiin asiallisesti, voisin luottaa lähipiiriin, niiden kanssa pystyisi keskustelemaan järkevästi, ne tajuaisivat jotain asioita (eli esim., että voisivat kohdella mua samoin ku mä kohtelen niitä, eli hyvin)) ym. ym. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Samoin tunnen seurassakin olevani yksin näiden ihmisten kanssa.
Mitä itse tekisit tällaisessa tilanteessa? Jättäytyisitkö esim. kokonaan yksin ja yrittäisit hakea täysin uusia ihmissuhteita ja hylkäisitkö sukulaisesi? Tuntuu vaan kovin riskialttiilta jättäytyä täysin yksin... Toivoisin kuitenkin löytäväni järkeviä, luotettavia, mukavia, ja hyvän moraalitajun omaavia ihmisiä elämääni... Mutta onko niitä olemassa, ja jos on, niin miten niiden pariin löytää?
Mitä itse tekisit tällaisessa tilanteessa? Jättäytyisitkö esim. kokonaan yksin ja yrittäisit hakea täysin uusia ihmissuhteita ja hylkäisitkö sukulaisesi? Tuntuu vaan kovin riskialttiilta jättäytyä täysin yksin... Toivoisin kuitenkin löytäväni järkeviä, luotettavia, mukavia, ja hyvän moraalitajun omaavia ihmisiä elämääni... Mutta onko niitä olemassa, ja jos on, niin miten niiden pariin löytää?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olet vaikeassa tilanteessa ja luulen, ettei kukaan täysin voi sanoa, mitä tollaisessa tilanteessa tulisi tehdä. On ikävää, että koet ettet tunne olevasi turvassa omien läheisten kanssa. Se on varmasti vaikeaa, mutta uskon kyllä myös siihen että voi löytää elämääsi myös sellaisia ihmisiä, joiden kanssa viihdyt ja jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista kuin sinä :). En osaa sanoa, mistä niitä löytäisi mutta ehkä jonkun harrastuksen parista?
En usko, että kannattaa täysin kuitenkaan perhettään jättää. Perhe on kuitenkin aina perhe, mutta jos on mahdollista ehkä voisit ottaa vähän välimatkaa. Voisiko se helpottaa oloasi? Itselläni tuntui joskus, että en jaksa olla kotona ja ettei mua täysin ymmärretä siellä. Lähdin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, nyt itselläni on todella läheiset välit kaikkiin läheisiin perheenjäseniin. Kotiin on ihana mennä, koska opiskellessa muualla tajuaa kodin aina olevan koti.
Paljon jaksamista sinulle!
Jättäytyisin yksin. Tapaisin sukulaisia niin vähän kuin mahdollista. Parempi yksin kuin huonossa seurassa. Sukulaisesi ovat hyvin alhaisella henkisellä kehitystasolla jos kohtelevat sinua huonosti. Rahvaanomaisia, huonoja ihmisiä, henkisesti roskaväkeä. Heillä ei riitä älyä eikä tietoisuutta käsittämään, ettei ketään, edes sukulaista saa, eikä varsinkaan sellaista kannata kohdella huonosti. Muuten sopu ei säily. Ydinperheen kuuluisi olla turvasatama ja suojapaikka maailman pahuudelta, perheenjäsenten tukea ja tsempata toisiaan. Mutta roskasakin perheissä riidellään ja vihataan omia perheenjäseniä. Syytön sinä olet sukusi käytökseen. Olet luultavasti ainut positiivinen ja korkeammalle henkisesti kehittynyt yksilö suvussasi. Alhaiset ja negatiiviset oliot eivät koskaan voi sietää sellaisia, sillä he selvästi tuntevat ja aistivat, että olet kaikin tavoin paljon korkeampi ja ylevämpi olento kuin he. Siksi he haluaisivat repiä silmät päästäsi ja pyrkivät pilaamaan elämäsi ja tuhoamaan sinut ihmisenä sekä kaiken elämänilosi. Siitä se huono kohtelu johtuu. Nimimerkillä kokemusta on!
Näytä heille, kuinka sinua saa kohdella. Pidä puolesi, älä alistu kynnysmatoksi. Mitä pitempään siedät huonoa kohtelua, sitä pahemmin he sinua kohtelevat, jos et aseta selkeitä rajoja. STOP! nyt riittää!
Läheisiltäsi puuttuu ilmeisesti empatiakyky, myötätunto hyvin pitkälle. Itse he eivät muuta käytöstään, ellet sitä jämäkästi vaadi. Jos lähisukulaisesi ovat empatiakyvyttömiä, tunnevammaisia ihmisiä, olet vanhasta tottumuksesta hakeutunut samankaltaisten ihmisten pariin, vapaaehtoisestikin, koska et paremmasta tiedä.
Jonkinasteinen irrottautuminen, ainakin henkisellä tasolla on välttämätöntä.
Välejä ei välttämättä ole hyvä täysin pistää poikki, mutta henkinen välimatka on tärkeä oman hyvinvointisi kannalta.
Etsi muualta normaalimpia ihmisiä, jotka näkevät sinut sellaisena kuin olet: hienona ja arvokkaana, kunnioituksen arvoisena, omana itsenäsi. Tutustu itseesi ja rakasta itseäsi, vaikka muut eivät rakastaisikaan.
Kiitoksia kaikille vastanneille! Täytyy vielä miettiä, mitä tämän ns. lähipiirin kanssa pitäisi tehdä... Olen jatkuvasti yrittänyt sanoa, miten haluaisin itseäni kohdeltavan, mutta ei tunnu menevän perille... Tai jos jotain meneekin perille, niin kovin hitaasti kaikki tapahtuu. Noh, kaipa niillä itsellä on sen verran ongelmia ja huono menneisyys, mikä pitää muhun purkaa tai muuten korvien välissä on vajaata. Mut esim. sukulaisiahan ei voi valita, vaiks niin kovasti haluais!
Täytyy kait sit pikku hiljaa vaan yrittää saada muitakin ihmissuhteita elämään... Ei varmaankaan tuu olemaan helppoa, mut yrittänyttä ei laiteta.