Kuka sopii aina tapaamiset? Kuka sanoo ystävällisiä sanoja? Kuka tukee ja kuuntelee? Kuka auttaa arjen jutuissa, pyytämättä? No, minähän se. Mutta entä kun minä olisin tarvinnut tukea ja kuuntelijaa? Missäpä sitä silloin ollaan? Muiden, iloisempien ihmisen kanssa tietysti, sillä minulla ei olekaan nyt voimia sinulle asti annettavaksi. Ei kuulu kutsua tulla kylään, eikä tule kyselyä että voisiko auttaa tai tukea jollain tavalla.
No, osaan minäkin tämän. Seuraavaa kutsua kanssani aikaa viettämään saat odottaa, sillä minulta ei sitä enää tule. En jaksa enää olla sydän auki sinulle, kun palkkioksi vain tallaat sen lattiaan kerta kerran jälkeen. Minulle olet kuollut, vain yksi fb-naama muiden naamojen joukossa. Luulin että olemme parhaita ystäviä, mutta emme me olekaan mitään.
No, osaan minäkin tämän. Seuraavaa kutsua kanssani aikaa viettämään saat odottaa, sillä minulta ei sitä enää tule. En jaksa enää olla sydän auki sinulle, kun palkkioksi vain tallaat sen lattiaan kerta kerran jälkeen. Minulle olet kuollut, vain yksi fb-naama muiden naamojen joukossa. Luulin että olemme parhaita ystäviä, mutta emme me olekaan mitään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuulostaa aivan liian tutulta. Olen kokenut tuon itsekin... Tunne on vaikea, hankala ja se ottaa viikkoja, jopa kuukausia, että menee ohitse... Ja sitten se luottamuksen syntyminen uusiin ystävyyssuhteisiin tuntuu vaikealta.
Jaksamista!