Kuinka kohtelisit omaa lastasi ?
Nyt on tullut selväksi eräiden keskustelijoiden kohdalla omaa kumppaniaan kohtaan uskottomuuden kohdatessa heitä.He pitävät heitä huonoina ja kelvottomina ihmisinä ?
Pidätkö lastasi aikuisiällä pettäessään huonona ihmisenä ?
Vai syyllistäisitkö puolisosi uskottomuutta ja kohdistaisit aikuisen lapsesi tekemiset
edelleen pettävän kumppanisi niskoille.
Kuinka toimitte oman lapsenne suhteen ,jos ilmenee omissa jälkeläisissä uskottomuuteen taipuvaisuutta ?
Kohteletteko häntä samoin tavoin kuin kohtelitte omaa kumppanianne hänen
jäädessään kiinni petoksesta ?
Halveksitte lastanne huonona ihmisenä ? Laitatte välinne poikki lapseen ,joka
elää toisin sinun moraalikäsitysten suhteen ?
Entä jos joudutte kohtaamaan uskottomuus harmin uudelleen oman jälkeläisenne
kautta ?
Nyt on tullut selväksi eräiden keskustelijoiden kohdalla omaa kumppaniaan kohtaan uskottomuuden kohdatessa heitä.He pitävät heitä huonoina ja kelvottomina ihmisinä ?
Pidätkö lastasi aikuisiällä pettäessään huonona ihmisenä ?
Vai syyllistäisitkö puolisosi uskottomuutta ja kohdistaisit aikuisen lapsesi tekemiset
edelleen pettävän kumppanisi niskoille.
Kuinka toimitte oman lapsenne suhteen ,jos ilmenee omissa jälkeläisissä uskottomuuteen taipuvaisuutta ?
Kohteletteko häntä samoin tavoin kuin kohtelitte omaa kumppanianne hänen
jäädessään kiinni petoksesta ?
Halveksitte lastanne huonona ihmisenä ? Laitatte välinne poikki lapseen ,joka
elää toisin sinun moraalikäsitysten suhteen ?
Entä jos joudutte kohtaamaan uskottomuus harmin uudelleen oman jälkeläisenne
kautta ?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Oma anoppini voisi vastata lähes kaikkiin kyllä. Hän on itkenyt ja kärsinyt poikansa uskottomuudesta minua kohtaa.
. Hän pitää poikaansa huonona ihmisenä
- Hän yritti puhua poijalleen
- Hän tuomitsi poikansa teot
- Hän suri perheemme puolesta
- Hän ei välitä pitää poikaansa yhteyttä, koska tämäkään ei välitä
- Hän kärsii poikansa uskottomuudesta ja on pyytänyt sitä minulta anteeksi itkien, ettei tiedä mitä on tehnyt väärin.
Minulla on maailman paras anoppi. Hän ei asettunut poikaansa puolustamaan, vaikka se olisi ollut ymmärrettävää. Kiitos hänelle kaikesta avusta jota olen saanut. Olen hyvin pahoillani, että perheemme kohtalo on rasittanut hänen terveyttään kovasti. Toivotin hänelle jaksamista, johon hän totesi katkera että tässä sitä onkin. Olen pahoillani, etten minä voi vaikuttaa asiaan, vain hänen poikansa voisi.
Anoppini jutteli pojalleni itkien, että älä sinä tee koskaan vaimollesi kuten isäsi teki äidillesi. Se on väärin naisia kohtaan. Anoppini arvostaa naisia. Minua hän pyysi pysymään erossa ukkomiehistä ankarasti. Sen lupasin. Hän on voimakastahtoinen nainen, vaikka niin hauras terveydeltään. Hän arvostaa oikeudenmukaisuutta. Hänellä on arvot, joita ei muokata itselleen tilanteisiin mieleiseksi.
Toivon että sait vastauksesi. Arvot ovat pysyviä, eikä niitä muokata muiksi edes läheisen ihmisen mieliksi muiksi.
Anoppini jutteli pojalleni itkien, että älä sinä tee koskaan vaimollesi kuten isäsi teki äidillesi.
Minusta kuulostaa kyllä kuin tämä anoppi olisi jäänyt pysyvästi katkeraksi
omassa elämässään ja näin ollen varoittaa ja jopa käyttää omaa valtaansa
väärinkin.
Ei aoppien kuulu edes puuttua kenenkään yksityiselmään saati arvostella
toisten moraalista arvostelukykyä .
Etkö huomannut kuinka anoppisi epäili jo sinunkin moraaliasi pyytäen sinua
pysymään erossa ukkomiehistä.
Itse olisin kysynyt anopiltani mistä syystä hän kehtaa edes epäillä minun
olevan halukas pelehtimään ukkomiesten kanssa ?
Sinä olet idiootti, eikä länkytyksesi taida upota lukijoihin.
Tällä palstalla on mahdotonta keskustella mistään asiasta! Raivostuneet käyvät käsiksi itselleen ventovieraiden kirjoittajien persoonaan...
Ehei.. Pienenä lapset polkee äidin syliä ja aikuisina he polkee äidin sydäntä. Lapsi on aina lapsi. Kaikkea tekemisiään ei tarvi eikä pidäkään hyväksyä mutta äidinrakkautta ei poista mikään. Tiedän mistä puhun. Hyvät välit säilyneet poikani exään ja lapsiin. Huoltajuuskiistat sattuu niin lapsiin kuin isovanhempiinkin. Toivon olevani olkapää johon lapset voi tukeuttua. En kuitenkaan halua tuomita ketään enkä ottaa kantaa toisen elämään, koska en ole näkemässä kaikkea.
Ihana kirjoitus! Noin mäkin toivon toimivani omien lasten kohdalla, jos asia eteen tulee. Löytyykö tältä palstalta ihan oikeasti ketään äitiä, jotka voisivat sulkea lapsensa pois elämästään sen takia, että lapsi menee ja pettää? Rakastatteko oikeasti lapsianne, jos niin toimitte? Se on helppo olla ehdoton, jos ei ole asiasta mitään kokemusta.
Kirjoitat naulan kantaan, samoin "puolueeton isoäiti". Oma lapsi on oma lapsi, vaikka olisi jo 50-vuotias. Iso veljeni löysi toisen naisen, petti ja erosi. Olihan se kova pala äidillemme, mutta hän totesi, ettei hänen asiansa ole olla tuomarina siinä, mitä veljen ja hänen vaimonsa ts nyt jo ex-vaimon välillä tapahtui. Hän toki torui veljeni ja sanoi miniälle, ettei aio muuttaa asennettaan häntä kohtaan: miniä on hänen lapsen lapsiensa äiti ja aina tervetullut käymään ym, mutta hän ei aio alkaa valita puolta uskottomuussotkun jälkeen. Minulle äiti sanoi, että jos on pakko puoli valita, totta kai hän oman lapsensa "pitää", vaikka poika väärin tekikin.
Sanosin suoraan että "tommosta mä en kyllä muista kasvattaneeni"
Kyllä kertoisin että en ole TODELLAKAAN ylpeä hänen tekosistaan, moinen touhu on oksettavaa. Kehottaisin mys pikimiten kasvattamaan selkärangan, menemään itteesä ja miettimään erittäin tarkkaan.
Muutapa ei pysty tekemään jos on aikuinen ihminen kyseessä. Huomaa että kyseessä on omaa elämää elävä lapsi, ei oma kumppani.
Lähinnä minua mietityttää että nää pettämisen puolustajat tällä palstalla.. mitäs jos joku samanlainen huoripukki pettää ja särkee TÄYSIN oman kultamussukan sydämen, ja samassa rytäkässä on myös pari muksua.....
Sanooko tällanen pettäjä tai pikkukakkonen omalle muksulleen näitä tän palstan puolustuspuhe kliseitä:
-että se sun kummpanis VAAN rakastu toiseen,
- se vaan tapahtu, ne kaksi nyt sitten löysi toisensa..
- elämä on.. turha parkuu siinä.
- Ei pidä ajatella kostonajatuksia... pitää vaan hymyillä ja antaa mennä...
- kato kun maailmassa pitää jakaa... Ja kyllä ne sunkin mukulat tästä selvii, pikku juttu.
- Ei sillä pikkukakkosellakaan ole ollu helppoo.
- mitäs otit tommosen kumppanin
- sä olit tosi tyhmä pikku vaimo/ukko, ootsä oikeesti noin tyhmä ettet huomannu tai nähny mitään...
En ole itse koskaan pettänyt, petetty on nuoruuden suhteissa, ja pihalle lensivät. En itse hyväksy enkä ymmärrä pettämistä. Minusta sellasta selitystä ei olekkaan joka sen oikeuttaa. Minusta ihmiset vaan taivuttelevat itselleen säännöt sopiviksi. Mutta jos omaan nilkkaan kopsahtaa, niin ihmeesti sitten säännöt taas muuttuvat...
Totta. Äitinä joutuu olemaan myös petetyn puolella. Se se vasta raskasta onkin. Kukaan ei tahtoisi omalle lapselleen sellaista.
Totta. . Onkin valtava onni osata olla tukeva, auttava ja kannusta ketään tuomitsematta, vaikka mieli ehkä tekisi. Emme vanhempina auta petettyä lastamme tuomitsemalla toisen vaan autamme parhaiten olemalla se vanhempi joka meidän kuuluukin olla.
Minusta sellasta selitystä ei olekkaan joka sen oikeuttaa. Minusta ihmiset vaan taivuttelevat itselleen säännöt sopiviksi. Mutta jos omaan nilkkaan kopsahtaa, niin ihmeesti sitten säännöt taas muuttuvat...
Minusta vaan ihmiset taivuttelevat säännöt itselleen sopiviksi .
Aivan kuten sinäkin teet oman suhteesi eteen toivot itsellesi uskollista
kumppania.
Kyllä säännöt ja ajattelumaailma muuttuvat kovastikkin kehittyvällä ihmisellä.
Moraalisetkin säännöt ovat muuttuneet kovasti historian vanhoista moraali
käsitteistä hurjasti aina tähän päivään asti .
Olen edelleen sitä mieltä kakkosten suhteen heillä olevan varaa kokeilla
elmässään erilaisia seksisuhteita vailla moraalisia velvoitteita.
Eivät moraaliset arvot yllä tietenkään perheen perustamiselle vaadittaviin arvoihin.
Ne syntyvät useimmiten perheen perustamisen myötä.Ovat pysyviö siihen asti kunnes moraaliarvot eivät ole enää toiselle osapuolelle mieleen.
Nykyisinhän o nmoraalisesti sallittua ennen avioelämää hankkia itselleen
muitakin seksikokemuksia mitä naisille ,ennen on ollut tarjolla.
Avioliitossa olevat eivät myöskään nähtävästi enää tyydy uskottomuuden
lisääntyessä parisuhteessa tapahtuvaan seksitarjontaan .Näin ollen hakevat
tarjontaa muualta käsin, missä sitä on saatavilla.
Et voi määrittää puolisosi moraalia ja siinä tapahtuvia muutoksia haluaamaasi suuntaan.Parempi vain hyväksyä uskottomuuden tosiasiat käytyäsi ensin
läpi siitä aiheutuvat haitat suhteeseesi.Joudut arvioimaan suhteesi uudelleen
ja kenties eroamaan muuttuneesta suhteestasi.
Helvetin moisen kivun joudut kokemaan muuttuneen kumppanisi vuoksi.
Muttet voi kuitenkaan päättää kuin omasta tavastasi elää ,jos kumppanisi
haluaa toimia toisin .Et voi kuin pettyä kumppanisi valintaan .
Irrottautukaa vastuusta sen jälkeen kun lapset ovat aikuisia ja lentäneet pesästä elämään omaa elämäänsä. He tekevät omat virheensä, aivan niin kuin vanhemmatkin ovat tehneet omansa, ja kantavat siitä myös vastuun ihan itse.
Lapseen on niin syvä yhteys, että siitä ei todellakaan voi irrottautua koskaan.
On totta että joskus menee niin, että lapsi polkee sydäntä, mutta sittenkään äiti ei lastaan hylkää, rinnalla kulkee ja kärsii.
Aikanaan varmasti ymmärrätte, jos teillä on omia lapsia.
Jos lapsen elämä mene hunosti, ei äitikään voi elää ilman huolta ja iloita.
Kyllä minä muistuttaisin velvollisuuksista ja toisen ihmisen kohtelusta.
Tuntisin ilman muuta itseni surkeaksi kasvattajaksi.
Ei äidin/isänrakkaus tosiaankaan tarkoita sitä, että sikailu pitäisi hyväksyä - päinvastoin
Mitä tarkoitat sikailulla ?
Sitäkö ,jos aikuinen lapsesi päättää itse tekemisistään ja vastaa myös
niistä parisuhteessaan itse.
Sinustako aikuisen lapsesi harrastama seksielämä on sikailua
ja mitähän tämä mahtaa pitää sisällään ?
Toisen ihmisen pettäminen on sikailua!
Harmittaisi, että oma lapsi ei osaa kunnioittaa puolisoaan.
Ei varmaankaan kuulu enää minulle siinä vaiheessa. Ainakin olen yrittänyt kasvattaa lapsiani kunnioittamaan toisia ihmisiä. Aikuisena vastaa itse omista teoistaan.
En voisi hyväksyä uskottomuutta edes omilta lapsiltani. Varmasti jos minun kantaani kysyttäisiin kertoisin myös mitä sellaisesta ajattelen.
Ei se silti tunteita toista kohtaan muuta.
Se, että moni haukkuu pettäjäpuolisoaan taas on ymmärrettävää. Onhan hänellä aivn erilainen rakkaussuhde puolisoonsa kuin lapsiinsa ja puolison uskottomuus koskee tietenkin omaa itseä lasten uskottomuus taas näiden kumppaneita.
Se, että moni haukkuu pettäjäpuolisoaan taas on ymmärrettävää. Onhan hänellä aivn erilainen rakkaussuhde puolisoonsa kuin lapsiinsa ja puolison uskottomuus koskee tietenkin omaa itseä lasten uskottomuus taas näiden kumppaneita.
Samasta asiasta kuitenkin on kyse.
Siispä, sitten lastasi saa vapaasti haukkua ymmärettävästä syystä hänen puolisonsa.Nimetä hänet ihmisten edessä kelvottomaksi luuseriksi ja vastuuttomaksi huonoksi ihmiseksi.
Ja lapsesi puolisoko saa haukkua lastasi tämän jälkeen sinulle tähän tapaan :
täysin kelvoton ja huono ihminen vai ?
Vaikea paikka vai mikä nikkisi milloinkin on?
Voisitko ystävällisesti laittaa lainauksesi merkkeihin? Ikävää lukea noita kertauksia sinun tekstinäsi.
Onko sinun nimimerkkisi jatkuvasti Huom !!
Minun mielestäni ei ole aivan samasta asiasta kyse. Omassa rakkaussuhteessani olen mielestäni oikeutettu olemaan katkera ja vihainen jos minua petetään. Jos lapseni pettää omaa kumppaniaan hänelle katkera ja vihainen on ilmeisesti se kumppani.
Minä voin vanhempana paheksua ja olla suuttunutkin, kuten kaikista pettämisissä olisin, ja voin ymmärtää petetyn tunteet. -Olen sitä mieltä että pettämistä parempi ratkaisu on erota ja vasta sitten alkaa uusiin suhteisiin. En voi kieltää etteikö lapseni olisi tällöin väärintekijä.
Edelleen vanhemman rakkaus lapseensa on minusta erilaista kuin aikuisen ihmisen rakkaus kumppaniinsa.
Oasisitko sinä ymmärtää lastasi hänen pettäessään puolisoaan ?
Jos et kykene ymmärtämään .Kykenisitkö antamaan lapsellesi
anteeeksi hänen tekonsa.
Onko sinulle mahdoton ajatus ymmärtää aikuisen lapsesi valintaa ?
Luulisi olevan helpompi ottaa syy aikuisen lapsen selitykset
omalle pettämiselleen ,mikäli tämä avautisi omalle vanhemmalleen.
Ei lapsi tarvitse mielestäni aikuisena vanhemmastaan tuomitsijaa .
Totta, oman puolison tekemiset vaikuttavat omaan mieleen voimakkaammin.
,jos oma lapsi tuottaa pettymyksen vieraammalle ihmiselle.
Se ei kosketa niin paljon .Tässä tulee esiin ihmsten tarve tietynlaiseen
itsekkyyteen.Vaikka välillisesti oma lapsi tuottaa kipua toiselle ihmiselle.
Kipu ei ole samanarvoista mitä puolison aiheuttaman kipu.
Näin ollen kakkosetkaan eivät kykene tuntemaan vastaavaa kipua ollessaan
uskottomia kuten puolisot .Puolisot kokevat kivun ja uskottomuuden huomattavasti
voimakkaammin ja rajummin mitä kakkoset .
Ihan turha tuomita ketään.
Jokaisella on oma moraalikäsitys ja jokainen elelee sen mukaan. Lähtökohta on se, ettei kukaan ole huono ihminen. Suhde lapseen, aikuiseenkin on aivan erilainen kuin suhde omaan puolisoon.
Itse laittaisin välit poikki lapseeni vain siinä tapauksessa, että lapseni
a) olisi väkivaltainen minua kohtaan
b) varastaa minulta
c) olisi murhaaja
Puolisoon laittaisin välit poikki paljon pienemmistä asioista kuin edellä mainitut.
Pitkälti samaa mieltä. Oman lapseen voidaan olla pettyneitä, ei hyväksytä hänen tekojaan. Mutta lasta ei hylätä ja lakata rakastamasta.
Itse en voisi tuomita omaa lastani, koska en elä hänen elämäänsä ja parisuhdettaan 24/7. En tiedä mitä siinä parisuhteessa aikuisten oikeasti tapahtuu.
Kuten yleensäkään en tuomitse muiden aikuisten tekemisiä koska en todellakaan tiedä mitä heidän suhteissaan/elämässään tapahtuu. Se mitä näkyy ulospäin voi olla pelkkää kulissia/teatteria.
Eiköhän jokainen aikuinen ihminen tiedä mitä elämältään haluaa tai ainakin oletan näin. Ja näin myös vastaa teoistaan. Vastoinkäymisiä tulee varmaan meille kaikille elämän aikana, mutta itse olen sitä mieltä, että se mikä ei tapa, vahvistaa.