Onkos teillä suhteessa sellasta että puoliso (nainen) joka päivä melkein on vihainen, murjottaa, syyttää, haukkuu, loukkaantuu pikkuasioista, itse saa sanoa mitä vaan ja en saa siitä suuttua en tuntea mitään.
Käskee koko ajan tekemään jotain, en edes saa syödä ruokaa loppuun kun jokin asia odottaa tehtäväksi. Koko ajan pitää olla lähekkäin, pussailla, pitää kiinni toisesta, haluaa koko ajan seksiä ja se ei enää mua oikein nappaa. Kokee kaiken sanomiseni väärin ja kaikki on oikein mitä tekee ja mitä minä teen tai sanon on väärin. Olen alkanut jo väsyä hänen käytökseen. Toisekseen rakastan ja arvostan häntä. Hän saattaa itkeä ihan vaan jos jokin ei mene hänen mielikseen :( Koen itse pahaa oloa ja en tiedä mitä tekisin.
Miten te koette tälläisen suhteen ?
Käskee koko ajan tekemään jotain, en edes saa syödä ruokaa loppuun kun jokin asia odottaa tehtäväksi. Koko ajan pitää olla lähekkäin, pussailla, pitää kiinni toisesta, haluaa koko ajan seksiä ja se ei enää mua oikein nappaa. Kokee kaiken sanomiseni väärin ja kaikki on oikein mitä tekee ja mitä minä teen tai sanon on väärin. Olen alkanut jo väsyä hänen käytökseen. Toisekseen rakastan ja arvostan häntä. Hän saattaa itkeä ihan vaan jos jokin ei mene hänen mielikseen :( Koen itse pahaa oloa ja en tiedä mitä tekisin.
Miten te koette tälläisen suhteen ?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Googleta sana assertiivisuus. Korjaa omaa käytöstäsi.
Ole mies ja näytä se.
Assertiivisuus liittyy lähinnä viesintään, minusta aloittajan ongelma on laajempi. Ihan ensimmäiseksi kannattaa toki kertoa puolisolle, että ahdistaa. Ja kysyä, mistä puolison mielestä nyt oikeasti on kysymys. Puheeksiotto kannattaa tehdä sellaisessa tilanteessa, kun on rauha maassa eikä kumpikaan ole väsynyt tai pahalla tuulella. Kannattaa käyttää minä-kieltä ja puhua vain omista tuntemuksistaan "MINUA ahdistaa, kun...", "minusta on alkanut tuntua..." jne.
Luultavasti nainen pelästyy, kun hänen käytöksensä otetaan puheeksi, ja alkaa joko hyökätä vastaan tai kääntää huomion muuhun, mutta aloittajalla on lupa omiin tunteisiinsa ja niistä kertomiseen.
Jos mitään selitystä ei löydy, mihin voisi puuttua ja sitä kautta muuttaa puolison käytöstä, niin sitten pitää vetää tiukemmat rajat. Esimerkiksi ruokailutilanteessa on lupa vaatia itselleen rauhaa.
Minä olin tuollainen hirviö-tyttöystävä, nimenomaan olin. Halusin suhteessa enemmän seksiä kuin mies ja lopulta painostin häntä hirveästi. Itkin ja kerroin olevani onneton. Yritin pakottaa miestä viettämään laatuaikaa kanssani. Tietenkin hän ajautui vaan kauemmas ja lopulta ison riidan päätteeksi jätti minut. Kadun käytöstä enemmän kuin mitään ja ikävä on musertava. Olen oikeasti rento, iloinen ja hupsu luonne. Epävarmuus teki minusta toisenlaisen. Mies petti minua kerran,enkä siis päässyt siitä sittenkään yli ja aloin joka välissä testaamaan hänen tunteitaan.
Puhu puolisosi kanssa ja kysy häneltä, painaako häntä todella joku asia? Meidän suhteen kompastuskivi oli, ettei mies ikinä pystynyt ottamaan mitään negatiivista tai riitoja asiallisesti puheeksi ja jäivät hiertämään.
jos rakastat häntä ja kunnioitat niin sano hänelle suoraan mitä ajattelet,että sinullakin on paha olla,ja sano suoraan hänelle ettei seksi hänen kanssaan kiinnosta niin sen jälkeen naisesi tuskin sun kanssas seksiä halua sillä tavoi pääset siitäkin ongelmasta.ja ehkä naises käytös on tuollainen kun hän vaistoaa että et halua häntä voi olla todella masentunut ja purkautuu noin kun nainen on todella epävarma sinusta kun itse sinä hänelle viestit niin.ja naisesi on selvästi todella masentunut sinun pitäisi ymmärtää ja tukea häntä ihan kunnolla keskustella asioista ja ei mitenkään syyttävästi.