Mieheni tytär pilaa parisuhteen

Oliko teillä seurusteluaikaa lainkaan ennen naimisiin menoanne?
Olitko tietoinen että miehellä oli jo 14 vuotias lapsi?
Tiesitko että mies on lapsensa lähihuoltaja?
Tiesitko että lapsi todella asuu isänsä kanssa?

Vai tuliko kaikki tuo täydellisenä yllätyksenä heti sen jälkeen kun olitte menneet naimisiin ja jarjestäneet yhteisen kodin? Oliko siinä tapauksessa miehelläsi lainkaan aavistusta että hän saisi lapsensa täysiaikaisesti itselleen?

Teillä on iso kommunikaatio ongelma kaikkien kolmen (lapsen äidin, miehesi ja sinun välillä).
Nuo tiedot olisi täytyneet olla selvillä jo seurustelu vaiheessa, niin että sinä olisit voinut tehdä rehelliset päätokset teidän yhteenkuuluvaisuudesta.

Tässä yhtälossä on jotain hyvin pahasti sekaisin. Kuulostaa kuin kaikki on tehty aivan väärässä järjestyksessä.

Eli toinen vanhempi on jo tytön hylännyt ja nyt toisen luona on paha olla. Ei kuulosta hyvältä. Miehen tehtävä on toimia tytölle isänä ja tehdä hänelle selväksi kodin säännöt, mutta ei ole varmaan helpot vuodet edessä.

Hakekaa tarvittaessa ammattiapua ajoissa.

Perhetilanteenne on muuttunut kaikilta osin sen verran että kannattaisi hakea perheneuvolalta apua teille.

Juuri tuo perhe dynamiikka on nyt hajalla. Isän ja sinun pitää saada olla vanhempia ja niitä ärsyjä vaatijoita.

Tuo käytös kyllä kertoo että tyttö on aika hukassa. Yrittää kokeilla hylkäättekö tekin sen täysin. On tietysti paha jos isä ei näe tuota hylätyn lapsen näyttelykerhoa ja sen läpi.

Ihmiset ovat hän ei se. Luulisi aikuisen ihmisen pärjäävän 14 kesäisen lapsen kanssa. Onhan nuo murkkuikäset haastavia mutta turhaan lasta on erotilanteesta ja teini-iästä syyllistää. Saatika sitten lapsen isää. Lapsen/nuoren kohdalla kyse on perus testaamisesta ja hormoonien hyrräämisestä. Teidän kohdalla tarvitaan pitkää pinnaa, kykyä ymmärtää lasta ja kykyä näyttämään että teidän perhe on turvallinen. Jos näin ei ole, ettekä omaa tarvittavia vanhemmuuteen tarvittavia taitoja hommatkaa apua perheellenne. Lapsi tulee kuitenkin aina ensin, sitten vasta uusi puoliso. Se on ainoa oikea marssijärjestys.

Jos molemmat vanhemmat ovat kyvyttömiä tai haluttomia vaativaan kasvatustestäväänsä, niin sijaiskotijärjestelyssä viimeistään aikuiselle virnuilu loppuu kuin seinään.
Aloittajalle ehdottaisin jämäkkyyttä: miehelle yksiselitteisesti viestität, että joko sinä lähdet omaan asuntoon, tai tyttö alkaa käyttäytyä kohteliaan kuuliaisesti, tai tyttö lähtee (sijaiskotiin, ns. vapaaehtoinen huostaanotto). Valitkoon niistä kolmesta. keskimmäinen vaihtoehto vaatisi jotakin jo häneltäkin, ja ensimmäinenkin. Mutta Jos jo muutama kuukausi sinua on kohdeltu ala-arvoisesti kodissasi 14-vuotiaan toimesta, niin pysy vaihtoehtovalikossa. Mies tässä eniten alisuoriutuu tehtävästään isänä. Saakelin pönttö..

Nyt kun kuviot ovat hiukan selvinneet, on selvääkin selvempää ettei kumpikaan vanhempi halua huolellisesti ja harkiten tekemäänsä lasta!

Herää kysymys, miksi noin alikehittyneet ja yksinkertaiset ihmiset edes saavat lisääntyä!

Vahnemmat tekevät kaikkensa tuhotakseen tuon nuoren tyton henkisen kehityksen, musertaessaan sen taysin tehdäkseen hänestä yhteiskuntaa ja ihmisiä vihaavan miniterroristin. Onko ihme?!

Tallä hetkellä lapsen käytos huutaa ohjausta, rakkautta, hyväksyntää ja taas ohjausta, ohjausta, ohjausta. Jos todella tunnet ETTET PYSTY sitä antamaan lapselle (aivan OK, kaikki eivät siihen pysty ja tunnistavat sen) voisitko ajatella että hankkisit oman asunnon , sallisit isän viettävän lähes kaiken vaapaa-aikansa lapsensa kanssa, ohjaten, tukien ja antaen lapselleen kuuluvan 100% huomionsa.

Tästä tulisi vain 4 vuoden jakso kunnes lapsi on täysi-ikäinen ja todennäkoisesti jatko-opinnoissaan kodin ulkopuolella.
Tuo on erittäin lyhyt aika kun vertaa sitä teidän yhteiseen 30-40 vuotiseen jaksoon tulevaisuudesa.

Toisaalta, sä voit keskustella jo 14-vuotiaan kanssa, ok, sun pitää muistaa että se on teini, mutta... Jos et itse lähde rääppimmiseen mukaan, teinin saa aikaa myöten kuuntelemaan. 14-vuotias ymmärtää jo sellaisia asioita kun aikuisen puhe, keskustelu, ja esimerkiksi miten puhutaan. Jos paasaat kuin kukkahattutäti ja iniset lapsellisuuksista tai lähdet meuhoamaan ja nalkuttamaan saisit virnuilua omiltakin lapsiltasi. Mutta. Kun puhut tiukkaan, asiallisesti ja menettämättä hermojasi, kuten aikuiselle, pääset lopulta perille.
Älä yritä lahjoa mutta älä tarjoa tätimäistä otetta kuriin, koska teini on melkein aikuinen, - ja haluaa nähdä itsensä jo aikuisena.
Puhut vain itsestäsi ja miten sinä kärsit, mutta muista myös sen toisen osa.

Suurin ongelma teinien kanssa kommunikoinnissa on aikuisten alentuva kohtelu. Teini ei ole idiootti tai tunteeton ihminen, vaikka ylireagoi helposti, vaikkei tiedä vielä kaikkea, jne. suurin osa aikuisista ei tavoita nuoria, koska leikkivät tätiä/setää, puhuvat alentuvasti, ja huomaamattaan väheksyvästi. Vaatien kunnioitusta antamatta sitä itse.
Missä hänen pitäisi sinua nyt totella? Miksi miehesi nyt pitäisi niin kovin likkaansa käskeä?
Mieti myös ommaa tapaasi kommunikoida, ei siksi että olisit automaattisesti muka kokonaan väärässä, vaan siksi, että ei siinä enää miestäsi tarvita komentelemassa eikä kyse ole pelkästään "tottelemattomasta lapsesta" vaan nuoresta joka on matkalla aikuisuuteen.

Miten sinua voi kohdella miten huvittaa? Jos hän ei tiskaa, hankkikaa tiskikone. Jos hän huudattaa stereoita, ota ne pois ja kerro rauhallisesti miksi ja tee sopimus. Jos hän ei siivoa koskaan, niin hän on normaali teini :D
Älä hermostu enää MISTÄÄN, älä lähde mukaan mihinkään, älä taistele LASTA vastaan, vaan ala sinä nyt käyttäytyä kuin sinulla olisi kaikki kokemus maailmasta.

Ja muista että hän muuttaa 6 vuoden sisällä pois kotoa kuitenkin. Se auttaa jaksamaan myös, nyt, kun te molemmat sitä tarvitte. Sinä olet mennyt juuri naimisiin, hänen äitinsä löytänyt uuden suhteen, mutta hänellä on takanaan rikkoutunut perhe, äitin hylkäys ja hänet on pakotettu hyväksymään silti uusia perheenjäseniä, kuten sinut joita hän ei ole tilannut. Hän ei ehkä olisi halunnut perustaa perhettä sinun kanssasi mutta väkisin hän tilanteeseen joutui. Olsiitko itse riemuissasi pakkonaittamisesta? Tuskin.

Miten voisit puhua hänelle asiallisesti? Voisitko kertoa hänelle suoraan että sinusta tuntuu että hän vihaa sinua. Miksi? Voisitko selittää, että avioero ei ole sinun vikasi ja että maailma nyt ei ole täydellinen, mutta sinä et sille mitään mahda ja että tässä olisi aikaa myöten myös tutustumisen mahdollisuus, mahdollisuus uuteen ja hyvään. Voisitko keskustella hänen kanssaan siitä että jos ollaan perhe, siinä on tehtävä yhteistyötä, ja että hän nyt vaan ei ole vielä täysin itsenäinen aikuinen joten hänen on muutamia vuosia nyt yritettävä vaan kasvaa ja kestää.
Miten olisit itse toivonut sinulle puhuttavan teininä? Voitko saada siitä apua?

Tytär ehkä ei pidä sinusta, mutta te voitte oppia tulemaan toimeen. Ensin sinun täytyy hyväksyä se, että hänen ei oikeastaan tarvitsekaan pitää sinusta. Todennäköisesti hän tulee pitämään sinusta enemmän kun lopetat odotukset siitä. Toinen juttu on miettiä tuota kuria ja kuria, kuulostat nalkuttajalta: varo ettet ole sitä. Pinna kireällä koko ajan? Jep, lapset kyllä tietää miten ärsyttää ja etenkin kun näkevät että toinen aina reagoi ja on hermoheikko. Olet oiva kohde myös omaa vikaasi.
Hän on nuori mutta lapsi. Hän purkaa omaa pahaa oloaan enemmän kuin että asia suoraan liittyisi Sinuun. Sinä olet vain kohde. Todennäköisesti hän vihaisi äitiään jos pystyisi, muista myös empatia: hän on surullinen, hylätty ja petetty.

Puhut vain kurista, mutta et empatiasta. Puhut kuin tyttö olisi se ongelma, vaikka hänen ongelmansa näyttää olevan ympärillä olevat aikuiset: oletkos miettinyt sitä että ongema olettekin TE: sinä, sinun miehesi, hänen ex-vaimonsa ja uusi suhde. Tyttö joutuu elämään teidän kanssa, siinä kun te kaikki saatte valita. Hän ei pakota teitä, te pakotatte hänet. Se ehkä auttaa vähän näkemään asioita toisin, kun tajuaa että se todellinen kärsijä et kyllä ole sinä.
Mutta tiedät miltä tuntuu kun asiat ei mene kuten haluaa ja koko ajan ärsyttää: siltä tytöstäkin varmaan tuntuu. Muista se.

Yritä sinä olla empaattinen ja enemmän aikuinen. Yleensä jos haluaa ystäviä, pitää itse olla sitä ensin. Jos haluaa kunnioitusta, pitää kunnioittaa muita. Jos haluaa selvittää asiat, pitää itse tehdä aloite. Jos haluaa käden puristuksen, pitää ojentaa käsi.

Muista nauttia viikonlopuista kun saatte olla kaksin.
Tsemppiä, yritä muuten myös puhua miehesi kanssa, hän voi auttaa sinua, tietenkin, muutenkin kun komentelemalla.

Ihmetyttää kyllä, että sinä olet aina paennut kotoa kun lapsi on tullut käymään. Eikö tuota suhdetta olisi pitänyt yrittää rakentaa jo siinä seurusteluvaiheessa, kun kuitenkin olit menossa naimisiin tytön isän kanssa, hyvänen aika. Vähän kuulostaa siltä ettet sinäkään halua olla tekemisissä hänen kanssaan, ja onko se ihmekään jos lapsi sitten tuossa tilanteessa oikuttelee.. Lisäksi puhut pelkästä käskemisestä ja kurista, siitä miten tyttö ei tottele sinua. Oletko edes yrittänyt rakentaa suhdetta häneen? Ei tyttö ole mikään pelkkä lapsi, jonka pitää olla kohtelias vanhemmilleen ja totella mitä aikuiset käskee - hänkin on ihminen, ansaitsee ihan normaalia kanssakäymistä myös aikuisten kanssa.

Mä en edes aloita mitään vakavaa suhdetta,mun teinitytär haukkuu minua 🤣Salaa minulla on ollut jotain seksisuhteita. Ja niin mennään kunnes ja jos joskus muuttaa tyttö omilleen,mutta ei minulla kiire ole. Moni mies vaan pettynyt,kun ihastuneet ja olen sanonut,että ei tässä elämäntilanteessa voi alkaa mitään vakavaa. Piste.

Etkö tiennyt jo seurustellessa. Vai oliko tyttö ihan toisenlainen aiemmin.