Kellään muulla nalkuttavaa miestä?!

Harmillista ja tuttuakin,joillltaki ajoilta.Oisko kyse todellakin siitä,et miehellä on huolia ja ehkä väsynyt.Hänhän voi myös olla sen tyyppinen,et kaikki ärsyttää,jos ei sopusoinnissa.Jos perheeseen tulisi joskus lapsi,niin ongelma pahenisi vaan.Mieti onko sinusta elämään noin.Onko hänellä väkivaltaan taipuvuutta ja sen oisin kysyny,et jätätkö usein siivoamatta jälkesi?
No mutta sinun täytyy vain keskustella vakavasti hänen kanssa ja sanoa lujasti,et nyt et jaksa enään.Riitti!!

Karsee äijä, jätä se!

Osta isompi sänky. Onko pakko huokailla ja tuhista negatiivisesti kokoajan. Siivoa jälkesi. Tiskaa tiskit kun on sinun vuorisi. Ei ketään jaksa katsoa siivelläeläjää joka tuhisee ja löntystelee kuin sotanorsu ilman mitään tulevaisuudensuunnitelmia vuositolkulla.

Siis tulee sun kämpille nukkuun ja arvostelemaan elämääsi.

Itsellä oli kans tuollainen akkamies aikansa. Sai mennä. Kaikesta valitti . Mitään ei kuitenkaan korjannut siivonnut jos kerran asia vaivasi häntä.

Nainen yleensä siivoaa toisen jäljet jos haittaa miehen pienet virheet kun se on naisessa niin tulos on ihan toisenlainen.

Tottakai sä saat omassa kotona päättää tiskaatko heti vai vasta kun on kunnon tiskiin aihe. Se jota se vaivaa tarttukoon tiskiharjaan vaan useammin.

Voin sanoa, että kyllä on. Sain juuri loppumaan yli seitsemän tuntia kestäneen nalkutussession, joka alkoi siitä, että toin hänelle kaupasta vääränlaista ruokaa. Hän tulkitsi sen laiskuudeksi, välinpitämättömyydeksi ja sanoi, etten pidä häntä minään. Ei ole ensi kerta, kun tällaisesta ajattelemattomuudesta haukut saan. Haukkuja tulee myös muista huonosti hoidetuista kotitöistä. Sekä siitä, että omistaudun liikaa työlleni.

Huomaan, että pikkuhiljaa sitä alkaa varomaan. Olen välillä jopa ahdistunut ruokakaupassa, kun yritän miettiä mitä hän haluaa syödä ja osaanko ostaa tarpeeksi. Myös ruoan riittämättömyydestä on tullut "palautetta". Ostelen kuulema itselleni parempia ruokia kuin hänelle. Ja koirallemmekin syö paremmin :D

Olen yrittänyt sanoa hänelle, että tuollaisten pikkujuttujen takia ei kannata nostaa meteliä. Asian voi aina korjata, ei siitä räyhätä kannata. Mutta ei auta. Yritän sulkea korvani, mutta hankalaa se on, kun mies kulkee perässä huoneesta toiseen. Jos purskahdan itkuun, mies hermostuu entistä enemmän ja imitoi itkuani tyyliin, jonka monet naiset varmaan tunnistavat.

Pienestä alkanut kina paisuukin sitten usein varsinaiseksi vikaluetteloksi, johon kyllä noissa tilanteissa itsekin syyllistyn. Perinteiseksi parisuhteen arkkiriidaksi.

Hän ei pelkästää valita, vaan myös huutaa. Se on valittamistakin pahempaa.

On hämmentävää, kun mies urputtaa kotitöistä enemmän kuin minä. Kun hän ei kuitenkaan itsekään ole mikään siivoojahirmu, vaikka hirmu välillä onkin. Nalkuttaminen on akkamaista, ja tuollaista miestä on vaikea kunnioittaa. Asiallisetkin huomautukset menevät ohi korvien, kun asiat esitetään tuolla tavoin. Ja hän valittaa myös siitä, etten keskustele tarpeeksi ja tänään myös siitä, että ostelen itselleni enemmän kaikkea kuin hänelle. No siihen on syynsä: hän oli pitkään kotona ja minä olin ainoa palkansaaja. Piti kuitenkin työvaatteita itselle hommata tuona aikana, mutta hän itse jopa sanoi, ettei tarvitse mitään kun ei töissäkään ole. Nyt se on kääntynyt minun puutteekseni.

Emme myöskään miehen haluttomuuden vuoksi harrasta juurikaan seksiä.

Luulen, että olenkin liitossa naisen kanssa. Eikös naisia yleensä syytetä nalkuttamisesta ja pihtaamisesta? Aika koomista, lopulta.

ap: "Mitenhän tällasen kanssa pitäis oikein toimia?!"

Luulen, että hän löytää huomauttamista, vaikka yrittäisit hioa omaa suoritustasi äärimmilleen. - Eikö keskustelu auta? Etttä kertoisit, miltä tuntuu hänen käytöksensä?

Kuulostaa ihan minun vaimolta,koskaan ei tiedä millä päällä se tulee töistä.
Välillä tuntuu onko sillä jäännyt jotku lääkkeet ottamatta

Mulla aikanaan OLI, valitti kaikesta, mutta ei itse osallistunut tai tehnyt mitään.
Tein töitä ja opiskelin samalla. Mies kävi omissa töissään. Olin ainoa joka siivosi, hoidin koirat, siis ylipäätään ihan kaiken. Silti en osannut siivota oikealla tavalla, en tiskata en kouluttaa koiraa. Ammattikin oli väärä (kävi jokusen kerran mun pomoillekkin valittamassa) myös opiskelin väärää alaa.
Parin vuoden asumisen jälkeen olin aivan loppu!!!! Vuoden oli henkisen väkivallan lisäksi fyysistä päälle käymistä, jatkuvasti epäili että petän, vaikka hän olikin se joka petti, jonka minä muuten annoin anteeksi (syy siihen kaadettiin vielä mun niskaan, ja minä pyysin anteeksi, vaikka hän oli se joka meni pettämään, eli jep jep... kyllä olin TYH-MÄ!!!).

Sitten tuli se yks kerta jollonka riitti... ja lähdin samoilta seisomilta kävelemään, enkä takaisin mennyt, vaan majailin siskon nurkissa ja hommasin oman asunnon. Asuntokaupoissa otin takkiini, mutta siinä vaiheessa raha oli toissijainen asia!!!! Ei meinannut ensin uskoa millään, juoksenteli vakoilemassa työpaikalla yms. herjasi, haukkui ja uhkaili. Sen jälkeen alkoi maanittelu, itsesääli, syyllistäminen ja itsemurha uhkaukset. Siinä vaiheessa olin jo niin kurkkua myöten täynnä, että suorastaan kehotin tappamaan ittensa jos siltä tuntuu.

Nykyään olen naimisissa, 10 vuotta jo takana. Ja aivan ihana mies. Suoranaisella kuvotuksella muistelen noita aikoja, kuinka alentavaa se oli!!!! Ei enää IKINÄ!!!

No paras oli kun odotin miestä parhaissa alusvaatteissani ovella kun hän tuli töistä. Mies vilkas, kävi vessassa ja alkoi nalkuttaen opettaa minulle miten mehu purkit taitellaan oikein, jotta ne mahtuu roskikseen mahdollisimman hyvin. Niitä kun oli kaksi jäänyt tiskipöydälle odottamaan hänen täydellistä taittelutaitoaan.. Silloin ei paljon naurattanut, eikä kauheasti uskalla enää tuollaisilla yllätyksillä ilahduttaa..

Nykyään olen sentään päässyt jo yli asiasta. Melkein ehkä saattaa naurattaakkin. Silti ei kauheasti tee mieli yllättää enää tuolla tavalla..

Jätä se. Olen ollut 2 vuotta avoliitossa, mies osaa sentään arvostaa asioita joita teen hänen vuokseen. Ikinä en ole saanut valitusta jos tiskit on jätetty tiskialtaaseen (laitettuani hänelle ruokaa valmiiksi että töistä tullessaan pääsee syömään) ja toteaa että laittaa tiskit koneeseen myöhemmin tai ennen kun lähtee taas töihin. Enkä myöskään mistään muusta vaikka olisinkin jättänyt siivoamatta niin poikaystäväni on sanonut ettei sillä ole väliä koska teen hänen eteensä aina niin paljon ettei minun tarvitse kaikkea tehdä. Tällaisia kun lukee niin ihmeellisesti sitä osaa heti arvostaa omaa miestään enemmän :)

Miten te olette tuollaisissa suhteissa, joissa ei arvosteta toista ollenkaan? Ei voi ymmärtää ihmismieltä. Rakastaminen ei auta syyksi, koska rakkaus ei ilmene toisen halveksuntana. Sen on pakko olla jotain muuta, ehkä läheisriippuvuutta...

Jos teet "vain" kotityöt: tiskaat, siivoat, käyt kaupassa, teet ruoan, lämmität talon, kolaat pihan jne niin silloin et ole vielä tehnyt mitään... Mutta jos mies tekee ne niin se on ihan toinen juttu ja palkinto vähintään pitäisi saada ja kuukauteen ei tarvitse tehdä mitään! Hohhoijaa..

Ohhoh, ootpas oikean narsistin itelles hankkinut. Voin kokemuksesta sanoa ettei tuo tilanne ainakaan parempaan suuntaan käänny, ikinä. Suhteeseen jos jäät niin häviät itse olemasta.
Sano suoraan mitä mieltä olet nalkuttamisesta ja ota edes jonkun aikaa oikeasti etäisyyttä mieheen. Veikkaan että se lähtee liukkaasti muihin naisiin valittamaan kohtaloaan. Itse en sietäisi tuollaista akkamaista käytöstä enää hetkeäkään. Olen sen kerran kokenut enkä toista kertaa enää ikinä.

Täälläkin yks ilmottautuu! nimittäin mun ex oli just sellanen, että se oli juoruakka!
Oli enemmän kun raivostuttavaa, häpesinkin todella, kun äijä seisoi talon juoruakkakerhon - 3 ämmää hän ainoana miehenä puimassa milloin kenenkin edesottamuksia!
Ja voi sitä riemua jos jostain sai jotain sensaationpoikasta! Se oli juhlaa! Piti heti syöksyä jakamaan se "tyttöjen" kanssa!

Oops... taisinkin olla parisuhteessa oikean noita-akan kanssa, en miehen!

Voi, ottaa aivan rintaan kun luen näitä! Häipykää kun vielä ehditte!!! Nalkuttajan käytös vaan pahenee vuosien saatossa.
Olen ollut naimisissa nalkuttavan "miehen" kanssa 17 v ja tiedän mistä puhun.
Perustimme perheen nopeasti, olimme todella rakastuneita. Huomasin pian kyllä keksityt valittamisen syyt mutta en välittänyt. Myöhemmin olen riidelly, puolustellut, puhunut, mielistellyt kaikkeni tehnyt, ei auta. Se on luonne mistä ei pääse eroon. Sukulaiset ja ystävät tuntevat miehen ja monesti kysyneet, miten jaksan tuollaista?
Kaikki on meillä ollut aina paremmin kuin hyvin, mutta syitä löytyy aina.
Tulos: en kuuntele ämmää enään, en arvosta, en rakasta. Niin paljon se syö hyvääkin elämää ja ihmistä. No, vielä sinnittelen pakollisista syistä pari vuotta. Sitten otan salarakkaani josko asiat niin etenee.
Että semmosta kun on epäreilun ja empaattikyvyttömän ihmisen kanssa parisuhteessa. Ajatelkaa vielä:)

Luulen, että kyse on pohjimmiltaan jostain muusta kuin siitä miten tiskaat tai kävelet. Miehesi vain purkaa pahaa oloaan haastamalla riitaa. Ehkä se johtuu jostain isommasta ongelmasta teidän välillänne... tai jostain miehen omasta ongelmasta joka ei välttämättä edes liity sinuun.

Vaikea sanoa asiaan kun en ole miehesi näkemystä kuullut.

Riitaan tarvitaan kaksi.

Jotain ongelmaa teillä on "syvemmällä". Mene tai menkää terapiaan.

Liittyen koiraan niin onko se sinun vaatimuksesta tullut talouteen "lapsen" korvikkeeksi? Kun lasta olet vaatinut eikä miehesi asiaan suostunut halusit koiran vaikkei miehesi siihenkään halunnut sitoutua? Jos näin on ei miehellesi kuulu sinun leikkikalusi hoito.

Kyllä se miestä syö jos hankaloitat hänen liikkumavapautta.

Millainen suhde miehellä on vanhempiisi?

"freedom3"; tuo oli hauska!
Hauska koska se oli niin läpeensä typerää!!!
Jotenkin vaan nämä selvänäkijät, jotka voi jonkun nettikirjoituksen perusteella luetella millainen olet, ja mitä olet tehnyt ja teet, ja jopa ajattelet, on niin säälittävän naurettavia että menee jo ärsytyksen puolelle.

Eräs täällä sanoo että riitaan tarvitaan aina kaksi. Se ei ole pätkääkään kiinni toisesta osapuolesta jos toisella on nalkuttava luonne.
Kuka jaksaa hiljaa kuunnella kun toinen alistaa ja arvostelee koko ajan. Jos ei ole mitään syytä. Kaikki eivät nalkuta vaikka olis vähän syytäkin.
Itse minäkin omistan haukkuvan ja mitätöivän puolison. Kyllä tämä raskasta on .

Siivoa jälkesi. Tiskaa tiskit kun on sinun vuorisi. Ei ketään jaksa katsoa siivelläeläjää joka tuhisee ja löntystelee kuin sotanorsu ilman mitään tulevaisuudensuunnitelmia vuositolkulla.

Elin nuorena tällaisen lonnijan kanssa.Pari vuotta jakselin kattella ja olla.Lähes koko ajan sai siivota toisen jälkiä ja jos jostain huomautti, kuten tiskivuorista keittiöstä tai maksamattomista laskuista, niin heti oli valittamista. Näitä isien prinsessoja tuntuu olevan liikenteessä aina joskus. Kunnon ihminen pitää huolta ympäristöstään ja itsestään.Asunto kertoo ihmisestä PALJON.

http://hiljaistapohdintaa.blogspot.fi/2011/09/riitaisa-negativistinen.html

Kannattaa aloittaja lukea tämä. Olen itse elänyt vuosia sadistisen nalkuttajan kanssa. Ihmettelin, miksei hän ikinä voi hyväksyä tapojani. Tein mitä vain, niin tein aina kaiken väärin. Olin todella kontrolloitu omassa kodissani. Ahdistus oli suurta, kun en saanut kääntää yöllä kylkeäkään, pitää jalkaa jossain tietyssä asennossa, päättää itse siitä, miten katson parhaakseni olla omassa kodissani. Vuosia kestäneen eroprosessin jälkeen olen saanut itseni ja elämäni takaisin.

rasittunut: Aivan varmasti valahteletko....

Miksi? niin hullu että asua tällaisen kanssa EI ole...
Hulluja on.. vaan ei NÄIN.... sinä ole

Nyt luin "Yrittäjä" en asu suomessa en tiedä mikä se työ on
en voi jatka, mutta sitten kuin tiedän....

Eroa jos homma ei muutu (sano että asioiden pitäisi muuttua suhteessa) ja hänen pitäisi keskustella asiallisesti tai vie se parisuhdeneuvojalle. Mikään muu ei auta.

http://adf.ly/Mtpln

Oisko mahdollista että miehes on tyytymätön johki muuhun(olosuhteisiin tai asioihin) ja se ilmenee sillä että kaikki pikkuasiat vaan ärsyttää,vaikkei muuten ärsyttäis ollleskaan.

Kun akka nalkuttaa, akka pannaan vaihtoon. Kun ukko nalkuttaa, pitäsi ettiä syytä ukon sielunelämästä. Huh! Pura kihlaus ja eti toisenlainen ukko. Tuo vaan pahenee.. Se on luonne eikä se pois lähde. Herää todellisuuteen.

Vähän samanlaatuinen tapaus meillä. Ollaan oltu pitkään yhdessä n. 12v ja alkuvuosina en tätä nalkuttamista huomannut. Nyt meillä on jo kaksi lasta ja en tiedä aiheuttiko lapset tämän muutoksen vai onko tosiaan aina ollut nalkuttaja. Hirveetä houkailua ja marttyyrikäytöstä, jos on murustettu, maitotölkki pöydällä ( vaikka ruokailu vielä kesken) jne. Ja siis oikeesti meillä on ihan siistiä. Olen sanonut ,että korjaa itse jos vaivaa ja joskus näin tapahtuukin, mutta sillon tosiaan hirveellä akkamaisella marttyyriasenteelle ja houkailujen kera. Muuten siis mies on tosi miesmäinen, mutta tää nalkutus välillä ottaa päähän ihan sairaasti. Se tekee ihmisestä niin epämielyttävän. Oon kans pohtinut sitä, että johtuuko jostain muusta toi nalkutus, koska ei noin pikkumainen tosiaan ole aina ollut.

No ei tullaisen kanssa kannata saman katon alle muuttaa. Ei selvästikään ole koiraihmisiä, ja se tuottaa ongelmia parisuhteeseenne tulevaisuudessa.
Neuvoisin etsimään reippaamman miehen, joka pitää koiristasi ja viitsii myös huolehtia niistä kun olette yhdessä.

Eikös nämä ole aika selkeitä narsistin oireita eli ei ole tyytyväinen yhtään mihinkään ja valittaa joka asiasta

Miehes on urpo teini jolla ei ole käytöstapoja eikä miehes edes ansaitse tyttöystävää. Miksi siis olet sen kanssa?

Naurattaa näin jälkeenpäin oma tilanteeni exän kanssa.Nyt niistä ajoista voi jo löytää humoristisiakin piirteitä,vaikka nalkuttavan puolison kanssa eläessä ei juurikaan hymyilyttänyt,yhtä helvettiähän se ajoittain oli...Oman liittoni päätti ns.vessapaperi-case,se vain katkaisi kamelin selän.Eli olin tapojeni mukaan siivonnut vapaapäivänäni koko talon,käynyt kaupassa,tehnyt ruoat valmiiksi odottamaan työstä palaavaa puolisoani jne(Minuun nalkutus vaikutti niin,että pyrin aina tekemään parhaani jotta nalkutus loppuisi.Olin hionut jo esim.kodinhoidolliset taitoni aika huippukuntoon ;-) )
Mutta voi ei! Armaani saapui kotiin,meni kakille ja tuli vessasta julistaen tuomionsa:
Et sitten vaivautunut laittamaan edes vessapaperirullaa oikein päin?Tiedät kyllä,kuinka vaikea siellä ahtaassa tilassa on saada se paperi pyörimään kunnolla kun...jäkäjäkä...et edes sen vertaa välitä,tässä on taas osoitus siitä,että kun sinä et välitä sen vertaa...mäkäjäkä...
Ymmärryksen valo hiipi tajuntaani ja nykyisinhän tämä case is closed :-)

Nauroin kippurassa. Anteeksi.

Itse juuri erosin 10 vuotta kestäneestä suhteesta jossa en tehnyt mitään oikein. Minun velvollisuuksiin naisena kuului KAIKKI kotityöt. Miehen velvollisuuksiin kuuluin telkkarin kattominen ja nalkuttaminen. Myönnän, olen idiootti kun tällaista kattelin, mutta sellaista se on kun parikymppisenä typeränä menee sekaantumaan ah ihanan kokeneeseen vanhempaan mieheen.

Jatkuva nalkutus kaikesta. Jos en ollut tiskannut --> nalkutus. Väärin astiat astianpesukoneessa --> nalkutus. Väärin rutistettu maitotölkki --> nalkutus. Söin herran mielestä "liikaa" --> nalkutus. Harrastin vääriä urheilulajeja --> nalkutus. En ollut mallin mitoissa vaan normipainoinen (160 cm, 55 kg) --> nalkutus läskeistä ja läskeyden terveyshaitoista. Koiran koulutus --> nalkutus. Kävin uintikurssin, jossa ohjaajat kehu mua kovasti ja harjoittelin vaparia --> nalkutus, uin ihan väärin ja näytin äärettömän nololta ja merinorsulta. Jatkoin pianonsoittoharrastusta ja harjoittelin hitaasti --> nalkutus, tuli neuvomaan viereen miten pitää soittaa vaikkei itse tiedä musiikista mitään. Kaapissa ei puhtaita alkkareita --> nalkutus. Lisäksi pihtasi seksiä ja kävi pettämässä (pettäminen oli tietty sen toisen naisen vika, itehhä ei mitään pahaa tehny). Itse sitten surutta keräs tyhjiä maitotölkkejä pitkin pöytiä ja vaatteita ympäri kämppää. Minä en viitti tämmösistä tapella kun olen niin kiltti...

Kaikkeen paskaan sitä pitää kätensä työntää ja siellä sitä pitää. Tän siitä saa kun naiivina ja kokemattomana ja pumpulissa kasvaneena miellyttäminenhaluisena tyttönä alkaa seurustella kontrolloivan vanhemman miehen kanssa :( Ehkä vielä joskus löydän kunnon miehen.

Kokeilkaapa kääntää tuon aloituksen sukupuolet toisinpäin. Niin että yrittäjänainen nalkuttaa kun kotona oleva mies ei siivoa oikein.

Nonnii. Muuttuuko palstan oksettavien femukoiden ohjeet?

Aiotko loppuikäs kuunnella natkutusta ja valitusta? Sinuna laittaisin kantapäät vastakkain kiiruusti.

Joo, ihan kiva jos jättäisit nalkuttavan miehen. Minä jätin myös jo 6kk yhdessäasumisen jälkeen, sillä exäni oli myös niin väkivaltainen ja se tuli ilmi heti yhteenmuutettuamme, mutta ei ennen sitä, etä ei ollut vaikeaa tehdä päätösä vaan lähteä ja lujaa.

Mut oon kyllä vieläkin sinkku. Haluan parisuhteen, mutta koska olen todella kiireinen ja nautin elämästäni, koen ettei ole oikea aika.

Mieheni on juuri samanlainen kuin aloittajan. Yhdessä yli 10vuotta. Raskasta on. Lapsiakin meillä. Pakane vielä kuin voit tuo vaan pahenee ajan kanssa.

tuttua on. jotenkin helpottaa kun tietää ettei ole yksin:) ei pidä paikkaansa se että naiset nalkuttaa, sitähän on aina saanut kuulla, kyllä ne miehetkin osaa se on todettu. kun mies nalkuttaa niin se onkin sitten paljon pahempaa ja useimmiten turhista pikkuasioista.
olen samassa tilanteessa ja välillä kaikki on tosi raskasta kun nalkutus jatkuu monta päivää. mieheni on myös hyvin ailahtavainen luonne joten minä en kerkiä mukaan...en osaa sopeutua suuttumisesta ykskaks iloiseksi. se on joko tai.
kovasti saan taistella itseni kanssa ettei minua alisteta sillä siltä se tuntuu . olen vahva ihminen, onneksi ! aikani kuuntelen ja sitten annan takaisin samalla mitalla, tietäen ettei asiat siitä parane.
eniten ärsyttää kun hän ei myönnä jos on väärässä tai vaatii minulta paljon muttei se koske häntä. jos annan esimerkkejä tapahtumista, hän suuttuu. itse kysyn milloin mitäkin olen tehnyt tai jättänyt tekemättä, hän ei muista mitään. miksi sitten syytellä jos ei edes tiedä milloin jotain on tapahtunut ? sehän on tyhjästä temmattua. haluan tietää ihan sen takia että en toista tekojani.

onhan niitä hyviäkin päiviä ja niiden takia sitä sitten jaksaa jatkaa. välillä ajattelen eroa. miten ihminen ajattelee jos hän ei suostu pyynnöistä huolimatta puhumaan ? vaikenee vain tai poistuu paikalta. itselleni oisi häpeä jos tekisin noin, kysehän on omasta vastuusta, ei asioita selvitetä puhumatta. tulee todella mieleen mies joka ei puhu eikä pukahda.turha nalkustus pitää pystyä sopimaan että se loppuu vai ?

Meillä on ihan sama, mä en valita miehelle mistään, ja mä saan olla koko ajan varpaillani, että mitä oon unohtanut tehdä tai siivota. Me ollaan oltu 3vuotta yhdessä, ja mä kuuntelen tota aina aikani, sitten suutun, ja hän jaksaa käyttäytyä 1vkosta kk, ja sama toistuu.
Välillä jopa sanon hänelle, että minusta tuntuu etten mahdu hänen elämäänsä kun aina mun jutut on hänen tiellä, kumma kun hänen tavaransa ovat enemmän levällään ja minä en valita hänelle mistään, vittu, välistä tuntuu kuin asuis naisen kanssa... Meillä myös hänen työnsä on raskaampaa, ja kaikki tietysti muutenkin. Mutta jos minä sairastan, niin enhän minä hänen mielestään oikeasti ole kipeä, kunhan esitän vaan, mutta antakaas olla kun hän sairastaa, hyvä että vessaan pääse omin avuin...saatana...
Mä en haluaisi riidellä mistään, mutta kun toinen vaan valittaa vaikka kuinka yrittää tehdä asiat niin ettei mistään pitäisi tulla sanomista, niin kyllä se käy henkisesti raskaaksi, ja sitten tulee se piste kun on ihan sama, mitä mieltä toinen on.
Jos mä olen väsynyt, niin en saisi nukkua päiväunia, mutta arvatkaas, jos häntä väsyttää, niin tottakai hän ne nukkuu...

Kuulostaapa tutulta! Minä olen jo 30 v. naimisissa ollut nainen. Miehestäni on tullut viime vuosien aikana oikein valittajamestari. Kaikesta valitetaan vaikka viikolla ei hänen tartte edes tehdä mitään.
Milloin en käytä koiraa ulkona tarpeeksi usein, milloin olen netin orja, milloin olen kynsiään pureva neurootikko ( en edes pure kynsiäni), milloin olen liian lihava (normipaino!) yms. Olen huomannut tässä vuosien kuluessa, että mikään ei tee häntä tyytyväiseksi. Valitusta tulee, jos teen asiat kunnolla, mutta erillain kuin hän tekee. Tai jos en tee jotakin yhtä nopeasti kuin hän tekee. Lista on loputon ja ainut keino on olla välittämättä asiasta. Ei nyt viitsisi 30v. liittoakaan purkaa ton valituksen takia vaikka se tosi raskasta onkin.
Jos et ole vielä avioliitossa jo serusteluaikana valittavan miehen kanssa, älä ikinä menekkään! Tilanne menee vaan pahemmaksi, usko pois! Mielestäni se on miehen tapa yrittää hallita sinua ja tekemistäsi. Jos voit valita, älä lähde tähän "leikkiin". Uskoppa 30v. kokemuksella kirjoittavaa!

Hei!

Olen itse 36-vuotias nainen ja pari vuotta vanhempi mies on melkeen samanlainen. Asuu toisella paikkakunnalla mutta työ on täällä, eli oleilee viikot asunnossani. Silloin se ottaa huushollissa vallan ihan kokonaan!

Televisiosta katsotaan vaan sitä mikä HÄNTÄ kiinnostaa, eli yleensä jotain perk. urheilua, mistä en piittaa yhtään. Jääkaappi täyttyy miehen kaljoista, makkaroista ja broilereista yms yms. ja öisin pitäs tietty päästä pukille. Jos johonkin sanon vastaan, kuten esim. televisioon niin äijä sulkee koko toosan ja alkaa istua murjottaa naama vitulla ja jos valitan että sapuskat vievät liikaa tilaa, niin kerran se oli heittänyt mun ruokiani roskiin!

Oikeen kaiholla odotan nytkin viikonloppua jolloin saan olla itseksxeni tai ystävättärieni kanssa!

Eksäni oli tuollainen. Syy tai tekosyy löytyi siitä, että hän opiskeli, ja itse olin sairaslomalla. Omaa opiskeluväsymystään ja kaikkea muuta mahdollista (yksinäisyys, ongelmat vanhempien kanssa jne) purki sitten minuun. Jos lemmikkimme käyttäytyivät huonosti, sekin oli jotenkin minun vikani. En osannut nukkua oikeaan aikaan oikeassa asennossa, en osannut ripustaa verhoja, en siivonnut tarpeeksi, ja kun hän teki opiskelutöitään, en olisi saanut olla mitenkään. Jos olin samassa huoneessa, häntä ärsytti joutenoloni ja kaikki tekemiseni tai ääneni. Jos olin toisessa huoneessa, ei ollut hyvä sekään, minun piti kuitenkin olla saapuvilla.

Onko teillä samankaltainen tilanne, että mies on yrittäjä ja sinulla on rennompi rytmi? Omasta työstä syntyvä stressi ja sen purkautuminen ärsyyntymisenä "vapaampaan" kumppaniin on tavallista ja jokseenkin ymmärrettävää, mutta ei silti oikein. Pystytkö ollenkaan ottamaan asiaa puheeksi rauhallisesti ja riitelemättä, vai lähteekö mies jokaisesta poikkipuolisesta sanasta ulos? Voisit ehkä ehdottaa hänelle jotain muuta keinoa purkaa stressiään. Vaikka sitä, että puhuisi suoraan niistä OIKEASTI ärsyttävistä asioista, eikä keräisi sisälleen niin, että ne sitten tuolla tavoin ilmenevät. Jos äijä silti lähtee ovet paukkuen jäähylle, anna lähteä. Pysy kannassasi, ei sinun ole pakko kuunnella jatkuvaa nalkutusta kotonasi, jossa mies ei edes vakituisesti asu.

Jos mikään keskustelu asiasta ei onnistu, suositan suhteesta lähtemistä. Mikäli sinun tapasi ja pelkkä olemisesi (kuka millään oikeudella valittaa toisen vessakäynneistä?) ärsyttävät noin paljon, ja sinä taas joudut varomaan ja pelkäämään, ei teistä kummankaan ole suhteessa hyvä olla, eikä siinä ole mitään järkeä.
Kun kerran kihloissa olette, niin älä ainakaan naimisiin kiirehdi. Sillä ei mikään parane, tulee vain suhteesta lähteminen hankalammaksi, vaikka asiat siihen pisteeseen menisivätkin.

Jos suhteessa on paha olla eikä asiaa saa muutettua, niin sitten suhde poikki. Uusi löytyy kyllä aikanaan, yksinolo ei ole maailmanloppu.

Minä tahtoisin tietää miten miestä voi pahiten loukata?

Aina kun riitelemme, menen pois tolaltani alan kiljua, heitellä tavaroita ja itkeä. Helppo sitten on miehen kuitata riitelyni pelkkänä "ämmän hysteriana".

Tahtoisin olla viileä, hallittu, niskan päällä. Pokkana ampuisin pirullisia verbaali-nuolia jotka TODELLA loukkaisi äijänpuolikasta ettei olisi aina niin omahyväinen ja voitonriemuinen.

Enhän voi vain sanoa esim. "sul on muuten paljon pienempi kuin exällä", koska ae olia vaan sellaista Äitis oli... -riitelyä.

Yrittäjän arki ei ole helppoa. Kannattaa ehdottaa miehelle vaikka työterveyshuollossa käyntiä, jos alkaa menemään liian kireäksi.

Meillä tuo menee sillee et pesen 8 pesukoneellista pyykkiä tiskaan 4kertaa päivässä imuroin ,hoidan laskut,syötän vauvan ja sittenkun mainitsen et olisi hyvä maksella laskuja vaikka nettipankissa niin pitäs olla joku kotitalousrobotti.Rakastan häntä rakastan poikaani,alkaa pikkuhiljaa syödä sisältä teen 10tuntisia päiviä asiakaspalvelussa teen safkat kotona ex rakastaa mua tuntuu et olisin valinnu hiukan värin mutten halua erotakaan JKC-78

Tässä nähdään, että kotityöt aiheuttavat ristiriitoja vielä tänä hypersupermodernina aikana. Haluan nalkuttavana miehenä kirjoittaa omista kokemuksistani. meillä on useampi lapsi ja me kummatkin käymme töissä, tosin vaimo tällä hetkellä osa-aikaisesti. Itse teen raskasta vuorotyötä, käyn kaupassa, teen ruokaa, tiskaan, pesen pyykin, siivoan kotia,... Vaimo tekee kotitöitä..kyllä..ruokaa..hoitaa lapsia..mutta kodinhoito on täysin peffasta..jos tekee jotakin joudun aina korjailemaan jälkikäteen, toisaalta hän itse on pilkunnussija luonteeltaan, tosin vain jos nussinta liittyy johonkin hänelle tärkeään asiaan, kuten vaatteesta roikkuvaan langanpätkään, muutoin hä ei vaatteitaan paljoa järjestele, ne roikkuvat tuoleilla, lattioilla, vessassa. Jos olen itse ollut yövuorossa ja hän aamuvuorossa, on satavarma,että sinä päivänä minä hoidan kaiken, vien aamulla lapset tarhaan, käyn kaupassa, nukun ehkä 4 tuntia, herään väsyneenä ja haen lapset, teen ruokaa, kello käy lähellä kuutta ja vaimo ei ole vielä kerennyt kotiin kello kolme loppuneesta vuorostaan, koska hänellä on oikeus työnsä jälkeen käydä rentoutumassa shoppaillen ja noudattaa omia aikataulujaan. Rättiväsyneenä alan valmistautua tulevaan yövuorooni ja vaimokin saapuu vähän kuuden jälkeen ostamiensa muotikuteiden kanssa. Olen vihainen ja väsynyt, alan nalkuttamaan, ei auta, vaimo saa raivarin ja minä kurat naamalleni. Vaimoni ei ede käsitä nalkutustani, vastaa vaan, että hänkin käy työssä. Kun tällaisia edellämainittuja päiviä on ollut putkeen useita, alan olla täysin puhki. Tällaista, olenko liian kiltti vai mitä v..ittua, olen miettinyt eroakin, yksinhuoltajanakin olisin onnellisempi.

Siis jos mies on nalkuttava ääliö, on hän karmea psykopaatti, mutta jos nainen nalkuttaa, niin hän on emansipoitunut feminismin työn sankari?

Miehesi kuulostaa aivan minun miesystävältäni (suhdettamme takana vuosi) oletko minä?

Minulla myös on tyytymätön mies kotona, valittaa kaikesta. Saattaa keksiä riidan aivan yhtäkkiä jostain mitättömästä asiasta (tiskiaine väärällä puolella tiskipöytää). Ei lopeta ennen kuin on "voittanut" riidan haukkumalla minua 10 eri asiasta. Ei usko kun sanon, että tuollainen käytös satuttaa ja alistaa minua, sanoo "höpö höpö" ja väheksyy tunteeni. Ei usko myöskään kun jotkut läheiset sanovat hänen käyttäytyvän liian tiukasti ja hallitsevasti, sanoo vain ettei ne voi tietää kun ei asu meillä. Kysyin mitä voin tehdä kun minusta tuntuu että muserrun tämän alle, vastasi että kasvata itsetuntoa. Joskus kyllä mietin onko tämä elämä elämisen arvoista. Helpompaa olisi jos sydän pysähtyisi joskus tuollaisen miehen purkauksen aikana. Pääsisi sitten ainakin tästä tilanteesta.

Siis onko nalkuttavat miehet näin yleinen ongelma?! Tsiisus. Olin kuvitellut, että exäni oli joku menttaali poikkeustapaus verhojen asennosta ja työkalujen vääränlaisesta asettelustani LISTAA RUUTUVIHKOON pitäessään!

Meillä sama homma, mies muutti omasta tahdostaan minun kotiini ja alkoi nalkuttaa mm. siitä, miten vessassa ei ole kaakeleita. Valtion vuokra-asunnossa! LOL! Ihan kuin minä olisin sen kaakelittoman vessan itse rakentanut ja asialle jotain voinut.

Hänelläkin sama siivousfiksaatio: jaksoi joka kerran muistuttaa siitä, miten siivous ja pyykkäys tulee tehdä, missä järjestyksessä eri vaiheet ja millä aineilla.

Autoa ei saanut pakata kuin hänen määräämässä järjestyksessä ja ruuista hän suostui maksamaan vain puolet, vaikka söi vähintään 3/4 osaa. Hänen sukulaisensa olivat täydellisiä, minun aivan peestä. Hänessä ei koskaan mitään vikaa, minussa aina.

Luojan kiitos en ole enää hänen kanssaan! Ja sääliksi käy hänen nykyistä vaimoaan...

Ihme kontrollifriikkejä nämä nykyajan suomalaiset(!) miehet. Yööööööökk....!

Kiitos nimimerkki Kasvata selkäranka. Parhaat naurut pitkään aikaan.

Mulla on samanlainen sanoja, ihan pian ex avomies. En ole laiska enkä saamaton, olen erittäin hyväluontoinen ja pitkäpinnainen. Silti toinen huomeuttalee päivittäin useita kertoja siitä mitä voisin tehdä. Laita tuo ja tee tämä. Jos jääkapissa on jotain missä päivämäärä mennyt sanoo, että häntä niin ärsyttää kun jääkaapissa on vanhaa kamaa. Ei kyllä itse siirrä sitä tavaraa roskiin vaan se(kin) on ilmeisesti mun duuni. Jos normimiestä palvelis tällä tavalla niin olis varmaan ihmeissään.

Jos olet itse kana,joka ei ymmärrä muuta kuin kotkotusta.Eli mahdollinen siipikarja talous.

Hei ap ja muut. Unettomana yönä kirjoittelen kun taas vaimon kanssa riidelty melkein koko vkloppu. Onneksi huomenna on vapaapäivä.

Itselläni samankaltaisia ongelmia vaimon kanssa kuin ap:lla miehensä. Olemme olleet yhdessä kohta neljä vuotta, joista asuttu kolme saman katon alla. Olemme iältämme kolmenkympin puolessavälissä.

Ongelmavyyhti on siis seuraavanlainen. Vaimo nalkuttaa kaikesta ja nämä kaikki oireet alkoivat laajassa mittakaavassa hiljalleen noin vuoden-puolenvuoden ajanjakson aikana. Hän valittaa ihan ihmeellisistäkin jutuista ja koko ajan. Nykyään siitäkin kun halailen häntä unissani!!! Kaikkea olen yrittänyt, ja tehnyt sitäkin, että nalkutan nalkutukseen takaisin jostain typerästä jutusta, jotta hän tajuaisi kuinka tyhmältä ja typerältä nuo valittamansa asiat kuullostavat.

Olen ainoa, joka kotona hoitaa jätehuollon, siivous- ja pyykkäysjutut auton. Vaimo tekee useammin ruokaa kuin minä, sillä teen senkin väärin. Minä käyn myös lähes aina yksin kaupassa ja hoidan 99% raha-asioistamme. Minulla on vastuu perheestämme ja se on vaimolle ok. Urheilen myös säännöllisesti n. 5krt viikossa, mutta vaimo ei ja hän valittaa minulle siitä, että olen liian hyvässä kunnossa suhteutettuna häneen (lihonnut suhteemme aikana n.5-7kg, oli ennen aktiiviurheilija).

Olen yrittänyt saada häntä mukaan lenkille ja salille jne... Valittaa siitäkin etten tsemppaa häntä tässä asiassa tarpeeksi. Mikään muukaan ei myöskään ole koskaan hyvin. Ajan autoakin nykyään huonosti (ennen ei mitään ongelmaa) ja teen kaikkea muutakin huonosti. Tuon kuitenkin vaimolle kukkia n. 1krt/kk ja hellin häntä ja meillä on paljon yhteistä aikaa (ei lapsia). Annan myös hierontoja ja muutenkin huomiota. Vaimo myös syyttää minua siitä etten puhu hänelle tarpeeksi tunteistani, sillä se ei riitä, jos sanon että suhteessa on ikävä olla kun olet tuollainen ja minusta tuntuu nyt tällaiselta.

Olen perusolemukseltani positiivinen ja iloinen, mutta nämä ominaisuudet alkavat karisemaan hiljalleen pois ja tunnen sisältäni olevani jo aika väsynyt ja tunteeton. Muita luonteenpiirteitäni ovat voimakstahtoisuus järkevään rajaan saakka, ahkeruus, luotettavuus ja halu tehdä toisen elämä mahdollisimman mukavaksi. Olen myös erittäin pidetty ihmisten keskuudessa, huumorintajuinen ja nauruvainen. Kirjoitin tämän todistaakseni sen, etten ole sisäänpäin sulkeutunut hiirulainen.

Sanome toisillemme hyvää yötä ja hyvän yönpusut, sekä aamupusut töihin/kouluun lähtiessä. Meillä ei kuitenkaan ole seksiä enää kuin 1-3/krt/kk. Haluaisin 3-4 krt /vk, vaimo ei. Syyksi sanoo vain ettei haluta. En tunne enää olevani haluttu. Olen myös yrittänyt tehdä itsestäni paremman näköistä: Olen laihduttanut 8kg ja nyt sellainen lihaksikkaampi versio Beckhamista, ilman ihan piinkovaa sixpäkkiä... 4 päkki jo löytyy. Semilihaksikas paketti (185cm/81kg). Olen myös ostanut uusia vaimoa miellyttäviä vaatteita ja muutaman uuden hajuveden.

Meillä oli ennen todella hyvä seksielämä ja vaimo on sanonutkin, että olen todella hyvä pedissä. Olen itseni ja vaimon mielestä hyvin varusteltukin ja tykkään antaa hänelle suuhoitoa usein... mutta nämäkään eivät kelpaa enään.

On tuntunut jo todella pitkään siltä, että mitään ei tässä suhteessa saa ilmaiseksi vaan se täytyy hänen puolelta ansaita tai tehdä vastapalvelus ja vasta sitten saada se oma "palkinto"...

En tiedä onko syy sitten se, että olen kesällä valmistumassa opiskeluista ja lopetin opiskelujen ohella työnteon 3kk kun meinasi tulla pienimuotoinen burnout (eli en tällä hetkellä ole se eniten tienaava enään).

Eli meillä tilanne nyt se, että vaimo on todella hyväpalkkaisessa kokopäivätöissä ja minä opiskelen kesään asti. Vaimo sai uuden työpaikan juuri puolivuotta sitten oltuaan 6kk työttömänä (irtisanottiin YT:n johdosta). Pitää kuitenkin todella tästä uudesta työstään. Tykkäsi olla jouten tuon 6kk, mutta kotitöidenjako oli silloinkin meillä sama kuin edellä mainitsin.

Oma sietorajani alkaa pikkuhiljaa tulemaan vastaan ja nämä onglemat tulevat jo uniin ja aiheuttavat näitä unettomia öitä. Päivisinkin saa kokoaika olla varpaillaan ja hän pilaa yhteiset laatuaika hetkemmekin valittamisella. Asioista on keskusteltu useaan ottteeseen eikä vaimo osaa sanoa mihinkään oikein mitään kunnollista vastausta.

Pidän kotihommista, eikä työtaakka ole minulle liian suuri. En vain jaksa tuota ainaista valittamista ja negistelyä. Seksinpuutekin syö miestä oikein urakalla. Olo on jotekin kuin peuralla ajovaloissa.... ja sellainen että ansaitsisin parempaa kohtelua ja olen siitä sanonutkin.

Tiedän kuitenkin, että tangoon tarvitaan kaksi, että saattaa minussakin olla jotain todella pahaa vikaa, mutten näe sitä itse. Osaisiko joku kokeneempi neuvoa? Kiitos!

Jotenkin tyyli, jolla itseäsi kehut "olen hyvä pedissä" ym. on ärsyttävää, en osaa sanoa mikä siinä onnistui ärsyttämään, mutta uskon, että teidän kotielämän ongelmienkin taustalla on se, että vaimoltasi on rakkaus kuollut ja tilalle tullut pelkkä ärsyyntyminen.
Omasta kokemuksestani voin sanoa, ettei siihen auta mikään.
Riittää jo toisen naama, kun rupeaa vituttamaan.
Ei kait tuohon paljon vaihtoehtoja ole, joko lähdet tai kestät.
Mutta muuttumaan et naistasi saa, kun tuon kynnyksen on ylittänyt, ei paluuta ole.
Valitan.

Mies sanoi tässä männä viikolla appivanhempieni kanssa kahvipöydässä istuessamme, kun pyysin remontin yhteydessä että laitettaisiin verhotangot vanhojen verholautojen tilalle, että laita sinäkin rahasi mieluummin vaikka kauneusleikkaukseen laittaisit ton lärvisi kerrankin kuntoon. Hiljaseks vetää ihmisen.

Luulisi olevan yksi maailman helpoimmista tehtävistä löytää täysijärkinen mies itselleen. Joillekin se on vaan ylivoimaisen vaikeaa ja heidän elämänsä tuhoutuu vain tästä syystä.

Ompele miehelles hame.

http://goo.gl/LqpfN

Hän on terapian tarpeessa. Mikäli olette uskossa, voitte aluksi kääntyä ev. lut. kirkon tarjoamaan parisuhdeterapiaan. Jos olette ateisteja, niin voitte tilata ajan suoraan kunnalliseen parisuhdeterapiaan. Ammattilaiset ovat aina valmiita auttamaan, jotta suhteenne kestäisi.

Kuulehan poikanen: miehen ei tarvtse olla hyvä sängyssä tyydyttääkseen naisensa.
Naiset antavat rakkautta luotettavalle, uskolliselle miehelle joka antaa turvallisen tunteen suhteessa. Nainen tullessaan hyvin em. tavoilla kohdelluksi antaa rakkautta.

Niin mistäkö olet rasittunut ? Siitäkö että saat olla häneltä rauhassa vai... jostain muusta ????

Jos teillä ei ole vielä lapsia niin kannattaisi kyllä pistää mies vaihtoon. Ei noin voi elää koko elämäänsä...

Jätä se sika!

Onko horoskooppi neitsyt vai rapu?

Tiskaa, siivoaa ja pesee pyykkiä silloin, kun näkee, että tarvetta on tehdä. Eli se tekee, joka ensin ehtii. Meillä ei ole vuoronumeroita eikä kumpikaan urputa, kun toinen tekee oman osansa ilman eri sanomista.
Ja mies on myös puhdas ja siisti ja seksikäskin työmies ja ah ! sängyssä on ihanaa, kun muutkin hommat jaetaan =)
Lapsiakin on koko läjä - myös he osallistuvat kotitöihin ja omien jälkiensä siivoamiseen ! Yllätys yllätys - kukaan ei huku kakkaan, kun tietyt asiat on opittu automaattisesti huolehtimaan =)

Eli ainut mikä tästä ylipitkästä ketjusta jää käteen on: naiset on todellakin luotuja valittamaan. Aina ja loputtomasti. Feministit yrittivät kovasti häivyttää näitä sukupuoliominaisuuksia ja lykätä vastuuta naisten heikkouksista miesten niskoille.

Osa miehistä sen uskoikin ja kääntyi naisiksi, eli "kilteiksi, tottelevaisiksi ja mukaviksi", mutta ei siitäkään hyvä seurannut vaan suomalaiset naiset viimein valtiofeminismin romahduksen myötä 2012 luopuivat miesten miehisyyttä vastaan hyökkäämisestä ja ihan henkilökohtaisista syistä (mihin kaikki hyvät miehet meni?) alkoivat toimia oman sukupuolensa harjoittamaa sodankäyntiä vastaan. Ja alkoivat viimein taistelyväsyneinä kysellä normaalien, maskuliinisten miesten perään julkisesti.

Joten mitä tästä ketjusta pitäisi kommentoida? Miehen osa on "matsata" naisensa. Niin on aina ollut ja niin on edelleen. Ei naisia sovi syyttää siitä, että osa miehistä on tässä sodassa romahtanut (My little pony -uhrit :(, kun eivät ole laittaneet sodassa vastaan ja säilyttäneet miehisyyttään. Näin vaikka vastassa on ollut Halosen hallitus ja sen joukot.

Suomen miehet vain unohtivat vanhan viisauden, että naista ja sen mielipiteitä ei pidä kuunnella liikaa, vaan suurin osa kannattaa päästää ohi korvien. Sekä parisuhteessa että yhteiskunnallisesti - eli kuuneltaesa "kollektiivista naista".

OK, valtiovaltaa vastaan on yksittäisen ihmisen, miehenkin vaikea tapella, joten siinä annan aikamoisen synninpäästön meille miehille.

jos ukko on niin hirvee niin pakkoko oli oikein kihloihinkin mennä???

Jo muutamasta aloittajan antamista esimerkeistä itsestään voi todeta: juntti ja tyhmä ylipainoinen nainen.

Pakko saada vaihtaa vuoteessa puolta.. miksi ihmeessä?? Että osoittaisi koirilleen omaavansa omaa valtaa suhteessa?

Kuka asioitaan hoitava jättää jugurtipurkin syömisen jälkeen pöydälle? Töms töms -kävely... lemmikit lienee naisen eli aloittajan, mutta miehen pitäisi heräillä niitäkin kusettamaan - miksi?

Ei kuulosta arvostavan yrittäjämiehensä raskasta työtä tippaakaan.. mitä ap itse tehnee? Opiskelee yliopistossa jo toista turhaa tutkintoa miehen ja veronmaksajien rahoilla?

Kaikesta tästä prinsessa tonnikeiju kuitenkin rasittuu kamalasti ja tulee avautumaan tänne. Ei helv... :D

EIköhän viisainta olisi nostaa kytkintä hyvissä ajoin? Eihän tuollaisesta tyypistä voi olla erityisempää iloa elämässä.

teän suomalaisten täydellisten naisten pitäs hakea vauhtia jostaki arabimaasta vitun valittajat joila on kaikki liian hyvin niin ei muutako valitetaan syökää toistenne perseet läskit!!!!!!

Aloittajalle:

Asiallinen pyytäminen 'Hei vietkö nuo astiasi pois olohuoneesta?' on mielestäni ok, mutta jankuttaminen ja käskyttäminen ovat eri asia; koiraa käsketään, ei kumppania. Itse en sietäisi komentelevaa jäkättäjää viikkoa kauempaa. Pidemmässä juoksussa voi käydä niin, että alat vielä pelätä miestäsi ja sairastut.

Joku kirjoitti ahdistuvansa kaupassa, miettiessään mitä ruoaksi ukolle. Kyllä itseään kunnioittavalla naisella pitäisi hälytyskellot jo soida, että nyt ei ole kaikki kohdallaan.

Jos mies kerrankin sanoisi läskiksi, huoraksi tai että pitäisi mennä kauneusleikkaukseen, niin ensinnäkin saisi kuulla aikamoisen listan rumuuksistaan (kaikissa on jotain rumaa) ja tetenkin sanoisin miksi ei hanki kauniimpaa naista. Miksi on minun kanssa?

Oikeasti jos rakastaa niin ei kyllä edes riitojen aikana loukkaa. Teidän miehet eivät rakasta teitä, he ovat vaan jumittuneet suhteeseen. Moniko kiusaaja tykkää kiusatustaan? HARVA!

Luultavasti jättäisin paskiaisen ekaan läski-kommenttiin. Oon aina sanonut takaisin ja katkaissut välit ja suheet heti jos alkaa tuntua pahalta. No nyt extrapitkä suhde 4 vuotta, 2x jättänyt mutta ottanut takaisin. Ikinä en ole miehen ulkonäköä haukkunut eikä hän minun. Kehutaan päivittäin, eikä takuulla olla kumpikaan täydellisiä.

naiset Laihduttakaa ja Antakaa ... useimmin! niin jo muuttuu kaik niin ihanaks!! sama miehille! Kohottakaa kuntoa ja sitä veitikkkaa

Jätä! Ansaitset parempaa, kuin tuollaisen "äitin" "hyvän" kasvatuksen saanu poika paran!

Itsekin kuulun tähän luuseriporukkaan jonka perässä täytyy jatkuvasti kulkea ja vahtia.käsitiskit täytyy tiskata jäljiltäni uudestaan, koska ne eivät ole oikein tiskattuja, samoin astianpesukoneesta joutuu purkamaan usein kaikki astiat pois ja asettelemaan uudestaan, koska ne eivät ole siellä niin "niinkuin ne kuuluvat". Valurautapannuun en saa enää käytön jälkeen koskea ollenkaan.
Jääkaappiin ei saa laittaa paprikaa ja milloin mitäkin ja omat ostokset ovat jatkuvasti kaiken muun tiellä. Mehupurkki on myös avattu virheellisesti, siitä saattaa loiskua kaadettaessa. Keittiön kaapinovet minulta jäävät toisinaan raolleen kuin myös laatikostot. Tekemäni ruoka on usein jotenkin oudon ja kummallisen makuista, samoin kahvilaatu ei ole tasainen.
Vaatteita en osaa, enkä enää edes saa, ottaa narulta kuivumasta, koska viikkaan ne väärin ja laitan ne myös kaappiin väärin. Mielellään vaatteita ei myöskään saisi ripustaa omatoimisesti pyykkikoneesta otettaessa, koska siinäkin on suuri mahdollisuus virheisiin, eripari sukat voivat sattua rinnakkain, aloitan myös ripustuksen väärästä kohdasta. (Joskus tästä ripustelu asiasta kuitenkin lipsun koska minusta on ekologisempaa ja taloudellisempaa pestä perheenjäsenten kaikki pyykit yhdellä kertaa ja aina ei ole sitä oikeaoppisesti suorittavaa henkilöä paikalla ripustelemaan, koska pyykithän täytyy ripustaa välittömästi koneen pysähdyttyä) Lisäksi pyykkikoneen pesuaineelle varatun luukun olen joskus jättänyt avaamatta käytön jälkeen. Sekä varsinaisen pyykkien laittoluukun vastaavasti liian auki, Siitä syntyneen lähes eroon johtaneen huudon ja metelin jälkeen olen tainnut minäkin jotain oppia.
Suihkun vesihanan kierrän käytön jälkeen kiinni liian tiukalle, tiivisteet menevät sillä menolla rikki ennen pitkää. Samoin talomme on homehtumassa, koska suihkuhuoneen lattialle on jäänyt nyt jo kahdesti silmin havaittava vesiläntti huolimattoman lastomisen jäljiltä.
Televisiosta me muut katsomme idiooteille tehtyjä ohjelmia, tai siis silloin kun niitä voimme tallenteilta katsoa sillä välin kun tämä parhaiden ohjelmien katselija viettää lepohetkeään. Joskun television kaukosäädin on jäänyt huolimattoman katselun jälkeen sohvalle!!!! Ja ääniä säädetty vahvistimesta liikaa kun olisi telkkarista pitänyt. Tai toisinpäin.
Ulko-ovi on jäljiltäni väärään aikaan auki tai kiinni, talossa liikkuessa ovet täytyy sulkea takanaan aina liikuttaessa ja valot sammuttaa käytävästä aina vaikka tietäisi palaavansa minuutin sisällä takaisin siihen samaan huoneeseen.Valot ulkoeteisessä ja ulkona ovat kiellettyjen listalla kokonaan.
Toki olen saanut jokaiseen epäkohtaan selkokielisen opastuksen omalla äidinkielelläni miksi joku asia pitää tehdä juuri näin eli OIKEIN eikä niin kuin itse tekisin, mutta aina en vieläkään näitä uusia malleja ole kaikkia sisäistänyt, pahoin pelkään että en välttämättä kaikkia opi koskaan. Olen siis myös vähän idiootti itsekin kun en selkopuhetta ymmärrä. Puolustuksekseni sanottakoon että valitettavasti kärsin toisinaan myös sellaisesta ongelmasta että kun opastus annetaan huutoasteella, en osaa kuunnella enää itse varsinaista asiaa lainkaan. Ja jos tästä asenteesta suutun/loukkaannun on ongelma luonnollisesti ainoastaan minun, koska en kestä suoraa puhetta ja olen itse omista tunteistani vastuussa.
Autonrenkaat vaihdan liian hitaasti ja jotenkin kummallisesti. Autossani on myös liian huono pyyhin. :)
Olen pullukka ja itse asiassa jo vähän liian vanhakin myös. Sininen näyttää helvetin rumalta päälläni.Ja onneksi se tukka (jota kyllä itsekin inhosin) on jo kasvanut siitä rumasta mallista ulos ja näyttää nyt ihan kohtuulliselta edes.

Hyvinä päivinä olen toisaalta iloinen tämän täydellisen ihmisruumillistuman puolesta siitä, että elämä ei ole hänelle kovin suuria suruja tai ongelmia matkan varrelle suonut- jos kerran kaikkeen tähän vahtimiseen on aikaa, mielenkiintoa ja resursseja jokapäiväisessä elämässä panostaa.Ja ne näin paljon jollekin merkitsee.
Huonoina päivinä, noh- lähes jokaisen aiemman viestin kirjoittajalla on ainakin jonkinlainen tuntuma siihen minkälaisia ne ovat.

Voi odottaa 20 vuotta josko luonne ukolla muuttuu.

Hyvä että oli vielä naimisissa koska tuomonen mies ei kelpaa sulle.sä olet niinku sen orja.
Mä suosittelen sulle uuen miehen. Ei tuossa ole mitään järkeä jos se tulee sun kämpille ja tulee vaan valittamaan ja pilaamaan sun elämän.:|

Minullakin on pari ex-poikaystävän viisautta jaettavanani:

-Työni paperimiehenä on niiiiiin paljon raskaampaa kuin sinun toimistotyösi (tein pitkiä päiviä ja toimistossamme oli melkein poikkeuksetta kova kiire), koska toimistossa vaan levitettään pe***settä ja viilataan kynsiä. Ei suostunut kuitenkaan täsmentämään mitä miesvoittoisessa työpaikassani olevat miehet kuitenkaan tekevät, koska miehet tekivät aina poikkeuksetta älyllisempää ja raskaampaa työtä
-"Ei ole minun vikani, että sinulla on viiva siellä jalkojen yhtymäkohdassa. Näillä korteille mennään ja sinulle kuuluu kaikki kotityöt"
-Mies ajaessaan kolmosella 120 alueella motarilla kun mainitsin, että eikö moottori vähän huuda. Huomasi itse tunarointinsa, mutta tämäkin kääntyi "älä sinä käy neuvomaan MINUA miten ajetaan. Te akat olette kaikki surkeita ratissa. Tässä poltetaan karstoja moottorista, josta sinä et tietenkään ymmärtäisi....."
-Olin 172 cm/52 kg ja painoa kertyi loppukokeiden takia tuosta 2 tai 3 kiloa ja mies alkoi huomauttelemaan "roikkuvista alleistani". Oli kuulemma ku**sta läskistyä, koska hän ei ollut läskin kanssa sitoutunut suhteeseen, vaan hoikan (unohti tosin oman kasvaneen kaljamahansa ja orastavan otsakaljun...)
-Tarjosi minulle esim. juotavaa muiden aikana näyttääkseen fiksulta ja reilulta, mutta pyysi jälkikäteen sentilleen kaiken takaisin. Kauhea raivo jos kerroin heti alusta maksavani omat juomani, koska sitten muut pitäisivät häntä junttina (WTF.....?)
-En kuulemma osannut keskustella nätisti kuten muut naiset ja nolasin miehen jatkuvasti olin sitten puhumatta tai puhuin sitten mitä. Mielestäni tulin hyvin muiden naisten kanssa toimeen....
-Olin liikaa kotona jos jäin sinne miehen alkuperäisen valituksen jälkeen (ei huomioida tarpeeksi) ja jos kävin kuntoilemassa niitä "roikkuvia allejani" pois, niin ravasin itsekkäästi jatkuvasti milloin kenenkin miehen perässä

Tässä muutamia....

Yritä kysyä mieheltäsi onko hänellä töissä kaikki hyvin ja jos on niin mitä hän ajattelee teistä ja sinusta. Yhteiset pelisäännöt teidän on löydettävä ja jos omistatte vielä omat asunnot niin tietysti toisen kämpällä kunnioitetaan hänen toiveitaan eikä esimerkiksi jätetä tavaroita lojumaan tai tiskejä altaaseen - samat säännöt koskevat tietysti molempia. Mikäli asutte/muutatte saman katon alla/e niin sovitte pelisäännöistä ja teette kompromisseja hankaloissa asoissa - hän ei ole isäsi etkä sinä myöskään hänen itsevaltiaansa. Puhumalla näistä arkielämän hankaluuksista selviää kunhan yrittää asettua toisen asemaan ja ymmärtämään miltä toisesta voisi tuntua.

Kuitenkin valitus äänekkäästi kävelemisestä yms turhasta taitaa olla vain provosointia tai huomion hakemista. Kun miehesi valittaa seuraavan kerran jostain vastaavasta kysy häneltä että miksi se häiritsee, mutta älä ole äänensävyltäsi kova ja provosoiva vaan sovitteleva. Voi olla että pienellä kaivamisella saatat saada totuuden miehesi turhautumisesta ja sinuun sen purkamisesta selville - me miehet kun emme usein ole mitään jotka höpisevät kaikki ongelmansa ja tarinansa samantein.

Röh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :DRöh röh :D :D

PA...

ymmärrän, ei ole helppo lun kaksi ihmisiä on niin erinlaisia, yhden mielestä se on ylitarkka pilkunn*ssia, toisen mielestä on välinpitämätön.

Itse kuuluu tuohon "tarkan tyyppiin" ryhmän, sanoisin näin, sitten kun alan paskalta ruokapöydällä, siis et ala pursuta semmoinen kakkamakkara joka haisee.... niin sellainen makkara, niin silloin myös ne "välinpitämättömät" ihmiset alaa herämän ja myös valitta. :)
Kaikki on suhteellista.

Joka tapauksessa, ei tässä ole mitään väärä tai oikeetta, vaan see että te kaks ei sopi olla yhdessä, mielestäni jossain asioissa poikaystäväsi on liian tarkka, ja jossain asioissa sinä olet kyllä sikamainen joten et voi laitta syytteet täysin yksninä hänellä.

Noniin.. :)

Aloin pelätä parisuhteita aika helvetisti tämän kaiken luettuani.

toivottavasti miehesi ongelma on korjaantunut, mikä voi olla aika turha toivo, nalkuttaja nalkuttaa ihan lämpimikseen. omaa kokemusta muutaman vuoden eikä paremmaksi muuttumassa, syitä löytyy aina.
tiskit: itse ei oo tiskannut KUNNOLLA (siis sillä ylitarkan tahrattomalla tavalla, jota multa vaatii) kuin pari kertaa ihan suhteemme alussa. täyttää altaan rasvaisilla padoilla, ruoantähteet tukkii putket, saatan olla pari kuukautta tiskaamatta ja alkaa mies syödä valmisruokaa, ja kun sitten laitan hänelle ruokaa, on mun tiskattava tekemäni sotku.
"miks juot noin paljon teetä?" kysyi just, itse ties kuinka mones kalja.
ihan kaikki mun tavarat lojuu levällään, aina oon täällä sotkemassa jne, mutta eipä sen tarvi itse pyykkejään pestä eikä tiskejään.
oma kämppäni on aivan hirvittävässä kunnossa, ja sehän sitten kertookin tän siisteys-(ei siivous-)intoilijan mielestä paljon siitä, mikä oon ihmisenä...... ainakin sen epäsiisti koti kertoo, etten välitä jatkuvasta puunaamisesta, vaan haluan sillointällöin levätä ja siivousta tärkeämpää ovat harrastukseni. kuin tälle miehellekin on omat juttunsa siivoamista tärkeämpiä, mutta kyllä siitä jaksaa aina nalkuttaa nytmeneehermot!

ei ne lopeta ikinä. aina löytyy uusi aihe, se millainen olet tavoiltasi, minkä näköinen olet, millainen on perusilmeesi, miten liikut, pukeudut, mitä jos metelöit liikaa/et pidä ääntä ollenkaan...... vaatii jo mielikuvitusta, jonka voisi käyttää suhteen parantamiseen, eikä suhteen mollaamiseen.

"akkamies" mikä tuli vastaan jossain viestissä on niin osuvasti sanottu.

Juu,kyllä täältäkin yks nalkuttava mies löytyy.Kaikesta jaksaa kyllä vaahdota mutta itse ei pistä vahingossakaan tikkua ristiin.Tai no,imuroi ehkä kaksi kertaa vuodessa ja sen jälkeen ei saa kukaan suurinpiirtein edes hengittää ettei mitään vain tipu HÄNEN siivoamalleen lattialle :D Se on SUURI urotyö miehen tekemänä,mutta ku itse hoidan kodin siivouksen,pyykit,tiskit,lapset,ruoat ja kaiken muun joka päivä niin kuulema en tee mitään.Mielenkiintoista,mutta nyt alkaa jo naurattaa moinen hulluus ja taidanpa ottaa suunnan kohti mies vapaata elämää..Helpommalla pääsee kun ei ota miestä omaksi ollenkaan :)

Minullakin kaikki miehet ovat olleet nalkuttavia, laiskoja ja pihtaavia miehiä.

En tajua mikä nykymieheiä oikein vaivaa, onk ne muuttuneet akoiksi?

Nyt sinkkuna muutama vuosi ja aika ihmeellinen mies pitää tulla että huolisin samaan talouteen.

joo itselläni on mies jonka ei tarvitse huolehtia eikö paikat ole kunnossa. Mutta kun kerran olin väsynyt pitkän työputken uuvuttamana enkä peräti ollut kahvikuppia laittanut koneeseen niin veti herneen nenään kun peräti oli joitunut mun jälet siivoamaan. Ja jos jotain tekee väärin ei hän sitä ole koskaan tehnyt. Hän tauhoo,nakkelee esineitä, mököttää kun pikkusenkaa päivä mene putkeen. ja kin hän tarvitsee huomiota tai pitäis ottaa toinenkin huomioon oma naoa on lähimpänä. Ja työ,työverit tärkeitä sekä heidän nähden kuin enkeli.

Kuulostaa vähän eksältäni, mutta lähdin siitä jo vuoden yhdessä olon jälkeen. Onneksi.

Miehen mielestä tein kaiken aina väärin. Kaikki mitä tein myös kertoi siitä, että en rakasta häntä tai petän häntä. Kaikki alkoi niin vähän kerrallaan, etten huomannut miehen syyllistävän minua. Vajaan vuoden seurustelun jälkeen aloin iltaisin pohtia, olenko jotenkin sisältä paha ihminen, kun aina teen jotain väärin, vaikka kuinka yritän tehdä oikein ja oppia käyttäytymään. Siihen aikaan suurin haluni oli vain olla tavallinen, hyvä ihminen.

Tilasin yhteisen matkamme digikuvat paperisina, annoin osan miehelle ja pidin osan kotonani. Hän kävi kylässä ja näki kuvat pöydälläni ja suuttui, koska en selvästikään rakasta häntä, koska en ollut laittanut kuvia kehyksiin.

Jos en vastannut puhelimeen tai kännykästäni loppui akku, se oli selvä merkki pettämisestä tai joku muu syy suuttua.

Hän saattoi aivan tyhjästä suuttua ja syyttää, että loukkasin hänen perhettään tai kavereitaan tai jotain.

Hän näki unta, jossa petin häntä, ja mökötti vihaisesti sen jälkeen koko päivän.

Olin vastuutehtäväni vaatimassa tapaamisessa iltapäivällä/illalla ja tapaaminen venyi vähän suunniteltua pidemmäksi. Tämäpä oli loistava syy suuttua ja ihmetellä miksi minulla on tällainen vapaaehtoinen vastuutehtävä ja eihän minun tarvitse nyt toisille lupaamiani asioita tehdä (ilmeisesti kun ne vaativat ajan viettämistä muiden ihmisten kanssa).

Kaikki oli aina minun syytäni ja minä yritin ja yritin toimia aina hänen ohjeidensa mukaan. "Paransin" käyttäytymistäni. Ja kyllähän siitä välillä tuli kiitostakin, kun viettäessäni iltaa kavereiden kanssa onnistuin soittamaan miehelle riittävän usein. Harvinaista, mutta taisi vain pahentaa sitä, miten kovasti yritin häntä miellyttää.

Lopulta erosin miehestä kun tilanne alkoi ahdistaa niin pahasti ja kun sieltä tuli selvästi "viime yönä olet pettänyt minua" -syytös, joka ei missään määrin pitänyt paikkaansa (en olisi ikinä voinut pettää häntä!), mutta kyllä minulta meni ainakin puoli vuotta eron jälkeen ymmärtää, että olen ihan tavallinen ihminen, enkä mitenkään sisäisesti saastunut.

Sama vika meilläkin, mies valittaa kun on tarkka. Ite oon vähän huithapeli. Kuitenkaan mieheni ei ite siivoo jälkiään, eli on tarkka vaan siitä mitä muut tekee. Oon jaksanu sitä jo pitkään 14 vuotta. Välillä on ollu aikoja kun oon meinannu lähtee litoon, mutta lapsia on ja rakkauttakin. Mieheni on hyvin huomionhakuinen ja luulisin tämän siihenkin liittyvän. Heti kun saa jakamattoman huomion nii nalkuttaminen jää pois.

Voi kamala millanen tilanne! Itse en kestäisi tuollasta ollenkaan. Huoh.
Entinen poikaystävä nalkutti ja jäkätti minulle että MINÄ olen kauhea nipottaja ja nalkuttaja.
Ehkä olenkin, mutta sopivan verran nalkuttaja. Nalkutan jos on aihetta. Ja aiheet josta nalkutin olivat ihan järkevistä asioista.
Jos mies valehteli, niin sanoin että ei saa valehdella. Yritin siihen hemmetin apinanaivoon takoa että ei saa valehdella. Enemmän suutun siitä että valehdellaan lisää, kun siitä että kertoo totuuden. Se valehtelu oli aivan järkyttävää. Ikinä en ollut tavannut ihmistä joka valehtelee niin paljon. Joka asiasta piti valehdella.
Mihinkään ei voinut uskoa. Aina lupasi että "Joo en enää tee niin, en enää tee"
Niin kappas. Heti kun silmä välttää niin tehdään KAIKKI päinvastoin mitä tyttöystävän kanssa on sovittu. Se oli aika hemmetin raskasta.
Aina tuli hirveitä riitoja aina siitä kuinka hän valehteli... ja jäi valheesta kiinni ja jatkoin taas samaa: "Älä valehtele! Mulle ei tartte valehdella!"
Hän sitten sanoi että minä olen rasittava nalkuttaja. Pari kertaa sanoi että: "Voi kun mun tekis niin mieli lyödä sua"
Et mikäs siinä. Onneks pääsi siitäkin ihmisestä eroon ja elämä on paljon paremmin nyt!
Varuillani oon ollut et mimmosten ihmisten kanssa oon tekemisissä ettei tuu mitään läpimätiä paskahousuja vastaan.

Sinuna sanoisin miehelle suoraan että hän kyllä valittaa ja nipottaa tyhmistä asioista! Miettisi itse miltä hänestä tuntuisi jos valittaisit hänelle tuollaisista asioista.
Jos käytös jatkuu niin suoraansanotusti sun ei tarvi kestää sellasta käytöstä. Ei sitten ollenkaan.

Älä ala katsomaan pitempään vaan hae uusi mies. En jaksaisi tuollaista katsoa.

En tiedä, että mikä on tilanteesi juuri NYT, mutta toivon, että sinulla olisi JO OLLUT rohkeutta ottaa ero. Älä jää siihen, että katsot ja katsot ja katsot muuttuuko se tilanne.
Se joko vain jatkuu tai muuttuu pahemmaksi.
Lopeta se suhde, se on tie vapauteen. Se ei tule olemaan sillä hetkellä helppoa. Näen jo sielun silmin kuinka Hän solvaa ja uhkaa kun lähet pois.
Mutta niinhän Hän on jo tehnyt, joten lähde elämään omaa elämää.
Hankit itsellesi kämpän tai väli-aikaisen majapaikan, pidät asian omana tietonasi koko ajan, keräät sopivassa kohtaa välttämättömimmät tavarasi, loput roinat voit jättää taaksesi Hänen laillaan. Ja "salaisena" muutto päivänä Ilmoitat Isännöitsijälle, että siirryt pois NYT asunnosta. Ja se Vapaus on siinä.
Minä tiedän että sinä haluat sitä, Vapautta, ja tiedätkö mitä, Sinä Pystyt Hankkimaan Sen Nyt. Rohkeasti Eteenpäin.
..

Älä tuhlaa aikaasi tällaiseen. Anna hänelle mahdolisuus löytää kaltaisensa nipottaja, nainen jonka hän kestää ja jonka kanssa voi tulla toimeen.
Muuten sinusta tulee itsestäsi pystyynkuollut jo ennenkuin olet 40v.
Yrittäjä? Ihmetyttää tuollainen asenne vielä enemmän.
Yrittäjillä yleensä on yrityksensä kanssa tarpeeksi tekemistä, ei siinä enää kotona pikkuasioihin jaksa paneutua. Vessassa käynti, johan on, jos nekin käynnit laskee.
Hän elää kanssasi, koska ei ole parempaa löytänyt.
Tuo naputus kertoo tytymättömyydestä, hän ei osaa lähteä ennenkuin sinä passitat hänet jatkamaan omaa elämäänsä

Ei voi nyt muuta kuin vaan antaa suuri kiitos teille kaikille jotka jaksatte olla tollasten nalkuttajien rinnalla. Pitakaa ihmeessa ne nalkuttajat vaikka ketjuilla kotonanne kiinni silla ,ei hyvanen aika , ei me sinkut haluttais tollasiin miehiin tutustua-ei sitten vahingossakaan!
Tollasia naisia/miehia on sitten kylla tarjolla tuhannesti.........ne yrittavat tulla nollana suhteeseen sitten 'korjata" meidan taloutta,meita "muuttaa paremmaksi","opettaa kayttaytymista"ja noin muutenkin "parantaa"kaikkea joka on jo parannettu.
Naa tyypit haukkuvat meidat joka paiva jostain mutta annas olla jos me ne yritettais hylata ne-ne riipuvat kuin itikat tukassa.
Mina viisastuin ja erosin 12 nalkuttavasta miehestani. Ulkkomailla piti menna oikein oikeustupaan tuomarin eteen joka sitten kysyi etta mikas on tullut........nalkuttava ukkoni itki siina tilanteessa ja kun tama tapahtui joulu aattona niin ensin luulin sen itkevan ilosta ja tietty "tyhmana" sanoin sille etta "Hyvaa Joulua" paaset nyt musta eroon.
Tuomi oistuimen jalkeen han tietty haukkui minut kun sanooin niin "rumasti"- mitas, hanen parastaan ajattelin koska hanen silmissaan olin aina huono.laiska ja valehtilija!
viikko meni ja ukko tuli ovelle itkien koputtaan ja sanoi etta tulisi takaisin jos mina "muuttuisin paremmaksi". Vastasin etta tunnen itseni lottovoittajaksi kun susta paasin eroon-hyvasti!

Olen eestiläinen.On tämä tyypilistä.Melkein kaikki lopulta samanlaisia.Syy on varma tässä,että miesi halua otta vallan.Jokaisellä oma "uhri" Jos selläisiä huomaa kauan,ei jää itseällä enää mitä ,kaikkia määrä toinen,aivan kun omistaisia naisen.

Voin sanoa, ettei tuosta suhteesta mitään tule. Auta armias, jos vielä asuisitte yhdessä tai teillä olisi lapsia! Eroa vielä kun ehdit, sillä tuollainen mies ei nipotuksestaan pääse eroon.

Minä olen ollut perusnegatiivisen valittajamiehen kanssa jumissa jo yli 10v ja lapsiakin on. Harmi mulle, että tajusin liian myöhään... Nyt sitten loppuelämä pariterapiaa, että pysyttäisiin yhdessä. Sitten, kun on lapsia, niin kaikki niidenkin tekemiset ja tekemättömyydet on SINUN syytäsi. Maailma kaatuu täysin, jos vaikka unohdat kerran passittaa lapsen partioon. Kotitöitä on moninverroin verrattuna pelkän pariskunnan elämään ja tottakai tulee marmatusta, jos olet unohtanut pyyhkiä pölyt tai et ole ehtinyt pestä miehen kalsaripyykkiä. Siinä sulle ruusuinen tulevaisuus. Että mieti nyt hyvin tarkkaan, kohta voi olla myöhäistä.

Yksi valitusketju naisille lisää. Mutta se liittyy niiden mielenterveyteen, joten ei miesten kannata ottaa liian tosissaan.

Joo, oli ... Vaikka miten huushollasin, ei kelvannut ja silloin kun ei ollut huushollaamista niin sekään ei kelvannut. Kotimme oli suht hyvässä kondiksessa mutta eipä vaan ukolle riittänyt. Seksiä oli myös, mutta sekään ei riittänyt, olisi pitänyt vielä seksiasuissa odotella ukkoa kotona ja ystävien kuullenkin kehtasi vähätellä.
Päälle päätteeksi petti minua ja toi toisen naikkosen pas....t sukat kotiimme, siellä se naikkonen nyt emännöi kun minä asun muualla vaikka talo on puoliksi vielä minun nimissä! Mitähän juttuja liene säveltänyt minusta kyseiselle väliintulijalle, mene ja tiedä eikä kiinnostakaan!
Nyt on elämäni kaiken kaikkiaan reilassa ja ystäviä on nytkin tulossa aikaa kanssani viettämään.
En tarvitse narsisti ukkoa elämääni ja nautin nyt enemmän kuin koskaan!

Jos miehelläsi on paha olo ja hän noin sitä purkaa niin voisitkohan puhua asiasta ja yrittää auttaa häntä. Tukea myötä- ja vastamäessä? Onhan tuollainen jatkuva valitus merkki jostakin. Vielä voit ehkä tehdä jotakin ennen kuin on myöhäistä.

"lemmikeiden aamu-ulkoilutus tuntuu ylivoimaisilta tehtäviltä hänelle". Miten tuo on nalkuttamista miehen puolelta? Enemmän vaikuttaisi, että sinä nalkutat siitä miehelle?

Meillä myös puoliso nalkuttaa/huomauttelee tekemättömistä asioista. Ja vaikka ne olisi pikkuasioita tehdä hänelle itselleen niin ei tee. Hänellä on myös ärsyttävä tapa mainita, että "joku" oli jättänyt taas... Puolisoni itse mm. jättää käytettyjä sukkiaan sinne tänne ja minä ne keräilen sieltä pyykkikoriin. Pitäisi varmaan myös alkaa huomautteleen jokaisesta asiasta jonka toinen jättää tekemättä tai tekee väärin. Molempia varmaan ärsyttää toisessa jokin?

Jos pystyt luopumaan vain yhdestä huonosta tavasta, lopeta ns. kantapääastuminen, joka tekee alakerran asumisesta helvetillistä ja kuuluu sitä paitsi myös yläkertaan.

olen poika :)

Suomessa on paljon ilkeitä, huonokäytöksisiä, nalkuttavia miehiä, joilla empatiakyky puutteellinen kaiken muun lisäksi.
Kasvatus tainnut mennä vinksalleen.

itse olen nalkuttanut miehelle monta vuottaa . yritä tajuta mies vaan halua että homma toimi. miksi sinun pitäs angeutua hänen puolelle sängyä. kuuntele mitä mies sanoo , hän oikeasti tarkotta siitä. taju nyt että hän pitää sinusta ja halua että ei tarvi tommosistä päivitäisistä asioista nalkutta että pystytte keskittymään toisenne kun tiski vuoti ei paina eikä muita tekemättömia asioita ole. suunitele miehen kaa asioita , kerro siille miten sinä haluat että homma toimi , mitä sen pitäisi tehdä, jos jottain et ossa pyydä häneltä apua , sano että tarvitset hänen tukea. usko pois että hän halua olla tukenasi. ei hän syntynyt nalkuttajaksi sie teet hänestä sellaisen , kuuntele mitä hän halua ja varmasti kyse joista etoasioista joita helppo toteuttaa sinunni, älä vastata että päätä kiristä hänen nalkutus se ei edistä asiaa , juttele sen kanssa sanoka toiselle miten homma toimisi, teillä selkeästi rutinit hukassa, otta hänet omin suunitelmiin mukka , kerro miten haluat että asiat toimisi ja missä järjestyksessä, hän aivan selvästi hukassa koska sinun toiminta ei näyttää hänestä loogiselta , kerro mitä teet tai jätät tekemättä ja miksi. mutta jos olet vaan laiska mimmijoka menne ja tulee silloin kun huvittaa ja halua nukkua toisella puolella sängyä ihan huvin vuoksi niin kanattako kyselä mitä teet , lopetta miehen kärsimykset ja pästä hänet ehtimaan parempa ja sopivampa kenen kaa hän voi olla onnelinen ja löydä itselle sellaisen rempun joka toimi kuin siekin ja sit asiat hyvin nukutte vaikka päälekkäin jos kumpakin huvittaa nukkua juuri tänään juuri sille puolella sängyä , oot kyllä tyhmä ja ärsyttäva