Olen 19-vuotias nainen, jolla ei _ikinä_ ole ollut mitään vakavaa suhdetta.
Kelpaan vain yhden yön juttuihin, joihin olen niin kyllästynyt ja turtunut.
Etsiessäni "sitä oikeaa" on tullut lähdettyä aika monen miehen matkaan kuvitellen että ehkä tästä tulee jotain, joudun aina pettymään kun tajuan että mies halusi minulta vaan sitä yhtä ja ainoaa asiaa.
Joskus lähdin erään todella mukavan ja ihanan miehen matkaan, myöhemmin sain tietää että kyseinen mies oli kihloissa, eikä ollut muuten ensimmäinen tämän tyyppinen tapaus. Kelpaan hetken hairahdukseksi, jonka jälkeen palataan takaisin tyttöystävän luo.
Myöhemmin, kun saa tietää ton tyyppisiä asioita, kaduttaa että kuinka tyhmä taas olikaan..
Kerran tutustuin baarissa ihan erityiseen mieheen, tultiin juttuun todella hyvin. Tuntui että olisin tuntenut hänet aina ja ihastuin. En lähtenyt tämän miehen mukaan, eikä hän edes pyytänyt josta olin todella iloinen yllättynyt - ehkä tästä tulisi jotain?
Jatkettiin juttelua facebookissa jonkun aikaa kunnes mies vaan lopetti yhteydenpidon ihan yhtäkkiä. Syyksi selvisi myöhemmin se kun "en antanut millään". Siinä vaiheessa hyväksyin roolini. Ehken vaan ole tarkoitettu kellekkään.
Olen vaan se joka otetaan kännissä yhdeksi yöksi ja jota kadutaan myöhemmin.
Mietin, että onko vika ulkonäössäni. teen mallinhommia ajoittain, olen ihan "nätti" en meikkaa liikaa tai käytä mitenkään erityisen paljastavia vaatteita. Pelkäävätkö miehet minua, kun en ole söpö pieni kodin hengetär vaan ihan "omaa luokkaa", laiha ja yleensä pidempi osapuoli?
Enkä luonteeltanikaan ole mitenkään ihmeellinen, liian kiltti, rauhallinen, "fiksu" joka koittaa aina nähdä kaikissa vain hyvät piirteet.
Kaikki kaverini porukastani ovat joskus seurustelleet, olen ainoa joka ei ole sitä kokenut.
Tahtoisin vain löytää sen oman kullan jonka kanssa viettää aikaa, hemmotella ja jota rakastaa sekä tulla rakastetuksi. Olla onnellinen jonkun kanssa, joka hyväksyy minut omana itsenäni. :(
Kelpaan vain yhden yön juttuihin, joihin olen niin kyllästynyt ja turtunut.
Etsiessäni "sitä oikeaa" on tullut lähdettyä aika monen miehen matkaan kuvitellen että ehkä tästä tulee jotain, joudun aina pettymään kun tajuan että mies halusi minulta vaan sitä yhtä ja ainoaa asiaa.
Joskus lähdin erään todella mukavan ja ihanan miehen matkaan, myöhemmin sain tietää että kyseinen mies oli kihloissa, eikä ollut muuten ensimmäinen tämän tyyppinen tapaus. Kelpaan hetken hairahdukseksi, jonka jälkeen palataan takaisin tyttöystävän luo.
Myöhemmin, kun saa tietää ton tyyppisiä asioita, kaduttaa että kuinka tyhmä taas olikaan..
Kerran tutustuin baarissa ihan erityiseen mieheen, tultiin juttuun todella hyvin. Tuntui että olisin tuntenut hänet aina ja ihastuin. En lähtenyt tämän miehen mukaan, eikä hän edes pyytänyt josta olin todella iloinen yllättynyt - ehkä tästä tulisi jotain?
Jatkettiin juttelua facebookissa jonkun aikaa kunnes mies vaan lopetti yhteydenpidon ihan yhtäkkiä. Syyksi selvisi myöhemmin se kun "en antanut millään". Siinä vaiheessa hyväksyin roolini. Ehken vaan ole tarkoitettu kellekkään.
Olen vaan se joka otetaan kännissä yhdeksi yöksi ja jota kadutaan myöhemmin.
Mietin, että onko vika ulkonäössäni. teen mallinhommia ajoittain, olen ihan "nätti" en meikkaa liikaa tai käytä mitenkään erityisen paljastavia vaatteita. Pelkäävätkö miehet minua, kun en ole söpö pieni kodin hengetär vaan ihan "omaa luokkaa", laiha ja yleensä pidempi osapuoli?
Enkä luonteeltanikaan ole mitenkään ihmeellinen, liian kiltti, rauhallinen, "fiksu" joka koittaa aina nähdä kaikissa vain hyvät piirteet.
Kaikki kaverini porukastani ovat joskus seurustelleet, olen ainoa joka ei ole sitä kokenut.
Tahtoisin vain löytää sen oman kullan jonka kanssa viettää aikaa, hemmotella ja jota rakastaa sekä tulla rakastetuksi. Olla onnellinen jonkun kanssa, joka hyväksyy minut omana itsenäni. :(
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kelpaat, koska olet nainen.Parin vuoden päästä et muista tätä postia, koska ihastut johonkin panomies YTM:ään. Ja seurustelemattomuus tuossa iässä ei ole naiselle yhtään mitään.Miehelle lähes tuomio ikisinkkuuteen varsinkin, jos seksi kokemukset ovat vähäisiä.
Seuraavan kerran kun tapaat jonkun kivan miehen, niin sanot suoraan että etsit tositarkoituksella ihan poikaystävää. Sano, että ei seksiä ennen kuin ollaan vähintään kuukausi oltu yhdessä. Siinä luulis erottuvan ne, jotka oikeasti haluaa seurustella ja sit ne muut panon perässä roikkujat.
Kuukausi on hyvä aika odottaa. Sanoivatpa muut mitä tahansa. Se ei ole mitään.
räväkkä suomalainen nainen rakastaa oman paskansa hajua
Ei vika ole siinä ettei miehet rakasta sinua, vika on siinä ettet itse rakasta itseäsi. Etsit hyväksyntää seksin kautta, annat jokaiselle yhden illan jutulle toivoen että siitä tulisi jotain. Toisaalta, kun mies ei haluakaan tutustua, sinä et suinkaan pidä tätä FB miestä idioottina, mitä hän on, vaan ajattelet vian löytyvän heti sinusta: kun et taas antanut. Luulet että heti kun ihastut se prinssi on siinä, ja nytkin heti pienestäkin yrityksestä petyit. Sinä ihastuit, mutta se mies ei ollutkaan mitään. Niin nyt joskus vaan käy. Miehet eivät valitse "rooliasi" vaan sinä ihan itse. Ota siis myös itse vastuu siitä, äläkä yritä sysätä omia valintojasi muiden harteille.
Sinä lähdet kenen tahansa matkaan, seksin kautta koet että sinut huolitaan, et osaa olla siis yksinkään, et osaa itse vaatia mitään etkä arvosta itseäsi. No, teitä riittää, suurin osa jatkuvasti yhden illan juttuja harrastavista on juuri tuollaisia. Sitten viimeistään maanantaina podetaan krapulaa ja tajutaan miten yksin ollaan, mutta mitään ei muuteta. Sinä pääsyt tuota menoa yhteen sen kanssa kehen tyydyt, kuka sinut vaan huolii, jonkun kuka sattuu siinä olemaan. Oikeaa ihastumista et tule nin kokemaan, todennäköisesti ihastuisit jo siihen että joku ihastuu sinuun.
En tiedä mistä olet saanut käsityksen että yhden illan panoissa joku etsisi muuta kun sitä seksiä, kyllä, suomalaisten suhteista iso osa alkaa kännissä, ja niin, mutta he tyytyvät siihen joka sattuu sopivaan hetkeen tulemaan. Tosi romanttista, ei siitä jää lapsille mitään kerrottavaa: suurimman osan tarina on tämä.... Tavattiin kännissä äiskän/iskän kanssa baarissa ja lähdettiin panemaan. Kun kummallakaan ei nyt mitään ollut eikä aamulla tarttenut juosta karkuun niin tyydyttiin sitten toisiimme että varmaan toi kelpaa.
Se siitä.
Miehet eivät pelkää sinua: sinulla on surkea itsetunto ja valitset vääriä miehiä.
Et ole omaa luokkaasi, vaan nimenomaan jaat kaikille.
Joku ehdottaa kuukauden odotusta, niinkuin se olisi mitään. Kuukauden odottaminen ei ole, siis eikä kahdenkaan. On toisaalta tässä maailmassa aika sairasta että pitäisi olla jalat auki ja hanuriaan jakamassa muutaman viikontuntemisen jälkeen, onkohan ihmiset vähän päästään vialla... Kun ajattelette että sukuelimet nyt on se intiimein paikka, seksi oikeasti herkkä alue ja toteatte sen kun mietitte, miten teitä helpoiten loukkaisi... Niin ei, ei malteta yhtään tutustua eikä odottaa, kuka tahansa, mistä ei mitään tiedä, on sen arvoinen että sen voi päästää ronkkimaan itseään, sukuelimiään, tarjota sille seksiä, ilman mitään rajaa... Missä muuten ei olisi mitään pahaa, siis ei seksissä ole mitään pahaa, mutta! Jos intiimein asia ei merkkaa mitään, mistä te tunnistatte mikä merkkaa? Jos seksillä ei ole koskaan väliä, ja kaikille voi jakaa, niin mistä sinäkään muka tunnistaisit ketään oikeasti sen arvoista?
On olemassa hyviä pitkiä ja lyhyitä suhteita, mutta niitä ei ole usein ja joka jätkä ei ole sen jakamisen arvoinen, joten alahan arvostaa itseäsi. Seksiä ja orgasmin voi saada yksinkin ja todennäköisemmin kun jonkun yhden illan panon kanssa, että puutteesta on ihan turha kenenkään lässyttää. Läheisyyttä taas saa yhden illan jutuista yhtä paljon suurimmasta osasta kun mielikuvitusleikeistä ylipäätään. Mieti mitä teet ja miksi.
Tahtoisit löytää rakkaan, mutta olet epätoivoinen. Tahtoisit tunnistaa jonkun erikoisen mutta annat kaikille. Tahtoisit tutustua johonkuhun, mutta et pidä itseäsi tutustumisen arvoisena. Haluat toisaalta löytää vähän draamaa itsestäsi, olla muka erikoinenkin.
Ehkäpä sinun pitäisi ensinnäkin vetää rajat. Älä lähde enää miesten matkaan vaan ilmoita ettet etsi yhden illan panoja vaan tutustumisen arvoisia oikeita ihmisiä. Sitten malta tutustua.
Löydä itsestäsi jotain aitoa.
Hyväksy että olet tosi nuori, 19-vuotias, ja osa sinun ikäisistäsi on täysin neitsyitäkin, joten älä tee mitään draamaa siitä, jos et vielä ole seurustellut. Se tuskin on maailman suurin tragedia.
Jos jotain haluaa löytää, pitää etsiä sitä. Ei kaikkea muuta.
Vedä itse omat rajasi sille mitä ja ketä etsit.
Lopeta hyväksynnän hakeminen miesten kautta: niin kauan kun et pidä itseäsi omana itsenäsi ja naisena minään, et tule saamaan kun hatullisen sitä itteään. Kasvata luonne, persoona, Minäsi. Ja ala seisomaan omana itsenäsi, omilla jaloillasi, omana naisenasi. Sitten löydät ehkä paremmin vastaavan miehen.
Kukaan muu, ei kohtalo, miehet, naiset tai muut, valitse roolejasi. Voi olla että löydät jonkun, voi olla että et, mutta Sinä olet itse 100% vastuussa valinnoistasi ja siitä minkä roolin valitset. Sinä myös kannat seuraukset siitä.
Hep 547546,
erittäin hyvin kirjoitettu. Mukava yllätys, että täällä joku joskus kirjoittaa asiallisesti! Ja olen ylläolevan kirjoituksesi kanssa täsmälleen samaa mieltä.
Ja ennen kaikkea korostaisin AP:lle, että katsoisi hiukan taaksepäin, että onko hän valinnut tyypillisesti tietyn tyyppisiä miehiä, jospa osa ongelmaa on siinä - millaisia miehiä valitsee ja missä. Baarihan ei ole ainoa paikka tutustua miehiin ja siitä tulee helposti yhden yön puuhaa.
Ei halua kumppanikseen yhden yön juttuilijaa.
Tavaraansa helposti jakavat naiset ovat aina haluttuja. Ei kai kukaan sinua tosissaan ole haluamassa, mutta kunnon pano tekee aina eetvartia, tajuutko?