Avomies ei suostu tapaamaan sukuani

Kutsu perhettäsi kotiisi vierailulle, kahville, katsomaan vuokraamaanne elokuvaa ja syomään pizzaa.

Miehelläsi on vinksahtanut jotain korvien välissä koska hän ei osaa tajuta ideaa että vaimon mukana yleensä tulee vaimon perhettä, osa-aikaisesti. Mihinkäs se puoliso oman perheensä haihduttaisi?! On aivan yhdentekevää onko perheesi duunareita, politikkoja vai presidenttejä, he ovat sinun perhettäsi.

Tietysti sinä voit jokatoinen viikonloppu viettää hänen perheensä kanssa ja jokatoinen omasi ja sama laulu hänelle "et taaskaan tullu mukaan, vaikka kaikki odotti niin näkevänsä sinut".

Eiköhän tuo ollut vain AVOmies, jos haluat, voit tietenkin vaihtaa miestä, tai sitten on vaan hyväksyttävä vallassa oleva käytäntö. Yleensä nää petre folkit on velkaantuneita paskiaisia, leikitään jotain parempiosaista, mutta oikeasti ei ole, kun tuulen huuhtoma p. Kunnon duunari on sentään kunnon mies, tai nais. Älä alennu Nosta itsesi, olet siitä perheestä, joka pitää suomea pystyssä.

Me ollaan myös niitä vähemmän kiinnostavia sukulaisia. Ei johdu kuitenkaan koutuksesta, vaan muuten vain. No tuo on ennemmin nuorien suhtautumista meihin. Siellä jako on, naisen suku parempi.
Puolison sukuun on hyvin otettu vastaan alun epäilyn jälkeen. Kai olen paikkani "ansainnut" yhteistyöllä.

Sitten on niitä koulutetumpiakin, mutta heillä sivistys ei loppunut, vaan sitä riittää tapaamisiin.
Ihmisinä olemme tasan yhtä arvokkaita, vaikka erilaisia rajoja laitetaan pystyyn.
Arvosta itseäsi ja sukuasi. Kynnysmatoksi ei kannata ruveta. Ystävällisyydellä silti.

Minä taas olen yrittäjäsukua.
Eivät arvosta korkeestikoulutettua vaimoani.
Onko ihminen kun ei työllistä satoja ?

Vitut sanon minä, jokainenhan tietää ettei koulutus ole kuin " vanha raha " mutta kuitenkin, eihän raha ole minun

Joo,miehen suku on täälläkin sitä parempaa.Heidän poika kun nai tällaisen pikkumökin "lehtolapsen" ja olisi ollut kuulemma isontalontyttökin tyrkyllä,siitä on saanut myös kuulla..
Mutta eipä siellä ole pakko käydä.

Voi jeesus, mutta kyllä noitten miinusklikkauksien määrällä olis ainakin yksi hiiri saatettu kehdosta hautaan! :D

Avomiehesi on sukunsa vanki. Ei sinun kannata ottaa murheita siitä, että hän on asennevammainen Seurustelee vain oman sukunsa kanssa . Onko hän mitätöinyt sukusi vai onko tämä sinun alemmuuskomleksi miehen rinnalla Mikä siitä tekee nyt "paremman" suvun .Varallisuus on ehkä antanut mahdollisuuden matkusteluun ja koulutukseen ,.Olin työelämässä sillä paikalla jossa oli mahdollisuus nähdä "kulissien taakse"Tiedän mistä esitän näkemykseni, joten pää pystyyn.

meriitti roskaa, sukusi on tylsä ja miehesi tyhmä, se kenenkään ammattiin liity.

Meillä homma menee niin, ettei minua kiinnosta miehen suku pätkääkään, koska tiedän porukan olevan kaksinaamaisia ja tekopyhiä, sisäänpäinlämpiäviä p'skiaisia - ovat kyllä keskenään todella sukurakkaita, se oma suku on kaikki kaikessa, muille ei riitä sympatiaa.

Joka hemmetin kissanristiäisissä tuota sukua ylistetään ihan mahdottomasti kovin erinomaiseksi, niin että ihan naurattaa ja ovat niin olevinaan parempia kuin muut, vaikkeivät nyt mitään aatelisia olekaan. Tuohon sukuun ei pääse mukaan muuten kuin syntymällä tai synnyttämällä (johon en suostu). Suvun ulkopuolisuus kyllä osoitetaan tavalla tai toisella. Mutta erityisesti tuo suvunsisäinen "kansallistunne" on naurettavaa hehkutusta.

En ole heidän kanssaan missään tekemisissä enempää kuin on pakko. Ja noissa kokoontumisissa, joihin joudun osallistumaan väkipakolla, olen kuten miehesi: istun yksin puhumatta juuri kenellekään. Puhun kyllä ihan ystävällisesti, jos joku tulee jututtamaan varta vasten, että mitenkään huonosti en käyttäydy. En vaan osaa puhua niitä näitä tuntemattomille, joiden kanssa ei ole mitään yhteistä. Miksi puhuakaan kun tietää, ettei ketään oikeasti kiinnosta juttuni kun en ole sukua? Siksi jättäydynkin mielelläni pois noista kissanristiäisistä jos vaan mahdollista, kun en viihdy siellä missä minua ei edes kaivata.

Miehesi on kyllä aika idiootti, on sitten kuinka lukenut tahansa! Ei ainakaan fiksu. Eikä sosiaalinen. Ota siitä ero niin kauan kuin voit.

Sano vaan sille sun porvari-miehelle että menköön yksin vaan sinne lahtareiden luo.

Onko tämä ainoa aihe, sukulaisuus, jossa hän ei pidä sinua tarpeeksi hyvänä.

Avomiehesi on ehkä narsisti.
Kuinka hän muuten kohtelee sinua.
Mitätöi, vähättelee, väheksyy, hallinnoi hieman liikaa. joita kaikkia e. et ehkä osaa huomioida vielä tässä vaiheessa riittävästi, tai et usko mitä näet tai kuulet.

Tässä juttua aiheen synnystä, väärinkäytäjistä ja muista....

http://maxim-ex.blogspot.fi/2011/11/vaarinkayttajista-viranhaltioita.html

Sinulla on vanhammat ja sisarukset ja tosipaikan tullen he ovat ainoat, jotka todella välittävät sinusta, olivatpa nyt mistä yhteiskuntaluokasta hyvänsä.
Sinä tarvitset heitä ja hekin sinua, joten mieti kannattaako tuohon suhteeseen lähteä kovinkaan suurin odotuksin, jos jo nyt mies alkaa määrittämään sinun läheisiäni.

Mitä jatkossa, kun hän aliarvioi läheisiäsi, samalla hän aliarvioi sinuakin. sillä olet heistä syntynyt, he ovat luultavasti kaikkensa tehneet kouluttaakseen sinut, sillä monesti aikaisemmin perheillä ei ollut varoja kouluttaa lapsiaan, vaikka olisi kuinka hyvin kouluisä pärjänneet, piti lähteä työelämään ansaitsemaan oma leipänsä.
Eikä se koulunkäynti tee kenestäkään parempaa ihmistä, jotakin tietoa voi olla enemmään, mutta varmasti sinunkin läheiseni ovat työtä tehneet ja taasen tämä nykyinen avopuolisosi ei tiedä näistä asiosita mitään.

Vaikuttaa kovin itsekeskeiseltä tyypiltä, himnan narsismi kukoistaa, ulottuuko tämä myös sinun lapsuudenystäviisi, kelpaavatko hekään.
Oletko valmis luopumaan kaikesta ja valmis tavallaan haavoittamaan läheisiäsi.
Päätös on sinun, voitko luottaa että ei joku päivä loukkaa sinua alkuperästäsi tai tulevia lapsianne.
Kannattaa ottaa selvää hyvin tarkasti ennekuin sitoo lopullisesti itseään sanoisinko joko öykkäriin tai lapsellisen mieheen.
Muuten miten nuo miehen vanhammat suhtautuvat sinun vanhempiisi.

Unohda se. Uusille vesille. !

Elä mene sinäkään miehesi sukujuhliin sano että jos et kelpaa sellaisena kun sinä olet ,sukunesi elä yksin mihin se sinua tarvitsee ku panopuuksi

Mutta näin se vaan on)Koulutetut ovat paremmin pärjääviä, Ottavat asiat paremmin huomioon/tarttuvat töihin tarmokkaasti ja pitävät huolen yhteiskunnan kehityksestä..Ovatpa koulutetut myös terveempiä tuo on factaa. ja jättävät rupuporukat yhteiskunnan huomaan, koska duunariporukat aina peräävät yhteiskuntaa apuun.

Tää olikin jonkun sivuohjelmoijan yritys utsia mitä suomalaiset funtsii, tehdäänkö taas tutkimusta, joka vissiin maksaa, tiedä mitä?? Kysyn vaan? Heko heko

Siskoni on duunari ja duunarisuvusta, muttei hyväksy kuin korkeakoulutettuja tai aatelisia itselleen. On yksieläjä, mistäköhän johtuu?

Entä kaverit? Suhtautuuko mies myös duunarikavereihin eri tavalla? jos, niin kyseessä on tää koulutusasia. Jos ei niin, ehkä kyse jostain muusta. ;ulla on ystävä, joka tapasi tällaisen miehen, sitä myötä ei ystäväni suku, eikä kavertikaan ole oikein kelvanneet. Ystäväni kyllä tapaa, mutta aikas harvoin, mutta onneksi nykyään ilman sitä ukkoansa, jonka kanssa oli todella jäykkää.

Lectio haista v***u. porvari sika...

Ihanaa 69 miinusta, tämä kertoo sen, että se Koira älähtää, johon kalikka kalahtaa

Sano hänelle että prinssi William on hyväksynyt Katen, koko klaanin. Lehtien mukaan oli prinssi William Middletonien kanssa jouluna herttuattaren pahoinvoinnin takia. Middletonit eivät kuulu älymystöön. Rouva Middletonin suvussa on ollut duunareita satoja vuosia. Kate on maisteri, ahkera tyttö. Onko herra käynyt Harwardin? Onko herra asunut Nykissä? Pariisissa? Moskovassa? Isäni oli dipplomaatti / 7 maata, 7 kieltä? Tai onko herra toiminut turkijana arvostetussa Cambridgen yliopistossa kun on niin kranttu? Toinen professori on ollut vaimon suvun kanssa maalla, hän ei hienostele hänellä on hurja CV. Suomaliset ovat kiusanneet minua. Isäni oli liikemies, ei akateemisesti koulutettu. Kun englantilainen herrasmies hyväksyi minut, oli minulla kyyneleet silmissä. Niitten suvussa on ollut 15 linnaa, ja sivistystä. Suomaliset hienostelevat.

PAREMPAA ???!!!

Mikä ****** siitä koulutetusta sakista tekee PAREMPAA ,, voisitko kertoa sen ??
Ennen kuin keräät täällä säälipisteitä, kun on ihan oikeastikin yksinäisiä ihmisiä, vailla kumppania..

Itse olen duunari suvusta ja ylpeä siitä, ja minä en pidä yhtäkään valolakkia itseäni parempana, mutta jos sinä niin teet niin onnea valitsemallesi tielle, äläkä täällä yhtään ihmettele miksi väheksyvät sukuasi,,kun itsekin niin teet, etkä edes sitä tajua !!

Miehen suku parempaa. "Parempaa!!!". Ajatteletko itsekin niin, koska sinä aloittaja "ainayksin33" tuon kirjoitit, ei miehesi. Fiksu ihminen joka on oikeasti "parempi" osaa käydä keskustelua henkilön kuin henkilön kanssa. Ei siinä ammatti tai tausta merkitse.

Miehesi on koppava ja leuhka eikä arvosta muite kuin itseään. Fiksu ihmine nmyös käy keitenkin aikankin ne pakolliset sukulaisvierailut ja myös keskustelee puolisonsa suksulaiset kanssa.

Aloittajan mies on töppö. Hän kuvittelee olevansa joku. Pidemmän päälle hän myös löytää uuden puolison niistä kuvitteluistaan "paremmista" piireistä.

Kannattaisi jättää koko koppava ukko.

Kyllä duunarisukujen vuodesta toiseen jatkuvat samat jorinat alkaa akateemisempaa ajattelijaa kyllästyttämään melko pian.

joo,meillä taas minä en puolison mielestä ole hyvä olla mukana eikä edes välttämättä lapsetkaan kun hän tapailee sukuaan tai kavereita,tulen kyllä puolison sukulaisten kas toimeen mutta en oikein ymmärrä ,minun sukuni kylläkin hyväksyy samoin itse puolisoni silloin kun se sattu mukaan lähtemään tai sukulaisten käydessä edes puhumaan,niin olen mies muuten ja olemme normi duunareita

Tutkippa, mitä viisaat sanovat NARSISTISESTA miehestä ja sen käytöksestä!

Kuulostaa narssulta.

Narsismista vielä, että sukukin voi olla narsistista. Tulokas voi joutua hampaisiin erilaisuutensa takia ja puoliso voi porukassa asettua kiinteän sukunsa puolelle ja toinen jää ulkopuoliseksi. Kouluttamattomat ihmiset saattavat harrastava hyvin suoraviivaista nimittelyä ja ilkeilyä tajuamatta itse mitenkään loukkaavansa (hyvät tavat!). Alkoholin runsas käyttö sukujuhlissa on asia johon siihen tottumattoman on vaikea sopeutua. Jos näin on, niin olisi viisainta irrottautua jo alkuvaiheessa, etenkin jos puoliso häviää suvun humuun. Erotilanteissa myös on tuiki tavallista että suku asettuu jäsenensä puolelle ja ulkopuolinen on syypää.

Periaatteessa kai ihmisellä pitäisi olla oikeus olla vain kumppaninsa kanssa ilman, että tarvitsee koko suvun kanssa olla tekemisissä, mutta jos mies on koko ajan raahamassa sinua oman sukunsa tilaisuuksiin, niin ei ole kohtuutonta odottaa tässä asiassa hieman vastavuoroisuuttakin, eli että hänkin tulisi sinun sukuasi tapaamaan muulloinkin kuin juhlissa. Oletko jutellut asiasta miehesi kanssa, ja kertonut, miltä sinusta tuntuu, kun hän noin selvästi eristäytyy suvustasi? Kerro, että sinusta on ikävää ja kiusallistakin olla aina sukusi parissa yksin, ja ettet jaksa koko ajan olla vain hänen sukunsa seurassa. Jos häntä ei sittenkään yhtään kiinnosta olla sukusi kanssa tekemisissä, joudut joko kestämään tilanteen tai hankkimaan uuden äijän. Jos suhteenne jatkuu tuollaisenaan, elämä voi muuttua aika hankalaksi, kun saatte lapsia. Mitä jos sukunne alkavat keskenään riidellä siitä, kummalla "puolella" lapset enemmän viettävät aikaa?

Miksi miehesi ei ole suvustasi kiinnostunut? Se kai on avainkysymys. Jos se johtuu siitä, että sukusi ei ole tarpeeksi ylevää, niin dumppaa jätkä saman tien. Jos hän ei osaa arvostaa sukuasi, niin miten hän osaisi arvostaa sinuakaan aidosti?

Oma sukuni ei välttämättä ole sellainen, jota kauheasti haluaisin kellekään esitellä (ei liity sosioekonomisiin juttuihin, vaan ihan persooniin), joten ymmärtäisin, jos oma kumppanini ei kauheasti heistä tykkäisi. En itsekään ole suvun kanssa paljoa tekemisissä, joten ainakin siltä säästyttäisiin molemmat. Jos kumppanini haluaisi minua omalle suvulleen esitellä, niin ihan silkasta kohteliaisuudesta jo tapaisin hänen sukuaan, vaikken pidä mistään kokoontumisista tai juhlista ylipäätään enkä oikein viihdy ihmisten seurassa. Silti minusta ainakin on kohteliasta silloin tällöin tavata toisen sukua, jos nämä haluavat tavata. Voisit siis ainakin vedota mieheesi, että olisi kohtelias sukuasi kohtaan. Kuten ihminen.

Koulutus ei ole tehnyt hänestä kyllä yhtään fiksumpaa. Aika kummallista että ulosannilliset lahjat ovat noin huonot. Maailmankuvakin on selkeästi minäkeskeinen. Aika huonolle äijälle kuullostaa, joten ehkä olisi aika vaihtaa parempaan.

Minun mielestä enemmän kouluttautuneet eivät ole ihmisinä yhtään parempia ns:duunareiden kanssa. Tiedän sellaisiakin ihmisiä jotka ovat lukeneet itsensä idiooteiksi. Sellaisia jotka ei enää tajua elämän normi asioista mitään.

Elin samanlaisessa suhteessa 5 vuotta.
Olisin halunnut esim kauppareissulla mennä tapaamaan tätiäni.
Se oli miehelle ylitsepääsemättömän hankalaa, hän halusi kaiken huomion ja kun hänelle ei koko aikaa puhuttu hän suuttui. Istua mökötti hiljaa itsekseen ja autossa kotimatkalla valitti miksi häntä ei otettu huomioon. Mite ihmettä sanot tuppisuulle joka istuu otsa rypyssä sohvannurkassa?!
Keskusteluun ei kukaan koskaan kieltänyt osallistumasta.
Myös omat kaverini olivat arvottomia ja tyhmiä, kun kaverini tuli kylään "miehen" piti päästä lähtemään. Hän myös valitti miksi kukaan ei huomionut HÄNTÄ kun minun kaverini oli kylässä. Miten kukaan voi huomioida miestä joka pakenee toiseen huoeneseen ja alkaa pelaamaan koneella kovan ääneen?!

"minä rakastan perhettäni" ja se oli niin tärkeää että sinne piti matkustaa yhteensä 600km joka toinen viikonloppu minun rahoillani..
Totta puhuakseni minä en myöskään pitänyt heidän suvustaan, juoppoja kaikki, kulisseja piti pitää yllä vaikka olisi maksanut mitä, ulospäin oltiin niin tyylikkäitä että ihan oksetti, seinien sisällä perhe oli täysi juoppo tyttäriä ja poikaa myöden.
Tappelua ja huutoa mitättömistä asioista en jaksanut enää kuunnella.
Hankin pitkään haaveilemani koiran eikä minun tarvinnut enää lähteä mukaan, eikä myöskään maksaa itseäni kipeäksi siitä että pääsisin taas yhdeksi viikonlopuksi seuraamaan helvetillistä kännishowta.

Suhde kaatui lopulta omaan mahdottomuuteensa ja miehen minä itse asenteeseen. Häntä piti tuijottaa kuin viisi vuotiasta, häneen piti kiinnittää kaikki huomio...

Onneksi nykyisessä suhteessa puolisoni perhe on ihan tavallista duunariporukkaa. Kysyin sen jo heti alussa, ja nauroin että hyvä, pääsen vihdoinkin normaalien ihmisten pariin ja sain irrottaa rautakangen perseestäni.
Nyt ei tarvitse esittää enää mitään vaan saa olla oma itsensä ilman jatkuvaa hienostelua ja teatteria.

Hei! olen samaa mieltä otat eron siitä ylpeästä kuspää miehestäsi.. ja samalla alennat itse vaatimus tasoasi että et ole miesten suhteen niin vaativa ja et etsi itsellesi rikasta hyvin koulutettua miestä. Koska olet sellainen että olet rahan perässä juoksija.. Otat ihan normaalin suomalaisen duunarin.. tai jos haluat rahaa niin KOULUTTAUDU!!

NIINKKÖ

En ota kantaa teidän juttuun, kun ei tuosta näy mitä oikein tapahtuu. Sen sanon, että erilaisesta taustasta tuleva ei välttämättä löydä mitään yhteistä perusjunttien kanssa. Perussuomalainen tyhmyys vaan ärsyttää eikä perusjätkiäkään kiinnosta sivistyneen jutut, vaan ne vaan dissaa tuota "yläluokkaista joka ei tajua normi elämää". Kuitenkin lopuksi sanon, että oikea herrasmies ja ei nokka pystyssä kulkeva osaa seurustella ja viettää aikaa kaikkien kanssa sen verran kuin pitää. Eli puhu miehesi kanssa hyvistä tavoista.

Et voi mitään sille, ettei miestäsi kiinnosta sukusi jutut yhtään. Mikäli ymmärsin oikein, sukusi on ammattikoulutaustaista(ko ?), ja hänen suku ei. Tietenkin voidaan elää utopiassa, jossa kaikki ovat samanarvoisia jne. Mutta näin ei ole, kuten historia on todistanut. AINA tulee olemaan luokkayhteiskunnallisia eroja ihmisten välillä. Rikas saa olla ylpeä saavutuksestaan, koska a) hän on jaksanut opiskella ja b) on tehnyt enemmän työtä kuin keskimääräinen duunari.

Kerron oman elämäni esimerkin, olin kesällä rakennusfirmassa kesätöissä. Tauoilla kaverit lukivat 7 päivää -lehteä, mikä minusta tuntui täysin epäsivistyneeltä. Ja tietysti röyhtäilivät ja puhuivat perusjuttuja. Eräskin työntekijä kertoi, kuinka kävi Itävallassa bordelleissa. Tai keskustelivat EU:sta ja kuinka mätä se on.

Näin lukiolaisena voin sanoa ihmisten olevan erilaisia ja typeriä. En tiedä teidän taustoja, mutta kuvittele tilanteen, jossa asioista tietävä ihminen yrittää selittää TOSIASIOITA maailman menosta tai politiikasta sellaiselle ihmiselle, joka lukee Iltalehteä pitäen sitä erittäin luetettavana tiedonlähteenä, eikä millään halua uskoa muuta.

Näin lopuksi haluan sanoa, te olette pariskunta ja olette tehneet valinnan. Valinta tässä tapauksessa on teidän seurustelu. Kumpi Sinulle on tärkeämpää jomman kumman suvun mielistely vai teidän onni? Kaikki ihmiset eivät ole samalla aallonpituudella. Ei ketään voi väkisin yrittää muuttaa toiseksi.

Suku on aina suku, oli kumman tahansa niin fiksu ihminen pitää yhteyttä, jollei ole oikeeta syytä karttaa. Jokainen joutuu joskus olemaan poissa sukulaisvierailulta, mutta on aika nolo lähettää puoliso aina yksin. Kyllä ihmiset yskän ymmärtää ja jättävät sitten yksin istuskelemaan. Ystävällisyys yleensä palkitaan ystävällisyydellä.

Mistä on porvarin vauraus tehty duunarin persnahasta, tehdastyöläisen hiestä siitä on porvarin vauraus tehty.

Mä olen tämän ketjun ainoa täysijärkinen kommentoija, joten tätä kommenttia ei kannata miinustella.

hei,

sori, mutta näyttää siltä että olette kyllä aivan eri maailmoista. Ja kyllä se vähän niin on, että ihminen on osa perhettään ja sukuaan, vanhemmiten vielä enemmän.
Ei ikinä mennä yhteen vain yhden ihmisen kanssa, vaan myös tämän suvun kanssa. Jos hän nyt jo näin selvästi välttelee sun sukua (eli osaa sinusta), niin ei tuo kovin hyvältä näytä jatkon kannalta. Hänhän ei siis arvosta sinua, jos käyttäytyy noin. Miksi otat tuollaista vastaan? Toista ihmistä pitää pystyä kokonaisuutena kunnioittamaan, ja selvästikin mies ei sinua kohtaan suhtaudu niin. Luultavasti ajan myötä hän alkaa löytämään muitakin juttuja, joissa et ole hänen "arvoisensa". Odota vain.
Toinen todellakin hyväksytään koko pakettina, hän ei sinua hyväksy, syystä tai toisesta. Jatka matkaa, siis.

Ei pidä hyväksyä.Potkaise "miehesi" takaisin äidin helmoihin.

Nykyään voidaan taas puhua rodunjalostuksesta kun televisiossakin mainostetaan, pitää löytää eliittikumppani ja heille on oma senssipalstansa.
Sinne ei ole persaukisilla mitään asiaa.
Sama henki kuin arjalaisillakin aikoinaan.

Pitäsköhän sun Lectio herätellä suojeluskunta uudelleen toimintaan ja Suur-Suomi.Rautaa rajan taa.Hohhoijaa.

tota tota....suosittelen että lähettäisiin kaljalle...ei ku vedettäisiin kunnon kännit...tapeltaisiin ja vähän siinä sivussa udeltaisiin...aamu aukeis aikanaan mutta uskon että jokainen tietäisi tautinsa syyn.

Kyllä tuo on moukkamaista ja typerää käytöstä puolisoltasi. Luulisi että koulutetussa perheessä olisi saanut vähän paremman kasvatuksen ja käytöstavat.

Minä en lähtisi arvottamaan ihmisiä rahan tai koulutuksen perusteella, kyllä ne on ihan muut asiat jotka tekee ihmisistä parempia.. kuten esim. hyväsydämmisyys ja muiden arvostaminen.

Yleensä kukaan ei erityisesti viihdy puolison sukulaisten kanssa ja anopin kanssa pitää aina jäykistellä ja yrittää olla riittävän hyvä hänen pikku kullannupulle, oli sitten kyseessä miehen tai naisen sukulaiset. Ei tietenkään ainakaan yhtä hyvin kuin omien.

Mielestäni sinulla on mies jota rakastat: Olisin hänen seurassaan ja kävisin hänen kanssaan elämän polun enkä haluasi puhua koko sukuasiasta mitään.
Me kaksi vain:) Paina tumpulla koko sukuasiat ja ole miehesi kanssa onnellinen. Hymyile ja nauti rakkaasi seurasta. Näin minä teen. Minullakin on suku josta en itse välitä, koska olemme hyvin erilaisia, mutta yritän siitä huolimatta olla kaikille ystävällinen ja välttää haukkumasta/arvostelemasta muita. Silloin kun rakastat itseäsi sinuakin on helppo rakastaa. Se huokuu sinusta ja olet onnellinen, eikö tämä ole se kaikkein tärkein asia? Silloin miehesikin on onnellinen kanssasi:) Anteeksi jos kirjoitin epäselvästi!
Mielestäni ei ole oikein arvostella miestä eika naista ei siis kumpaakaan!
Olen kaksosnainen ja mieheni jousimies! Näin meillä eletään!

Samoja kokemuksia minullakin ettei mieheni hyväksy minun sukuani. Ei ole osannut sanoa miksi näin on. Keksii aina jonkun syyn ettei tarvis lähteä juhliin tms. Minun suku on kuulemma rupusakkia joille ei "tämän talon herkkuja ynm tarvi antaa ILMAISEKSI". Hänen suvulleen on kyllä annettu roppakaupalla kaikkea mitä meiltä on milloinkin löytynyt; marjoja, itse tekemiäni leipiä ja muita leivonnaisia, talotarvikkeita, saunavastoja, puita, joita mieheni on mielellään käynyt hakemassa metsästä. Kun otan asian puheeksi niin minä olen sekopää ja vainoharhainen kun luulen että hän puolustaa ja on puolueellinen. Asiat tahtoo kääntyä hänen puoleltaan aina toisin päin kuin mitä ne ovat. Jotta en kohta tiedä mitä teen jos tämä tästä vielä pahenee niinkuin näyttää iän myötä. Mittani alkaa olla täysi.

Ihan normaali tilanne. Miksi sinulle on niin tärkeää, että miehesi pitää sukulaisistasi? Ei kaikkien kanssa tarvitse tulla toimeen. Suku on pahin.

ootpa tyhmä . miksi menet tämmösen miehen kans ees mihinkään....haloo !

Kun kaikki on kännissä, niin asia hoituu...

Mutta kaikki kuuluu ns. pakettiin.

Hmmm... luullakseni aina käy jotenkin näin.
Jostain syystä tosien puolen suku miellyttää paremmin. Toi on tosin tilastollinen harha.

Pidä pintasi! Älä anna kenenkään pompottaa itseäsi, tee niinkuin ihan itse haluat.
Et seurustele suvun kanssa pätkääkään, jos et tahdo. Mies on se, joka tässä joutuu vähän miettimään....

Ole kiitollinen, että ei tarvitse sotkea sukulaisia omiin asioihn.

Jalkovälikö kelpaa?

Se on pelle perk....ele!

Ei kannata tehdä tuosta ongelmaa. Kyläilkää molemmat oman sukunne luona ja jättäkää toisen suku unholaan.Ei tatte vääntää kättä siitä sitten sen enempää. Ei todellakaan kannata stressata sukulaisilla.

Minusta ei tarvi olla kenenkään sukulaisissa joka viikonloppu. Siis mä odotan viikonloppua raskaan työviikon jälkeen kovasti ja siihen kuuluu sitten relaamista, kodinhoitoa, harrastuksia, pitkään nukkumista ja hyvää omatekoista ruokaa. Siihen ei missään nimessä kuulu mitkään sukulaisvierailut!

Miehen sukulaiset eivät ole ikinä kiinnostaneet tippaakaan. Mieheni voi olla niin paljon tekemisissä heidän kanssaan kun haluaa. En ole omiinkaan sukulaisiin mitenkään hirveän innostunut. Onneksi on fb, kuulumiset voi heittää sinnekkin. En oikein ymmärrä ihmisiä (aikuisia) jotka eivät koskaan irrottaudu mm. omista vanhemmistaan! Mä toivon ja varmasti teen selväksi, että sitten kun omat lapset ovat aikuisia, mä en odota heitä kämppääni joka viikonloppu, eikä muuten jouluksikaan! Riittää kun mä passaan heitä sen 25 vuotta elikkä sen ajan kun asuvat kotona!!

Nytkö se vasta on huomannut ettei pidä suvustasi, olisko pitänyt aikoinaan valita niin, ettei tarvitse nyt katua. Lapsellisia tuon suuntaiset ajattelut, vaikka ei se mitään outoa ole, varmaan monissakin liitoissa samoja ongelmia. Älä nyt ainakaan lankea siihen, että menet sinne politiikkaan mukaan missä miehesi on, koska sinulla on erilaiset lähtökohdat. Ihmisen pitää aina muistaa mistä se on lähtenyt ja kunnioittaa niitä ihmisiä, sen mukaan mitä ovat tehneet. Ei ne olevinaan paremmat ihmiset ole sen kummempia, se on vain teatteria. Suomalaiset ovat kaikki samanlaisia ja saman maan pelloista syöneet. Kun tuohon leikkiin ei lähde mukaan on se viisautta. Pikkusieluiset ihmiset maksavat aikanaan omista ylpeyksistään.

Minusta tuo ei ole vakava ongelma, miehesi kokee ylimielisyyttä heitä kohtaan ja se on h"elvetin typerää, mutta sille ei oikein voikaan mitään. Älä huoli tuirhaan! Ehkä hän joku päivä vielä kasvaa yli lapsellisuudestaan.

Ei nämä sukulaisasiat ole aina niin yksinkertaisia. En ole itse kovin paljon tekemisissä omien sukulaistenikaan kanssa, enkä välitä sukujuhlista. Exäni suvun kanssa olin paljonkin tekemisissä ensimmäiset 10 vuotta, mutta seuraavat 10 vuotta olin tekemisissä loppua kohti todella vähän, johtuen ihan erilaisista jännitteistä. Tuntui, että minua ei hyväksytä ja esim. mieheni siskojen puolisot olivat aina parempia verrattuna minuun. Lisäksi tuli mieheni siskon kanssa outoa kilpailua siitä, miten isovanhemmat huomioivat lapsenlapsiaan. Hän teki kaikkensa, että hänen lapsensa huomattaisiin joka tilanteessa ja että meidän lapsia ei huomioitaisi ja kun isovanhemmat vielä lähtivät tähän mukaan, alkoi minunkin innostukseni lopahtaa. Ihan seurustelun alkuvuosina vierailimme kotonani ja miehen kotona joka viikonloppu, samoin saatoimme käydä miehen isovanhemmilla, mutta kun tuli lapsia, ei enää edes jaksanut vierailla sukulaisissa jatkuvasti. Suhteet miehen sisaruksiin olivat alkuun hyvät, mutta lopulta oli vain yksi sisko perheineen, johon pidimme yhteyttä ja minun puoleltani minun äitini ja tätini, jonka luona vierailimme. Minusta tuntui, että en ollut tarpeeksi hieno hänen perheeseensä ainakaan loppuvaiheessa. Hänen perheensä oli ihan työläisperhe, mutta kova esittämään parempaa, mitä olivatkaan. Sama juttu hänen sukujuhlissaan. Kaikki olivat olevinaan sellaista hienompaa sakkia, jotka katsoivat nenänvartta pitkin. Istuin usein juhlissa yksin, enkä tuntenut oloani yhtään kotoisaksi. Lopulta aloin jättää monia juhlia väliin. Jatkossa toivoisin sellaisen seurustelusuhteen, missä suvun kanssa oleminen ei olisi mikään kynnyskysymys. Minulle riittäisi ihan se oma rakas.

"Oma sukuni on duunaripohjaista, miehen vähän parempaa ja koulutetumpaa."

Parempaa? Oma asenteesikin näkyy...

En itse pakottaisi ketään olemaan omien sukulaisteni kanssa, koska suhtaudun omiin ja toistenkin sukulaisiin lämpimällä kriittisyydellä.:) Mutta en halua alkaa hyysäämään toisenkaan sukulaisia. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että ostetaan tuliaiset ja sukulaisten lahjat aina vaan toisen suvun jäsenille, jotka ovat "parempia" ihmisiä. Mistä tällainen ylitsevuotava "sukurakkaus" tai velvollisuudentunto oikein kumpuaa? Varmaan siitä, jos toinen osapuoli saa paljon rahaa tai apua suvultaan, niin hän on sidoksissa enemmän sukuunsa. Mikään ei ole koskaan ilmaista, että jos saa paljon rahaa suvulta, niin joutuu myös tekemään paljon vastapalvelusta. (oman elämänsä kustannuksella)

Kaikki eivät pysty katkaisemaan napanuoraansa. Ymmärrän, että osallistutaan suvun juhliin ja sitten on joitakin läheisiä sukulaisia, joiden kanssa ollaan enemmän yhteydessä (kohtuuden rajoissa), mutta en haluaisi koskaan olla jatkuvasti naimisissa jonkun suvun kanssa. Miehesi käytös haiskahtaa hieman vallankäytöltä. Hän ei halua laittaa itseään likoon, jotta olisi sinun sukulaisten kanssa tekemisissä.

Parempaa väkeä? Mikä niistä tekee parempia? Käytöstavat vai omaisuus?
Taitaa olla samaa porukkaa kuin tv:ssä mainostettava seuralaiskerho Eliittikumppani. Duunareiden joukossa on paljon älykkäitä ja osaavia ihmisiä eikä ainoastaan ns. paremmissa piireissä. No, jos haluat käydä hänen sukulaisissaan niin käy vain jo oikeasti kiinnostaa. Jos ei niin jätä käymättä. Niin mä tekisin, mutta mun miehen suku onkin kaukana tuhansien kilometrien päässä. Haluaisin nähdä heitä useamminkin kun omia lähisukulaisia ei ole tai en ole ollut yhteydessä sitten lapsuusvuosien ja siitä on aikaa....

Aviomiehesi on aivan oikeassa hänen ei tarvitse kaveerata duunari sukusi kanssa.

Otetaanpa nyt vaikka esimerkiksi luonto kappaleet, eihän joutsenetkaan viihdy korpin kanssa.

Kaikilla on vapaus valita seuransa.

Miehesi ei tarvitse tykätä sinun suvustasi, mutta hän on tosi itsekäs roikale, jos sen perusteella kieltäytyy tapaamasta sukuasi. Jos ukkosi sinua rakastaa, hänen on otettava itseään niskasta kiinni ja suoistuttava jossakin määrin seurustelemaan myös sinun sukulaistesi kanssa. Ei se, kuka on miten paljon kopuluja käynyt, mitään ratkaise. Miehesi on itsekäs ja lapsellinen. Laita koulutukseen.

Kovasti tuntuu pujuttavan aihe, joten lienee monen muunkin ristinä elämässä.
Itse oli naimisissa aikoinaan ilmeisesti niin suvun kuin puolisoni kanssa.
Entisen vaimon suku kokoontui joka perk.leen lauantain hänen vanhemmilleen ja toki meitä suvun ulkopuolisiakin yhdisti jokin, kiroilimme yhdessä eikö ihminen parhaassa iässä voisi jotain muutakin lauantaisin tehdä.
Kyllä olisi ollut kriisikokouksen paikka jos olisi erehtynyt viihteelle lähtemään ja jättänyt vaimon omineen sukunsa kanssa.
Nyt "uusi" vaimoni (13 vuotta naimisissa) ei tule toimeen minun sukuni kanssa ja perskuta ei tarvitsekaan, hän on valittuni ja suku saa haistaa pitkän minun puolesta.
Vaimolla todella mukava äiti ja lähden anoppia tapaamaan aivan mielelläni kun päätämme ajella mummolaan.
Kumminkin ME olemme pari ja suku on suku eli jokainen tapailee ketä halujaa.
Oikeastaan suurin riesa taitaa ihmisillä tulla siitä kun pitäisi raahata lähes väkisin johonkin ja kun toinen ei lähde, itse kuvitellaan epäonnistuneen OMISSA TAVOITTEISSA. Minä en paikalle kaipaa ihmisiä jotka ei halua olla läsnä, siis hyväksyn poissa olon ihan kaikilta.
Minulla on oma elämä ja en voi/kerkeä/halua siitä kaikille aikaa jakaa, siis priorisoin koska ja ketä tapaan.
Ykkösenä on oma ja vaimon yhteinen aika, muut tyytyköön jääviin murusiin ; )

Miten sun mies käyttäytyy,jos sinun sukulaisia käy teilla.Vai järjesteletkö asian siten ,kun miehesi on pois kotoota niin soittelet ja kutsut sukua käymään?
Kutsu vaan omia läheisiä sukulaisia kylään ja katso mitä mies tuumaa.En alistuisi moiseen miehen mielivaltaa.
Kohta menetät itsemääräämisoikeudenkin.Sellainen on itsekeskeinen jota ei kiinnosta kun omat sukulaiset ja aliarvioi muita.
Idiootilta vaikuttaa miehesi!

jos aiotte olla tasaveroinen pari niin
- joko tapaatte molempien sukulaisia yhdessä tai ette kummankaan
- lopetatte keskustelun perhetaustoista
- valituksia ei vastaanoteta

miehesi kuulostaa ihan spedeltä, ite laittasin sen pihalle melko nopsaan.

Voi olla järkevämpää hakea kumppani, jonka tausta on samanlainen. Itse olin parisuhteessa duunaritaustaisen miehen kanssa, ja koulutus- ja taustaero alkoivat hiertää sitä enemmän, mitä kauemmin olimme yhdessä. Keskustelukulttuuri ja esimerkiksi jo kielenkäyttö erosivat ainakin meidän perheissämme niin paljon, ettei ollut luontevaa viettää aikaa yhdessä. Rasittavaa oli myös jatkuva "herraviha" ja kateus paremmin koulutettuja ja ansaitsevia kohtaan. Riippuu toki perheistäkin, minun ex-mieheni perheessä oli myös mielenterveysongelmia.

Ja mitä tästä opimmekaan.. Kun menet treffeille, kysy ensitöiksesi, minkälainen on sukusi, ovatko korkeastikoulutettuja, varakkaita, kuinka tiiviisti tapaavat tai sitten se päinvastainen. Jos ei natsaa oman taustan ja sukulaisten taustan kanssa, niin se on moro.

Laittakaa ensin oma parisuhteenne kuntoon. Kyllä ne suvut sieltä perästä sitten suksii. Tärkein on tietenkin se parisuhde. Monesti parisuhteissa kummittelee napanuorat, sidokset omiin vanhempiin, sukuun yms sidosryhmään. Kohtuus niissäkin pitää olla.

Jos samalla paikkakunnalla asuu, voi vanhemmat tai suku miltei asua teillä niinä hetkinä, jolloin olis hyvä käyttää sitä vähäistä aikaa kumppaniin ja perheelle.

"Toinen hyväksytään koko pakettina eikä vain osissa". Pitäis varmaan jokaisessa parisuhteessa keskustella ns toimintatavoista sukujen suhteen. Aina ei tule sitä ajateltua parisuhteeseen alettua. Mutta niihin törmää jossain vaiheessa. Toi on vaikea kysymys, koska suku on niin laaja ja siihen voi sisältyä jos vaikka mitä. Ihmisen kanssa ollaan menty yhteen eikä suvun. Kuinka paljon annat suvun vaikuttaa elämääsi? Liitytkö työsi kautta tiiviimmin sukuusi? Maatila- tai sukuyritys... Vai liittyykö siihen muita elementtejä, jotka sitovat sinua enemmän sukuusi?

Voi muuttua matkan varrella, joten joustavuutta reppuun.

Mutta kun riittävästi kuopii monen sukujuuria, sieltä löytyy jos jonkin sorttista kulkijaa ja mustaa lammasta. Löytyy maanviljelijää, laukkuryssää, pappeja, lukkaria, talonpoikaa, kupparista en sitten tiedä...

Suvullani tarkoitan isääni, sisaruksiani, tätiä, setääni vaimonsa kanssa sekä kahta serkkuani. Tämän laajempaa lähisukua minulla ei ole. Näitä avomieheni ei siis halua tavata. Luonnollisesti vastaavaa sukua hänen puoleltaan tulisi tavata säännöllisesti, he kun ovat niin mukavia!

En ole siis yhteydessä pikkuserkkuihin yms. kaukaisempiin sukulaisiin. Minulle riittäisi, että mies kävisi isääni tervehtimässä esim. 3-5 kertaa vuodessa. Nyt tahti on ehkä kerran vuodessa. Tämäkin on kovin vaivalloista järjestää ja peruuntuu, jos tulee jotain mielenkiintoisempaa tilalle. Verrokkina, että appivanhempiani minä tapaan n. 20 kertaa vuodessa! En viitsi väkisin pakottaa, kun miestä ei kerran kiinnosta minun sukuni. Mutta loukkaavaahan tämä on. Mies on luvannut parantaa tapansa, mutta mitään muutosta ei ole tullut. Eikä tule.

Ehkä miehesi luulee sinun sukusi olevan KRIMINAALEJA , joitten kanssa kukaan ei halua olla tekemisissä.

Minulla taas on se vastakkainen olotila, kuten miehelläsi. Kun minä sanon jotain tai otanosaa keskusteluun, kukaan ei kuuntele tai anna puheenvuoroa. Vaikka sanon jotain se on kuin ilmaa.
On hyvin epämiellyttävää huomata ettei minua tai mielipiteitäni arvosteta.
Olen ollut tässä suhteessa jo 30 vuotta. Pidän puolisostani, mutta hänen sukulaisensa ei jostain kumman syystä enää kiinnosta kovin paljon.

Siis miten voi olla itserakas mies ja miten voi olla nynny nainen! Minä en ikinä hyväksyis tommosta käytöstä mieheltä. Jos toista rakastaa niin sen ymmärtää että suku on tärkeää ja sen myös hyväksyy semmosena kun se on ja niitä nähdään ihan yhtä paljon ja vaikka teeksennellään että tykätään. Oletko semmosta luonnetta että sua on helppo manipuloida tai käyttää hyväksi? sun miehes käyttää sua ihan tyhmänä. Hän on päässyt tässä asiassa aivan liian helpolla ja sinä olet antanut. Sun pitää kasvattaa itselles vahva selkäranka ja tehdä selvät säännöt!!