Mä lueskelin noita muita kirjotuksia ja aika pintaraapasuilta vaikuttaa..Mä kokeilin n. vuos sitten kirjotella tänne kun yritin taas jälleen kerran saada painoa putoomaan,sillon se auttoi. Sitten loma tuli ja meni ja vanha elämäntyyli alkoi taas. Tässä sitä nyt ollaan risteilty /- 2-3kg..Oon kesällä 23v täyttävä 157cm pitkä ja tänäaamuna vaaka näytti 67,2. Kesäksi mun tavote oli -10kg mutta se on aivan liian kaukanen tavote,eli tarviin kyllä välitavotteen . En tiedä olisiko se viikottainen tavote vai kuukausittainen. Mun ongelmana ei oo liikunta,vaan syöminen.
Haluankin tänne kirjottaa siitä jokapäiväsestä kamppailusta. En ole mikään yksinäinen ylipainoinen,vaan ihan omillani toimeentuleva ja aikalailla (omassa) unelmatyössä tällä hetkellä. On poikaystävä ja sinänsä kaikki hyvin. Mutta kyllä,paino rassaa mua ja se rassaa myös parisuhdetta koska oma mieliala heittelee kokoaika. Painoni ei poikaystävääni haittaa ,vaikka en sitä tietenkään usko. En ole sairaalloisen lihava,pudotettavaa olisi se n.10kg jonka jälkeen voisin pudottaa pikkuhiljaa ne loput pari kiloa jotta olisin ns. ihannepainossa. En kyllä ehkä vaakaa haluaisi tuijottaa,vaan omaa kuvaa peilistä ja oppia siihen,että se miltä näyttää ja miltä olonsa tuntee on se tärkein. Tällä hetkellä en ole tyytyväinen kumpaankaan ja minusta 23vuotiaana tuon toteaminen on kamalaa..Miksi en sitten tee asialle mitään? Niin..monet kerrat oon yrittänyt ja saanut painoa jonkun verran pois ja projektin hyvin käyntiin,sitte se on jotenki lopahtanu.."ei yks päivä haittaa".."ei yks viikko haittaa" ja hups,siinä sitä taas ollaan..kilot tulleet takasin.
Mietin painoa päivittäin,monta kertaa päivässä. Ei mielestäni ihmisen pitäis stressata sitä miltä näyttää,mielestäni kaikilla pitäis olla oikeus nauttia itsestään ja olla vapaasti. Tähän mä pyrin.
Mussa on ehkä se vika,että haluan kaiken nyt ja heti, jos tuloksia ei näy viikon salillakäynnin jälkeen niin ajattelen,että ei tästä mitään tule. Ärsyttää,että en tehnyt tätä jos vuosi sitten kun pääsin jo 63kg:n ..Uskomatonta!
Mistä johtuu se,että syön..suklaata,keksejä,leivoksia..en tiedä. Olen aina ollut sellainen..Pienestä pitäen..Lienekö söin lohtuun,yksinäisyyteen? Vanhemat eronneet ja usein koulusta tultaessa olin iltapäivät yksin. Kun vaan tietäis mistä asiat johtuu,niin tää kaikki olis ratkastavissa.
Edes lähimmäiseni ei tiedä tätä puolta musta,joskus syön salaa ja olen kuin eri ihminen,aivan eri minkä muut ihmiset tuntee. Vaan minä itse tiedän tämän tytön joka kirjottelee näitä tuntemuksia.
Olisi ihanaa keväällä/kesällä vetää jalkaan ihanat kukkafarkut,raikkaanvärinen paita ja hiukset villille kiharalle ja lähteä baanalle tuskailematta kuinka pursuu sieltä ja täältä ja mikään ei näytä hyvälle. Tätäkään tuskailua en kenellekään näytä,aika rankkaa elämää,eikös :)
Haluaisin,että muutkin kirjottas tänne rehellisesti jos tuntee samanlaista "tuskaa" kun minä. Tämä muuten ihan nätti,söpö ja sulonen tyttö alkaa nyt olla siinä masennuksen pisteessä,että matka ei käy kun alas tai ylöspäin...
Nyt olen flunssan kourissa,tosin paranemaan päin..Kunhan tästä pääsen eroon niin aloitetaampas taas tyhjästä ja aivan uusi sivu. Hohhoijaa..Tässä sitä taas mennään. Tsempatkaa toisiamme,tulkaa mukaan..Jos ootte helsingissä päin niin tavataan vaikka joskus,siitä saisi varmasti lisä puhtia eikä tuntisi itteänsä niin yksinäiseksi näitten ikuisten paineitten kanssa.
Yritän kirjotella tänne useasti,mutta vähintään kerran viikossa.Jos ei muuta,niin ainakin omaksi iloksi :)
Kirjotelkaa omia tuntemuksianne ja tosiaan,lähtekää mukaan!
Haluankin tänne kirjottaa siitä jokapäiväsestä kamppailusta. En ole mikään yksinäinen ylipainoinen,vaan ihan omillani toimeentuleva ja aikalailla (omassa) unelmatyössä tällä hetkellä. On poikaystävä ja sinänsä kaikki hyvin. Mutta kyllä,paino rassaa mua ja se rassaa myös parisuhdetta koska oma mieliala heittelee kokoaika. Painoni ei poikaystävääni haittaa ,vaikka en sitä tietenkään usko. En ole sairaalloisen lihava,pudotettavaa olisi se n.10kg jonka jälkeen voisin pudottaa pikkuhiljaa ne loput pari kiloa jotta olisin ns. ihannepainossa. En kyllä ehkä vaakaa haluaisi tuijottaa,vaan omaa kuvaa peilistä ja oppia siihen,että se miltä näyttää ja miltä olonsa tuntee on se tärkein. Tällä hetkellä en ole tyytyväinen kumpaankaan ja minusta 23vuotiaana tuon toteaminen on kamalaa..Miksi en sitten tee asialle mitään? Niin..monet kerrat oon yrittänyt ja saanut painoa jonkun verran pois ja projektin hyvin käyntiin,sitte se on jotenki lopahtanu.."ei yks päivä haittaa".."ei yks viikko haittaa" ja hups,siinä sitä taas ollaan..kilot tulleet takasin.
Mietin painoa päivittäin,monta kertaa päivässä. Ei mielestäni ihmisen pitäis stressata sitä miltä näyttää,mielestäni kaikilla pitäis olla oikeus nauttia itsestään ja olla vapaasti. Tähän mä pyrin.
Mussa on ehkä se vika,että haluan kaiken nyt ja heti, jos tuloksia ei näy viikon salillakäynnin jälkeen niin ajattelen,että ei tästä mitään tule. Ärsyttää,että en tehnyt tätä jos vuosi sitten kun pääsin jo 63kg:n ..Uskomatonta!
Mistä johtuu se,että syön..suklaata,keksejä,leivoksia..en tiedä. Olen aina ollut sellainen..Pienestä pitäen..Lienekö söin lohtuun,yksinäisyyteen? Vanhemat eronneet ja usein koulusta tultaessa olin iltapäivät yksin. Kun vaan tietäis mistä asiat johtuu,niin tää kaikki olis ratkastavissa.
Edes lähimmäiseni ei tiedä tätä puolta musta,joskus syön salaa ja olen kuin eri ihminen,aivan eri minkä muut ihmiset tuntee. Vaan minä itse tiedän tämän tytön joka kirjottelee näitä tuntemuksia.
Olisi ihanaa keväällä/kesällä vetää jalkaan ihanat kukkafarkut,raikkaanvärinen paita ja hiukset villille kiharalle ja lähteä baanalle tuskailematta kuinka pursuu sieltä ja täältä ja mikään ei näytä hyvälle. Tätäkään tuskailua en kenellekään näytä,aika rankkaa elämää,eikös :)
Haluaisin,että muutkin kirjottas tänne rehellisesti jos tuntee samanlaista "tuskaa" kun minä. Tämä muuten ihan nätti,söpö ja sulonen tyttö alkaa nyt olla siinä masennuksen pisteessä,että matka ei käy kun alas tai ylöspäin...
Nyt olen flunssan kourissa,tosin paranemaan päin..Kunhan tästä pääsen eroon niin aloitetaampas taas tyhjästä ja aivan uusi sivu. Hohhoijaa..Tässä sitä taas mennään. Tsempatkaa toisiamme,tulkaa mukaan..Jos ootte helsingissä päin niin tavataan vaikka joskus,siitä saisi varmasti lisä puhtia eikä tuntisi itteänsä niin yksinäiseksi näitten ikuisten paineitten kanssa.
Yritän kirjotella tänne useasti,mutta vähintään kerran viikossa.Jos ei muuta,niin ainakin omaksi iloksi :)
Kirjotelkaa omia tuntemuksianne ja tosiaan,lähtekää mukaan!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.