Pojan ja tytön ystävyys

Tottakai voi olla! Mun entinen parasystävä oli poika! Kerroin hänelle kaiken, tai melkein.

Kyllä se on niin, että jos suhteessa on aineksia johonkin muuhun kuin ystävyyteen niin sen huomaa jo tutustumisvaiheessa. Jos ollaan oltu jo hyvän aikaa kavereita, niin se myös pysyy kaveruutena eikä yhtäkkiä muutu joksikin muuksi.

Tottakai voit olla !!
Miunki paras kaveri on poika :)
Se on huippukiva tyyppi jne...
Mie vaan oon vasta 13 niin ihmiset pitää sitä et miun paras kaveri on poika nii sinä että oisin rakastunu siihen..
Ne aina sanoo jos ollaan menossa kahestaan nii et myö mennään taas ...

Jopas on tyhmä avaus, tottakai siinä ei ole mitään paheksuttavaa.

Vähän riippuu tilanteesta. Jos tämä toinen osapuoli on mustasukkainen tyttöystävällesi tai yrittää jotenkin sabotoida suhdettanne, niin hän ei ole pelkästään ystävyydestä kanssasi. Sama pätee myös sinuun, jos sinulla ei koskaan voisi olla romanttisia tunteita kaveriasi kohtaan niin silloin ystävyydestä ei ole haittaa. Kannattaa ehkä kysyä tyttöystävältäsi mitä mieltä hän on asiasta. Ehkä voisitte olla kavereita kaikki keskenänne?

Ehkä vielä tuossa iässä voi ystävyys toiseen sukupuoleen olla ihan viatonta. Valitettavan monesti aikuisilla kontrolli pettää ja avioliitosta huolimatta voi jompikumpi tai molemmat ottaa kyseenalaisia ystäviä, sellaisia joista ovat itse kiinnostuneet ja kokeillaan vähän kepillä jäätä ystävyyden varjolla. Niin, haluaisin kyllä katsoa maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi ja uskoa ettei kenelläkään ole pahat mielessä, mutta ei se mene niin. Joskus voi käydä myös niin että se saman sukupuolen pitkäaikainen ystävä vikittelee uutta tyttö/poikaystävää. Onhan noita juttuja kuultu kuinka paras kaveri petti puolison kanssa. No, tangoon silti tarvitaan aina kaksi. Tämä asia ei ole ollenkaan niin mustavalkoinen kuin monet täällä kirjoittaa. Kolikossa kun on ne kaksi puolta.
Parisuhteessa kaikkein selkeintä on kun kummallakin on omat kaverinsa, samaa sukupuolta olevat. Tämä ei ole mikään neuvo vaan toteamus. Jokainen itse päättää mikä omassa parisuhteessa toimii ja mikä ei.

Mulla on ongelma taas päinvastanen. Mun paras ystävä on poika ja ollaa tunnettu ala-asteen puolivälistä asti, eli n. 10 vuotta. En oo koskaa pitäny tätä minää muuna ku _ystävyytenä_, mut ku sain kuulla, et se on suudellu yhtä toista tyttöä, must rupes tuntuu ihan kamalan pahalle... (eikä se suudelma johtanu yhtää mihinkää, pelkkä, suudelma oli) Se tavallaa herätti mut, ku tajusin, et se mitä tunsin oli mustasukkasuutta. En ymmärrä mistä johtuu, mut nykyää voisin aatella olevani jopa rakastunu tähän poikaan. En voi kuitenkaan riskeerata meidän ystävyyttä, koska se on täydellistä tällasena. :( toisaalta en voi olla kenekää muunkaa kanssa niin kauan ku tunnen näin.
En silti väitä, etteikö tyttö ja poika vois olla vaa pelkkii kavereita. (toivoisin itellekii tätä, ni ois helpompaa)

Mun paras ystävä oli ennen tyttö mutta tutustuin poikaan jonka kans alettii juttelee snäpis. Yhtenä iltana avauduin mun mielenterveysongelmista hänelle ja hän samaistu ja ymmärsi ja sanoi jos mul on viel paha olo nii puhun sille. Se on luotettava ja ymmärtää paremmin ku mun entinen paras ystävä joka oli tyttö. Aluksi olin vähän ihastunu häneen mut tajusin et ei meist tulis mitää. Mut aina me voidaan ystävii olla. Mua tosin pelottaa et hän ihastuu muhun. Haluisin vaan olla pelkkii frendei ❤️

Kyllä mä naisena suosiolla (ja kipuja kärsien) väistyn ja haihdun aina, millon miespuolinen frendi katsoo löytäneensä elämänsä rakkauden. Mä en halua sotkea kenenkään välejä, enkä jää arvuuttelemaan kuinka fiksu ja ymmärtäväinen miespuolisen ystävän löytämä Se Oikea on. Näin se menee mun kohdalla.