Anopin kanssa meni seitsemän vuotta hyvin ennen kuin ensimmäinen lapsenlapsi syntyi. En ollut ennen pienten lasten kanssa paljoakaan tekemisesissä ja alku olikin hankalaa, kun omaa maitoakaan ei tarpeeksi kaikista yrityksistä huolimatta tullut ja mieskin oli vain kaksi viikkoa ensin isyyslomalla. No niinpä päätimme, että pyydämme anopin avuksi, kun mies lähtee töihin ja anopin kanssa on mennyt aina hyvin. Mutta se olikin virhe. Miten anoppi muuttuikin sittemmin ihan hirveäksi ihmiseksi. Puin lapselleni ensimmäisiä kertoja vaatteitta päälle anopin läsnäollessa, niin hän tuli niskan taakse ja sanat olivat, että eihän tuosta tule mitään, kun lapsi itki. Kaikki mitä tein oli väärin. Jopa lapsen horoskooppi oli väärä, siis neitsyt, kun on kuulemma huolehtii enemmän muista kuin itsestään. Vajaan viikon anoppi oli meillä ja sai nujerrettua synnytyksen jälkeen niin, että tuhersin joka päivä itkua miehelle, että ei minusta oo äidiksi, että kelle me tämä lapsi annetaan, kun anoppi vaan sanoi, että tuosta ei mitään tule. Meidän lapset, kun eivät saa itkeä ollenkaan. No mies keskusteli anopin kanssa ja tuli ristiäisiin ja pyysi anteeksi. Oma äitini sai minuun sen verran toivoa ja kannusti anopin lähdön jälkeen, että osaan olla äiti myös omalle lapselle.
Mutta luultiin, että kaikki oli hyvin anopin kanssa,ja lapsi täyttikin vuoden ja miehen kanssa päätettiin, että pyydetään anoppia ja omaa äitiäni vuoroviikoin lasta hoitamaan muutaman kuukauden ajaksi, että saan koulun käytyä loppuun ja äitini kanssa ei ollut koskaan ongelmia. Mutta tämä anoppi alkoi taas oman pelinsä, vaatteet oli huonoja (vaikka viimesen päälle hommattiin ja saatiin), piti itellä ostaa hanskatkin, kun kuulemma paleltu meidän hanskoissa sormet, vaikka hänen hanskoissaan ne kyllä kylmät olivat. Ja jos sanoin, että leipää ei syötetty ennen ruokaa, koska ruoka ei silloin maistu, jos sitä syöttää, niin syötti varmasti nenän eessä. Tunki sisällä villavaatteita päälle, vaikka tarkeni hyvin tavallisilla vaatteilla. Aina alkoi ahdistaa, kun anoppi tuli hoitamaan viikoksi. Mutta olin hiljaa, kun kiltti olin, mutta rajansa kaikella, kun anoppi vaan aina ja aina parjasi kuinka pitää tehdä ja kaikki on huonosti jne jne. Viimeisenä hoitopäivänä hän sitten alkoi pitää viimeisen saarnansa kuinka ei voinut tehdä lapsen edessä (esim. kerran olin lyönyt nyrkillä leikillä anopin edessä pöytään ja sanonut, että sitä leipää ei syötetä ennen ruokaa), että tuommosen on loputtava. Silloin minä en jaksanut olla hiljaa ja papatin kaikki asiat anopille päin naamaa. Ja hänen mielestään kaikki syy oli minussa ja minun huonossa itsetunnossa. Hänessä ei mitään vikaa. Sitten anoppi vasta suuttuikin, kun muutimme minun takiani paikkakuntaa, kun sain valmistumiseni jälkeen töitä. Olin vienyt lapseltamme kodin ja hänestä oli tullut juureton. Varmaan olemme hänen mielestään ensimmäiset ja viimeiset, jotka vaihtavat paikkakuntaa työn perässä. Lapsella on kuulemma huono olla. Onneksi mies on koko ajan tukenut minua eikä äitiään. Menikin yhteyden moneksi kuukaudeksi tämän jälkeen, oli talvi.
Mutta luultiin, että kaikki oli hyvin anopin kanssa,ja lapsi täyttikin vuoden ja miehen kanssa päätettiin, että pyydetään anoppia ja omaa äitiäni vuoroviikoin lasta hoitamaan muutaman kuukauden ajaksi, että saan koulun käytyä loppuun ja äitini kanssa ei ollut koskaan ongelmia. Mutta tämä anoppi alkoi taas oman pelinsä, vaatteet oli huonoja (vaikka viimesen päälle hommattiin ja saatiin), piti itellä ostaa hanskatkin, kun kuulemma paleltu meidän hanskoissa sormet, vaikka hänen hanskoissaan ne kyllä kylmät olivat. Ja jos sanoin, että leipää ei syötetty ennen ruokaa, koska ruoka ei silloin maistu, jos sitä syöttää, niin syötti varmasti nenän eessä. Tunki sisällä villavaatteita päälle, vaikka tarkeni hyvin tavallisilla vaatteilla. Aina alkoi ahdistaa, kun anoppi tuli hoitamaan viikoksi. Mutta olin hiljaa, kun kiltti olin, mutta rajansa kaikella, kun anoppi vaan aina ja aina parjasi kuinka pitää tehdä ja kaikki on huonosti jne jne. Viimeisenä hoitopäivänä hän sitten alkoi pitää viimeisen saarnansa kuinka ei voinut tehdä lapsen edessä (esim. kerran olin lyönyt nyrkillä leikillä anopin edessä pöytään ja sanonut, että sitä leipää ei syötetä ennen ruokaa), että tuommosen on loputtava. Silloin minä en jaksanut olla hiljaa ja papatin kaikki asiat anopille päin naamaa. Ja hänen mielestään kaikki syy oli minussa ja minun huonossa itsetunnossa. Hänessä ei mitään vikaa. Sitten anoppi vasta suuttuikin, kun muutimme minun takiani paikkakuntaa, kun sain valmistumiseni jälkeen töitä. Olin vienyt lapseltamme kodin ja hänestä oli tullut juureton. Varmaan olemme hänen mielestään ensimmäiset ja viimeiset, jotka vaihtavat paikkakuntaa työn perässä. Lapsella on kuulemma huono olla. Onneksi mies on koko ajan tukenut minua eikä äitiään. Menikin yhteyden moneksi kuukaudeksi tämän jälkeen, oli talvi.
Anoppi ja lapsi
18
1125
Vastaukset
- Miniä123
Edelliseen jatkoa...
Seuraavana kesänä mies sai sitten suostuteltua kerran käymään anoppilassa (odotin silloin toista lastamme, josta ei sanottu vielä kenellekään). Lapsi oli ollut jo viikon ollut anoppilassa miehen kanssa ja anoppi antaa ihan kaiken periksi, kun kotona on kuitenkin rutiinit ja selkeät säännöt. Tuli ilta ja totta kai halusin viikon tauon jälkeen oman lapsen nukuttaa. Lapsella oli tapana juoda vettä tuttipullosta ennen nukkumaanmenoa tietyn verran, että sai unenpäästä kiinni. No lapsi olikin niin innoissaan, kun tulin mummulaan, että ei malttanut nukahtaa ja kinusi vettä vielä lisää (ei sillä, ettenkö antaisi lapselle vettä,kun hän haluaa, mutta kun tiesin, että lapsella ei ollut jano, niin sanoin, että äiti ei nyt anna periksi ja lähde hakemaan sitä vettä uudelleen). Anoppi sitten kuuli keskustelumme lapsen kanssa ja tuli taas räyhäämään selän taakse, että äiti ei voi sanoa, ettei anna periksi ja lähti hakemaan tuttipullolla sitä vettä ja taas tuli haukut päälle. Alkoi sitten anoppilassa vuotamaan verta ja seuraavalla viikolla sain keskenmenon töissä. En syytä anoppia keskenmenosta, mutta osallisuutta sen kanssa varmaan oli, kun ahdisti niin.
Seuraava riita tuli 2-vuotis synttäreillä, kun syötämme lapselle ksylitolipastilleja ruuan jälkeen ja hänen mielestään ne on myrkkyä (hiuksetkaan eivät kuulemma kasva, kun niitä syöttää) ja kakkakin menee kovalle (päinvastainen vaikutus oikeasti). Että otti päähän ja yritti minun vanhemmille sanoa, että ettekö te voi puuttua siihen ksylitolin käyttöön. Onneksi isäni on suorasanainen ja oli sanoa paukauttanut, että aikuiset ihmiset kyllä osaavat tehdä ratkaisunsa itse. En enää sen kesän jälkeen ole käynyt anoppilassa, enkä taija enää mennäkään.
Kuitenkin aloin odottamaan puolen vuoden sisään toista lasta, joka onneksi kaikkien vaikeuksien jälkeen syntyi nyt syksyllä. Anoppi ei onnitellut edes, kun kuuli raskaudesta, oli kuulemma sanonut vain jaa. Kriittisiä aikoja oli, kun luultiin, että menee tämäkin raskaus kesken, mutta anopilta ei herunut kyllä minkäänlaista tukea tai edes kysynyt, että miten voin. No muutimme sitten uudelleen ennen lapsen syntymää uudelle paikkakunnalla, lähelle, mistä ennen muutimme. Anoppi vaan tokaisi, että ette te siellä viihdy, mutta tuli kuitenkin ensimmäisen lapsen 3.vuotis synttäreille ja kun toinen lapsi syntyi, halusi tulla katsomaan ja oli jopa hiljaa ja käynnit menivät hyvin. Joten ajattelelimme taas miehen kanssa, että jospa se anoppi olisi oppinut nyt antamaan meille rauhan.
No minulle iski reilun kuukauden jälkeen synnytyksestä rintatulehdus ja kova kuume. Kun omat vanhempani ei just silloin päässeet avuksi, aattelimme, että jos siitä kuitenkin ois anopista apua ja vahtis 3-vuotiasta, että itse pystyisin hoitamaan vauvan ja rinnan. No niinpä anoppi auliisti tuli auttamaan, mutta jo saman päivän iltana, kun rintatulehduksessa piti rinta tyhjentää mahdollisimman hyvin ja nytkään omaan maitoa ei tullut riittävästi ja kivut olivat rinnassa kuitenkin ja piti saada se tyhjennettyä, niin totta kai vauva huusi jonkun verran, kun piti pulloa ja rintaa vuorotelleen antaa, että sain sen tyhjäksi. Dejavuu tuli, kun anoppi tuli seläntaakse sanomaan, että eihän tuosta mitään tuu, kun itkee tuollalailla. Ja koko ajan hoivasin lasta sylissä ja vauvathan itkee, mutta hänen mielestään lapselle tulee psyykeongelmia, kun ne itkee. Minä, että voi herranjestas, että ootko tosissas. Entä koliikkivauvat sitten, kun ne huutaa monta tuntia peräkkäin ja tämä meidän vaan muutamia minuutteja, max 10? Eipä osannu vastata. Samaisena iltana nukkumaanmenoaikaan menin nukuttamaan vauvaa ja tyhjennyttämään rinnan taas ennen kuin sain pumpun toimintakuntoon, niin anoppi hyökkäsi makuuhuoneeseen pauhaamaan, että ei tuosta tuu mitään, kun lapsi itsee. Silloin minä taas paukasin, että ei tästä varmasti tuu mitään, kun sinä oot koko ajan seläntakana haukkumassa. En voinut mitään, että kyyneleet alkoivat vaan valua. yyö meni hyvin ja aamulla syyttely jatkui ja kun näki, miten olin haavoittuvainen ja lisäsi vettä myllyyn ja tietty lapsetkin vaistoaa, kun äitillä paha olla ja vielä rintatulehdus päällä, niin itkeehän ne nekin. Anoppi saa aina hepulin, kun lapsi vähänkin itkasee. Ja itellä nousee karvat pystyy anopin reaktiosta. No lopulta en enää jaksanut anopin nujertelua, niin pyysin häntä lähtemään kotiin ja lopettamaan tämmösen. Niin se veti asian niin, että häntä syytetään koko ajan.- Miniä123
Ja vielä jatkoa, toivottavasti jaksatte lukea. :)
Anoppi ei uskonut, kun pyysin, että ole kiltti ja lähde pois. Niinpä soitin miehelleni töihin, että voisiko hän soittaa äidilleen ja pyytää lähtemään. Hän soittikin ja sanoi, että jos hän ei siihen mennessä oli lähtenyt meiltä, niin hän tulee ja nakkaa ulos. Puhelun jälkeen anoppi tuli heti luokseni ja sanoi, että mitä sinä poikaani sotkemaan tähän asiaan, tämähän on meidän välinen, että olen kyllä lapsellinen. Minä, että enkö saa omalta mieheltä tukea pyytää, en jaksanut muuta kuin itkeä. Mies tuli kesken työpäivän ajamaan oman äitinsä ulos. Anoppi meni ihan outoon tilaan ja alkoi hokea, että mikä on ongelma, mikä on ongelma? Ja me selitetään sille, sama kuin ois seinälle sanonut, ei mennyt hänen kaaleen, hän kun on aina oikeassa. Niinpä hän sitten sanoi, että lähtee hakemaan apua aikuisten välisiin asioihin. Menipä sitten tunti toista, kun minun puhelin soi ja neuvolasta soitettiin, että anoppi on käynyt julkaisemassa huolen meidän lapsista, että äiti huudattaa lasta syötettäessä ja toinen lapsi on säikky(uus tieto itselle, oli kuulemma säikähtänyt jotain kovaa ääntä leikkipuistossa, kukapa ei yllättävää ääntä säikähtäisi). Että kehtasi vetää lapset mukaan aikuisten välisiin asioihin. No neuvolasta oli kysyttävä nimettömänä lastensuojelusta apua, että tarviiko tehdä ilmoitusta näistä meidän lapsista. Juttelimme molemmat neuvolatädin kanssa ja hän oli puhelun jälkeen sitä mieltä, että ei tarvitse, mutta kysyä piti kumminkin, Toivotin kyllä tervetulleeksi katsomaan lapsiamme, kun mitään salattavaa ei ole, jos semmoinen ilmoitus pitää tehdä. Mutta ei tarvinnut. Ei saanut anoppi erävoittoa, eikä kyllä tule minun lähelle enää, sillä anteeksi en voi kyllä antaa moneen vuoteen jos koskaan. Ei tullut ristiäisiin eikä olisi kyllä ovesta päästetty sisään, sen vain miehini tädin kautta tiedetään, että hänen mielestään minun päässä on vika, että näin tapahtui. Rintatulehdus anopin käynnin jälkeen paheni niin, että jouduin suonensisäistä antibioottia hakemaan tk:stä usean päivän ajan 8:n välein ja kuukauden popsin yhteensä ja rintakin piti aukaista, kun sinne tuli märkäpesäke. Että näin ihana anoppi minulla.. Onko muilla tällaisia kokemuksia?
- 444444444444444
Mitä hemmettiä sä oikein odotat?
Sinä olet sitä anoppia pyytänyt avuksi. Sitten mollannut häntä kun hän ei sinun mielestäsi ole auttanut oikein, vaikka hän on uhrannut OMAA AIKAANSA SINUN LAPSIEN HOITOON.
No sitten pyydätte jälleen uudestaan auttamaan, mutta et sitten osaa tälläkään kertaa muuta tehdä, kuin vain valittaa miten HIRVEÄ anoppi on, kun ei nyt passaa sinua ja lasta.
Ja sitten vaikka sinulla oli niin kamalaa tämän ensimmäisen lapsen kanssa, niin hankitte toisen lapsen ja IHMETTELET miksi anoppi ei ole kovinkaan iloisella päällä tästä uudesta lapsesta?
Aiotteko taas pyytää häntä hoitamaan lasta ja jälleen vain valittaa kun anoppi sitä ja anoppi tätä?
Mites olisi, että lopetatte sen anopin avun pyynnön ja hoidatte ITSE ne lapset kerta niitä pitää hankkia?- Miniä123
Ihan odotin ensimmäisellä kerralla tukea henkisesti uudessa asiassa moittimisen sijaan. Koskaan ei ole pakotettu tulemaan ja itse hän on kysynyt, että milloin saa tulla auttamaan? Tämän vuoksi, kun apua tarvitsimme, niin luulin, että asiamme ovat kunnossa. Ja muuten ei varmasti oltais kysytty, jos lapsi ei tykkäis leikkiä hänen kanssaan ja päinvastoin.
Ja mitä itseni passaamiseen tulee, niin minua ei tarvitse passata. Itse siivoamme, laitamme ruokaa ja pesemme pyykkiä, ettei kenenkään sitä meille tullessa tarvitse tehdä. Tasan kerran on anoppi meillä imuroinut ja silloinkin sanoin, ettei hänen tarvitse sitä tehdä.
Kolme kertaa vajaan neljän vuoden sisällä anopilta ollaan apua pyydetty , kun ollaan tarvittu ja neljättä kertaa ei tule. Omaa tyhmyyttähän se on, kun eka kerran jälkeen ei uskottu, että eihän siitä mitään tule.
- Johan nyt on
Muusta en tiedä mutta aika hirveätä jos pyytää jotakuta poistumaan omasta kodistaan mutta toinen ei vaan lähde? Mitenkäs sitten, lapset kainaloon ja hotelliin? Itse voisin kuvitella tekeväni näin, sillä saa olla aika paha mieli ennenkuin alkaisin ketään kodistani poistamaan ja jos toinen ei lähde niin jotenkinhan sitä on saatava rauha. Yleensä se turvapaikka maailmassa on se oma koti, mutta näköjään sitä voi joku, joka ei edes siellä asu, päättää että enpäs lähdekään pois vaikka pyydetään?
- anopit sucks
Jaksoin lukea ja olen pahoillani puolestasi. Yksi neuvo: älä pidä anoppiisi yhteyttä, älä anna anteeksi. Mikä piru siinä on että pitää päteä ja olla parempi ja fiksumpi, ja muut on ääliöitä jos ei toimi samalla tavalla toisen pillin mukaan. Jos äiti pukee lapselleen ensin paidan ja sitten sukat niin anoppi tekee sen aivan varmasti toisinpäin ja se on ainoa oikea tapa. Ja se on kanssa kumma ettei uskota jos sanotaan, munkin anoppi vaan naureskelee alentuvasti jos esim käskisin sen lähteä pois. Suhtautuu muhun ku pikkulapseen, olen 35, ja se sitten mättää niin p.rk.leesti. Ku hänen mielestään olen kykenemätön jopa kantamaan kauppakassia kaupasta autoon, kai mä olen sitten niin mitätön. Sori pieni purkaus eikä oikein mitään hyviä neuvoja, mutta ymmärrän hyvin tunteesi. Koita jotenkin kestää.
- Miniä123
Hyvä, että purkaudut. Niin pitääkin tehdä, se helpottaa. Jaksamisia sinullekin.
- ...........
on todella rasittavaa että anoppi tulee neuvomaan lapsen hoidossa, ainakin omalla kohdallani. en pidä siitä että anoppini repii lapsen sylistäni tai tuttipulloista puhumattakaan kesken syötön. Anoppi ei oikein taida käsittää että meistä ei tule mitään parhaita tyttökavereita IKINÄ. Ja en jaksa edes alkaa selittämään miten inhottavan anopin kanssa olen tekmisissa. mutta kiitos vain. Minulla on oma ihana äitini jolta saan neuvoja ja apua lapseni hoitoon niin hyvinä kuin huonioinakin hetkinä. Miksi oi miksi minun anoppini on varmaan jäykyttävin ilkein ja tungettelivin ihminen koko maailmassa. en kestä!
- reppanoita.
Ei anoppisi varmaan halua olla tyttökaverisi, kuvittelet vain.
Onko sinulla veljeä ja hänellä vaimoa? Millainen anoppi äitisi on miniälleen?
Vai oletteko yhdessä rintamassa häntä vastaan?
- ärsyyntynyt..
Kyllä miniässä on syytä enemmän kuin puolet. Itselläni ei olisi tullut kuuloonkaan että äiti ja anoppi olisivat hoitaneet lapsiamme että pääsen opiskelemaan. Et osaa antaa mitään arvoa heidän uhraukselleen, ovat omat lapsensa kasvattaneet, ei heidän tarvitsisi enää tervettä nuorta naista auttaa. Rintatulehdus on ollut minullakin, en tarvinnut siksi anopin apua.
Jos teet lapsia, usko huviksesi että sinun ja miehesi, vain teidän kuuluu lapsista huolehtia. Ei pidä tehdä lapsia jos pitää sitten turvautua muihin ja ruikuttaa, kun avun antaja ei osaa olla mieliksesi.- ;-)
Ole huoleti, aika moni ei nykyään teekään. :-) Ja juuri siksi että alkaa olla hieman liikaa tekemistä jo muussakin elämässä, yhdistettynä tietenkin suomalaisten lujaan uskoon että yksin on aina aivan kaikesta selvittävä ja kaiverruttava läpi sen harmaan kiven tai muuten on onneton tunari. Kärsimyksistä saa sitäpaitsi kirkkaamman kruunun sitten ennemmin tai myöhemmin, ennemmin jos isukki tai äityli posauttaa pikkuperheestä ilmat pihalle kun ei enää jaksa.
Seitsemän vuotta ennen ensimmäistä lastenlasta? Kirjoittajan ikä on voinut lähetä hyvinkin kolmeakymmentä, ehkä nykyään jo yli. Kun olisi muutaman vuoden vielä odottanut, hoitanut opinnot ja hankkinut pysyvän jalansijan työelämässä, niin ei olisi tarvinnut lapsia tehdä enää ollenkaan. Harmi kun just hän ei tajunnut tätä ilmiselvää ja luonnollista ratkaisua tähän pulmaan. Meitä muita onneksi on jotka hoitavat asiat tärkeys- ja jaksamisjärjestyksessä ettei olla taakaksi läheisille tai yhteiskunnalle. :-) Väkiluku ja syntyvyys kyllä säilyy, rajat auki vaan niin varmasti on tulijoita. - anoppi.olen
;-) kirjoitti:
Ole huoleti, aika moni ei nykyään teekään. :-) Ja juuri siksi että alkaa olla hieman liikaa tekemistä jo muussakin elämässä, yhdistettynä tietenkin suomalaisten lujaan uskoon että yksin on aina aivan kaikesta selvittävä ja kaiverruttava läpi sen harmaan kiven tai muuten on onneton tunari. Kärsimyksistä saa sitäpaitsi kirkkaamman kruunun sitten ennemmin tai myöhemmin, ennemmin jos isukki tai äityli posauttaa pikkuperheestä ilmat pihalle kun ei enää jaksa.
Seitsemän vuotta ennen ensimmäistä lastenlasta? Kirjoittajan ikä on voinut lähetä hyvinkin kolmeakymmentä, ehkä nykyään jo yli. Kun olisi muutaman vuoden vielä odottanut, hoitanut opinnot ja hankkinut pysyvän jalansijan työelämässä, niin ei olisi tarvinnut lapsia tehdä enää ollenkaan. Harmi kun just hän ei tajunnut tätä ilmiselvää ja luonnollista ratkaisua tähän pulmaan. Meitä muita onneksi on jotka hoitavat asiat tärkeys- ja jaksamisjärjestyksessä ettei olla taakaksi läheisille tai yhteiskunnalle. :-) Väkiluku ja syntyvyys kyllä säilyy, rajat auki vaan niin varmasti on tulijoita.Ei yksin tarvitse selviytyä jos ei jaksa. Voi palkata apua.
Minua inhottaa mummojen ja pappojen hyvksikäyttö.
Sitten saa p...kat silmilleen jos ei osaa olla juuri niin kuin miän mielestä pitää olla. Auttaa pitää, mutta olla hissukseen ja näkymätön, olla paikalla vain silloin kun miniä suo.
En minäkään pelkää yksinäistä vanhuutta kuten joku täällä kirjoitti. Se on ihana helpotus. - Miniä123
anoppi.olen kirjoitti:
Ei yksin tarvitse selviytyä jos ei jaksa. Voi palkata apua.
Minua inhottaa mummojen ja pappojen hyvksikäyttö.
Sitten saa p...kat silmilleen jos ei osaa olla juuri niin kuin miän mielestä pitää olla. Auttaa pitää, mutta olla hissukseen ja näkymätön, olla paikalla vain silloin kun miniä suo.
En minäkään pelkää yksinäistä vanhuutta kuten joku täällä kirjoitti. Se on ihana helpotus.Mutta saako kysyä, jos täällä anoppeja on ja on niin väärin pyytää avuksi, jos sitä apua on jopa anoppi toivonut, että saa antaa lapsenlapsien vuoksi. Niin miksi pitää haukkua ja moittia kaikkea mitä miniä tekee. En varmasti ole itse täydellinenkään ja hyväksyn sen, mutta puolustaudun varmasti, kun tietty raja ylittyy. Paljon kestän, mutta rajansa kaikella Itse olen aina tykännyt anopistani ennen lapsen syntymää ja jopa aluksi antanut anteeksi hänen pyytäessä hänen arvostelemisensa ja hän itse ensimmäisen kerran jälkeen myönsi, että hän teki väärin, kun ei kannustanut. Ja edelleen niin kuin olen maininnut, koskaan emme ole pakottaneet ketään avuksi, pyydetty vain, jos on mahdollista tulla. Jos apua saa, niin sitä osaa myös antaa sitten, jos on tarvis. Jos minulla on joskus lapsenlapsia, minun ei tarvitse "uhrautua" antamaan aikaani, jos he sitä tarvitsevat, annan aikaani oikein mielelläni ja autan, jos pyydetään. Jos joku ei halua auttaa tai olla läsnä lapsenlapsien elämässä, niin jokainen voi tehdä nin kuin haluaa. Mielipiteitä riittää joka kanttiin.
- ;-)
anoppi.olen kirjoitti:
Ei yksin tarvitse selviytyä jos ei jaksa. Voi palkata apua.
Minua inhottaa mummojen ja pappojen hyvksikäyttö.
Sitten saa p...kat silmilleen jos ei osaa olla juuri niin kuin miän mielestä pitää olla. Auttaa pitää, mutta olla hissukseen ja näkymätön, olla paikalla vain silloin kun miniä suo.
En minäkään pelkää yksinäistä vanhuutta kuten joku täällä kirjoitti. Se on ihana helpotus.No kappas perhana, sinäpä sen sanoit. Miksei pienen lapsen opiskelijaäiti palkkaa itelleen apua? Helvata että meidän sukupolvi on idioottia porukkaa. Oikein hävettää.
http://www.asuntojenhinnat.fi/myytyjen-asuntojen-tilastot - ;-)
;-) kirjoitti:
No kappas perhana, sinäpä sen sanoit. Miksei pienen lapsen opiskelijaäiti palkkaa itelleen apua? Helvata että meidän sukupolvi on idioottia porukkaa. Oikein hävettää.
http://www.asuntojenhinnat.fi/myytyjen-asuntojen-tilastotHups, pääs unohtumaan.
http://hoivanet.fi/hinnasto
Ehkei kannate graduun kovin montaa tuntia käyttää, mutta äkkiäkös sen pyöräyttää... :-D - nähty on.
;-) kirjoitti:
No kappas perhana, sinäpä sen sanoit. Miksei pienen lapsen opiskelijaäiti palkkaa itelleen apua? Helvata että meidän sukupolvi on idioottia porukkaa. Oikein hävettää.
http://www.asuntojenhinnat.fi/myytyjen-asuntojen-tilastotOlen kuullut että jopa työttömät kotiäidit saavat lapsensa päiväkotiin? Miksi ei sitten opiskelija?
Minä en hyväksy iso-vanhempien hyväksikäyttöä, he ovat osansa tehneet.
Järjestäkää elämänne ja gradunne niin, että lapset eivät ole riesana, jos ette viitsi viedä hoitopaikkaan. Anoppi hoitaa ilmaiseksi ja tulee varmaan paikan päälle. Siinä sivussa tekee kotityöt ja laittaa ruuan.
Näin on valitettavan usein, sitten ollaan naama norsunv...tulla jos anoppi ei osaa käyttäytyä miniän tekemien sääntöjen mukaan. - ;-)
nähty on. kirjoitti:
Olen kuullut että jopa työttömät kotiäidit saavat lapsensa päiväkotiin? Miksi ei sitten opiskelija?
Minä en hyväksy iso-vanhempien hyväksikäyttöä, he ovat osansa tehneet.
Järjestäkää elämänne ja gradunne niin, että lapset eivät ole riesana, jos ette viitsi viedä hoitopaikkaan. Anoppi hoitaa ilmaiseksi ja tulee varmaan paikan päälle. Siinä sivussa tekee kotityöt ja laittaa ruuan.
Näin on valitettavan usein, sitten ollaan naama norsunv...tulla jos anoppi ei osaa käyttäytyä miniän tekemien sääntöjen mukaan.Järjestäkää ja järjestäkää. Hyvin luettu.
Onko nyt ihan oikeasti ymmärrettävä siis siten, että anopit eivät halua lapsenlapsia hoitaa mutta ovat täysin kykenemättömiä itse asiaa ilmaisemaan? Päinvastoin usein isoäidit molemmin puolin rynnivät lastenlasta hoivaamaan ja anomaan hoitovuoroja. Ei siis kannata uskoa sanaakaan. Ja ihan samaa sukua tämä asia kun annetun avun arvostelu: Aivan turha märistä "hyväksikäytöstä" jos aikuinen ihminen ei osaa kieltäytyä asioista mitä ei oikeasti yhtään halua tehdä.
Mutta hienoo että näin on usein ja sinä olet nimimerkkisi mukaan nähnyt ja ihan kaikinpuolin ymmärrät mistä tässä on kysymys. Onkin ihan himputin tavallista että anopit tehtailevat lastensa perheistä lastensuojeluilmoituksia. Normimeininki josta ei kannattaisi hermostua, ellei nyt satu olemaan ihan paska miniä.
- aurinkoinen357
Just tämän kaiken takia en pyydä anoppia tai äitiä auttamaan, haluan itse omassa elämässä ja perheessä hoitaa asioita, sanoin tuon suoraan molemmille, ei kukaan ole suuttunut, vaan tajusivat asian. Enkä neuvoja tarvitse jollei itse niitä pyydä. Jotkut anopit luulevat että niillä oikein elämän tarkoitus mennä opettamaan ja antamaan neuvoja nuorille perheille ja muutenkin tunkeutua toisen elämään,
vaikka anoppi on myös äiti, joka kasvatti, hoivasi ja ruokki miestä, joka on nyt kasvanut aikuiseksi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tapio Suominen on kuollut
Urheilutoimittaja Tapio Suominen on kuollut. Suominen oli kuollessaan 60-vuotias. Selostajalegendan kuolemasta kertoo Y28519481Tapio Suominen oli sairauden uhri
Urheiluselostaja Tapio Suominen kuoli eilen keskiviikkona aamulla tapaturmaisesti Hattulassa. Toisen uutisen mukaan van963825- 1252296
- 1971993
Sydämeni on
varattu sinulle. Et ole minun, en ole sinun. Me on mahdottomuus. Mutta olet se joka on mielessäni ensimmäisenä kun herää1421900Rannalle! Uimaan!! Rinnat paljaiksi!!!
Järki kadonnut sekä niiltä feministeiltä, jotka vaativat saada esiintyä rinnat paljaina julkisilla uimarannoilla, kuten3011702Minä itkin kotona kun tajusin että
Pelkuruuteni takia kun en lähestynyt vaikka järjestit otollisen hetken ja myöhemmin huomasin lasittuneen katseesi miten101402Kok-edustaja: Yle aivopesee työntekijöitä
"– Yle ei vain sensuroi Kyllä isä osaa-sarjaa, vaan haluaa jaksojen määrää manipuloimalla HÄVITTÄÄ ”ongelman” todellisuu921385Muistutus t-Naiselle.
Olet ilkeä ja narsistinen k-pää. Annat itsestäsi kiltin kuvan ulospäin kelataksesi ihmiset ansaan. Sitten päsmäröit, hau1501197Ylen jälkiviisaat estotonta Kamala Harris suitsutusta
Kolme samanmielistä naikkosta hehkutti Kamala Harrisia ja haukkui Trumpia estottomasti. Nyt oli tarkoituksella valittu2451103