Lukiessani muutamia keskusteluja täällä, huomasin erään asian: hirveän moni ei luota mieheensä. On kauhistelua kun tykätään jonkun kuvasta FB:ssa, stalkataan FB:ssa miehensä tekemisiä, luotetaan jopa koiraan enemmän kuin mieheen.
Ajattelin naiset antaa vinkin, näin minkä itse olen kokenut hyväksi.
Itselleni kun tulee välillä masennuskohtaus, "rakastaako hän minua vielä..olenko hänelle riittävä.." tmv, alan miettiä kaikkia hänen tekemisiään mitä hän on tehnyt vuokseni jopa ilman pyytämistä. Mieheni lukeutuu tähän kastiin, joka ei tunteistaan sano sanaakaan (ellen itse sano, rakastan sua, niin vastaa kyllä takaisin että niin minäkin sinua, mutta siihen se jää - ei oma-alotteisesti sano....paitsi kännissä). Mutta näyttää sen kyllä monin tavoin. Itselläni ei ole pitkä matka töihin, mutta silti mies joka aamu haluaa viedä minut töihin, varsinkin kovilla pakkasilla (ei ole kuin yksi auto) ja on odottamassa pihassa kun pääsen. Käyttää kaupassa ja on kantoapuna, vaikken sitä pyydä. Yllättää joskus viikonloppuisin, ostamalla herkkuja ja juomisia ja hankkimalla leffoja, joiden parissa vietämme parikin iltaa - minä hänen kainalossa. Aamuisin ensimmäisenä ottaa kainaloon ja antaa suukkoja otsaan, silittelee selästä ja tokaiseen parisen minuutin päästä "huomenta kulta, käynkö keittämässä kahvia", siinä se vasta on ihana herätä
Ajattelin naiset antaa vinkin, näin minkä itse olen kokenut hyväksi.
Itselleni kun tulee välillä masennuskohtaus, "rakastaako hän minua vielä..olenko hänelle riittävä.." tmv, alan miettiä kaikkia hänen tekemisiään mitä hän on tehnyt vuokseni jopa ilman pyytämistä. Mieheni lukeutuu tähän kastiin, joka ei tunteistaan sano sanaakaan (ellen itse sano, rakastan sua, niin vastaa kyllä takaisin että niin minäkin sinua, mutta siihen se jää - ei oma-alotteisesti sano....paitsi kännissä). Mutta näyttää sen kyllä monin tavoin. Itselläni ei ole pitkä matka töihin, mutta silti mies joka aamu haluaa viedä minut töihin, varsinkin kovilla pakkasilla (ei ole kuin yksi auto) ja on odottamassa pihassa kun pääsen. Käyttää kaupassa ja on kantoapuna, vaikken sitä pyydä. Yllättää joskus viikonloppuisin, ostamalla herkkuja ja juomisia ja hankkimalla leffoja, joiden parissa vietämme parikin iltaa - minä hänen kainalossa. Aamuisin ensimmäisenä ottaa kainaloon ja antaa suukkoja otsaan, silittelee selästä ja tokaiseen parisen minuutin päästä "huomenta kulta, käynkö keittämässä kahvia", siinä se vasta on ihana herätä
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ihanaa luettavaa. On hienoa, että rinnallasi on kumppani, joka älyää tehdä pyytämättä asioita. Koko pitkän parisuhteen aikana, ei ole aamukahveja keitellyt, mutta toisin päin kyllä huolto on pelannut. Tuo oma-aloitteisuus tuohon tunteista puhumiseen on samaa tasoa, vain sillä erotuksella, ettei vastaa takaisin. Kun on aina ajettu omilla autoilla, ei ole tuollaista yhteistä työmatkaa ja siten ei yhteistä kauppamatkaakaan. Kantoapua kauppareisulle ei saa, vaikka pyytää. Ei liion silittele, eikä paijaa, mutta minä paijaan.
Kun nyt mietin, tulee epävarmaolo, mutta kiitos silti hyvän viikon toivotuksista.
Mukavaa lukea että edes joku luottaa mieheensä. Ei ihme että parisuhteet tökkii jos vaimot koko ajan kyräilee epäluuloisina. Kyllä se vaikuttaa parisuhteeseen millainen tunnelataus on. Jos on kerran petetty niin samalla leimataan kaikki miehet. HITTO, suomessa on paljon miehiä, eiköhän joukkoon mahdu niitä uskollisiakin.
Minä ainakin luotan poikaystävääni :) Eri asia olisi, jos olisin nähnyt hänen vaikka flirttailevan toisten kanssa, mutta sellaista ei ole koskaan tapahtunut. Itsekin uskon olevani luottamuksen arvoinen, poikaystäväni on minulle tärkeä ja rakas.
Teksti on hyvä, ja ajatus sen takana, mutta yhtä jäin ihmettelemään: miksi kaupassakäynti on teillä vain sinun asiasi ja mies "tekee palveluksen" tarjotessaan apua?
Tottakai mieskin käy kaupassa enkä minä yksistään :) Mies jopa kokkailee, oikeastaan enemmän kuin minä tai sitten teemme ruoan yhdessä.
Juu minäkin koetan kovasti luottaa.
Yritän unohtaa sen miten usein mies on kärähtänyt pettämisestä tai naisten iskemis yrityksistä selkäni takana. Hän on todellinen pelimies, eikä varmaan koskaan voi siitä eroon päästä.
Mutta tottakai on ihanaa kun hän tarjoaa ravintolassa ruoan,sanoo minua aina kullaksi ja soittelee töihin tosi usein, varmistaa että olen tallessa.
Jos hän ei tekisi noin mielellään muillekin naisille, olisi luottaminen vielä paljon helpompaa.
Ja ajat sitten lakkasin kyttäämästä miehen menoja ja tekemisiä, jos niin teen oma mieli vain pahoittuu, kaikista niistä naisystävistä.
Nykyään se ettei nainen luota mieheen, on niin paheksuttavaa, että en halua olla sellainen itse.
Luotan kyllä , nimittäin ainakin siihen että miehelläni on naisia halusin tai en.
En ole siitä mitenkään katkera, sillä mies menee kuin pässi narussa eikä kai vain halitse itseään.
Kai se on jokin psyykesairaus/ alemmuuskompleksi mikä pakottaa etsimään naisten ihailua.
Siksi tämä mies ei kylläkään sisälly tulevaisuuden suunnitelmiini , vaikkei hän itse sitä vielä tiedäkkään.
Miksi olla epäluotettavan kanssa? Kyllä sen tietää ihmisen persoonasta, onko se luotettava vai taipuvainen valehteluun ja riippuvainen muiden huomiosta!
Täytyy olla kyllin terve itsetunto, ettei ole tarvetta tehdä mitään tyhmää!