Eli tilanne on se, että olen tässä ollut jo pitemmän aikaa sairaslomalla. Minulla on autoimmuunisairaus ja tämä on aiheuttanut sen, että olen enemmän tai vähemmän jatkuvasti kotona. Mies ei mitään ole suoraan sanonut, mutta olen tasan tarkkaan huomannut, että hän toivoisi omaa aikaa kotona, yksin. On hän myös vihjaillut siihen malliin, kysellyt, että enkö voisi lähteä kavereilla käymään, jne.
Vaikeaksi tilanteen tekee se, että tällä hetkellä omistan tästä kaupungista oikeastaan enää vain yhden kaverin, muiden kanssa viileni välit kun aloin sairastelemaan ja lopulta en jaksanutkaan lähteä "bilettämään hullusti" heidän kanssaan joka viikonloppu. Tämä yksi kaveri käy töissä ja koulussa, joten vapaa-aikaa hänellä on tuskin ollenkaan. Viikonloppuisin korkeintaan ja silloinkin hän haluaa vaihtaa vapaalle, eli juopotella. Itse taas en oikeastaan tähän enää pysty. Todella harvoin saatan lähteä vaikka kuppilaan hänen kanssaan, mutta tämä on välillä todella raskasta fyysisesti itselleni. Sukulaisia minulla ei ole lähimailla, joten heidän luoksekkaan en voi mennä.
Olen yrittänyt keksiä itselleni jotain tekemistä, jolla saisin annettua miehelleni tunnin pari omaa aikaa kun hän on tullut töistä. Kuitenkin se, että olen päivät kotona yksin saa minut tuntemaan itseni järjettömän yksinäiseksi ja tahtomattanikin kaipaan tällöin hänen seuraansa. En vain yksinkertaisesti keksi mitä voisin tehdä. Liikuntaharrastuksia olen yrittänyt, kuntosalikorttikin on, mutta se lojuu lompakossani lähes käyttämättömänä, kerran pari kuussa saatan saada itseni salille, jonka jälkeen olenkin melkein sänkypotilas muutaman päivän. Olen yrittänyt miettiä mahdollisiman laajasti, mutta vastaan tulee aina joko oma fyysinen jaksamiseni tai raha.
Tiedän, että mieheni voisi mennä kavereilleen, mutta haluaisin antaa hänelle mahdollisuuden olla täysin omassa rauhassaan kotona, sillä tiedän hänen sitä kaipaavan. Olen huomannut, että tämä rassaa suhdettamme ja ymmärrän tämän täysin, sillä pidän itsekkin välillä siitä, että saan olla täysin yksin. Mitä voisin tehdä, jotta mieheni saisi omaa rauhaa kotonamme, edes sen tunnin parin, muutaman kerran viikossa? Olen tähän mennessä lähinnä sulkeutunut makuuhuoneeseen lukemaan kirjaa tai katselemaan tv:tä, mutta tämä on sitten aiheuttanut sen, että mies luulee minun mököttävän jostain ja vaikka kuinka yritän vakuuttaa, että siitä ei suinkaan ole kyse hän alkaa aina lepyttelemään minua ja hänen omasta rauhastaan ei kyllä jää mitään jäljelle..
Vaikeaksi tilanteen tekee se, että tällä hetkellä omistan tästä kaupungista oikeastaan enää vain yhden kaverin, muiden kanssa viileni välit kun aloin sairastelemaan ja lopulta en jaksanutkaan lähteä "bilettämään hullusti" heidän kanssaan joka viikonloppu. Tämä yksi kaveri käy töissä ja koulussa, joten vapaa-aikaa hänellä on tuskin ollenkaan. Viikonloppuisin korkeintaan ja silloinkin hän haluaa vaihtaa vapaalle, eli juopotella. Itse taas en oikeastaan tähän enää pysty. Todella harvoin saatan lähteä vaikka kuppilaan hänen kanssaan, mutta tämä on välillä todella raskasta fyysisesti itselleni. Sukulaisia minulla ei ole lähimailla, joten heidän luoksekkaan en voi mennä.
Olen yrittänyt keksiä itselleni jotain tekemistä, jolla saisin annettua miehelleni tunnin pari omaa aikaa kun hän on tullut töistä. Kuitenkin se, että olen päivät kotona yksin saa minut tuntemaan itseni järjettömän yksinäiseksi ja tahtomattanikin kaipaan tällöin hänen seuraansa. En vain yksinkertaisesti keksi mitä voisin tehdä. Liikuntaharrastuksia olen yrittänyt, kuntosalikorttikin on, mutta se lojuu lompakossani lähes käyttämättömänä, kerran pari kuussa saatan saada itseni salille, jonka jälkeen olenkin melkein sänkypotilas muutaman päivän. Olen yrittänyt miettiä mahdollisiman laajasti, mutta vastaan tulee aina joko oma fyysinen jaksamiseni tai raha.
Tiedän, että mieheni voisi mennä kavereilleen, mutta haluaisin antaa hänelle mahdollisuuden olla täysin omassa rauhassaan kotona, sillä tiedän hänen sitä kaipaavan. Olen huomannut, että tämä rassaa suhdettamme ja ymmärrän tämän täysin, sillä pidän itsekkin välillä siitä, että saan olla täysin yksin. Mitä voisin tehdä, jotta mieheni saisi omaa rauhaa kotonamme, edes sen tunnin parin, muutaman kerran viikossa? Olen tähän mennessä lähinnä sulkeutunut makuuhuoneeseen lukemaan kirjaa tai katselemaan tv:tä, mutta tämä on sitten aiheuttanut sen, että mies luulee minun mököttävän jostain ja vaikka kuinka yritän vakuuttaa, että siitä ei suinkaan ole kyse hän alkaa aina lepyttelemään minua ja hänen omasta rauhastaan ei kyllä jää mitään jäljelle..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mietin tässä, että kerta sairaus tekee susta toimintakyvyttömän päiviksi salilla käynnin jälkeen niin oletko harkinnut jotain lempeämpiä lajeja?
Esimerkiksi uinti joka voisi olla paljon ystävällisempää kehollesi, sitä kun voi harrastaa rauhallisesti omaan tahtiin. Kannattaa tarkastella sen oman paikkakuntasi uimalaa, jos sieltä löytyisi esim. terapia-allas (jossa siis lämmintä vettä, hieromalaitteita yms.) niin varmasti vielä mukavampi vaihtoehto kuin kylmä uima-allas matkauimareille. Uiminen tuskin myöskään olisi sieltä kaikkein kalleimmasta päästä harrastuksena, saisit lempeää liikuntaa (piristäisi, liikettä kehoon ) ja samalla uintireissuun uppoaa helposti tunti tai puolitoista jolloin miehesi saisi olla rauhassa kotosalla.
Tätä olen miettinyt, mutta tuo meidän uimahalli on juuri nyt remontissa ja kauemmas en kyllä välttämättä uskalla lähteä, pitää miettiä sitten puolen vuoden päästä, josko tuo uimahallin remontti joskus valmistuisi. Olen tässä kyllä mietiskellyt lenkkeilyä ja muuta ilmaista urheilua. Pitäisi varmaan koira hommata, nii olisi joku pakollinen syy lähteä, eikä haittaisi välttämättä se, että joudun yksin lähtemään.
ap
Et satu olemaan Jyväskyläläinen? Tuli vaan mieleen kun täällä tuo aaltoalvarin remppa näyttäisi kestävän pienen ikuisuuden.
Itse ehdottaisin SPR:n ystävätoimintaa. Olen itse ky. toiminnassa mukana ja siellä on monenmoista ystävää tarjolla ja erilaisia ystäviä kaipaavia. Sinun ei tarvitse nähdä ystävää kuin kerta viikkoon tai sitten useammin jos itse jaksat ja haluat. Itse olen saanut (olen viiden eri ihmisen ystävänä toiminut ja kolmen kanssa olen nykyään siviilissä ystäviä) ihan oikeitakin ystäviä, eli toiminta on jäänyt kokonaan pois välistä. Tutustuimme vain järjestön kautta.