Pitkä parisuhde päättyi kolme vuotta sitten. Nyt vuoden treffailtuani ja parin lyhyen suhteen jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että viihdyn paremmin ilman miestä kun miehen kanssa. Tämän vuoden aikana on käynyt selväksi että en tarvitse miestä mihinkään. Keskustelut ystävien kanssa ovat antoisampia kuin miehen joka vain murahtelee jotain. Orgasmin saamiseksi vibraattori toimii aina 100% varmuudella, miehen kanssa prosentit ovat noin 20% vaikka kaikki miehet tuntuvat kuvittelevan olevansa suuria rakastajia. Rahankaan takia en miestä tarvitse ja kaikenlaisesta remontoimisesta voin aivan hyvin maksaa ammattilaiselle. Rakkaus...ei sitä enää vanhemmalla iällä kaipaa.
En yksinkertaisesti keksi mitään syytä enää ottaa miestä ja luopua sinkkuuden tuomasta vapaudesta tulla ja mennä aivan kuten itse haluan. Tämä päätös on varsin vapauttava, ei tarvitse enää miettiä kenenkään muun haluamisia kuin omiaan.
En yksinkertaisesti keksi mitään syytä enää ottaa miestä ja luopua sinkkuuden tuomasta vapaudesta tulla ja mennä aivan kuten itse haluan. Tämä päätös on varsin vapauttava, ei tarvitse enää miettiä kenenkään muun haluamisia kuin omiaan.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Panorinkiin, vakipantavaksi.
What`s in it for me?
takuuvarma orgasmi usealla tekniikalla, ole hyvä.
Parempi se on noin, kun tuskin kelpaat kenellekään hyvälle miehelle.
Kannattaisi valita ne miehet vähän paremmin niin saisit parempaa seuraa eikä tarvitsisi itkeä täällä naisten perinteiseen tyyliin kun "kaikki" miehet on sitä ja tätä.
Olen mies ja juuri samaa mieltä! Keskustelut kavereitteni kanssa ovat paljon syvällisempiä kuin koskaan naisten kanssa. Voi keskustella oikeasti kiinnostavista asioista kuten filosofiasta. Nettipornon tarjonta on rajaton nykyään ja orgasmit parempia kuin tavallisen naisen kanssa rakastellessa. Naiset luulevat aina olevansa jotain ihmeellistä ja ainutlaatuisia vaikka kaikki ovat pitkälti samasta muotista. Rahani riittäisivät helposti perheen elättämiseen mutta ilman naista ja perhettä rahaa jää vieläkin enemmän käytettäviksi vain omiin huvituksiini. Naisen rakkautta en kaipaa.
Vaikka kuinka pähkäilisin en löydy yhtäkään perustetta miksi ottaisin naisen ja luopuisin kaikesta siitä ihanasta mitä sinkkuus minulle tarjoaa. Kun töistä on lomaa voin matkustaa halutessani mihin tahansa maahan tällä planeetalla. Vapauden määrää on vaikea kuvata sellaisella joka ei itse ole sinkku. Päätös elää sinkkuna todella on erittäin vapauttava!
Joopa joo. Uskotaan. Mikäänhän ei estä filosofoimasta miesten kanssa yhtenä päivänä ja seuraavana rakastelemasta kauniin naisen kanssa, aah, aah... Kyllä lämmin ja kostea pillu aina nettipornon ja nyrkkikyllikin voittaa.
Mikään ei estä filosofoimasta naisen kanssa nyt ja panemasta lämmintä ja kosteaa pilluaan vartin kuluttua.
Tuo mieskavereiden kanssa filosofointi tuppaa vähenemään iän myötä, kun kavereilla alkaa olla perheitä ja vaativampia töitä, Ei sieltä enää irrottauduta filosofoimaan ihan milloin vaan. Sen takia ajankäytöllisesti kustannustehokasta hankkia samassa paketissa filosofi ja pillu.
Ihmetteen kyllä mistä te noita miehiänne troolaatte?
-Tunnen hyvin harvoja murahdellen keskustelevia miehiä.
-Orgasmiprosentit nousevat kokemuksen myötä, jopa lähemmäs sataa. Eikä naiselle ainakaan naisten julistusten mukaan seksi edes ole niin suorituskeskeistä, että sitä voisi dildolla korvata. Vai vaihdetaanko tätä väitettä tilanteen mukaan?
-Itse en ainakaan mitenkään rajoita naisteni tuloja ja menoja, paitsi jos nyt vieraista miehistä kyse (seksistä, ei kaveripojista). Eikä rajoita kai oikein kukaan tietämäni nuorempi mies. 50-60-vuotiaista löytyy kyllä sellainenkin sekopääukko, joka ei naistaan päästäisi yökylään edes lastensa luokse. Mutta itseäänhän siinä saa syyttää jos aina löytää vain noita titityy-ukkoja.
Niin on. Orgasmi oikean seksin kautta tai itse tehtynä on kaksi eri asia.
Miehen pitää olla Mies, eikä marjanpoimija.
Marjanpoimijathan ovat kyllä tyypillisesti venäläisiä tai aasialaisia miehiä.
Eivät he ole venäläisiä vaan karjalaisia. Venäläiset eivät poimi marjoja.
Oletko suhtkoht nätti, kroppa hyvässä kunnossa, sinulla on akateeminen tutkinto hyvältä alalta (humanistiset opinnot eivät kuulu näihin), harrastat urheilua ainakin 3 kertaa viikossa ja sinulla on laajahko ystäväpiiri? Jos vastasit johonkin kohtaan kieltävästi, minulla ei olisi edes mielenkiintoa tutustua sinuun paremmin.
Hui, mikäs teknorakastaja sieltä huhuilee.
Ajattelit sitten tulla tänne vuodattamaan ;)
Sama tilanne. Parisuhde on yliarvostettua. Saattaahan tuo joillain toimia, mutta sinkkuus on erittäin miellyttävä olotila. Seksiähän sen ei tarvitse poissulkea, aikuisella iällä se kuuluu hyvinkin palettiin, vaikka parisuhde ei.
On se varmaan kurjaa, jos oma taso ei riitä muuhun kuin murhateleviin juntteihin. Kaikkihan tietävät että muunlaisiakin miehiä on ja paljon, mutta ei kai hekään kaikista naisista kiinnostu.
Voi tietysti olla että naisen omissa valintakriteereissä on joku vialla. Otetaan seuraksi ennemmin joku murhateleva mutta iso könsikäs kuin vaikapa hieman vähemmän lihaksikas mutta keskustelutaitoinen mies.
Eikun ei mitään. Unohdin että naisten omassa toiminnassa ei ole koskaan mikään vialla. Vika on aina vain ja ainoastaan miehissä.
Onko tämä minulle?
Olet varmasti 100%:sti oikeassa, kun sanoit, että omaa tasoa ei riitä ”omatasoiseen mieheen”, jos niitä on olemassakaan. Ympärilläni on ihan hyviä älykkäitä, korkeasti koulutettuja, korkealla asemalla olevia, päättäjiä, älykköjä ja muita fiksuja miehiä. En voi sanoa heistä mitään huonoa. Ilman erikoista syytä en vain kiinnostu heistä. Oma taso on kummallinen, ehkä en kulu mihinkään tasoon, koska olen täysin ulkopuolinen kaikista kuvioista ja tasoista. Sen takia en halua sopeutua uuteen ja tuntemattomaan, pysyn poissa kaikista kanssakäymisestä omasta tahdostani. Se on syy sinkkuna olemiseen.
Luulen, että meidän maailmat eivät sopeudu vertikaalisesti eli ”tason” näkökulmasta vaan enemmän horisontaalisesti eli laadun näkökulmasta. Minä edustan aivan toista ajattelua ja ”arvoja” verrattuna siihen, mitä tapaan koko ajan. Tässä ”arvoilla” en tarkoita tavallisia pinnallisia arvoa vaan sellaisia pinnan alla olevia, joita on vaikea selittää lyhyesti sanoilla vaan se vaatii oikeaa pohdiskelua. Toisaalta, jos edes tiedän tarkasti, mikä on se häiritsevä elementti, asia ei parane, koska en pysty löytämään kuitenkaan itselleni sopivaa.
Onhan tuo kiinni myös asuinpaikasta. Pienillä paikkakunnilla tarjontaa on vähemmän,joten pari pettymystä voi olla sitten kaikki mitä on. Harva haluaa aktiivisesti lähteä miestä jahtaaman jos on työ ja asunto jossain. Kaukosuhteetkan ei ole mitään ykkösvalintoja.
...kuljin luoksesi
Luotettavaa rakastavaa kumppania ei kyllä korvaa mikään, mutta on sattumankauppaa, että sellainen tulee elämänpoluilla vastaan. Monesti ihan mukava kumppani on riittävä tuomaan elämään tukea ja seuraa. Jos valitsee kumppanittoman elämän, joutuu monien haikeiden ja vaikeidenkin hetkien eteen. Yksin ei ole kiva olla ja joskus tulee hetkiä, ettei yksin edes pärjää. Onni jos on niin useita ystäviä, että on tarjolla seuraa, kun sitä tarvitsee. On harmi, että sopivaa kumppania on niin vaikea löytää. Miten lie niissä maissa, joissa ihmisiä on paljon enemmän. Tuntuisi että pakostakin vastaan tulee enemmän niitä oikeita.
Aloittaja on hieman luovuttanut. Koskaan ei kannata sanoa koskaan. Kumppani voi odottaa missä vain.
"Rakkaus...ei sitä enää vanhemmalla iällä kaipaa."
Rakkaus...kuka sitä vanhemmilta naisilta kaipaa?
Ilmeisesti ongelmia äitisuhteessa.
Teet palveluksen meille miehille. Syynä on oma henkinen kyvyttömyytesi aitoon kumppanuuteen. Sinulle parisuhteet ovat tarpeeseen perustuvia riippuvuussuhteita kuin luottamukseen ja vilpittömään hyvään tahtoon.
Ei siis ihme, että parisuhteeseesi ovatkin menneet hunningolle, koska et kaipaa rakkautta silloin, kun sinun itsesi pitäisi olla sitä antavana osapuolena. Mitä muuta viestisi oli kuin laskelmointia siitä, mitä miehen pitäisi antaa sinulle(rahaa, remonttiapua, orgasmeja...). Sinä et ole aitoa rakkautta nähnytkään.
Osuvaa!!
Sittenhän se on paras mahdollinen ratkaisu, jos parisuhde ei mitään anna. Tai mahdollisesti tällainen on itsensä vakuuttelua. :) Eipä sillä, etteikö näin voisi olla. Rakkaus vaatii ripauksen lapsenuskoa, että uskaltaa ylipäätänsä laittaa itsensä likoon, koska rationaalisesti ajatellen, se vastapuoli voi myös satuttaa sinua kaikista kipeimmin.
Aloittaja,
Tuohan on sitten oikein, jos sinusta siltä tuntuu. Muista kuitenkin, että omat perustelut itselle muotouuvat aina sen mukaan, millaisen vastauksen haluaa. Mutta ei tämä sinkkuna oleminen omasta tahdosta ole yhtään pöllömpää, kunnes toisin todistetaan...
Prisuhde ei mitään muuta kuin sukupuolten sota. Molemmat kuolevat. Ei voittoa!!!!!
Montako miestä sua on pettänyt koska vihaat noin pajon miehiä.
Minä olen 42vuotias, yksi avioero takana ja yksi pitempi suhde,jossa emme asuneet yhdessä. Lapsia on ja lapsenlapsia. En enää jaksa mitään suhdetta. Muutama tuttavamies on,joilta voin pyytää jeesiä ns miesten töihin. Jaksan paremmin ilman mitään sitoutumista.
AP:lle näin miehenä kommenttia, että ymmärrän täysin tosin sillä tarkennuksella, että fyysinen kosketus on aina välistä tarpeen.
Kolmen vuoden aktiivisen sinkkuelämän jälkeen päädyin varsin toimivaan parisuhteeseen. Vähän on sellainen fiilis kuitenkin, että jos nykyisen kanssa hankitaan tässä lapsia ja joskus päädytään eroon, niin olisin todennäköisesti aika tyytyväinen yksin asuva vuoroviikkoisä varsinkin, jos kuvioon yhdistäisi muutaman fyysisen suhteen.
Ap on vuodelta 2013
Minä kans pysyn sinkkuna🌞