Elämme kierrätyksen aikaa. Allaskaapissa olevan jätevaunun energiajäteastian mitta oli tullut täyteen. Nykäisin muovipussillisen energiaa ulos kolostaan ja sidoin suun kiinni. Kun otin käteeni uuden muovipussin, laittaakseni sen edellisen tilalle muoviseen roskakoriin, niin ajatukseni harhautuivat. Irtosin todellisuudesta. Näkymättömät sormet napsahtivat ja olin toisaalla. Kun palasin egotripiltäni, niin huomasin laittaneeni muovisen jäteastian roskapussiin.
Onko kierrätys eräällä tavalla tullut tiensä päähän?
(naurua roskakasoista)
Onko kierrätys eräällä tavalla tullut tiensä päähän?
(naurua roskakasoista)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ja kun printteri ottaa lopputilin (eli firman asettama käyttöikä täyttyy) heitämme koneen surutta roskalaatikkoon.
Jotkut vievät kierrätykseen.
Itse en viitsi vaivautua viemään mitään mihinkään; printtaan toisten laskuun toisten printtaajien varakoneella.
(leimaavaa naurua)
.
On siirryttävä takaisin perusasioihin ja muutettava asumaan halkolämmitteisiin hirsirakennuksiin
Har!
.
Olvi on valmistanut halko-paint juoman
Mä näin tuossa - lillasti aikaa sitten - ydinhelsinkiläisen kerrostalon kerrostalotakassa keraamisia koivuhalkoja (?).
Piti ihan koputella päähän. Oli ne.
(dreijaajan aamunaurua)
Kun mä oikein kaivelen päätäni, niin jotain sellaista muistuu mieleen - niistä läpistä, että ne oli tuotu Virosta.
En ole satavarma.
Siis ei ne läpät vaan ne keraamihalot.
(naurua)
:DD aika hauska tarina.
Minulla on samankaltaisia egotrippejä ja joskus pelkään niitä. Varsinkin keittiössä. Olen myös ajanut autolla täysin ajatuksissani ohi ties kuinka monta kertaa. Ja minut on jätetty kiinni itekseni puhumisesta.
Onko se äärimmäistä keskittymiskykyä? Toimii rutiinilla, ulkomaailma jää sivurooliin.
Olen joskus ajatellut, että on - jossain määrin - mahdollista myös kirjoittaa ilman ajattelua.
http://www.youtube.com/watch?v=UsvTSBI6pB0
(huilut soimaan -naurua)