Minua on aina kiusattu ulkonäöstäni. Kun olen ollut normaalipainoinen, minua on haukuttu läskiksi tai rumaksi tai valaaksi tai mursuksi ja niin edelleen. Kun olen ollut lihava, minua on haukuttu ja loukattu. Lihosin aika suureksi sitten loppujenlopuksi monen tekijän summasta.
Sitten ihastuin yhteen mieheen netissä. Hän oli kaikki mitä olin halunnut. Kasvokuvan hän oli nähnyt ja oletin että siitä tulee ilmi ylipainoni. Ei ilmeisesti tullut. Keskustelimme niitä näitä eräänä päivänä ja tuli suoraan ilmi että olen lihava. Pari viikkoa mies etääntyi ja keräsi rohkeuttaan sanoa ettei halua läskiä naista. Ei edes pyöreää. Luuli minun olevan laiha, vaikka mielestäni kuvasta sai selvän käsityksen että ylimääräistä on. Järkytyin vaikka sinänsä tilanne on ymmärrettävä.
Nuoleskelin haavojani aikani. Toivuttuani olin raivoissani. Halusin kostaa. Halusin kostaa kaikille jotka ovat minun ulkonäköäni arvostelleet ja sanoneet etten kelpaa. Keplottelin tämän miehen itselleni. Aloin laihduttaa. Mies oli koukussa yllättävän helposti läskeistä huolimatta. Esitän unelmien tyttöystävää, teen paljon ja enemmän hänen tähtensä.
Nyt olen hoikka. Minulla on upea runko, laihduttuani useita kymmeniä kiloja parin vuoden aikana. Ja nyt minä jätän mieheni. Tähän hylkäämiseen symboloin kaikki ne hylkäämiset jotka minä olen kohdannut elämäni aikana. Tämän symbolisen toimen jälkeen uskon olevani vapaa kiusaamisen kahleista ja voin aloittaa elämän ilman vihaa tai katkeruutta.
Miksi miesten pitää haukkua lihavia? Miksi miesten pitää tehdä lihavien elämästä helvetttiä? Miksen minä saanut olla aikanaan rauhassa, siis silloin kun olin kuitenkin ihan normaalipainoinen ja nättikroppainen? Tuskin minusta olisi näin katkera ja kostonhaluinen tullut, ellei pojat ja miehet olisi minua niin haukkunut. Kyllä tiedän että olen henkisesti sairas, mitä sitä kiistämään, ei kukaan terve pohjusta useita vuosia kostoaan.
Sitten ihastuin yhteen mieheen netissä. Hän oli kaikki mitä olin halunnut. Kasvokuvan hän oli nähnyt ja oletin että siitä tulee ilmi ylipainoni. Ei ilmeisesti tullut. Keskustelimme niitä näitä eräänä päivänä ja tuli suoraan ilmi että olen lihava. Pari viikkoa mies etääntyi ja keräsi rohkeuttaan sanoa ettei halua läskiä naista. Ei edes pyöreää. Luuli minun olevan laiha, vaikka mielestäni kuvasta sai selvän käsityksen että ylimääräistä on. Järkytyin vaikka sinänsä tilanne on ymmärrettävä.
Nuoleskelin haavojani aikani. Toivuttuani olin raivoissani. Halusin kostaa. Halusin kostaa kaikille jotka ovat minun ulkonäköäni arvostelleet ja sanoneet etten kelpaa. Keplottelin tämän miehen itselleni. Aloin laihduttaa. Mies oli koukussa yllättävän helposti läskeistä huolimatta. Esitän unelmien tyttöystävää, teen paljon ja enemmän hänen tähtensä.
Nyt olen hoikka. Minulla on upea runko, laihduttuani useita kymmeniä kiloja parin vuoden aikana. Ja nyt minä jätän mieheni. Tähän hylkäämiseen symboloin kaikki ne hylkäämiset jotka minä olen kohdannut elämäni aikana. Tämän symbolisen toimen jälkeen uskon olevani vapaa kiusaamisen kahleista ja voin aloittaa elämän ilman vihaa tai katkeruutta.
Miksi miesten pitää haukkua lihavia? Miksi miesten pitää tehdä lihavien elämästä helvetttiä? Miksen minä saanut olla aikanaan rauhassa, siis silloin kun olin kuitenkin ihan normaalipainoinen ja nättikroppainen? Tuskin minusta olisi näin katkera ja kostonhaluinen tullut, ellei pojat ja miehet olisi minua niin haukkunut. Kyllä tiedän että olen henkisesti sairas, mitä sitä kiistämään, ei kukaan terve pohjusta useita vuosia kostoaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itsetunto-ongelmaisten yleisin vika
.
"Älä *enää* kiusaa miestä mäessä"
Har!
.
Hyvä meininki. Kosto tekee kaikki onnellisiksi.
Eihän tuo normaalia ole. Ei tietysti kiusaaminen, mutta ei myöskään sun vuosikausien koston hautominen.
Sulle on varmaan jäänyt traumoja kiusaamisesta ja jatkuvasta hylkäämisestä.
En kysy tätä nyt ilkeilläkseni, mutta oletko jutellut ammatti-ihmisen kanssa näistä asioista?
Sun traumat voivat olla pahempia kuin luuletkaan, etkä välttämättä pääse niistä ylitse yksin, ellet keskustele näistä jonkun kanssa joka voi auttaa sua, siis psykologin kanssa.
Kyllä muuten miehiäkin lihavuudesta pilkataan. Harva nainen edes huolisi läskiä miestä.
Itse huolisin miehen joka on lihava, mutta haluaa laihtua.
Tiedän kokemuksesta että isokin painon pudotus on mahdollista, kokemuksesta.
Kyllä olen tietoinen että apua pitäisi mennä hakemaan. En halua vielä, koska haluan ensin kostaa enkä halua että ammattilaiset saisivat pääni kääntymään. Kostan ensin, katson auttaako se. Jos se ei riitä, haen sitten apua.
En tosin tiedä vielä koska jätän mieheni. Meinasin kesää, silloin kaikki on kivaa ja kaunista, minä pienissä kivoissa hepeneissä ensikertaa vuosikausiin. Olen ostanut paljon kivoja hameita ja toppeja jotta voisin esitellä miehellenikin kuinka kaunis ja hoikka minä olenkaan. Uskon myös että kesällä mies ottaa ja kosii. Tästä on ollut pientä vihjailua. Varmaan kosintahetkellä nauran paskaisesti päin näköä ja sanon ettei hän kelpaa minulle.
:DD
Elämä on!