Olin parisuhteessa reilun vuoden eksäni kanssa, jossa kirjaimellisesi hänet elätin, maksoin vuokran, kävin töissä ja katselin hänen kännäämistän ja kavereidensa punkkausta meillä. Siivosin ja koitin olla välittämättä. Ystäväni olivat tällöin sitä mieltä, että minun kuuluisi erota ja voisin saada mahdollisesti paljon paremman miehen rinnalleni. Jaksoin suhdetta siihen asti, kunnes tajusin olevani raskaana, ystäväni tukivat päätöstäni pitää tämän lapsen ja niin olin aikeissa tehdäkkin. Kun otin asian kotona puheeksi, sain kielteisen vastauksen siihen. Hän suorasanaisesti pakotti minut tekemään abortin, eikä suostunut edes tulemaan katsomaan sairaalaan. (Raskaus oli niin pitkällä, että se jouduttiin keskeyttämään naisten poliklinikalla.) Tämän jälkeen erosimme lopullisesti, en jaksanut olla kynnysmatto, jota sai pompotella miten sattui ja tahtoi.
Kuitenkin kerkesin 3viikkoa olla sinkkuna, tehdä asioita joita olin kaivannut. Tavata uusia miehiä, saada kavereita lisää ja sitten löysin tämän nykyisen mieheni. Suhteemme alkoi hyvin nopeasti tapaamisestamme, mutta olemme molemmat onnellisia. Olemme olleet nyt 4kuukautta yhdessä ja ystäväni ovat kääntäneet selkänsä toinen toisensa jälkeen. He eivät puhu minulle, kutsu käymään tai soita kuulumisia. Itse olen koittanut soitella heille, mutta numerot lyövät "varattua" parin soittokerran jälkeen, tai ei edes koskaan soiteta takaisin. Kuulin myös yhdeltä kaveriltani heidän puhuneen näin minusta ja poikaystävästäni Jonista "Juulia ja Joni menivät liian nopeasti yhteen, juulia ei voinu sit ees kauemmin sinkkuna olla ku meni jo uuden miehen kanssa parisuhteeseen.." Joten en oikein ymmärrä, eihän tämän minun parisuhde asian pitäisi kuulua heille, kukaan heistä ei ole kunnolla edes puhunut Jonille tai ollut edes halukas olemaan tekemisissä, joten mitä minä nyt teen? Tyydynkö siihen, ettei minulla ole enää parhaita kavereita jotka olen tuntenut yli 7vuotta? vai yritänkö hoitaa asiat mallikkaasti ja puhumalla, josko saisin heidät kuuntelemaan?
Mitä mieltä te muut olette? Olisiko minun parempi vain hankkia uusia ystäviä vai selvittää asiat "ystävien" kanssa?!
Kuitenkin kerkesin 3viikkoa olla sinkkuna, tehdä asioita joita olin kaivannut. Tavata uusia miehiä, saada kavereita lisää ja sitten löysin tämän nykyisen mieheni. Suhteemme alkoi hyvin nopeasti tapaamisestamme, mutta olemme molemmat onnellisia. Olemme olleet nyt 4kuukautta yhdessä ja ystäväni ovat kääntäneet selkänsä toinen toisensa jälkeen. He eivät puhu minulle, kutsu käymään tai soita kuulumisia. Itse olen koittanut soitella heille, mutta numerot lyövät "varattua" parin soittokerran jälkeen, tai ei edes koskaan soiteta takaisin. Kuulin myös yhdeltä kaveriltani heidän puhuneen näin minusta ja poikaystävästäni Jonista "Juulia ja Joni menivät liian nopeasti yhteen, juulia ei voinu sit ees kauemmin sinkkuna olla ku meni jo uuden miehen kanssa parisuhteeseen.." Joten en oikein ymmärrä, eihän tämän minun parisuhde asian pitäisi kuulua heille, kukaan heistä ei ole kunnolla edes puhunut Jonille tai ollut edes halukas olemaan tekemisissä, joten mitä minä nyt teen? Tyydynkö siihen, ettei minulla ole enää parhaita kavereita jotka olen tuntenut yli 7vuotta? vai yritänkö hoitaa asiat mallikkaasti ja puhumalla, josko saisin heidät kuuntelemaan?
Mitä mieltä te muut olette? Olisiko minun parempi vain hankkia uusia ystäviä vai selvittää asiat "ystävien" kanssa?!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Rehellinen mielipide: Tulee mieleen, että ystäväsi eivät oikein enää arvosta sinua aikaisemman mieshistoriasi takia, kenties pitävät sinua jotenkin miehistä riippuvaisena. Kyllästyivät katselemaan ja kuuntelemaan parisuhdettasi exän kanssa, ja pelkäävät että sama touhu jatkuu taas uudenkin miehen kanssa. Olisivat ehkä kaivanneet pidempää "hengähdystaukoa" miesten välissä...Eivätkä siksi halua enää pitää yhteyttä...
En keksi muutakaan selitystä miksi niin moni ystävä on kääntänyt selkänsä. Ja tuo mitä ystäväsi ovat sanoneet lyhyestä sinkkuajastasi antaa aika hyvän viittauksen heidän näkemykseensä.
Miksi annoit sen juoppo miehen panna itsesi paksuksi? Tollasii naiset on että ottavat juopon ja elättävät. Sitten tulee lapsi ja erotaan. Eipä ihme että on niin paljon yh-äitejä koska naiset ei osaa ajatella mitään. Se juoppo miehes ei halunnut elättää lasta joteb pakotti sut abortiiin. Ei sillä juopolla olis ollut mitään rahaakaan elättää sitä koska kaikki rahat menee viinaan. Tunnen yhen naisen joka synnytti lapsen juopon kanssa ja mies vaan juo joka viikonloppu. kohta se lapsi joutuu lastenkotiin kun muuten kuolee nälkään eikä silllä ole vaatettakaan mitä päälle laittaa koska mies juo kaikki rahat.
...Se on pitkä juttu koko entinen suhde, osasi se mies olla välillä mukavakin ja oli meillä ne "hyvätkin" hetket. Sattui vain pieni unohdus e-pillerin kanssa, joka koitui sitten kohtaloksi huonolla tavalla ennen välipäiviä. Joten sille asiaelle ei mitään oikein mahtanut ja ehkä oli parempikin niin, ettei suhde tai lapsiasia kestänyt sen pidempään. Olin vain silloin sinisilmäinen ja nuori, kuvittelin asioiden muuttuvan parempaan suuntaan, vaikka toisin oli.
Keskustelin parin kaverin kanssa tässä tästä tilanteesta ja he sanoivat vain muiden "ystävieni" olleen kai huolissaan tilanteestani. Vaikkakin rakastan nykyistä miestäni, viihdyn hänen seurassaan, emmekä käytä alkoholia kuin satunnaisesti ja meillä on hauskaa yhdessä eikä riitoja ole lähes mistään. Ja itse en koe tätä asiaa huonona, että seurustelen, sillä Joni on minulle todella tärkeä ihminen elämässäni enkä tahtoisi enää koskaan olla kenenkään muun kanssa. Enkä voi sanoa olevani riippuvainen, olen vain onnellinen siitä että saan rakastaa miestä jonka kanssa olen yhdessä nyt ja jonka kanssa voin täysin olla oma itseni. Ystävieni kai kuuluisi hyväksyä tämä asia ja olla puolestani onnellisia, tuntuu vain ettei sekään riitä heille. Olisi väärin itseänikin kohtaan, jos olisin sinkku ja menettäisin rakastamani miehen. Vain sen takia, ettei ystävät ole puolestani onnellisia. Kai tässäkin asiassa nähdään se, ettei aina voi mielyttää kaikkia.
Ystävät hylkää juuri silloin kuin niitä eniten tarvitsee. Eivät halua kuulla sun murheita eivätkä halua tukea sua.
Totta se on et naiset kuvitelee saavansa juopon miehen lopettaman juomisen. Totuus on että monikaan ei halua sitoutua, etenkään nuorena. Monet naiset tekee lapsia nuorena ja sit mies jättää ja naisesta tulee yksinhuoltaja. Tuolla suomi24 treffeissä näitä yksinhuoltaja naisia on pilvin pimein esimerkkinä. Joo ja sit näille yh naisille ei kelpaa enään kiuin tosi komea ja rikas mies joka pystyy elättämäään myös sen lapsen.
Onko tuossa painovirhe paholainen iskenyt kirjoitukseesi? 3 viikkoa sinkkuna?
Vaikea sanoa toisen puolesta kun ei tunne kuitenkin ensimmäinen reaktioni oli
se että nyt tarvittaisiin hieman syvempää itsetutkiskelua, itsensä löytämistä.
"Olin vain silloin sinisilmäinen ja nuori, kuvittelin asioiden muuttuvan parempaan suuntaan, vaikka toisin oli."
Ihan yhtä nuori ja "sinisilmäinen" olet sen 3 sinkkuviikon jälkeenkin. Jos kerran noin moni kaveri on nostanut kytkintä, niin arvaan että ovat kyllästyneet sinun miessuhteisiin (kenties jo pidemmällä ajanjaksolla) ja miesten vietävissä olemiseen.
On oikeasti todella raskasta seurata vierestä, kun ystävä on huonossa suhteessa eikä osaa lähteä siitä pois. Monilla on vieläpä tapana jatkuvasti valittaa suhteen ongelmia, mutta siltikään ei haluta erota. Kuinka paljon kavereiden sitten ihan oikeasti pitäisi jaksaa tukea? Entä jos ystävä riitelee koko ajan seurustelukumppaninsa kanssa, parin viikon välein tehdään eroa ja taas palataan yhteen ja taas erotaan, ja taas palataan yhteen. Tälläinen touhu voi jatkua jopa vuosia.
Hienoa kuitenkin, että olet nyt löytänyt miehen jonka kanssa arvostatte toisianne. Mutta kertomasi perusteella tässä on ne syyt miksi kaverit ovat kaikonneet.
>>>He eivät puhu minulle, kutsu käymään tai soita kuulumisia. Itse olen koittanut soitella heille, mutta numerot lyövät "varattua" parin soittokerran jälkeen, tai ei edes koskaan soiteta takaisin.
Jotakin tuossa on joka ei selviä tarinasta. Laita vaikka joku tekstari ja pyydä anteeksi jos olet tietämättäsi loukannut jotakuta.
>>>emmekä käytä alkoholia kuin satunnaisesti
Olivatko ystäväsi bilettäjiä?
Kavereita tulee ja menee elämäntilanteiden mukaan. Ystävyydetkin hiipuvat joskus kun yhdistäviä asioita ei enää ole.