Meillä kummallakin on omat lapset, ei yhteisiä. Miehen mielestä näen lapsiani liian usein jos näen heitä enemmän kuin kerran kuussa. Kun ilmoitin haluavani nähdä enemmän niin sanoi, että saan jäädä reissulleni. En siis tapaa lapsia kotonani vaan matkustan heitä tapaamaan. Mies ei pidä lapsistani eikä ole niitä kaikkia edes tavannut vaikka olemme olleet yhdessä vuosia. Hän ei hyväksy lapsiani. Omia lapsiaan hän olettaa minun äitivän.
mieheni ei hyväksy lapsiani
----------
39477
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Olet valinnan edessä eikä sitä valintaa voi kukaan muu tehdä sinun puolestasi.
Oma mielipiteeni on yksiselitteinen; yksikään mies maailmassa ei ole omien lasten menettämisen arvoinen.
Lapset ovat osa sinua. Ansaitseeko tuollainen mies aikaasi?
Jos noudatat miehesi tahtoa tuossa asiassa, menetät tärkeätä yhdessäoloaikaa lastesi kanssa. Onko vaarassa menettää myös itsekunnioitus, jos suostut noin ymmärtämättömään ja kovaan kohteluun miehen taholta.
Älä suostu! Lapsesi ovat arvokkaampia!
Sanoppa sille että et pidä sen lapsista etkä halua niitä hoitaa etkä nähdä. Tietää sitten miltä susta tuntuu. Ja voit sitten erota siitä miehestä heti kans samantien. Et sä voi lapsia hylkää tuollaisen miehen takia.
Ensiksi täytyy sanoa, että jos lastesi isä huolehtii lapsista täyspäiväisesti, niin helmen olet kyllä päästänyt käsistäsi. Miksi tapaat lapsiasi noin harvoin?
Laita mies kiertoon. Ei hän edes ole mun silmissäni mies, jos ajattelee ihanista lapsista, että omat lapset ja vieraat kakarat. Muuta lähemmäs lapsiasi ja tapaa heitä useammin. Ei mene kuin hetki, kun he ovat omillaan ja silloin tapaat heitä pakostakin vähemmän. Nyt on sun aikasi pitää heihin edes jonkinlaiset välit.
Kyllä ne on exällä täysipäiväisesti, että hatunnosto hänelle. Itse olen selkärangaton vätys joka antaa kohdella lapsiaan ja itseään miten satuu. Minulla on varmaan joku mielenterveysongelma kun olen tällainen. Mies väittää että hänen tunteitaan ei lainkaan ajatella asiassa. Että minä en ehdi sitten olla vaimona hänelle. Eli seksiin tämä kaikki menee.
Olet siis jokin vaki... etkä ihminen, jota tämä ukkosi rakastaisi niin, että antaisi sinun pitää normaalit läheiset välit lapsiisi.
Ja- näin ollen, mikä emo sinun pitäisi toisen lapsille sitten olla? Nosta asiat keskusteluun, vaikka varaamalla palaveriaika, jossa ilmoitat keskusteltavan tietyistä asioista, joista on syytä puhua.
Minun kaverini antaa minun lähteä reissun päälle, esim. lapsenlasta hoitamaan. eikä ole kiinni "siitä "asiasta, olemmeko pari- emme edes asu yhdessä, mutta jotain oikeasti hyvää "liimaa" on välissä, huumori, harrastukset ja erilaisuus... Minä olen vähin jätkä naiseksi, ja toinen on hyvä vaikka aromaterapiaa antamaan.
Paljon olemme toisistamme oppineet. Ja elämää! sitä ihanaa sattumusta täynnä olevaa, arki kun on töineen joskus semmoista, mikä hajottaa, ihmisyyttä.
Voi hyvänen aika, olet antanut lapsesi seksin alttarille.
Mene nyt hyvä ihminen syvälle sisimpääsi ja mieti onko jokin tapa millä nouset tuosta suosta.
Nythän tuo uusi kumppani käyttää sinua ihan täydellisesti hyväkseen, olet jo kuitenkin senverran päässyt yli alkuhuunasta, että haluaisist tavata lapsiasi enemmään.
Suunta on oikea, mutta tarvitset kyllä apaua noihin omiin mietintöihin ja toimiin, seksi on sinulla nyt jonkin asian vuoksi noin voimakas ja kun mietit, ajattele mikä asia vaivaa niin paljon ett piilotat sen tuon seksin alle.
Joku terapautti tai lääkäri, seksiterapeuttajakin on, olisi paikallaan keskustelemaan kanssasi.
Tuo mies on kuitenkin asia, joka ei näytä hyvältä kumppanilta, hänhän alistaa sinua toimimaan ihan omalla tavallaan, se ei voi olla parisuhteen tarkoitus.
Ei seksi ole minulle tärkeää vaan miehelleni. Minuun hänellä on vain yliote. En saa puhua muille miehille, tietokoneella saa olla sen aikaa kun hänelle sopii, ystäviin ei juuri tarvitse pitää yhteyttä, minä olen epämuodostunut jne...
Kuulostaa vähän siltä että sinun olisi ehkä parempi jättää tuo mies. Hän vaikuttaa kontrolloivalta eikä tunnu välittävän sinun tunteistasi. Sinä saat olla tietokoneella ja nähdä lapsia niin usein kuin haluat, vaikka joka päivä! Tee itsellesi palvelus ja ole rohkea!
Jaksamista!
Lähde nopeasti tuollaisesta suhteesta. Älä alistu. Lopulta hän vie kaiken elämänvoimasi ja olet tuhon oma. Älä suostu siihen.
Tyhmä mies, anteeks vaan. On ollut tietoinen mihin on ryhtynyt ja ottanut koko paketin. Jos ei sitä ymmärrä niin vaihtoon vaan.
onko tuollaisessa suhteessa sitten järkeä?
öööö, sun elämä olis parempaa ilman tuollaista miestä. Se taitaa olla joku narsisti. Sun pitää saada puhuu muille ihmisille vaikka ne olis miehiä ja tietokonetta pitää saada käyttää aina kun tarviit. Ota nyt hyvä nainen ero heti paikalla. Et sinä tarvii tuollaista idiootti miestä elämääsi. Vai aiotko olla tuollaisen kanssa koko elämäsi jossa mies määrää mitä saat tehdä ja mitä et.
Rakasta lapsiasi, eläkä tuollaista miestä piti vielä sanoa.
Kiltti aloittaja, pyydä joko ammattiapua tai ystävien apua ja jätä tuo mies!
Itsesi vuoksi ja lastesi vuoksi. Kiltti, toimi! Nopeasti! Ennen kuin lapsesi vieraantuvat sinusta...
Meillä on hyviäkin hetkiä mutta sitten tulee näitä hetkiä kun saan tietää paikkani. Ristiriita on suuri. Lapsiin minulla on onneksi lämpimät ja läheiset välit vaikka välillä joutuukin salaamaan esim. Että on antanut karkkirahaa tai niin kuin jouluna mieheni kielsi minua ostamasta joululahjoja lapsilleni vain hänen lapsille sai ostaa. Ostin salaa ne kuitenkin. Lapseni eivät halua olla missään tekemisissä mieheni kanssa ja oikeastaan hyvä niin
Suosittelen terapiakontaktia, jossa voit purkaa ja päästä jäsentämään ajatuksiasi. Se mitä kirjoitit suhteestasi, ei kuulosta normaalilta tai toimivalta suhteelta.
Mikset eroa?
En kai pysty, kun rakastan ihan hirveästi tai sairaasti. Miten sen nyt ottaa. Elämä ilman häntä tuntuu merkityksettömältä toisaaltaan kun hän uhkaa jättävänsä se ei tunnu miltään. Olen siis vaikeasti riippuvuushäiriöinen.
En kai pysty, kun rakastan ihan hirveästi tai sairaasti. Miten sen nyt ottaa. Elämä ilman häntä tuntuu merkityksettömältä toisaaltaan kun hän uhkaa jättävänsä se ei tunnu miltään. Olen siis vaikeasti riippuvuushäiriöinen.
Naiset on kyllä sairaita. Tuollaisia miehiä kyllä rakastavat ja mua ei rakasta ikinä kukaan.
Nono. Ei sairaus ole rakkautta. Mä vaan pelkään erota. Ekalla kerralla kun erosin menetin muistini ja jouduin psykiatriselle osastolle. Toisella kertaa menin psykoosiin. Pelottaa se mitä kolmas kerta olisi.
Hae hyvä ihminen apua!
Elämäsi on täysin tuhoon tuomittua jos jatkat tuollaisen miehen kanssa. Hän ei sinusta välitä eikä sinunkaan tunteillasi ole rakkauden kanssa mitään tekemistä.
Olen itse eronnut vastaavanlaisesta miehestä. Vaikeaa se oli. Näin jälkeen päin ajateltuna en ymmärrä, miten se olikin niin vaikeaa. Enää en häneen koskisi edes pitkällä tikulla.
Sinun täytyy opetella rakastamaan itseäsi. Kun olet arvokas omissa silmissäsi et anna kohdella itseäsi miten sattuu ja sitten vasta voit rakastaa myös muita.
Hmmmm. ...aika hyvin osaat analysoida itseäsi. Jokin mättäää tarinassa......
Ai osaanko? Mä mietin paljon ja olen koomista kyllä, keskivertoa älykkäämpi. Mulla on tosiaan se vika,että en osaa toimia sen mukaan mitä järki sanoo. Edellisessä suhteessa mietin 10vuotta ennen kuin toimin...
Lapset ovat osa sinua ja lapset tulevat aina olemaan sinulle elämäsi ykkössijalla! Älä ikinä hylkää lapsiasi tai laiminlyö heitä. Ja hanki apua riippuvuuteesi.
Näyttäisi siltä, että sinulla tosiaan on mielenterveysongelmia tai ainakin itsetunto on ihan nollassa. Sinun kannattaisi ihan ehdottomasti mainita asiasta seuraavan kerran, kun käyt lääkärissä. Kysy, että olisikohan aihetta päästä jonnekin psykologille, kun sinulla on huono parisuhde, josta et pääse irti ja jossa sinua käytetään vaan hyväksi. Sitä kautta asiat lähtevät rullaamaan.
Sinulla taitaa olla niin, että kuvittelet, että et pysty elämään ilman parisuhdetta. Minäkin luulin niin, kunnes aloin vahvistamaan itsetuntoani. Jos pidät itseäsi ihan huonona ihmisenä, niin sitä alkaa kuvitella, että ansaitset kaiken sen huonon kohtelun ja että mies kyllä tietää, mikä on sinulle parasta.
Et saa koskaan takaisin sitä aikaa, jonka menetät lastesi kanssa. Minusta lapset ovat aina arvokkaampia kuin yksikään mies. Jos et kykene etkä halua erota miehestäsi, niin miksipä et pitäisi omaa päätäsi? Kun mies ensi kerralla sanoo jotakin ikävää omista lapsistasi, niin keskeytä miehen puhe ja sano, ettet halua taas kuulla pelkkiä ikäviä asioita lapsistasi, joten jos hänellä ei ole mitään kivaa sanottavaa heistä, niin olkoot hiljaa. Miehesi tekee sen, mitä sallit hänen tekevän. Jos et arvosta itseäsi, niin arvosta edes lapsiasi. He eivät ainakaan ansaitse sitä, että heitä haukutaan.
Minusta tuntuu että mies jo valmistelee eroa. Ehkä hyvä niin koska edellisellä kerralla kun erosin hänestä hän sanoi, että hänestä ei erota. Ja tekikin selväksi että mitä ajattelinkin niin erottu ei oltu.
Joten tee asia hänelle helpoksi, jotta eroaa. Tuo kertomasi, että mies sanoi hänestä ei erota kertoo selekän selkokielisesti narsisti ihmisestä, jos sinulla jotakin mitä voit järjestellä etukäteen tee se nyt. Esim jos sinulla on omia rahavaroja siirrä vaikka jonkun sukulaisen tilille ja kirjoita velan maksu, jotta eivät tule jakoon ja kaikki muukin mahdollinen, mutta sen pitää tapahtua salaa tuolta ukolta, sillä slaamaanhan olet nytkin jo joutunut jopa lasten joululahjat.
Jos ukko ei eroa hae, sinun pitää erota hänestä, muta sen teet niin, että ei aavista mitään ennakkoon, keräät tarpellisia tavaroitasi jonnekin piiloon, vaikak jonkun läheisen luokse ja yhtenä päivä vaan suljet oven, jätä avaimet sinne, jotta et enää palaa takaisin, sillä nyt on tapahtunut se pahin sinulle, mitä toinen voi toiselle tehdä, hän on aivopessyt sinut täysin omaan valtansa alle.
Kun pääset ulos tuosta huushollista, tilaa itsellesi lääkäri ja kerro tarinasi ja pyydä päästä terapiaan, sillä sinä tarvitset sen kaiken toipuaksesi.
Irroita nyt hyvä ihminen, tuo ihminen vierelläsi on peto.
Mä tein jo noin kerran ja tässä sitä nyt ollaan TAAS...kaikilta kavereilta on jo mennyt hermot mun kanssa. Sisareltakin sympatiaa ei heru mistään ja sillä en mitään tekiskään. Kiukkusia ovat kaikki mun saamattomuudesta kun kaikki näkee mikä se on, mutta mä vaan rakastan tai jotain..
Onko sinulla jotain kamalaa, kuten hyväksikäyttöä tai kiusaamista, menneisyydessä? Tunnetko itsesi arvottomaksi?
Tuommoista käytöstä ei mikään väliaikalirputtelu korvaa. Jos et usko saavasi parempaa kumppania (mikä ei ole todellakaan sanottua, kunhan opit välttämään sudenkuopat), niin elä onnellisena lastesi ja muiden oikeiden läheistesi kanssa. Et saa oikeasti häneltä mitään, koska hän ei kunnioita sinua eikä näe oikeita tarpeitasi. Hän antaa, mitä hänelle sopii silloin kun sopii, ja ottaa samaten pois.
Äiti pahoinpiteli kun olin lapsi. Se piti huolen että tajusin olevani ei mitään ja käski hävetä itseäni aina kun yritin tehdä jotain oman mieleni mukaan. Jos onnistuin jossain niin sillä sai pyyhkiä perseensä ja taas tuli selväksi millainen kuvotus olen. Kavereita ei saanut olla ja huoneessakin sai olla vain tuoli, pöytä ja sänky. Äiti nukkui aseen kanssa ja pelkäsi rosvoja ja vainoharhaisesti luuli lehtien kirjoittavan hänestä. Minä aloin lukea psykologiaa tajutakseni häntä... Että semmosta lapsuudessa on muutakin mutta ei kaikkea viitsi kertoa
Mistä saisit voimaa tehdä niin kuin järki sanoo? Kyllä sinä löydät sen voiman itsestäsi. Löydä ensin kosketus vihaasi. Sinulla on syytä olla hel---tin vihainen siitä, miten sinua on kohdeltu. Saat vihata. Jospa viha antaisi sinulle pontta toimia.
Voima kanssasi.
Sitä vihaa odotellessa... Suutun tuskin koskaan. Mies ei ole ainakaan nähnyt minua vihaisena ikinä. Sitä itsekin ihmettelee.
Joko sinä erittäin huonolla maulla sepität tätä juttuasi tai sitten sinä todella tarvitset paljon apua.
Kuinka sinä voisit tajuta että kukaan elävä ihminen EI ole kuin kuollut puun lehti joka "ajautuu" kaikkien vietäväksi?
Ellei mikään muu kannusta sinua, niin velvollisuutesi lapsiasi kohtaan pitäisi saada heittämään tuon "silloin tälloin iki-ihanan" jätkän kokonaan pois elämästäsi.
Jos luulet että tunteet tuon taso ihmistä kohtaan on rakkautta- olet niin hirveän väärässä!
Sinä vain olet liian mukavuudenhaluinen ja vähän laiska järjestääksesi elämäsi rehelliseen ja kunnioitettavaan malliin.
Se on niiiiiiiiiiin paljon helpompaa vain vetelehtiä minkätahaansalaisen jätkän seuralaisena kuin elää itseä ja lapsiaan kunnioittavalla tavalla. JA toimia sen mukaan.
"Sitä vihaa odotellessa..." sanoit. Olet löytämässä vihasi, koska prosessoit nyt asiaa. Onko sinulla aikaa ja voimia listata asioita, joissa olet tullut epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi miehesi taholta. Tee lista. Katso sitä. Mikä tuntuu pahimmalta? Viivy siinä tunteessa jonkin aikaa.
Sanoit jossakin, että ystäväsi ovat kyllästyneet tilanteeseen. Tarvitsisit kuitenkin jonkun, jonka kanssa kävisit listaa läpi. Tai olisiko se ns. ammattiauttaja? Tekisit hänen kanssaan suunnitelman tilanteesta poispääsyksi ja sanoisit, että tarvitset tukea vielä senkin jälkeen välttyäksesi niiltä mt-vaikeuksilta, joita sanoit kokeneesi aiemmissa eroissa.
Tai jaksatko hieman provosoida tyyppiä eroamaan itse? Vaatii tietysti voimia ryhtyä hankalaksi. Jotkut meistä sopeutuvat loputtomiin, se on helpompaa kuin olla hankala ja vastustaa -siis joillekin meistä näin on.
Hanki apua, please! Ammatti- tai ystäväapua! Olet arvokas!
Eiköhän lasten tapaaminen provosoi häntä tarpeeksi. Ainakin yksi hyvä riita hänellä oli itsekseen asian kanssa. Itse seuraan asiaa tyyneenä sivusta enkä mene mukaan hänen juttuihinsa. Tapahtuu mitä tapahtuu. Minun voimat alkaa olla loppu.
Tapaa siis lapsiasi, ystävä hyvä! Vahvistat siten sitä hyvää, mitä elämässäsi voi olla. Voimia! Halaus!