Olen löytänyt omasta mielestäni varsin ihanan miehenalun, joka opiskelee kanssani samassa ammattioppilaitoksessa. Hänkin tykkää kuulemma minusta ja meillä synkkaa hyvin, mutta ongelma on paras -ja oikeastaan täältä päin suomea- ainoa kaverini. Ei tule pojan kanssa ollenkaan toimeen koska ''se ei ole kiva'' ja hänet tuntien tiedän, jos jotain tätä sättäystä enempää olisi niin saisin kyllä kuulla siitä. Eikä hän ole ainoa - kyseinen herra ei ole kovinkaan suosittu, en tosin ymmärrä miksi.
Enemmän kuin kantaaottoja tahtoisin tietää, miten te toimisitte samassa tilanteessa ja kuinka muiden mielipiteet vaikuttavat omiinne? :D Puhtaalta sydämeltä, ei mitään tekoopyhää paskaa.
Enemmän kuin kantaaottoja tahtoisin tietää, miten te toimisitte samassa tilanteessa ja kuinka muiden mielipiteet vaikuttavat omiinne? :D Puhtaalta sydämeltä, ei mitään tekoopyhää paskaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Puhtaalta sydämeltä en tiedä tuon ikäisenä. Ympäristön paine on kova, kaverit tärkeitä ja laumahenki painostavaa. En tosin ikinä ole ollut laumahenkinen, kuulunut mihinkään tms. tarkoittaen ettei mulla ehkä tuollaista painetta olisikaan, mutta jos kyseinen tyyppi ei ole suosittu, aika moni nuori päättää jopa vastoin omia fiiliksiään.
Se ettei nuorten keskuudessa ole suosittu, ei ikävä kyllä kerro mitään ihmisestä. Kuka tahansa voi joutua ihan mistä tahansa tämän lauman epäsuosioon, ei ole laumaa, ei aina samaa mieltä, on hieman persoonallisempi, ajattelee jossain määrtyissä asioissa eritavalla, on nörtimpi/vastaan omaa sukupuolen stereotypiaa/nätimpi/erilaiset vanhemmat tai sitten... vaan koska joku dorka päättää niin. Suosituin... Hmmm... Riippuen kyllä, mutta ei siihen suosioon ainakaan älykäs tarvinnut olla. Suosituin saattoi olla hyvätuloisesta perheestä, kivoilla vaatteilla ja syntymälahjaksi saadulla pärställä sekä röyhkeydellä esittää maailman parasta. "kovat tytöt" olivat amiksessakin tosi suosittuja, mutta annas kun muistelen... No, ne jakoivat. Jep. Niillä oli meikkiä ja ne olivat silloin nättejä, eli yksi oli nätti, loput matkivat ja ne näytti pissiksiltä. Jep. Älykkyyttä, lahjakkuutta, luonnetta, ajatuksia, tai mitään oikeaa pääomaa ei vaadittu. Mikä siis on "suosio" nuorena, ei ikävä kyllä ole välttämättä mitään 10 vuoden päästä. Ja tiedän, tämä on niiden mielestä rumasti sanottu, jotka ovat suosittuja, mutta olen pahoillani, se vaan on totta, enkä tarkoita että kaikki suositut olisivat tyhjäpäitä, vaan että se tyhjäpäisyys ei ole este.
Pohjustuksella tarkoitan, että kun sanot "kyseinen herra ei ole kovin suosittu", se ei kerro kyseisestä herrasta mitään. Minä en luottaisi muiden mielipiteeseen tällä tiedolla, niiden syväluotaavat tuomiot suosiosta pohjautuu pakkelikerrokseen suunnilleen. Ei millään pahalla, mutta siinä kohtaa pojasta polvi ei ole parantunut vaan heikentynyt entisestään. (ellet oikeasti tiedä kaverilla olevan ongelmia, miksi häntä kartetaan, kuten huumeongelma, hän on epähygieninen ja haisee pahalle, käyttäytyy muita kohtaan paskasti, on väkivaltainen jne. selkeästi havaittavaa luonnevikaa?)
Ystäväsi taas, hän on mustasukkainen.
Mutta. Sinun kannattaisi yrittää tasapainotella, ja hankkia enemmän kavereita. Jos hän ei usko, hän ei ole ystäväsi. Nyt tällä kokemuksella meinaan... Sinä elät itseäsi varten. Et muiden mielipiteitten etkä muiden. Jos sinä tykkäät siitä pojasta, se ei ole kaverisi joka jää yksin ja hylkää ihastuksensa, vaan sinä. Ja kun hän tapaa jonkun, hän ei ajattele sinua välttämättä sekuntiakaan. Hän ihastuu, sinä annat tilaa, hän jättää sinut huomiotta ja pahimmillaan tiedätkö, sinä muistat silloin mitä itse kuuntelit ja miten annoit hänen mielipiteensä vaikuttaa, vaikkei hän edes tuntenut sitä toista. Se voi olla katkera paikka, etenkin jos oikeasti nyt tykkäät siitä tyypistä.
Sinä et myöskään saa kruunua niiden muiden mielipiteitten kuuntelemisesta, sitä paitsi eivät he sinun ystäviäsi olekaan.
Ystävät on onnellisia toisen onnesta, suojelee vähän mutta kannustaa enemmän. Miksi he eivät tule toimeen? Siis he tuntevat kyllä, mutta aina riitelevät? Heillä on niin erilaiset arvot? Niin, mieti sitä. Miksi "se ei ole kiva" se miehenalku. Onko siihen oikeaa syytä? Toinen juttu on se, että kaverin kumppanista ei tarvitsekaan tykätä. Kumppanin kun valitsee aina vain itselleen: itse sen kanssa elää, seurustelee jne. se ei ole kaverin kanssa tehtävä valinta. Ystävän pitää ymmärtää tämä.
Jos minä tällä tiedolla olisin ammattikoulussa, en jäisi yksin, en haaskaisi aikaani sen pelkäämiseen mitä "muut sanoo" enkä jättäisi hyvään tyyppiin tutustumatta ja ainakin katsomatta toiseen kertaan. En pelkäisi niin hirveän paljon ja olisi niin epävarma, turhaan. Koska turhaksi se kaikki tulee osoittautumaan.
Sinä jäät yksin jos jäät, ei kaverisi. Sinä ajattelet muita: hei eivät välttämättä uhraa ajatustakaan sinulle.
Sinä elät ilman rakkautta, ihastusta, rohkeutta, ja sinä tulet miettimään asiaa. Sinä tulet katumaan sellaisia asioita, mitä teet nynnyyttäsi väärin, ihan oikeasti. Ei se tarkoita pääkolmantena jalkana joka asiaan ja suhteeseen syöksymistä, sitäkin voi joutua katumaan, vaan itsensä kuuntelemista. Sitä että uskaltaa kulkea omaa tietään ja tehdä itse omat valintansa. Sinä et tule katumaan muihin tutustumista, rohkeutta, sitä että uskallat katsoa ja sitä että uskallat ajatella omilla aivoillasi. Et tule katumaan niitä asioita, mitä teet Oikein ja tiedät sen.
(jatkuu)
Et usko tätä, mutta 10 vuoden päästä sinulla hyvä jos on yhtäkään ammattikoulukaveria enää matkassa ja se sinun paras kaverisikin... Niin, minun paras kaverini tapasi tosiaan miehen, jätti minut siltä seisomalta vaikka tiesi että silloin minulla oli ihan aikuisten oikea vakava paikka elämässä: häntä ei kiinnostanut pätkän vertaa, ei pitänyt yhteyttä, ei mitään. 10 vuoden kuluttua kun heille tuli ero, hän otti yhteyttä ja kysyi voidaanko vielä olla kavereita ja jatkaa siitä mihin jäätiin... Ai jatkaa siitä kun oltiin 17 vee?? No ei voida. Me olimme paita ja peppu, parhaat kaverit, luottoystävät jne. maailma on raaka. Mutta se opettti minulle paljon. Jos olisin tajunnut miten vähän jopa parhaan ystävän mielipide merkitsee, en olisi välittänyt paskaakaan siitä mitä muut ajattelee. Jos olisin tiennyt kaiken sen, mitä nyt tiedän, olisin elänyt enemmän, enemmän itselleni, eri tavalla, tehnyt enemmän oikein, ja välittänyt vieläkin vähemmän juoruista, suosioista, tai pelännyt itseni nolaamista tai... pelännyt rakastaa.
Puhtaalta sydämeltä, anteeksi että tästä tuli näin pitkä sepustus. Mutta tee itse oman valintasi. Kaikki muu on sitä tekopyhää shittiä. Kaikki se mitä muut selittää, mitä ne muka sinun elämästäsi tietää. Kaikki juorut, kaikki maailman viisaimmatkin neuvot, tekopyhää shittiä. Sinun on kasvettava seisomaan omilla jaloillasi, ja älä, älä, älä haaskaa elämääsi ja tunteitasi muiden sontaan, vaan anna heidän rämpiä siellä itse.
Ole niiden ihmisten kanssa, joiden teot vastaavat heidän sanojaan.
Ole niiden kanssa, jotka oikeasti suvaitsevat ja kannustavat. Ja antavat sinun valita itse.
Ne ketkä juoruavat muista, juoruavat myös sinusta.
Ne ketkä eivät iloitse sinun iloistasi, eivät tule auttamaan sinua oikeasti suruissakaan.
Ja se kuka myy kiireellä ja hoputtaa, kusettaa aina! Aina.
I wish you good luck, soldier.
sinä hiton "lykkyä" !
aika pelle olet jos kaveruus olis tärkeämpää kuin pitkä parisuhde.
kaverit tulee,ja kuuluukin tulla kakkosena,se on luonnon laki!
jos mulla olis muija joka antais liikaa painoa kaverilleen,ni antaisin tutkituttaa päänsä.
toki sun puolustus on että olit tyhmä 17v kokematon kersa.
te naiset ootte niin ihania 17-vuotiaana, tehkää uroteko ja antakaa fyysistä jahenkistä antianne pojille silloin, ja unohtakaa bestikset !
käskekää kaverinnekin alottaa deittailu ja seksi ja panostaa suhteeseen sen kanssa kenen kanssa on intiimisti hekumassa,sd tärkein ihmnen. eri asia jos oot lepakko.
kaverisi teki ihan oikein!
ps. ite sain 17-vuotiasta lukiotyttöö viimevuonna,oli ihanaa.ite oon 34v äijä.
Jaa. Osaatko sä lukea?
Ainakin vähän kun osaat vähän kirjoittaakin.
Lykkyä!
Hyvin osasit kertoa ja hyviä ohjeita antaa! Näitä kannattaa noudattaa!
Kiitos meidän kaikkien lukijoiden puolesta. Mahtava kirjoitus.
mm tämä: Sinun on kasvettava seisomaan omilla jaloillasi, ja älä, älä, älä haaskaa elämääsi ja tunteitasi muiden sontaan, vaan anna heidän rämpiä siellä itse.
Muuta mahdollisuutta ei ole eikä tule!
Jos hän on ystäväsi niin kyllä hän ymmärtää kun kerrot, että pidät tästä pojasta ja haluat olla hänen kanssaan. Miksi ystäväsi saisi valita, kenen kanssa seurustelet?
Puhuisin siis ystävälleni, jos se näin hirveä asia hänelle olisi. Eihän ystäväsi kuitenkaan tarvitse viettää aikaa pojan kanssa, miksi se olisi hänelle ongelma?
Sinä näet hänet "sinisten silmälasien" läpi, kaverisi näkee saman tyypin ilma rakastumisesta johtuvaa sokeutta. Vaikka tämä kuulostaa kornilta, niin vierestä näkee tarkemmin. Kokemusta on, en uskonut muiden mielipiteisiin. Valitettavasti!
Jokaisen on siitä huolimatta katsottava itse, opittava arvioimaan itse ja tajuttava se, että miljoona kärpästä voi olla myös väärässä.
On monia syitä neuvoa ja "neuvoa", kaikki ei tule toimeen, ja aina ne muut ei ole oikeassa. Jos parisuhdetta valitsee, sen valitsee itselleen ja siksi siinä on osattava itse katsoa ja joskus sitten katua. Joskus kaverit on vilpittömiä, sekin pitää itse tajuta, - joskus ei.
Sinä et uskonut muiden mielipiteisiin ja sinulla oli vaaleanpunaiset rakastuneen lasit. Kaikilla ei ole, jotkut oikeasti tutustuu ihmisiin. Joillain muillakin on. He eivät halua nähdä selkeitäkään varoitusmerkkejä, heidän on sitten maksettava oppirahansa. Mutta silti, muut eivät voi tietää, määrätä eikä päättää puolesta. Muut ei tiedä: ne muut tekee niitä omia virheitään siinä vieressä. Vai et ole sattunut huomaamaan sitä vai?
Molemmat ovat inhimillisiä, yritys ja erehdys. Ok, jos kyse on jostain nettituttavuudesta joka kyselee korpeen treffeille, ei ehkä epätoivoissaan kannata lähteä. Jos joku oikeasti tuntee sen toisen tyyliin että se on hakannut kaikkia entisiään, niin ehkä kannattaa jo kuunnella. Jos siis jotain äärimmäistä, nin sen näkee. Mutta jos tyyppi on vaan tavallinen tyyppi... Mitä siitä näkee? En tiedä, mitä muut sinun tapauksessasi siis näkivät, oliko merkit selkeitä tai ei, mutta silti, teit siinä kohtaa oikein, että se oli Sinun päätöksesi, koska se on sinun elämäsi ja sinun suhteesi.
Ihmisten neuvot eivät aina ole vilpittömiä, ihan kuin kaikki ketkä tulevat tutustumaankaan eivät ole. Kaikki kaverit eivät aina ole kavereita, ihan niinkuin kaikki mikä kiiltää ja mihin ihastuu ei ole kultaa.
Moni osaa myös todeta tosiasiat ihastumisestaan huolimatta, tai... oppivat siihen.
Jokainen kerrankin rakastunut tietää että ei siinä mitään näe eikä kuule. Dokkari rakastumisesta oli aika mielenkiintoista katsottavaa. Ajatellessaan tai nähdessään "Kultansa" rakastuneen aivot aktivoituu sellaisilta alueilta jotka ei kykene rationaaliseen ajatteluun. Dokkarissassa näytettiin toteen kaikki vanhat gliseet rakastumisesta. Rakastunut ei yksinkertaisesti kykene "olemaan viisas". Luultavasti näistä syistä johtuen ihmisiä on näin (liian) paljon täällä maapallolla. Muutoin isäksi- tai äidiksi kelpaavia olisi kovin vähän.
Sehän on selvää että kaverit tietää muka aina parhaiten minkälainen mies sulle tai muille sopii. Eivät taida pitää miehesi ulkonäöstä joten haukkuvat sitä sitten. Eivät ne edes luonteeseen halua tutustua kuten naisset yleensä et ulkonäön perusteella päättävät että mies on huono
noh kaikki ihmiset eivät tule toimeen keskenään. tämähän nyt on selvää.
joissain tapauksissa sitten tarvitsee aikaa ja paremmin tutustumista, että voi olla rennosti toisen seurassa, eihän se nyt suoraan välttämättä tapahdu.