Pitääkö paikkansa olettamus että henkilö jolla on vähemmän lihasmassaa siirtyy nopeammin ns. rasvanpolttotilaan aerobisen harjoituksen aikana? Lihakset ja maksa ovat hiilihydraattivarastoja ja kun ne on käytetty loppuun alkaa elimistö polttaa rasvakudosta energiaksi. Eli henkilö jolla on paljon lihasmassaa joutuu tekemään pidemmän aerobisen harjoituksen että pääsee rasvanpolttotilaan.
Rasvanpolttotilaan siirtymisestä
rasvakäryää
7156
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei pidä. Itseasiassa ihminen jolla on enemmän lihaa kuluttaa liikkuessaan enemmän jolloin lyhyempi lenkki riittää samaan kulutukseen mitä rimppakinttu joutuu hölkyttämään.
Jos lihaksikas ja hoikka hiihtää esim. 30km, kuluttaa lihaksikas enemmän happea lenkin aikana. Jos kumpikin käyttää aikaa 2 tuntia, käy lihaksikas kovemmilla kierroksilla...
Ei minusta tuollaiseen voi vastata. Riippuu tekniikasta, kykeneekö etenemään rennosti, saamaan turhat jännitteet kehosta pois. Onko millainen harjoitustausta, aerobinen/anaerobinen kynnys. Maitohapon eritys, kykeneekö puskuroimaan laktaattia. Hyväkuntoinen kykenee hyödyntämään myös rasvavarastoja tehokkaammin.
Jos aerobista liikuntaa ajattelee matkantekona, jota se onkin, niin hyväkuntoinen ihminen selviytyy siitä vähemmällä kulutuksella kuin harjoittelematon.
Jos kovin lihaksikas mies, joka on reenannut salilla lihaksensa suuriksi pelkillä lyhyillä sarjoilla, lähtee matkalle, niin hän vain tikahtuu, jähmettyy suolapatsaaksi ja matkanteko loppuu siihen. Silloin on ihan se sama mitä polttoainetta hän käyttää tai on käyttävinään.
Se rasvanpolttotila on jo sinänsä terminä perseestä. Myös tässä maagisessa matalatehoisessa treenissä palaa enemmän hiilihydraattia kuin rasvaa. Kovatehoisessa harjoituksessa taas keho ei käytä rasvaa energianlähteenä lainkaan.
Jos otetaan kaksi yhtä hyvän peruskunnon omaavaa henkilöä joita erottaa 10 lihaa ja he lähtevät lenkille. Molempien syke olisi samalla teholla käytettävästä reservistä joka niin ikään olisi sama. Molemmat hölkyttelisi sillä rasvanpolttoalueella käyttäen energiasta 24% rasvaa niin tuo 10 kiloa lihaksikkaampi kaveri kuluttaisi lenkillä enemmän energiaa ja näinollen myös enemmän rasvaa.
Mutta se 10 kiloa kevyempi kaveri jaksaisi juosta pitempään koska energiaa kuluu juoksuun vähemmän ja sitä kautta molemmat pääsee samaan kulutukseen joka taas suhteessa pienempään kaveriin vaikuttaa enemmän.
Mutta siis tuohon kysymykseen: siihen ei vaikuta lihasmassa, vaan kuntopohja!
Pöh.. Ei ole olemassa mitään rasvanpolttotilaa.
Matalasykkeisessä harjoituksessa lihas polttaa toki prosentuaalisesti enemmän rasvaa kuin kovassa treenissä. Kovassa harjoituksessa taas kokonaisenergian kulutus on niin paljon suurempi että poltetun rasvankin osuus on myös suurempi. Näin siis ainakin mikäli harjoitukseen käytetään yhtä paljon aikaa.
Lisäksi kovasykkeisen treenin etuja on "jälkipoltto" joka pitää aineenvaihduntaa koholla jopa vuorokauden harjoituksen jälkeen.
En tiedä onko kuvittelua mutta käytännössä olen todennut, että hiihtäessäni ovat ensimmäiset 50 - 60min hankalia.
Tuon vaiheen jälkeen -120:n syketasolla tuntuu kulkevan ilman tankkausta ainakin muutaman tunnin pelkällä vedellä.
Olen päissäni mielikuvitellut "rasvahanani" auenneen.
Kaverillani ei ole mitään vastaavaa kynnystä.
Olen kerran pudottanut painoani tiukalla sekaravintodieetillä 16kg.
Lihakset katosivat.
Palattuani normaaliin päiväjärjestykseen palautui lihasmassa puolessa vuodessa mutta paino jäi n.8kg alemmaksi. Lienee ollut laardi-vesi emulsiota?
Olen aina uskonut syketaso>
Kyllä pitkällä hiihtomatkalla tulee kynnys, jolloin sokerit on poltettu ja pitäisi mennä pelkillä rasvoilla. Pitkissä massahiihdoissa saa tietysti sokerilientä huoltopisteistä mutta se jotenkin vain humahtaa ja piristää hetken, ja siinä se, mutta se kulkeeko ja taittuuko matka riippuu kyvystä käyttää rasvaa polttoaineena. Voi käydä myös niin ettei elimistö pysty ottamaan vastaan sokerilientä jossain vaiheessa pitkää rasitusta, ja vesi on ainoa joka pysyy sisällä.
Olen kuullut eräältä kokeneelta kestävyyskuntoilijalta, että hän tuntee jossain tunnin ja puolentoista jälkeen, miten siirrytään "pelkille rasvoille", ja sitä ennen on hetki aika väkinäistä menoa. Uskon että jotkut voivat tuntea elimistönsä niin hyvin.
Tuo tavanomainen kritiikki "rasvanpolttoliikuntaa" kohtaan on ilmeisesti syntynyt näistä kaupallisten kuntokeskusten hössötyksistä. Ennen oli näitä rasvanpolttotunteja, joille nälkiintyneet anorektikot kokoontuivat polkemaan pyörää. Hyvä vain jos sellaiset on lopetettu.
Tottakai tuollainen ilmaus "pelkillä rasvoilla" on epätarkka, elimistössähän on käynnissä koko ajan monenlaisia aineenvaihdunnallisia prosesseja. Silti olen täysin varma että jos aikoo selvitä esim. pitkästä hiihtomatkasta, 50-100 km, on kehoa opetettava vähitellen käyttämään rasvaa polttoaineena yhä paremmin ja tehokkaammin. Ja siihen alle tunnin kestävät lenkit ovat liian lyhyitä.
Aivan sama mitä olet kuullut, mutta pelkillä rasvoille ei mene kukaan liikkuessaan. kun hiilihydraattivarastot on huvenneet elimistö alkaa muodostaa sitä itse ja sen tuntee. Mitä patempi peruskunto, sitä paremmin elimistö suhteessa käyttää rasvaa ja hiilihydraattivarastot riittää pitemmälle.