Aloitin joulukuun puolella terveellisemmän elämän, painon pudotus ja tiukka kunto tietenkin tähtäimenä, oikea ruokavalio jne. Sen seurauksena jäi biletys, ja alkoholi, ja voin sanoa että olen pitkästä aikaa onnellinen. Masennus ja apea tiloja ei näy dramaattisissa määrin, kun aikaisemmin joka-viikonloppu-pitää-juoda -elämisessä. Olo tuntuu mainiolta, kun kaikki riemun tunteet saa kiskoa muualta, elämän pienistä asioista. Mielihyvää tuottaa monet muut asiat, esim. se että tietää, että pääsee taas salille koittamaan omia rajoja! Tai saa huomata, että juoksulenkki taittuukin nopeammin. Ei sitä endorfiiniä turhaan ylistetä.
Ongelma vain on se, että miten ne ystävät suhtautuvat. Tähän asti kieltäytyminen on käynyt niille järkeen, mutta nyt kieltäytyminen näyttäisi lähinnä alkaa heitä ärsyttävän. Eikö se ole ok, jos ihminen vain haluaa nyt olla ilman? Eikö ymmärrystä voi riittää siihen, että alkoholi ei nyt vaan tunnu hyvältä.
En toki ajattele itseäni totaalikieltäytyjänä, on lasillinen joskus ihan ok, mutta olen onnellinen nyt näin, ja se on tärkeintä. Enkä pitäisi absolutismia mahdottomana, en itse halua ainakaan jatkaa elämää teinitytön elämäntyyliin koko elämääni.
Löytyykö täältä ihmisiä, jotka ovat jättäneet entisen "rellestys" -elämän taakseen paremman hyvinvoinnin takia? Mitä muutos on tehnyt elämällenne?
Ongelma vain on se, että miten ne ystävät suhtautuvat. Tähän asti kieltäytyminen on käynyt niille järkeen, mutta nyt kieltäytyminen näyttäisi lähinnä alkaa heitä ärsyttävän. Eikö se ole ok, jos ihminen vain haluaa nyt olla ilman? Eikö ymmärrystä voi riittää siihen, että alkoholi ei nyt vaan tunnu hyvältä.
En toki ajattele itseäni totaalikieltäytyjänä, on lasillinen joskus ihan ok, mutta olen onnellinen nyt näin, ja se on tärkeintä. Enkä pitäisi absolutismia mahdottomana, en itse halua ainakaan jatkaa elämää teinitytön elämäntyyliin koko elämääni.
Löytyykö täältä ihmisiä, jotka ovat jättäneet entisen "rellestys" -elämän taakseen paremman hyvinvoinnin takia? Mitä muutos on tehnyt elämällenne?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Joo. Toi on paha.
Kyllä ne alkkis-"ystävät" jää. Itseäni alkoi harmittaa se jatkuva vonkaaminen "kyllä sä nyt voit bilettämään lähteä, ei muutama paukku nyt missään tunnu". Etenkin kun tapana on ollut vetää ne lärvit. Se ei todellakaan jää siihen muutamaan paukkuun. Sitten on tullut raahattua vaikka mitä ötököitä sieltä ravintoloista kotiin. Hyi, ja kamala morkkis.
Sitten se tuputtaminen "ota nyt pullaa, kyllä sä nyt yhden viinerin voit syödä kun sua varten ostin". Vaikka toinen hyvin tietää, että nyt on elämäntaparemontti menossa eikä siihen tosiaan kuulu viinerit.
Täytyy vain ajatella, että oikeat ystävät kestävät erilaisuudenkin, huonot ystävät eivät. Erilaisissa elämäntilanteissa näkee ketkä ovat tosiystäviä. Jos "ystävä" toivoo toiselle pahaa, sellaisesta "ystävästä" pitää päästä eroon.
Ja mitä muutos on tehnyt elämälleni? No huh! Ensinnäkin näen nyt selvästi, kuinka huonosti minulla meni. Katson rellestävää "ystävääni", ja tuntuu pahalta. Tuoltako olen näyttänyt, olinko noin huonossa jamassa?
Masennus, väsymys ja krempat ovat taakse jäänyttä elämää. Voin todella hyvin, nukun hyvin, jostain syystä töissäkin menee nyt paremmin. Jaksan harrastaa liikuntaa lähes päivittäin, ja siitä saan hurjasti voimia ja hyvää oloa! Näytän hyvältä, ihan kuin vuosiakin olisi 10 vähemmän kuin ennen.
Olisi pitänyt aloittaa uusi elämä jo paljon aikasemmin!