Miten voi olla että normaalin oloinen aikuinen mies, joka tietää kaiken mahdollisen autoista ja muista liikkumavälineistä, tekniikasta ja elektroniikasta, on niin pihalla lähes kaiken muun suhteen?
Esim. ei tunnista Australiaa kartalta, ei tunnista Taj Mahalia kuvasta, ei tiedä mitä tarkoittaa fundamentalisti tai konservatiivi, ei tiedä mitä kieliä Etelä-Amerikassa yleisimmin puhutaan, ei tiedä kuka oli Gandhi tai Martin Luther King tai Nelson Mandela, ei tiedä mistä osista Yhdistynyt kuningaskunta koostuu, ei tiedä että useat Euroopan maat ottivat Afrikan eri alueita siirtomaikseen, ei tiedä ettei Plutoa lasketa enää planeetaksi, ei tiedä että Ganges on intialaisten pyhä virta, ei tiedä että Yhdysvaltojen ensimmäiset asukkaat olivat intiaaneja.
Mies on mukava ja hyvä tyyppi, mutta noita puutteita en voi ymmärtää. Kovin pitkälle kouluttautunut mies ei ole mutta peruskoulun käynyt kuitenkin mallikkaasti, ikääkin vielä alle 30. Tietää tosi paljon omista kiinnostuksen kohteistaan mutta muista asioista ei juuri mitään.
Mitä neuvoisitte mun tekevän? En haluaisi luovuttaa mutta tämä ärsyttää TODELLA paljon. Ehkä mies voi tuosta kehittyä...?
Esim. ei tunnista Australiaa kartalta, ei tunnista Taj Mahalia kuvasta, ei tiedä mitä tarkoittaa fundamentalisti tai konservatiivi, ei tiedä mitä kieliä Etelä-Amerikassa yleisimmin puhutaan, ei tiedä kuka oli Gandhi tai Martin Luther King tai Nelson Mandela, ei tiedä mistä osista Yhdistynyt kuningaskunta koostuu, ei tiedä että useat Euroopan maat ottivat Afrikan eri alueita siirtomaikseen, ei tiedä ettei Plutoa lasketa enää planeetaksi, ei tiedä että Ganges on intialaisten pyhä virta, ei tiedä että Yhdysvaltojen ensimmäiset asukkaat olivat intiaaneja.
Mies on mukava ja hyvä tyyppi, mutta noita puutteita en voi ymmärtää. Kovin pitkälle kouluttautunut mies ei ole mutta peruskoulun käynyt kuitenkin mallikkaasti, ikääkin vielä alle 30. Tietää tosi paljon omista kiinnostuksen kohteistaan mutta muista asioista ei juuri mitään.
Mitä neuvoisitte mun tekevän? En haluaisi luovuttaa mutta tämä ärsyttää TODELLA paljon. Ehkä mies voi tuosta kehittyä...?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Neuvon sinua jättämään miehen, hakkaamaan päätäsi seinään ja katsomaan sitten itseäsi peiliin.
Peiliin on katsottu ja hartaasti (päätäkin hakattu jonkin verran seinään) kun olen joutunut vakavasti miettimään onko omat odotukseni liian korkealla. Mielestäni eivät ole, en vaadi yliopistoprofessorin tapaista miestä mutta aivan tietämätönkään ihminen ei nykyään saa olla.
Kukaan ei ole täydellinen.
Sydämensivistys korvaa yleissivistyksen.
Hyväksy asia, jos rakastat häntä.
Sinäkään et ole täydellinen.
Kaikkea ei tarvitse tietää, voit leikkiä akateemista vaikka naiskavereidesi kanssa.
Putkimies on tosimies :)
En ole itsekään varsinaisesti akateeminen, mutta omin päin lukenut. Täydellisestäkin olen aika kaukana. Siitäkin olen samaa mieltä että putkimies on tosimies :) Tunnen monia ihan tavallisia duunareita jotka ovat hyvin tietäväisiä, laajasti asioista kiinnostuneita jne. Omani vain ei ole sellainen!
Älä ota mitään opetusprojektia tuosta miehestä. Jos alat häntä sivistää omiin tarkoituksiisi, metsään menee koko homma. Jos hänen yleissivistystasonsa aivan ylitsepursuavasti ärsyttää, kannattaa ottaa suhteen jatko mietintään. Muuten olen muiden kommentoijien kanssa samaa mieltä: ihminen tulisi hyväksyä sellaisenaan.
Tärkein kysymys on se, että rakastatko häntä?
Jos rakastat, hyväksyt hänen puutteensa, etkä ainakaan loukkaa häntä huomauttelemalla hänelle siitä.
Onko hän hieman tyhmä vai vaan tietämätön?
Voisittehan yhdessä katsoa vaikka jotain yleissivistäviä videoita ;)
Mullakin on vähän höntti mies, ja muakin ärsyttää välillä, mutta täytyy hyväksyä, että mikään paketti ei ole täydellinen...
En minäkään tiedä paljon mitään mut mulla on lapsi ja kaunis vaimo. Vaimoni vois tehdä vaikka mallin töitä ja silleen. Vaimoni tuskin tietää kuka on Teemu Selänne muut en mä siitä välitä. Vaimoni on ihana nainen.
Naiset ei hyväksy mitään erilaista. Oli se sitten ulkonäkö tai jokin muu piirre. Jätä se ennen kuin sun kaverit saa tietää.
Minulla on pari kaveria, jotka sopisivat sinulle mieheksi. Molemmat, kuten koko kaveripiirini, olemme turhan tiedon mestareita. Iltiksen visasta vedämme aina 27 tai 28 pinnaa 30:stä, joten esimerkkikysymyksesi oli helppoa kauraa. Ei liene haittaa, että olemme tupakoivia, viinaan meneviä ja muutenkin viheliäisiä luonteeltamme?
Ps. Minuakin ärsyttäisi helvetisti, jos vaimolla ei olisi niin hyvä tissit.
No tiedätkö sinä kaiken mahdollisen autoista ja muista liikkumavälineistä, tekniikasta ja elektroniikasta ?
Miehelle riittää, että tietää paljon asioista, joista on kiinnostunut. Eikös se ole positiivista, että on jossain hyvä?!
Itseasiassa minultakin on mennyt ohi, ettei Plutoa enää lasketa planeetaksi... Mutta en aio menettää yöuniani sen vuoksi. Hallitsen nuo muut luettelemasi asiat, mutten tietä mitään tekniikasta - tiedän, mistä konepeltin alta löytyy pissapojan säiliö ja miten voin tarkistaa öljyt, mutta siinä se sitten onkin. Sinä varmasti hanskaat auton perushuollot kuten öljyn vaihdon ja osaat vaihtaa renkaat?
Jos itse hallitset täydellisesti elämän eri osa-alueet, voit edellyttää kumppanisikin hallitsevan. Kuitenkaan mistään ei tule ilmi, että näin olisi... Oletko tullut ajatelleeksi, että mies voi pitää sinua auttamattoman tollona joissain asioissa - mutta hän on niin fiksu, ettei anna niiden nousta kynnyskysymyksiksi, jos teillä muuten menee hyvin ?
Minua aina ihmetyttää miten oletetaan ettei naiset osaa vaihtaa öjyjä, renkaita jne. Minä ainakin osaan ja iso osa ystävistänikin osaa.
On olemassa kahdenlaisia ihmisiä ap.
Niitä jotka opettelevat vain ne asiat millä on merkitystä omaan elämään ja niitä jotka haluavat muuttaa parantaa maailman ja
ovat kiinnostuneita laajasti kaikesta maailmassa. Se että mies ei tunnista jotain maata ei kerro siitä miten teillä
arki sujuu.?? Oletko enemmän henkisesti yksin parisuhteessa nyt jos olisit täysin sinkku ?
Ei ole mitään raivostuttavampaa illanistujaisissa jos sinne eksyy vain yksi kaiken tietävä ja me muut ollaan opetuslapsia.
Joo, mieti, mitä on sydämen sivistys:
Toisen hyväksyminen sellaisena kuin on.
Hyvän tahtomista toiselle.
Empatia (voi olla empaattinen, vaikka ei tiedä, mitä tuo sana tarkoittaa). Tasavertaisuus.
Vastuullisuus.
Rehellisyys.
Omana itsenään aidosti oleminen.
Mitä muuta sydämen sivistykseen voisi kuulua, mieti itse.
Onko miehellä, josta puhut, stdämen sivistystä?
Onko sinulla?
"Ehkä mies voi tuosta kehittyä", sanot. Älä mene ainakaan sinä kehittämään. On loukkaavaa. "Kehitys" pitää lähteä aina itsestä.
Itse ole parisuhteessa tekniikan insinöörin kanssa jonka vahvuus on historian tuntemus. Pelaamme yhdessä tietopelejä ja häviän aina sen tyyppiset kisailut hälle. Osallistun silti koska aina niistä oppii myös. Pääasia että on hauskaa yhdessä. Tunnen itseni välillä tosi tyhmäksi. Mutta kun mulle se historia vaan oli ainoa tunti milloin voi kirjoitella kirjeitä kavereille. Mutta kun tulee käsityöt tai puutarhanhoito kyseeseen mä osaan ja tiedän. Ymmärrän sun turhautumisesi. Pitääkö miehen osata vaan itsensä takia vai sun takia asioita. Tykkääkö lukemisesta? Osta sille lahjaksi kirjoja jotka käsittelee sun mieliaiheitasi. Tutustuta se sun osaamisalueeseen parisuhteessa on ihaninta se mitä jaetaan ja opetetaan toiselle.lukemisen kautta olen itse opppinut asioita vähän niinku vahingossa. Vaikkei ne niin kiinnosta aina. Mut jos liittyy jotenkin mun omaan harrastuspiiriin niin tutkinnmielelläni. Käytä luovuuttasi ja imaise mipes mukaan pmaan elämätyyliisi. Trivial pursuit on yksi peli missä voi oppia paljon uutta. Mut kestääkö miehen pää sielu ja ego sitä ettei osaa eikä tiedä mutta on silti valmis opettelemaan uutta? Se riippuu hyvin paljon asenteesta. Oma mieheni on on onneton hellimään ja halimaan , mitä itse kaipaan ihan hirvesästi. Mutta muut hänen piirteensä kannattelevat parisuhdettamme. Seksi on kuitenkin mahtavaa. Muuten en jaksaisi. Lukion historian kautta olen itse oppinut nuo asiat mistä puhuit. Onko hän käynyt lukion? Muissa koulusiisa ei tietääkseni käydä noita asioita enää läpi. Ne ovat nimenomaan yleissivistäviä aineita.
Jos tuollaise asiat ei kiinnosta niin miksi niisrä pitää tietää jotain. en minäkään tiedä mitä tarkoittaa fundamentalisti eikä kiinnsta edes. Olen varmaan sitten tyhmä idiootti ja sinun pitäääetsiäjoku viisaampi mies. Pitääks mun heittaa akka ulos ja erota kun se ei tiedä kuka on teemu selänne tai mikä joukkue voitti jääkiekon SM mestaruuden 1990
Mun exä ei erottanut reisilihasta pohkeesta! Mut silti oltiin naimisissa. Mä näytin sille missä se on. Tiedän miten tollanen voi ärsyttää, mut ei se ole se elämän suurin ongelma. Jos huumoria riittää niin voi hyväksyä sen. Tai tehdä asialle jotain . Erokin on yksi ratkaisu, mutta kuka takaa että se tyyppi jonka löytää on fiksu muttei sarjamurhaaja. Yksinkin voi elää omassa ylhäisyydessään tiedon hallitsijana. Mutta mitä onnea se sitten on? Mistä se parisuhteen onni koostuu? Itse mietin samoja asioita eri juttuihin liittyen. Välillä ne stressaa välillä nauran niille joskus yritän puhua, mutta sitten taas keskityn muuhun elämään. Siihen mikä minusta on kivaa ja hauskaa. Seuransa voi valita vapaasti.
Ymmärrän sinua ja ymmärrän myös näitä kannanottoja täällä. Täytyy kuitenkin sanoa, etten odottanut miehesi yleisivistyksen olevan noin heikkoa tasoa, suorastaan käsittämätöntä, ettei perusasioista tiedä mitään (esim. kolonialismista). Myönnän, että asia häiritsisi myös minua melko paljon, vaikken itsekään ole mikään kaikkitietävä nero.
Avasin ketjun, koska itsellänikin on mies, jota ei hirveästi kiinnosta maailman asiat, ja minua joskus vaivaa tämä , muttei paljon. Olemme naimisissa ja hän on maaiman ihanin mies. Fiksu, syvällinen, älykäs, myös tunneälykäs. Mutta kyllä hän tuollaiset perusasiat ilman muuta tietää. Oma harmitukseni tulee siitä, että itse koen tarvetta ja halua vaikuttaa maailmassa, esim. kansalaisjärjestöjen kautta. En ole fanaatikko missään asiassa, mutta haluan kantaa korteni kekoon tässä maailmassa. Mieheni ei ymmärrä ollenkaan tätä puolta minussa, vaan pitää minua kai jotenkn omituisena. Minä taas en ymmärrä, miten joku voi ohittaa suuria epäkohtia pelkällä olankohtauksella. Silti juttumme toimii. Minä vain pidän suuni kiinni, ettei mies tylsisty tai ärsyynny maailmantuskastani, ja hän antaa minun tehdä mitä teenkin kunhan en jauha asioista liikaa kotona.
Niin... rakastatko miestäsi ja onko sinun hyvä olla hänen kanssaan? Jaatteko samat arvot? Oletteko samalla aaltopituudella? Jos näin, tietämättömyys ei ole este. Mutta tietämättömyys voi myös olla ikään kuin merkki siitä, ettei häntä kiinnosta mikään, mikä sinua kiinnostaa, jolloin ongelmia voi tulla. Meillä esim. on ristiriita siinä, että haluaisin ulkomaanmatkoilla tutustua kulttuuriin ja historiaan, mies maata rannalla. Kompromissi on se, että teemme molempia. MInäkin kyllä tykkään maata rannalla, mutten koko lomaa.
Minua joskus haittaa se, ettemme kertakaikkiaan voi keskustella mistään eettisistä asioista, koska miestä ei kiinnosta. Olen valinnut hyväksyä tämän asian, miksi kaikkia pitäisi kiinnostaa kaikki. Mutta muuten olemme onneksi kyllin samanlaisia ja jossain mielessä sielunsisaruksia. Pieni erilaisuus on oikeastaan tosi hyvä juttu. Eli mieti, mistä tietämättömyys kertoo ja pohdi tilannetta sitten. Jos koet hänet kuitenkin tarpeeksi hengenheimolaiseksi, tuo tuskin on este syvälliselle suhteelle.
No mene hankkimaa joku lukionörtti niiku ittekki taidat olla....kuka vittu tarvii semmosta taitoa kumppaniltansa että tietää kuka oli esim Gandhi?Ketä oikeesti kiinnostaa?Onko sulle parisuhde vain sitä että tietää tommoset jutut jotka listasit?Ei herranjestas ompa taas hirveesti pisteitä poijes jos ei noita tiedä....Taidat olla itse vähän pöpi...
Itselläni oli juuri tuollainen mies. En osannut silloin arvostaa sitä, että hän osaa huoltaa auton, osaa remontoida, tuo palkkarahat kiltisti kotiin, on uskollinen jne. Takerruin siihen, mitä hän ei ollut, jollaisia ominaisuuksia minulla oli.
Vaihdoin miestä. Seuraava mies oli erittäin oppinut. Hän kuitenkin halveksi minua tietämättömyydestäni eikä käsittänyt, miten en voinut tietää buurisodista, en tiennyt Enola Gayn teknisiä ominaisuuksia, en osannut Newtonin lakia tai mitä epäorgaanisessa kemiassa tutkitaan. Hän hämmästeli, että miten voin olla ylioppilas enkä tiedä noita asioita. Mies petti minua ja oli erittäin pihi rahojensa kanssa. Yksinkertaisintakin "miesten työtä" varten jouduin tekemään asiat itse tai pyytämään isäni paikalle esim. poravasaran ja ruuvivääntimen kanssa.
Näiden kahden suhteen jälkeen ymmärrän, että vaatimukseni tuolloin noin 20-v ikäisenä oli ihan liian epärealistiset miestä kohtaan. Nyt ymmärrän, että olisin voinut etsiä älyllistä seuraa minulle omasta kaveripiiristäni tai vaikka netistä. Minusta on ihan epärealistista etsiä puolisoa, joka olisi kaikilla osa-alueilla täydellinen. Kompromisseja joutuu tekemään. Pitäisi arvostaa niitä asioita, jotka miehessä on hyvin ja että voisiko niitä huonompia puolia katsoa läpi sormien tai toivoa, että jotakin kehitystä tapahtuu ajan kuluessa?