Eli mitä, hyvä sinkku, olet tehnyt tänään? Olkoon ketju omaan elämään, ei niinkään muiden elämiin, kohdistuva kirjallinen ilottelu jos siltä tuntuu.
Itsealoitetusti heräsin siinä 10 maissa paljon aikaisemmin kuin yleensä lauantaisin, ja johtuen kai siitä että olin mennyt nukkumaankin aikaisemmin kuin yleensä. Siinä aamupäivän (pitkä)kalsaroidessa keitin kahvit ja innostuin myös tiskaamaan, siistimään paikkoja ja myös pyykit mukaanlukien ulkotakki löysivät tiensä pesukoneeseen. Sovittelin sitten tovin pussin farkkuja jotka olin saanut lahjoituksena ja niistä löytyikin parit parit jotka olivat sopivia, toiset jopa Lee-merkkiset. Sen jälkeen siinä 14 maissa ja samalla kun yritin selvittää miten saisin ajastettavan kellokytkimen toimimaan (jonka myös selvitin) alkoi menojalka mystisesti vipattaa ymmärtäessäni ettei jääkaapissa ole yhtään ruokaa. Eilisiltana auto-grilliltä haettu kebap-annos tuskin riittäisi koko viikonlopun appeeksi.
Seuraavat: tapahtumat ja maailman ihmeistä lyhennettynä:
Heitin kuteet ja varatakin niskaan, suunnistin lainassa olevalla lämmityspaikalla olevalle autolleni ja lähdin ajaa huristamaan. Ensin tankkaamaan kympillä, sitten aika pitkä taajamakierros että saisin auton lämpiämään kunnolla (hävettää hieman sanoa mutta autoni on ranskalaista tekoa). Kierroksen jälkeen kurvasin 100m päässä asunnostani olevalle lähikaupalle ja lihaa mieleni tekevi. Sitähän saa mitä halajaa ja vieläpä 30% alennuksella. Eikä mitään einestä vaan ehtaa tavaraa. Porkkanat ja perunat ed., sekä muutaman muun ostoksen, lisäksi ja sullottuani ne ilmaisiin hedelmäpusseihin kiihdytin kotioven eteen heittämään kassit sisälle. Puuuh. Ajaminen ja kaupassakäynti on yllättävän energiaa vievää touhua vapaapäivänä mutta olipahan safkat turvattu kompensoimaan sitä.
Episodi III:
Menojalka edesottamuksen jälkeen oli jäänyt vipattamaan sen verran että parkkipaikalle suunnistamisen sijasta painoinkin lisää kaasua ja tuokiossa olin takaisin kaupunkialueella. Auton lämpö oli siedettävä ellei hyvä mutta eka pykälää suuremmaksi lämpö ei koskaan noussut. Ja huolimatta siitä että jonkinlaiset pahvit olin kiinnittänyt etumaskiin. No, liikenteessä kun oltiin ajellen ja mukavasti istuen ajellen mieleeni juolahti että A-kaupassa en pitkään toviin ole vieraillut. Lämmittävää kermalikööri mielessäni suuntasinkin sinne vaikka kellon ajasta ei sillä hetkellä ollut tietoa. Kuinka ollakaan viimeisiin minuutteihin satuin paikalle ja hyvää aikaa oli vielä valitakin. Joku ilmeisesti Itävaltalainen pähkinälikööripullo kotimainen tarjousviini käsissäni suuntasin hymyilevälle kassalle ja kiiresti takaisin baanalle. Autokin oli sen verran lämmennyt että mukava oli ajella. Kotikulmilla kurvit parkkipaikalle ja Alkon pussia lievästi peitellen töpötellen sisään. Syyttä, sillä ihmisiä oli tuskin lainkaan näkyvillä ja johtuen kai -11 asteen pakkasesta.
Episodi IV:
Kotona taas. Safkat valmistettu ja likööripullo nautittu. Pari Marsalkka luomuvehnäolutta ja muutakin laatuoltta rikkaampana silmäilin ensin Herbert Von Karajanin johtamaa Beethovenin Eroica taltiointia ja nyt katselen Yhden Tähden Hotellia. En jaksa/viitsi syödä vielä koska oloni on hyvä.
Epilogi:
Autossa ollessani YLE-ykköseltä soi jokin viulukonsertto, taitavaa ylärekisterin terssiliutusta ja sävelasteikolla leikittelyä. Muistui mieleeni oma murkkuiässä suhteellisen lyhyeksi (3v.) jäänyt mutta ylltättävän menestyksekäs (SM-taso) viulunsoittajan urani. Tiedän että selviäväisin teknisesti samoista juoksutuksista mutta siihen pitäisi olla pätevä syy ja oikea muusa joka yleensä on nainen.
Itsealoitetusti heräsin siinä 10 maissa paljon aikaisemmin kuin yleensä lauantaisin, ja johtuen kai siitä että olin mennyt nukkumaankin aikaisemmin kuin yleensä. Siinä aamupäivän (pitkä)kalsaroidessa keitin kahvit ja innostuin myös tiskaamaan, siistimään paikkoja ja myös pyykit mukaanlukien ulkotakki löysivät tiensä pesukoneeseen. Sovittelin sitten tovin pussin farkkuja jotka olin saanut lahjoituksena ja niistä löytyikin parit parit jotka olivat sopivia, toiset jopa Lee-merkkiset. Sen jälkeen siinä 14 maissa ja samalla kun yritin selvittää miten saisin ajastettavan kellokytkimen toimimaan (jonka myös selvitin) alkoi menojalka mystisesti vipattaa ymmärtäessäni ettei jääkaapissa ole yhtään ruokaa. Eilisiltana auto-grilliltä haettu kebap-annos tuskin riittäisi koko viikonlopun appeeksi.
Seuraavat: tapahtumat ja maailman ihmeistä lyhennettynä:
Heitin kuteet ja varatakin niskaan, suunnistin lainassa olevalla lämmityspaikalla olevalle autolleni ja lähdin ajaa huristamaan. Ensin tankkaamaan kympillä, sitten aika pitkä taajamakierros että saisin auton lämpiämään kunnolla (hävettää hieman sanoa mutta autoni on ranskalaista tekoa). Kierroksen jälkeen kurvasin 100m päässä asunnostani olevalle lähikaupalle ja lihaa mieleni tekevi. Sitähän saa mitä halajaa ja vieläpä 30% alennuksella. Eikä mitään einestä vaan ehtaa tavaraa. Porkkanat ja perunat ed., sekä muutaman muun ostoksen, lisäksi ja sullottuani ne ilmaisiin hedelmäpusseihin kiihdytin kotioven eteen heittämään kassit sisälle. Puuuh. Ajaminen ja kaupassakäynti on yllättävän energiaa vievää touhua vapaapäivänä mutta olipahan safkat turvattu kompensoimaan sitä.
Episodi III:
Menojalka edesottamuksen jälkeen oli jäänyt vipattamaan sen verran että parkkipaikalle suunnistamisen sijasta painoinkin lisää kaasua ja tuokiossa olin takaisin kaupunkialueella. Auton lämpö oli siedettävä ellei hyvä mutta eka pykälää suuremmaksi lämpö ei koskaan noussut. Ja huolimatta siitä että jonkinlaiset pahvit olin kiinnittänyt etumaskiin. No, liikenteessä kun oltiin ajellen ja mukavasti istuen ajellen mieleeni juolahti että A-kaupassa en pitkään toviin ole vieraillut. Lämmittävää kermalikööri mielessäni suuntasinkin sinne vaikka kellon ajasta ei sillä hetkellä ollut tietoa. Kuinka ollakaan viimeisiin minuutteihin satuin paikalle ja hyvää aikaa oli vielä valitakin. Joku ilmeisesti Itävaltalainen pähkinälikööripullo kotimainen tarjousviini käsissäni suuntasin hymyilevälle kassalle ja kiiresti takaisin baanalle. Autokin oli sen verran lämmennyt että mukava oli ajella. Kotikulmilla kurvit parkkipaikalle ja Alkon pussia lievästi peitellen töpötellen sisään. Syyttä, sillä ihmisiä oli tuskin lainkaan näkyvillä ja johtuen kai -11 asteen pakkasesta.
Episodi IV:
Kotona taas. Safkat valmistettu ja likööripullo nautittu. Pari Marsalkka luomuvehnäolutta ja muutakin laatuoltta rikkaampana silmäilin ensin Herbert Von Karajanin johtamaa Beethovenin Eroica taltiointia ja nyt katselen Yhden Tähden Hotellia. En jaksa/viitsi syödä vielä koska oloni on hyvä.
Epilogi:
Autossa ollessani YLE-ykköseltä soi jokin viulukonsertto, taitavaa ylärekisterin terssiliutusta ja sävelasteikolla leikittelyä. Muistui mieleeni oma murkkuiässä suhteellisen lyhyeksi (3v.) jäänyt mutta ylltättävän menestyksekäs (SM-taso) viulunsoittajan urani. Tiedän että selviäväisin teknisesti samoista juoksutuksista mutta siihen pitäisi olla pätevä syy ja oikea muusa joka yleensä on nainen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pullollinen likööriä alkupalaksi?! Toivottavasti toi oli sun lauantaispesiaalisi eikä mikään normaali määrä nautintoaineita, johan noi liköörit on niin makeitakin että tuppaa tulla äkkiä ylös. Ok, olen paheksunut tarpeeksi.
Heräsin kymmenen jälkeen, nukkumiset on viimeaikona menneet huonosti joten oli sellaiset 12 tuntiset yöunet. Mutteripannukahvit, lukemista, koneen äärellä istumista. Eilen keittämäni hirssin kuumensin mikrossa, muiden lisukkeiden puuttuessa söin sen oliiviöljyn ja mustapippurin kera, kohtuullisen maukasta ei valitettavaa.
Piti lähteä aikaisemmin liikenteeseen, johonkin se aika kuitenkin hujahti, neljän aikoihin pesin hampaani ja menin suihkuun. Varttia vaille kuusi olin saanut itseni voideltua ja kuivattua. Kiirehdin kauppan jotta voisin valkata sopivat kynttilät ulkolyhtyihin.
Portaita alas, sisäpihan poikki ja mäkeä alas jouduinkin aika rivakasti.
Tulppaanit olisi ollut 2 punttia/5€, en ottanut kun olivat liian nupulla. Raejuusto, kotimainen vuohen gruyére, pieni päättämätön pyörähdys vihannesten luona.
Matkalla kohti kynttilöitä lappasin pari tomaattimurskatölkkiä koriin, pohdin jonkin aikaa että mahtaako pöytäkynttilä soveltua ulkolyhtyyn. Ehdin laittaa pari purppuranväristä pöytäkynttilää koriin, muutin mieleni kun vilkaisin öljykynttilän paloaikaa(1000 tuntia). Sain nyt viikolle lisää ohjelmaa kun käyn kurkkimassa palaako ne vielä. Kipasin hakemassa vielä avokadoa, bulgarian jogurtin, maidon, 3ps pakasteherneitä(huomasin että joku oli laittanut lehtisalaatin pakastealtaaseen) ja tölkin Crowmooria.
Kauppareissu verotti voimia sen verran että nälkä tuli. Nautin keitettyjä herneitä oliiviöljyn ja vuohenjuuston kera, kyytipoikana pieni lasillinen siideriä.
Ruokailun jälkeen purskuttelin vedella herneenkappaleita hampaistani ja kauhistelin ajankulua. Vilkaisin ulos ja kirosin kun huomasin pyrytyksen tihentyneen. Lähdin lampsimaan kohti hautuumaata lyhtyineni, ei se pyry niin pahalta tunnu kun ei tuule kovin.
Hakaniemi-Kaisaniemi-Töölö, olisin voinut mennä julkisillakin mutta olin päättänyt kävellä, ohitan ihmisiä lauantaillan menoissaan.
Hautuumaalla on paljon lunta, joudun kahlaamaan polvia myöten.
Lyhdyn laittamisten kanssa joudun puuhastelemaan aikalailla. Tamppaan lumeen tiiviin kuopan koska arvelen lyhdyn sulattavan lunta altaan, en halua lyhdyn kallistuvan hallitsemattomasti. Lopuksi kaivan lumeen hautautuneet kranssit esiin ja poljen kunnon polut haudoille. Lähtöä tehdessäni koiranulkoiluttaja pysähtyy katsomaan, ehkä touhotukseni näytti kummalliselta.
Pohjoista rautatiekatua kulkiessani soitan isälle, selostan mitä kävin hetkeä aikaisemmin tekemässä ja jatkamme keskustelua sukututkimusasioista.
Kävelen samaa reittiä kotia päin kun mennessäkin, pyry tikutti silmiin vain pahemmin.
Taas nälkä, kotiintultuani keittelin spagettia ja tomaattimurskaa. Avasin koneen kesken kokkailun ja meinasin polttaa tomaattisoosit pohjaan.
Söin, join(sama siideritölkki yhä), istuin koneen äärellä.
Siinä oli tylsän ihmisen lauantaipäivä.