Juoksijoiden kroppa

Mites ei sulla ole samanlainen äly kuin professorilla??

^ Ei kai joku narukäsi maraaja otanu itteensä??

Mieluummin vähän enemmän lihaksia, vaikka se ois pois huippuajoista ja 50 km kestävyysjkuoksusta. Vaikkapa 20 km lenkkejä ja salia kylkeen, näin saa koko kroppa treeniä!

Satasen juoksija pystyy juoksemaan maran siinä missä maratoonarikin.
Toki ei ihan kärkiaikoja hätyytä, mutta kyllä juoksee silti!

Eikä tässä ole tarkoitus haukkua, vaan herätellä, että ei aina tarvii olla huippu just siinä tietyssä, vaan voi olla hyvä monessa. Kovinkaan moni täällä ei nyt ammatikseen maraa, joten kaikki päivätyössä käyvät kuntoliikkujat vois suunnata juoksulenkkien lisäks salille, eli joka toinen treeni salia ja joka toinen lenkkiä vaikka??

Nyt ollaan asian todellisessa ytimessä. Valitettavasti tätä totuutta eivät nykyiset kuntomaratoonarit halua tunnustaa. Ja tulostasosta sen sitten näkee.

MENKÄÄ NYT HELVETISSÄ SINNE SALILLE JA USKOKAA, MITÄ TUO vähänmotivaatiota KIRJOITTAA.

Minkätakia mun kuntosalilla käy maajoukkuetason juoksijoita? Onkohan niillä voimanpuutetta. No treeninsä sisältää lajinomaista treeniä mutta kyllä sielllä treenataan ihan perusvoimaakin. Nimiä mainitsematta.

Norjan naishiihtäjiä on ilo katsella. Peput on niin kiinteät, että. Johaugilla on superseksikäs kroppa. Googlettamalla löytyy fiksuja kuvia kun nainen on joko urheilemassa tai biletämässä.

Saarisen Aikku on kuin noita-akka. Nyt kun ei enää menesty niin naama on norsunhatulla.
Ei se kroppakaan mikään ståndiksennostaus kroppa ole.

Nykykuntoilijat on akateemisia aneemikkoja, jotka ei ole fyysistä työtä tehneet. Se näkyy kropassa ja tuloksissa.

Pitäis syödä voita ja pottuu niin rupeis pärjäämään.

100m juoksijlla on isommat lihakset koska tarvitsee räjähtävää voimaa, toisin kuin täällä väitetään maratoonari on paljon kestävämpi kuin satasen juoksija. Pitkän matkan juoksijan kevyt ruuminrakenne johtuu juurikin tästä.

Pitkän matkan juoksija ei tarvitse suurta voimaa vaan kestävyyttä jatkaa pitkään.

Vähän sama juttu seksisä. Pitkään jaksava on parepi kun yhden työnnön ihme. Siksi juoksijat ovat kovin naisten mieleen.

Aivan turha on kestävyysjuoksijan voimailla, eiköhän tuo pitäisi olla kaikille selvä. Se muutama kilokin on jo haitaksi, mikä sieltä salilta voi kroppaan tarttua. Siis jos on ollenkaan tavoitteellinen kuntoilíja aikojen suhteen, kilpajuoksijasta puhumattakaan.

Ihan yhtä hyvin se juoksu sujuu ilman lihaksia, jos vaan kunto on hyvä niin kyllä se askel lentää heikoillakin jaloilla. Ja se on huono yhdistelmä, tai ainakin ärsyttävää jos tekee jaloille voimaa, ja sitten juostessa on jalat pikkusen jumissa.
Vaikka onhan se tietysti hyvä käydä salilla, mutta ei siitä juoksuun juuri hyötyä ole.

Ymmärrän kyllä, jos silloin tiilimurskaratojen aikaan nämä retvakat ja ryhdikkäät vanhan ajan juoksijat hönttäilivät pururadalla pipo huurteessa, ja välillä voimistelivat ja voimailivat radan sivussa olleilla viritelmillä, tukinnostoa ja kyykkyä. Tankki Salonen, kolme Olavia ja niin edelleen. Nostalgista.

Kuntomaraaja hyötyy hyvästä lihaskunnosta, joten kannattaa aloittaa kuntosaliharjoittelu jo huomenna

Mä tiedän yhden, joka tituleeraa ittiään maratoonariks ja sillä on ihanat lihakset! Tai no vaan siis yksi ja sekin mahassa. Ihqu kumpu :))))))

Jos oon kaksikin viikkoa poissa kuntosalilta niin tauon jälkeen lihakset hieman kipeytyvät. Vedän usein erilaisia jalkaprässitoistoja pitkiä toistosarjoja 200-400 toistoa ja olen kokenut ne maratonin kannalta hyviksi. Maratonissa sitä jumputusta tulee ja hyväksi koettu keino varautua väsyyn ainakin minulla on ollut tuo määrällisesti suuri toistojen määrä. Penkille nousua tanko niskassa, etukyykyt, sivukyykyt, päviällenousut, päkiähypyt, syväkyykyt jne.
Maratonien jälkeen en ole juurikaan potenut lihaskipuja ja minulla onkin ollut tapana heti maratonia seuraavina kahtena päivänä käydä salilla tekemässä hihashuoltotreeni. Hyväksi olen kokenut myös heti maratonin jälkeisen verryttelyn: kevyttä juoksua ja venyttelyä. Jotenkin tuntuu, että turhan harva jaksaa tehdä tuota huoltotyötä, joka loppupeleissä helpottaa palautumista.

juoksijoilla seisoo koviten. punttipelleillä on sellaiset veltot lihamakkarat joka ei juuri kasva erektiossa eikä varsinkaan kovene. nähty on. juoksijoilla taas kalu seisoo kainaloita myöden ;)

Ja testattu ilmeisesti Tukholman maralaivalla?

Minulla ainakin on iso ja tarvittaessa kivikova kalu. En ole tarvinnut siihen kauheita puntteja, vaan kestävyyslajeja enimmäkseen. Veri virtaa varmaan normaalia paremmin, siinä eräs selitys kovalle seisokille. Olen monet kerrat kuullut tuon väitteen että meillä kestävyysurheilijoilla on myös sängyssä parempi kestävyys, ja se on kyllä itsekin tullut todistettua sen jälkeen kun aloitin treenaamisen. Nuorena ei seisonut kunnolla kun vain nostelin painoja ja ryyppäsin, ja sitten kun aloitin hiihtämisen ja juoksemisen niin myös seisokki parani huomattavasti.

meidän naisten mieleen on hoikat juoksijat joilla tiukka kiinteä kroppa ja useimmiten kova kulli ;) miehen kuuluu olla laiha jotta syttyä!

Mitä tyhmempi jätä, sen pitempi matka. Mitä tyhmempi jätkä, sen pitempi kestävyys. Kuka nauttii siitä kun äijä vain jyystää ja jyystää ja kääntää naisen toisin päin, että voi taas jyystää ja jyystää. Välillä huokaisee ja taas jyystää ja jyystää.
Paikat on ihan sökönä jos sellaiseen pitkänmatkan kestävyysjyystäjään törmää. Ei kai sellainen mikään ihana ole, kenelle ei lainkaan tule, kun se vain jyystää ja jyystää. Kun ei maratonkaan riitä, se siirtyy maratonin toiselle puolelle ja sitten se jyystäminen vasta jatkuukin.

hoikat miehet joilla paistaa kylkiluut ja kropassa ei ole grammaakaann rasvaa on monen tytön mieleen. itsekin käyn lenkillä usein vain siksi että näen tiukkoja miehiä ;)

totta! miehen kuuluu olla hoikka, sellainen kuin entisaikojen suomalaisurheilijat. nykyiset ällöt vehnäjauho hauis punttipellet oksettaa. laiha ja tiukka mies on se joka sytyttää!

Maratoonarit ovat armottoman kimmotontoa porukkaa. Eivät tee ollenkaan ns. plyometrista harjottelua ja se näkyy. Mut plyometriset harjoitteethan vaatii myös riittävän perusvoiman taakseen. Jos ei oo mitään reisissä ni paikat hajoo hypellessä.

juoksijamiehet

Mikä on oikea matka jonka suoritusta varten harjoitella niin että terveyskin säilyv? Miksi pitää juosta tuntikausia, vai loppuisko useimmilla hapenottokyky lyhyemmillä matkoilla?

Huhhuijaa.. Harvoin sitä on lukenut niin absurdia, asiantuntematonta ja ennakkoluuloista keskustelua! En tiedä itkettääkö vai naurattaako enemmän..
Pointti 1.: Miksi hel..tissä joku intohimojuoksija välittäis jonkun toisen Maan asukkaan mielipiteestä habakoon suhteen, jos ko. juoksija NAUTII JUOKSUSTA ja ON TYYTYVÄINEN itseensä?? ( Ennenkuin joku viisas pillastuu nyt EI puhuta anoreiaa sairastavista potilaista, joilla on vakava sairaus, joista he takuulla kärsivät.. )
Pointti 2. Pitkänmatkan juoksu ja säännöllinen harjoittelu on ainevaihduntatasolla niin kuluttavaa puuhaa, että vaikka sitä jonkun ehdottamaa pottua ja voita ( ha-ha-ha.. urheilijan laatu-eväitä) söis kilokaupalla, kroppa käy kierroksilla ja ravinnon polttamistahti on monikertainen vs. salikuntoilija/ tilapäisjuoksija..
Pointti 3 : Kova kulutus ja aerobinen liikunta käyttää valitttavasti palautumisen aikana sitä lihastakin, jolloin hiukan vaativampaa syödä niin paljon prodea ehtiä treenaamaan vaativalla tasolla juoksua käydä riittävästi salilla säilytäkseen lihasmassan " fitness-kisa" tasolla.
Pointti 4: Kisoissa vaaditaan minimaalista kulutusta, maksimaalisella teholla ja minimaalisella polttoaineella ( hiilarit), jolloin kevyestä raknteesta ja minimaalisista lihaksista etua, kun ei hapota. ( Lihakset käyttää energiaa eniten, maitohappoja varastoituu lihaksiin). Pitkällä matkalla 42 km tämä kummasti tuntuu koivissa
Pointti 5: Moni juoksija tietää että ei ole lihaksen läpimitta voiman tae, vaan löytyy voimaa ja todellakin monipuolista koko kropan lihaskapasiteettia ilman " pumppia"
Kiitos, tässä olikin pisara sen syy- seuras- systeemin meressä, miten pitkänmatkan juoksu vaikuttaa kehoon.
Ja toisaalta, jos joku vaan tykkää siitä juoksemisesta niin hemmetisti ja saa pidettyä paikat kunnossa ( vaatii btw melkoista lihastasapainoa ja - kuntoa!! ), niin mitä hel..tin väliä on sillä että jonkun säälittävän kansalaisen mielestä hän EI NÄYTÄ JONKUN SILMÄÄ MIELLYTTÄVÄLTÄ??? Häh? Toivottavasti jokaisella on sen verran itsetuntoa, että tekee elämänsä valinnat ja harrastukset niin että nauttii niistä ITSE vaikka naapurin pertti sanois mitä!
t. Elämäntapa-juoksija, Kukkakeppi, Kuivan kesän orava ( Tarvittaessa punnertaa suorin jaloin 100, kyykkää kuin muurahainen -> niskassa enemmän kuin oma paino joskus heiluttelee 12-16 kg kahvakuulaa niin kauan että habakkaampi hemmo hyytyi :(.. ). Ja olen kylläkin NAINEN. En käy salilla.

laihat miehet on HOT!! :)

hoikat miehet todellakin! oksettavaa katsottavaa nää nykyiset lihankerääjät joilla vielä joku järkyttävä tatuointi siinä kropassaan. laihat miehet jotka on hyvässä kunnossa ja pitävät ihonsa puhtaana on TODELLA HOT!! :)

samaa mieltä. hoikka mies jolla ei isoja lihaksia eikä grammaakaan rasvaa on kaikkein hot! peniskin ulottuu ihanan syvälle sisään ;) ja ne hoikat tiukat vatsat, niitä on ilo pusutella!

huomattu on. ja kyseisen foorumin naisetkin on kyllä hyvännäköisiä.

Ei juoksijan tarvitse olla luuranko. Panisin paljon mieluummin pyöreää juoksijaa kuin kulmikasta fitnesspainonnostajaa: http://www.youtube.com/watch?feature=fvwp&v=wRkeBVMQSgg&NR=1

No isot lihakset vie paljon happea,,siitähän se johtuu,maratoonilla ei hyvä

Rasvapallerot valittaa, kestijuoksija on kunkku myös NAISMARKKINOILLA :)

Jos aikoo esim. juosta kympin alle 30 minuutin, niin painoa ei kerta kaikkiaan saa olla yhtään liikaa ainakaan lihasmassan muodossa. Lihaksethan kuluttavat happea runsaasti, ja keho menee siten paljon helpommin maitohapoille vauhdin lisääntyessä. On usein haukuttu kestävyysjuoksijoiden ulkoista olemusta, sitä ettei heillä ole yhtään lihaksia vaan ovat suurinpiirtein luuta ja nahkaa. Tämä pätee varsinkin huippujen kohdalla. Eivät ole kovin terveen näköistä porukkaa todellakaan.

Tarkoitus pyhittää keinot. Itsekin häpesin olematonta lihaksistoani muutama vuosi sitten kun olin vain juossut ja juossut, eikä siinä oikeastaan juuri mitään lihaskuntoa tullut tehtyä muuta kuin vatsalihaksia. Ehkä jonkin verran olisi voinut myös yläkroppaa treenata, koska ei heikolla lihaksistolla pysty säilyttämään hyvää juoksurytmiä kestävyysmatkoillakaan.

Hiihtäminen on siis hyvä laji myös juoksijalle, miksei joskus rullahiihtokin jos on välineet olemassa. Lihastasapaino on kestävyysjuoksussakin erittäin tärkeä juttu ja vaikuttaa suuresti lopputulokseen. Huipulla juoksevilla on hyvin tasapainoinen lihaksisto, jossa mikään osa ei ole liian vahva verrattuna johonkin toiseen osaan. Jos ylävartalo on liian iso ja vahva suhteessa alakroppaan, niin ei kulje. Jos taas jalat ovat liian vahvat niin ei pysty ollenkaan rullaamaan kevyesti, vaan hapoille lyö. Olen itse kokenut molemmat puolet henkilökohtaisesti, entisenä talviurheilijana ensin isoilla jalkalihaksilla ja sitten liian isoksi treenatulla yläkropalla. Kummallakaan ei kulkenut juoksu yhtään.

Mua luultiin söpöksi jääkiekkoilijaksi. Luultavimmin se johtuu siitä että en ole penaalin terävin kynä. Jääkiekkoilithan myös on tyhmiä kuin saappaat.

Ovatpa juoksijat herkkähipiäisiä ulkonäkönsä suhteen (ja muutenkin tiukkapipoja)! Ja heti perään kuvittelevat olevansa salillakävijöitä fiksumpia.

Olen huomannut, että usein juoksuintoilijat ovat niitä liikunnan HARRASTAJIA, jotka ottavat harrasteensa aivan tosissaan. Täälläkin touhotetaan, että ei saa olla yhtään turhaa lihasmassaa, että maratonin aika paranee ja kuihdutetaan itsensä olemattomiin ja näytetään 10 vuotta vanhemmalta.

Terveydelle tutkimusten paras vaihtoehto on lihasmassa ylläpito etenkin kun ikää tulee lisää ja jopa lievä ylipaino (rasvaakin saa olla etenkin naisilla HUI).

Loppujen lopuksi sillä maratonajalla on ihan yhtä suuri merkitys, kuin sillä kuinka paljon jumppa-jaana laittaa pumpissa painoja tankoon tai sali-seppo nostaa penkistä. Ellei sitten tienaa leipäänsä juoksulla.

Juha Väätäisen kroppa huippuaikoina linkin kuvassa:

https://yle.fi/elavaarkisto/kuvat/2012/img81117-previewImage.jpg

Väätäinen voitti v. 1971 Euroopan mestaruudet 5000 m ja 10 000 m juoksuissa, mutta voitti 4 Suomen mestaruutta ja pohjoismaden mestaruuden 800 metrilläkin, ja nuorten Suomen mestaruuden 400 m aidoissa. Maratoneja Väätäinen ei juossut, vaikka juoksi kuulemma hänkin noin 12000 km vuodessa, eli ympäri vuoden viitenä päivänä viikossa juostuna vajaa 50 km päivässä.

Koska maratoonari on kynäniska jerky beef ja satasen menijä taasen on MIES. Vaikka olisi nainen.

Kyl seisoo kun kylän kuntokeskuksessa kahtelee juoksijamiehii.

Maratoonarilla komea kroppa on. Ruumiinrakennetta ei voi muuttaa, mutta juoksemalla saa juoksijan jalat.