itse kuulun kyllä myös siihen kastiin jossa en todellakaan ole anopin suosiossa (appiukko nyttemmin kuollut). Alussa koitin tietenkin tutustua, mutta ymmärsin aika nopeasti etten ole kovinkaan tervetullut.
En tiedä olenko jotenkin kieroutunut, mutta hetken harkittuani en viitsinyt siitä itseeni ottaa, totesin itselleni vaan että, no, olkoon. Ehkä joskus tai sitten ei, aika näyttää.
Nähdessä anoppi kuittailee kaikesta. Viimeksi huomautteli koko ajan piikikkääseen sävyyn ulkonäöstä ja laihduttamisesta. hymyilytti vaan. näitä pottuilu juttuja on muuten paljon. =D
Viime kesänä kun harvoin nähdään, ilkuttiin päin naamaa ja olivat sekä anoppi että miehen sisko vahingonilosia kun menetin työni, niinkuin 200 muutakin kun firma meni konkurssiin. Totesin vaan että kyllä töitä tekijälle löytyy, eipä hätää ja liitto maksaa. No, pari kuukautta eteenpäin, sama ala ja esimies homma.
Ei minullekkaan tule koskaan kutsua sukujuhliin, jonka koen tietenkin helpotuksena, hyvä syy pitää ihana hemmotteluilta itselle. Joskus saatan mennä, yleensä en. Vaikka kutsua ei minulle tule, oletan sen silti suoraan olevan avec. En vaan jaksa raapia päätäni moisen asian takia. Kerran heitin läppänä että eikös minua ole kutsuttu? niin vastaus oli että "no, sä et vähän niinkun kuulu edes sukuun", vähän mä repesin!!!! =D vastasin vaan että no, joo, tottahan toikin on.
Ei ole joululahjaa tullut 11 vuoteen, eipä haittaa. En muutenkaan roinasta välitä. Säästyy siinä omatkin rahat.
Ei tule yhteisiä joulukortteja, vain miehen nimellä, mitä sitten. Hyvä syy on olla itse lähettelemättä kortteja.
Miehelle lapsuuden perhe ihan järettömän tärkeä, soittelevat monta kertaa viikossa, miehen sisko vihaa minua kun ruttoa, on aina ollut hyvin mustasukkainen veljestään.. edesmennyt appiukko varoitti asiasta heti alkuunsa... tuo sisko puhuu paskaa tuolla kylillä minkä kerkiää, en osallistu siihen. Ihan sama mitä höpöttelee, eihän se edes tunne minua, eikä ole alunalkaenkaan tutustua (on aina myös vihannut mieheni entisiä tyttöystäviä). Nykyyään ei nähdessä edes tervehdi, pariin vuoteen ei ole juurikaan suostunut edes puhumaan, poikkeus oli viime kesänä kun isolla hymyllä pahoitteli työpaikan menetyksestä =D, hänen kiukutteluunsa ei syytä en tiedä, ellei se ole tuo appiukon mainitsema mustasukkaisuus, mutta jos aikuinen ihminen ei osaa suutaan avata niin en minä syytä käy väkisinkään etsimään. Olkoon. Kärvistelköön liemissään. Kyllä tuo inho minua kohtaan häntä itseään kalvaa, ei minua.
tiedän alkuaikojen kokemuksesta että jos menen kritisoimaan anopin tai hänen siskonsa töksähtelevää käytöstä, niin mies puolustaa heitä, joten miksi sitten tappelen turhasta ja tavallaan päästäsin noi kaksi meidän väliin? Tiedän kuitenkin että mies rakastaa minua. En anna kenellekkään sitä iloa että pääsisi heittämään kapuloita meidän rattaisiin.
Minä en tule koskaan kuulumaan siihen piiriin, tiedän että mies tarvitsee sekä lapsuudenperhettä että minua. En kuitenkaan vaadi valitsemaan kumpi on tärkeämpi, koska tiedän että hän rakastaa molempia, eikä se ole minulta mitenkään pois, hän kuitenkin asuu ja elää kanssani. Välillä hän ottaa aikaa sille lapsuuden perheelleen, jollonka minä saan sitä laatuaikaa itselleni.. ;D Minusta se olisikin hyvin raakaa edes pistää ketään valitsemaan.. tiedän kyllä että hän valitsisi minut, mutta miksi pistäisin toisen kärsimään jostain turhasta periaate kysymyksestä??? Mies juoksee kerran kuukaudessa 300km päässä, ainoa mikä harmittaa on se että pistä olla 2 autoa.
Muhun ei vaan uppoa kenenkään sellasen ihmisen puheet tai loukkaukset joista en välitä. Karavaani kulkee ja koirat haukkuu. Ja meitsi porskuttaa eteenpäin omalla tyylillä.
Meillä ei vielä ole lasta.. olen itseasiassa raskaana, ihan ekoja viikkoja. Asiasta ei vielä kukaan tiedä, paitsi nyt kaikki tämän tekstin lukijat. jos asiat menee hyvin, ja mukula tulee, nakkaan kyllä muksun miehen mukaan sinne anoppilaan ja sillä välin pidän taas laatuaikaa itseni kanssa. hehe.. tiiä sitten mitä anoppi on mieltä.. kun jokunen vuosi sitten kyseli tosi huolestuneesti että ettei me vaan lapsia aiota tehdä... sillon asiat oli meillä vielä toisin, eli ei lapsia... hän häkeltyneenä totesi että ei siis muuta että hän ei nyt miksikään mummoksi halua.. tiedän että edellisen miniä kokelaan kanssa asia oli toisin, hehe, siinähän nielee. Mutta jos ei kelpaa niin omapahan on menetyksensä. Ei lapset opi kaipaamaan sellasta mitä ei ole koskaan ollut. Itseppähän päättää.
JATKUU...
Suhtautuminen on itsestään kiinni!!!!
25
624
Vastaukset
- FHSFJSTKDTYK
JA LOPPU LÄTINÄT:
Ne jotka tosiaan taistelevat tuulimyllyjä vastaan, niin miettikää itse mikä on tärkeintä... jokaisella on oma totuutensa, ja jokaisella on oikeus myös pitää niistä kiinni, puolin ja toisin. Jos ihmiset eivät vaan tule toimeen keskenään, niin sitten en eivät vaan tule. Ei se siitä tappalemalla parane, tai se että pitäs vetää toisia ihmisiä omalle puolelle tyyliin että "jos et oo mun puolella niin saat suksia v****n". Joko ne ihmiset jotka eivät keskenään tule toimeen, selvittää ne välit keskenään tai antaa asian sitten olla.
Ja jos joku haluaa paskan puhumisella provosoida, niin antaa lässyttää. Korvat on oikasti aika helppo sulkea.
Kun ei oo pakko jos ei halua!!! Tärkeintä on se oma elämä ja se oma koti, piirtäkää mielessänne oman kodin rajat, ja pitäkää paskat mietteet ja ajatukset ihan, miten sen nyt sainois, henkisesti, sen kynnyksen ulkopuolella. Muitten ihmisten käyttäytymista tai mielipidettä ei pysty muuttamaan, mutta omaa suhtautumiseen asioihin pystyy hallitsemaan...
perimmäinen kysymys on: MITÄ VÄLIÄ????? ja päättää se järjellä, ei tunteella... "minähän en tommosesta itelleni huolta ota!" PISTE.
Tämä taito on lapsuudessa opittua, oma selviytymistaitoni... osaan erittäin hyvin ummistaa silmäni ja korvani sellaisista ihmisistä joita pidän myrkkynä... vanemmat olivat erittäin tunnekylmiä, alistavia, mollaavia, riidanhaluisia hajota ja hallitse ihmisiä, väkivallaltakaan en säästynyt. Eli jotain hyvää sentään lapsuudessa opittuja selviytymistaitoja. Ei liene yllätys että vanhemmat eivät enää kuulu minun elämääni. En tappale vastaan, käännän selkäni.- hieno1
Loistava elämänasenne!
- .l.l.l
Olen anoppi ja iso-mummi.
Samantyyppinen elämä on minullakin ollut.
Lapsuuden kodin kokemukset samanlaisia ja selvitymiskeinot myös.
Voi sanoa, pitkän elämän eläneenä että sinulla on oikea asenne. Sillä selviää pitkälle.
Joskus otin nokkiini, mutta en näyttänyt sitä, hetken päästä asia olikin jo yhdentekevä.
Nyt ei ole anoppia, on kuollut, äitini elää, on tosi vanha, mutta hyväkuntoinen vielä, vaatii palvelua, vaikka minut jätti lapsuudessa lähes heitteille.
Autan joskus kun itselleni sopii, mutta vaadin häntä ostamaan palveluja kun on rahaa. En pidä hänestä vieläkään, autan kuten auttaisin jotain apua tarvitsevaa ventovierasta. Asia ei vaivaa minua, joskus kotipalvelusta soitellaan, sanon että käydessänne näette mikä on tilanne.- eskoseni...
"Asia ei vaivaa minua, joskus kotipalvelusta soitellaan, sanon että käydessänne näette mikä on tilanne. "
Ihan oikein!
Sen minkä taakseen jättää, edestään löytää!
- oikeassa olet
Hyvä! Juurikin noin!
- Kultatulppaani
Harmi vaan että kaikilla ihmisillä nyt vaan ei ole niin paksua norsunnahkaa kuin sinulla.
Ei minuakaan vieraiden ihmisten paskalässytykset haittaa, mutta omaisten v*ttuilu pahoittaa mielen. Olishan se kiva kun olisi sitä onnea ja terveyttä tuovaa yhteisöllisyyttä meidänkin suvussa eikä vain strömsöläisillä.- Itsenäinen **
Kun omaiset ovat niin asioista perillä, mikseivät itse puutu tilanteisiin?
Eihän äiti-lapsi-suhde merkitse sitä, että ovat ainoat toistensa auttajat. Kyllä jokainen voi mennä ojentamaan auttavan kätensä, jos kerran on tilanteesta selvillä.
Itse olen niin kaukana omista sukulaisistani, että yksikään ei ole ikin v^ttuillu minulle. Ja viimeiseksi kerraksihan se jäisikin. Ei samaan sukuun kuuluminen anna kenellekään etuoikeuksia huonoon käytökseen.
- kaksi osapuolta
Jos anoppi osoittaa, ettei pidä sinusta, mieti mitä sellaista olet tehnyt, mikä n aiheuttanut tämän.
- Ei piidetty?
Jos minulle osoittaisi kuka tahansa maailmassa, että ei pidä minusta, niin vetäytyisin heti.
Ei minusta ole pakko pitää.
Muistaisin joka kerran tavatessamme, että tuo ei pidä minusta, se värittäisi yhdessäolon, vaentaisi minut sanattomaksi ja aiheuttaisi tilanteen, etten voisi syödä enkä juoda mitään.
Olisin tosi kaamea vieras. Niin että minun kanssani pitää olla ihmisiksi. - ap.
No kuule... jos aikuinen ihminen ei osaa itse suutaan avata, niin en minä sitä voi toisen ihmisen puolesta tehdä, enkä varsinkaan KEKSIÄ kaiken kirjavia selityksiä.
Elämässä tulee ihmisiä vastaan jotka eivät pidä sinusta, tai sinä et pidä heistä, mutta miksi asiasta kuitenkaan pitää ongelmaan tehdä? Mielestäni anopilla on oikeus olla pitämättä minusta jos niikseen tahtoo. Enkä minä käy kenekään takapuolta nuolemaan, olen tällainen kun olen ja omaan peruskoteliaan käytöksen, mutten yritä tehdä sen enempää vaikutusta kehenkään.
It is, what it is!! - Kultatulppaani
ap. kirjoitti:
No kuule... jos aikuinen ihminen ei osaa itse suutaan avata, niin en minä sitä voi toisen ihmisen puolesta tehdä, enkä varsinkaan KEKSIÄ kaiken kirjavia selityksiä.
Elämässä tulee ihmisiä vastaan jotka eivät pidä sinusta, tai sinä et pidä heistä, mutta miksi asiasta kuitenkaan pitää ongelmaan tehdä? Mielestäni anopilla on oikeus olla pitämättä minusta jos niikseen tahtoo. Enkä minä käy kenekään takapuolta nuolemaan, olen tällainen kun olen ja omaan peruskoteliaan käytöksen, mutten yritä tehdä sen enempää vaikutusta kehenkään.
It is, what it is!!Totta kai anoppi saa tykätä tai olla tykkäämättä, mutta hänenKIN täytyy silti osata käyttäytyä normaalisti, eikös? Miksi hänellä olisi erivapaus olla osoittelevan ilkeä?
Kaikenlainen mielenosoittelu on lapsellista ja luulisi olevan ikävää anopinkin puolelta pitää sellaista jatkuvaa v*ttuilua yllä. Joillakin on halvat huvit...
En minäkään tykkää joistakin sukulaisistani, mutta ei tulisi pieneen mieleenikään ruveta keksimään jotain inhottavuuksia sanottavaksi sukukokouksessa tai lapsen kastejuhlissa, jonkun 50-vuotispäivillä tai vaikka nyt vain tavallisen kyläilyn yhteydessä.
Eikö ole ihan normaalin käytöksen perusvaatimus, että osaa pitää suunsa supussa, ellei ole mitään normaalia tai mukavaa sanottavaa? Ilkeily on AINA etiketin vastaista puuhaa. - ap.
Kultatulppaani kirjoitti:
Totta kai anoppi saa tykätä tai olla tykkäämättä, mutta hänenKIN täytyy silti osata käyttäytyä normaalisti, eikös? Miksi hänellä olisi erivapaus olla osoittelevan ilkeä?
Kaikenlainen mielenosoittelu on lapsellista ja luulisi olevan ikävää anopinkin puolelta pitää sellaista jatkuvaa v*ttuilua yllä. Joillakin on halvat huvit...
En minäkään tykkää joistakin sukulaisistani, mutta ei tulisi pieneen mieleenikään ruveta keksimään jotain inhottavuuksia sanottavaksi sukukokouksessa tai lapsen kastejuhlissa, jonkun 50-vuotispäivillä tai vaikka nyt vain tavallisen kyläilyn yhteydessä.
Eikö ole ihan normaalin käytöksen perusvaatimus, että osaa pitää suunsa supussa, ellei ole mitään normaalia tai mukavaa sanottavaa? Ilkeily on AINA etiketin vastaista puuhaa.No, mä tossa kirjoitin että mua ei itseäni haittaa koko asia!!!
Jos anoppi ei minusta tykkää, niin sitten ei tykkää, enkä minä siitä ongelmaa ala ottamaan, enkä myöskään käy miettimään miten anopin pitää käyttäytyä tai sanoa.
Pääasia että itse pidän kiinni omasta käyttäytymisestä, enkä kanna stressiä toisten tekemisistä tai sanomisista.
Se ihminen kun ei pysty minua loukkaamaan kitkerillä kommenteilla itseasiassa vain muutama ihminen minua pystyy tässä elämässä loukkaamaan, ja ne ovat ne ihmiset joita sydämeni pohjasta rakastan, ja jotka todella tuntevat minut... Muitten sanomisilla EI ole minulle mitään merkitystä. joten miksi pitäs sitten väkisin mennä ja suuttua? Faktahan on se että sillon sitä loukkaantunut saakin olla, ja vainoarhaisesti suhtautua kaikkeen.
Olen edelleen sitä mieltä että omalla suhtautumisella asioihon on paljon merkitystä. Toista ei pysty muuttamaan, mutta omaa sutautumistaan pystyy hallitsemaan.. Kato rennosti vaan, karavaani kulkee ja koirat haukkuu. - Kultatulppaani
ap. kirjoitti:
No, mä tossa kirjoitin että mua ei itseäni haittaa koko asia!!!
Jos anoppi ei minusta tykkää, niin sitten ei tykkää, enkä minä siitä ongelmaa ala ottamaan, enkä myöskään käy miettimään miten anopin pitää käyttäytyä tai sanoa.
Pääasia että itse pidän kiinni omasta käyttäytymisestä, enkä kanna stressiä toisten tekemisistä tai sanomisista.
Se ihminen kun ei pysty minua loukkaamaan kitkerillä kommenteilla itseasiassa vain muutama ihminen minua pystyy tässä elämässä loukkaamaan, ja ne ovat ne ihmiset joita sydämeni pohjasta rakastan, ja jotka todella tuntevat minut... Muitten sanomisilla EI ole minulle mitään merkitystä. joten miksi pitäs sitten väkisin mennä ja suuttua? Faktahan on se että sillon sitä loukkaantunut saakin olla, ja vainoarhaisesti suhtautua kaikkeen.
Olen edelleen sitä mieltä että omalla suhtautumisella asioihon on paljon merkitystä. Toista ei pysty muuttamaan, mutta omaa sutautumistaan pystyy hallitsemaan.. Kato rennosti vaan, karavaani kulkee ja koirat haukkuu.Joo ja mä tossa kirjoitin että kaikille ei nyt vaan ole suotu yhtä paksua norsunnahkaa kuin sinulle. Että onnea vaan kun osaat luonnostasi olla noin välinpitämätön, kun aika läheinen sukulainen v*ttuilee. Hieno homma joo.
- äidin poika
Voi miten avuttomia , juoruilla itsetuntoaan kohottavat "anopit".
Sukulaisiin ei kannata yrittää tutustua, jos anoppi mustasukkainen.
Sukulaiset kuulema rauhoittuu, kun anoppi heittää haukkumasta.
Eikä anoppi myöskään siedä miniän menestymistä.
Lapsien takia pakko pitää rauha.- Väli katki
hmettelen aina, miksi lapsien takia täytyy mummua sietää. Jos mummu on äidille ilkiö, miksi lapsien pitäisi se antaa anteeksi.
Lapset pois mokoman ihmisen kynsistä.
- Ryufg
Aika pitkä kirjoitus asiasta minkä väittää olevan itselleen aivan yhdentekevä.
- ap.
Tätä palstaa kun aikani luin, niin inspiroiduin kirjoittamaan oman "filosofiani".
Siitä syystä koko rimpsun kirjoitin.
..Ja ehkäsen lohduttamaankin.. koska loppuen lopuksi monenkaan ihmisen kiukutteluilla, käyttäytymisellä tai sanomisilla ei ole merkitystä.
Oli se sitten se kauhujen anoppi tai hirviö miniä.
- PöhJaPah
Jos on noinkin kaameat anoppi ja miehen sisko kuin ap:llä, en ikinä lähettäisi omaa lastani sinne hoitoon. Pakko sanoa, että onpa aika häiriintynyttä porukkaa. :/
Muuten ap:n asenne on kyllä ihan kohdallaan. Onnittelut siitä!
Sympatiani ovat kuitenkin myös niiden puolella, jotka ihan aiheellisesti pahoittavat mielensä törkeästä käytöksestä. Jos ilkeän käytöksen nielee vuodesta toiseen, ei ehkä ole toivoakaan muutoksesta.- ap.
Mutta jos he pitävät tulevasta lapsesta, niin miksi minä siitä kiukkuaisin? Ja toisekseen, jos tuleva lapsi lähtee isukin mukana vierailemaan, niin kyllä oletan että hän pääasiassa siitä lapsesta huolen pitää.
Jos nämä kaksi eivät minusta pidä, niin olkoon se heidän ongelmansa, en minä ainakaan halua suurempaa sotaa aloittaa, en näe siinä mitään syytä. Jos minä tässä kävisin reagoimaan asioihin, niin kyllä se ihan varma sota olisi!! Elin oman lapsuuden ihan järettömällä sotatantereella, jossa vanhemmat teki kaikkensa tuhotakseen toisensa, ja me lapset saatiin kyllä oma osamme.. Ja en ikinä sellaista enää elämääni halua!!!
Mun puolesta saavat vaikka huutaa rivouksia päin naamaa, mutta minä vaan hymyilen, koska elämäni on ihanaa, eivätkä muut pysty sitä pilaamaan, jos sen joku pilaa, niin se olen varmasti minä itse!! =)
- 7+3
Hyvä asenne, onnittelut siitä. Lapsi kuitenkin muuttaa tilannetta, koska lasta saatetaan käyttää välikappaleena sinua vastaan. Ja menee aikaa ennen kuin lapsi sen ymmärtää, ainakin 15 vuotta. Lapsi saattaa uskoa puheet, joita sinusta kerrotaan ja sellainen välikappaleena oleminen vahingoittaa lapsen kehitystä.
Joten jos sellaista ilmenee, ei kannata lasta antaa sinne kuten ei mihinkään muuhunkaan paikkaan, jossa lapsella on vain välinearvo. Toivotaan kuitenkin, että lapsi hellyttää heidät. Entäs ristiäiset? Aiotko kutsua anopin? Jonossa on monia muitakin juhlia, joissa pitää ratkaista, kutsuako anoppi. Jos tilanne on noin paha jo ennen lapsen syntymää, kannattaa ehkä sopia puolison kanssa jo etukäteen mitä tehdään. Puolison rooli tuossa ihmetyttää. Eikö sinua loukkaa, ettei hän puolusta sinua?- ap.
No, jos tolle linjalle lähdetään, niin sillonhan minä olisin sen joka käyttäisin lasta välikappaleena... Joten tilanne olis vään niinkun suo siellä vetelä täällä..
Ja ei olla ihan vielä kerrottu että perheelisäystä on tulossa, ihan siitä syystä että meillä on tätä ikää ja raskaus on alkutaipaleella, ihan mitä tahansa voi tapahtua... Eli otetaan vielä rauhallisesti!!! =)
En myöskään voi vielä etukäteen tietää miten anoppi tulee suhtautumaan, tai se miehen sisko.. Pari vuotta sitten se kyllä oli asian kanssa aikasen nihkeenä.. Mutta silti, kun ei etukäteen voi tietää... Joten en viitsi mennä edes veikkaamaan, eli en halua itse ottaa ennakkoasenteita, eniten vihaan sitä että ihmiset olettavat, olettavat asioita etukäteen tai pistävät kylmästi sanoja suuhun, joten pyrin viimeseen asti välttämään sitä virhettä...
Katsotaan tilanne ja tapaus kerrallaan. Ja kyllä se anoppi on joka häviää, jos ei halua lapsenlapseensa tutustua... jos ITSE sille linjalle lähtee, eikä siinä vaiheessa mun tartte edes tehdä mitään. Mutta jos haluaa tutustua, niin mikä minä olen sellasta estämään? Ei kyse ole pelkästään minusta!
Kyllä minä ristiäisiin kutsun, jos niin pitkälle päästään ja JOS sellaset järjestetään.. Samoin jos mitä muita juhlia tulee.. Ajattelen asiasta niin että omille synttäreille ei tartte kutsua, mutta jos juhlitaan jonkun muun "juhlia", niin en minä ala vieraslistaa muokkaamaan sen perusteella että kenestä tykkään ja kenestä en.. siitäkin syystä että en ole julinnan kohteena, ja toinen on että jkestäisin kyllä anopin loukkaantuminen... MUTTA oman miehen hyvinvointi on paljon tärkeämpää!!! ja sen perusteella muutaman tunnin kyllä kestän vaikka päällä seisten ja emännän rooli on siinä mielessä hyvä että siellä keittössä on mukavasti hommaa... ;D (hyvänä vinkkinä muillekkin... jos kamala anoppi vierailee joskus, niin pidä pöytä koreana... menee kyökissä mukavasti aika..)
Ja mitä tulee tuohon puolison rooliin... Ei loukkaa, alussa ihmetytti, ja muutaman kerran kritisoin sitä miehelle... kuten jo aikasemmin kirjoitin, toi lapsuuden perhe on miehelle hyvin tärkeä. Monta kertaa olen ollut enemmänkin kateellinen kun itselläni ei sellasita omien vanhempien ja sisarusten kanssa ole. Tiedän myös sen että jos pistäisin miehen valitsemaan, niin kyllä hän minut valitsisi mennen tullen, mutta siinä olis mies onneton ja hänen lapsuuden perhe saisi vaan lisää vettä myllyyn... joten edessä olis vaan täysin loputon suo jokaiselle.. Olen sellasen lapsuuden elänyt että tiedän millasta salamasotaa ihmiset osaavat käydä, eikä kukaan selviä voittajana. En ole, enkä esitä marttyyria, asia on vaan niin että pidän anopin ja miehen siskon kiukuttelut toisarvoisina, lähinnä huvittavina, eikä ne letkautukset ja terävät katseet mene mun nahkan läpi. En asu heidän kanssaan, en elä heidän kanssaan.. joten olkoon.
Sitten vielä tämä.. kun tilanne on tämä mikä on, niin kyllä minä olen myös sitä mieltä että sekä minä että anoppi että miehen sisko ollaan aikuisia, JOKO me keskenään joku päivä selvitetään asia, tai sitten ei. Ei siihen miehen tartte sekaantua, ei se muutenkaan ymmärrä kun pienen osan meidän naisten kotkotuksista... =) Hämmentyis raukka vaan ;D
Ei pidä murehtia tulevia, eikä märehtiä menneitä. Välittää vaan siitä mikä on tärkeetä, muu on toisarvoista!!! - 7+3
ap. kirjoitti:
No, jos tolle linjalle lähdetään, niin sillonhan minä olisin sen joka käyttäisin lasta välikappaleena... Joten tilanne olis vään niinkun suo siellä vetelä täällä..
Ja ei olla ihan vielä kerrottu että perheelisäystä on tulossa, ihan siitä syystä että meillä on tätä ikää ja raskaus on alkutaipaleella, ihan mitä tahansa voi tapahtua... Eli otetaan vielä rauhallisesti!!! =)
En myöskään voi vielä etukäteen tietää miten anoppi tulee suhtautumaan, tai se miehen sisko.. Pari vuotta sitten se kyllä oli asian kanssa aikasen nihkeenä.. Mutta silti, kun ei etukäteen voi tietää... Joten en viitsi mennä edes veikkaamaan, eli en halua itse ottaa ennakkoasenteita, eniten vihaan sitä että ihmiset olettavat, olettavat asioita etukäteen tai pistävät kylmästi sanoja suuhun, joten pyrin viimeseen asti välttämään sitä virhettä...
Katsotaan tilanne ja tapaus kerrallaan. Ja kyllä se anoppi on joka häviää, jos ei halua lapsenlapseensa tutustua... jos ITSE sille linjalle lähtee, eikä siinä vaiheessa mun tartte edes tehdä mitään. Mutta jos haluaa tutustua, niin mikä minä olen sellasta estämään? Ei kyse ole pelkästään minusta!
Kyllä minä ristiäisiin kutsun, jos niin pitkälle päästään ja JOS sellaset järjestetään.. Samoin jos mitä muita juhlia tulee.. Ajattelen asiasta niin että omille synttäreille ei tartte kutsua, mutta jos juhlitaan jonkun muun "juhlia", niin en minä ala vieraslistaa muokkaamaan sen perusteella että kenestä tykkään ja kenestä en.. siitäkin syystä että en ole julinnan kohteena, ja toinen on että jkestäisin kyllä anopin loukkaantuminen... MUTTA oman miehen hyvinvointi on paljon tärkeämpää!!! ja sen perusteella muutaman tunnin kyllä kestän vaikka päällä seisten ja emännän rooli on siinä mielessä hyvä että siellä keittössä on mukavasti hommaa... ;D (hyvänä vinkkinä muillekkin... jos kamala anoppi vierailee joskus, niin pidä pöytä koreana... menee kyökissä mukavasti aika..)
Ja mitä tulee tuohon puolison rooliin... Ei loukkaa, alussa ihmetytti, ja muutaman kerran kritisoin sitä miehelle... kuten jo aikasemmin kirjoitin, toi lapsuuden perhe on miehelle hyvin tärkeä. Monta kertaa olen ollut enemmänkin kateellinen kun itselläni ei sellasita omien vanhempien ja sisarusten kanssa ole. Tiedän myös sen että jos pistäisin miehen valitsemaan, niin kyllä hän minut valitsisi mennen tullen, mutta siinä olis mies onneton ja hänen lapsuuden perhe saisi vaan lisää vettä myllyyn... joten edessä olis vaan täysin loputon suo jokaiselle.. Olen sellasen lapsuuden elänyt että tiedän millasta salamasotaa ihmiset osaavat käydä, eikä kukaan selviä voittajana. En ole, enkä esitä marttyyria, asia on vaan niin että pidän anopin ja miehen siskon kiukuttelut toisarvoisina, lähinnä huvittavina, eikä ne letkautukset ja terävät katseet mene mun nahkan läpi. En asu heidän kanssaan, en elä heidän kanssaan.. joten olkoon.
Sitten vielä tämä.. kun tilanne on tämä mikä on, niin kyllä minä olen myös sitä mieltä että sekä minä että anoppi että miehen sisko ollaan aikuisia, JOKO me keskenään joku päivä selvitetään asia, tai sitten ei. Ei siihen miehen tartte sekaantua, ei se muutenkaan ymmärrä kun pienen osan meidän naisten kotkotuksista... =) Hämmentyis raukka vaan ;D
Ei pidä murehtia tulevia, eikä märehtiä menneitä. Välittää vaan siitä mikä on tärkeetä, muu on toisarvoista!!!Toivottavasti raskaus menee hyvin ja tuleva lapsi on terve, miehen sukulaiset ihastuvat häneen ja samalla saatte välinnekin kuntoon.
Olet tasan oikeassa siinä, että salamasota ei anna ainakaan terveelle ihmiselle mitään. Mutta jotkut ihmiset voivat nauttiakin sellaisesta draamasta. Sellaiset ihmiset ovat kaikkien kanssa riidoissa, niin viranomaisten kuin sukulaistenkin kanssa.
Mutta suurin osa anoppikahinoista on sellaista, että pääsee helpommalla, kun rajaa itsensä ulos niin kuin olet tehnyt - jos toiset jatkavat, se on sitten heidän valintansa. Lapsen välikappaleena olemisella tarkoitan sitä, että lapsi joutuu kuulemaan esimerkiksi valheita äidistään ja äidin suvusta, lapsen kautta annetaan viestejä toiselle osapuolelle eli lasta yritetään tuoda osapuoleksi kahakkaan. Tai lapsen luonnetta, olemusta, käytöstä tai muuta lapsen identiteettiä koetetaan vahingoittaa pahoilla puheilla. Ehkä sellaista, jota jouduit lapsena kärsimään / mistä kerroit kärsineesi niin että tänäänkin muistat sen kaiken? Sellaista muistoa et varmaankaan lapselle halua. Mutta ei kannata sitä etukäteen murehtia, olet ihan oikeassa.
- mummo100-32
Kyllä lapsille isovanhemmat ovat rikkaus ja tietysti myös toisinpäin. Ja suku myös on pitkässä juoksussa tärkeä, kaverit voivat vaihtua esim, paikkakuntaa ja työtä vaihdettaessa, mutta suku jää. Ei anopin kanssa tarvitse niin läheisiä ollakaan, mutta mielestäni tavanomainen kanssakäyminen tulisi olla kunnossa. Mukavaa, kun sentään aiot anopin ristiäisiin kutsua....Minä itse olen anoppi ja jokaiseen puheeseen/asiaan, jonka aloitan, miniälläni on vastakkainen ja torjuva mielipide. Senpä vuoksi en juuri kyläillessä suutani avaa, kiittelen vain kahvista ym, tarjouksista. Miniäni ei myöskään halua, että olen hänen lastensa kanssa, hänen oma äitinsä käy useastikin lapsenhoitajana. Yritin kerran, että olisin ulkoillut lapsen kanssa, niin siihen sanoi,että ei tämmöisillä pakkasilla (joita ei edes ollut) voi lasta ulos laskea. Joten sekin ehdotus jäi sitten siihen. Harmi vaan, että ei lapset myöhemminkään osaa isovanhempiinsa luoda suhteita, jos niitä ei ole pienestä pitäen ollut. Asia oli minulle tosi vaikea, kun huomasin, miten miniäni toimi, mutta kaikkeen tottuu, ihme kyllä. Ajattelinkin, että rupean vaikka SPR:n kautta varamummoksi sellaisille lapsille, joiden isovanhemmat on kaukana. Saan nauttia lapsista edes sitä kautta. Ja nythän voin myös säästyneet varani käyttää omaan mukavuuteen, ei tarvitse lapsenlapsille niitä säästellä.
- 7+3
Mukava, että osaat ottaa asian positiivisesti ja vielä ryhdyt varamummoksikin. Olen itse ollut tukiperheenä ja tiedän, ,miten paljon on lapsia, joilta hoitopaikka puuttuu. Varmaan viisainta, ettet mainitse asiasta miniälle, koska hän saattaisi kokea sen mielenosoituksena.
Mutta miten niitä suhteita voisi parantaa? Voisikohan miniä vähitellen lämmetä, jos koetat puheiden aloittamisen sijasta kysyä hänen mielipiteitään ja kiitellä niitä aina kun mahdollista sekä puhua hyvää hänestä ja hänen äitiydestään pojallesi? Ja myös tietoisesti ajatella hänestä hyvää. Hän on ehkä kokenut jonkun sanomisesi arvosteluksi itseään kohtaan ja jonkinlainen luottamuspula on kyseessä, koska ei uskalla antaa lapsiaan hoitoon. Lapsethan ovat arvokkainta mitä äidillä on, koeta myös aina kehua miten hyviä lapset ovat ja miten hyvin äiti osaa heitä kasvattaa. Jokainen tarvitsee positiivista palautetta, anoppi voi sillä tavoin osoittaa, että arvostaa miniän ponnistuksia ja tietoja ja taitoja. Hänen mielipidettään voi kysyä lastenkasvatusasioissa.
Yleensä auttaa, jos ristiriitatilanteessa koettaa kohdella "vastapuolta" huomaavaisesti ja kohteliaasti kuin sitä sukulaista tai ystävää, jota eniten arvostaa. - ap.
Hmmm...
Pistit minut todella miettimään tällä kommentilla:
"Kyllä lapsille isovanhemmat ovat rikkaus ja tietysti myös toisinpäin"
..siis tottahan tuo ihan varmasti on joka sana, mutta omalla kohalla tossa on aikamoisen kiero käänne....
Olen omassa tuttavapiirissä huomannut tuon saman, että miehen puolen isovanhemmat on vähän niinkun "häädetty" kauemmaksi omasta perhepiiristä, mutta vaimonpuolen vanhemmat saavat todella paljon vapaammin häärätä ja höösätä... Ei miehet ylipäätään vaadi naisia katkaisemaan "napanuoraa" omaan äitiinsä... ja omat äidit saavatkin kertoa ja neuvoa lapsen hoidossa ja kasvatuksessa aikasen vapaasti. No... se ei ollut se mikä pisti ajattelemaan... vaan se että itselläni on tilanne täysin toisinpäin... sain TÄYSIN tarpeekseni omista vanhemmistani jo vuosia sitten... ja olen heihin katkaissut välini... joten olen siinä mielessä puhunut oman filosofiani täysin pussiin.... Minä en omasta tahdostani tule anoppiini katkaisemaan välejä, en sen takia, koska rakastan miestäni ja uskon että tulevalla lapsella on oikeus, jota minulla ei ole oikeus kieltää... mutta ajattelen asiasta ihan toisin kun ajattelen omia vanhempiani... Eli minä teen kaikkeni että omat vanhemmat eivät tule jälkikasvua näkemään... Eli ymmärräthän varmaan että pussiin olen itseni puhunut...
Itselleni oma suku EI ole tärkeä, emme ole koskaan olleet läheisiä, eikä ole muuten ollut lapsuudenperheenikään. Ainaista/ikuista riitaa, hajota ja hallitse meininkiä, päälle väkivaltaa... Itselleni on ystävät olleet aina omaa perhettä PALJON tärkeämpiä, ihan siitä syystä, etten varmasti olisi lapsuutta, nuoruutta ja varhais aikuisuutta kestänyt hengissä ilman heitä, ja todella tarkoitan sitä!! Ystävät olivat ainoat jotka kertoivat minulle että myös minä olen tärkeä, ja tärkeä heille!!! Joten en ystävyydenvoimaa tule koskaan aliarvioimaan!! Sain ystäviltä sitä tukea ja rakkautta jota ei omat vanhemmat koskaan tarjonneet. En muista että olisin koskaan edes halannut omia vanhempiani, tai että olisimme koskaan tehneet mitään yhdessä, ei edes yhtään ystävällistä sanaa.
On se silti jännä, että kestän hymyillen ja helposti tuon ns. "ulkopuolisen" vittuilun, mutta olen omien vanhempien pottuilista, temppuilusta ja ainaisesta mollamisesta olen saanut kurkkuani myöten tarpeeksi.
Liekkö tämä se "poikkeus vahvistaa säännön"... Mutta ISO kiitos siitä että tavallaan keksin ajatella tätäkin kantaa... Tiedän kuitenkin jo etukäteen etten enää uskalla enkä pysty omia vanhempia päästää omaan elämääni, se tie on läpi käyty!
Omille vanhemmille olen aina ollut arvoton, sen olen niin moneen otteeseen saanut kuulla, niin suullisesti että kirjallisesti. Ja vaikka kuinka arvoton olisin omalle anopille... niin se ei vaan kumma kyllä tunnu miltään..
Toivon todella että sinä saisit myös joskus mummoudesta nauttia samalla tavalla kuin tuo miniäsi äiti.
Kaikkea hyvää sinulle!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
1 Eurolla 35 euroa, 1.5x minimikerroin, 0x kierrätys ja minimitalletus vain 5e!
Noniin nyt pamahti sitten VB:ltä älyttömän kova tarjous ensitallettajille. Euron panoksella 35 euroa jos kokkishown voit32718Jos ottaisit yhteyttä, näyttäisin viestin kaikille
Yhdessä naurettaisiin sulle. Ymmärräthän tämän?1581341Heikki Silvennoinen ( Kummeli)
Kuollut 70-vuotiaana. Kiitos Heikille hauskoista hetkistä. Joskus olen hymyillyt kyynelten läpi. Sellaista se elämä on491165- 1271028
Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos
Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä181006Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?
Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?2071000Hyvää huomenta 18. luukku
Hyvää keskiviikkoa. Vielä pari päivää ja sitten on talvipäivänseisokki. 🎄🌌❄️😊❤️223974- 42899
Kauanko valitatte yöpäivystyksestä?
Miks tosta Oulaisten yöpäivystyksen lopettamisesta tuli nii kova myrsky? Kai kaikki sen ymmärtää että raha on nyt tiuk298893- 72875