Valmistuin sosiaali- ja terveysalan AMK oppilaitoksesta. Olin ajautunut hakemaan koulutukseen koska se tuntui sillä hetkellä hyvältä idealta. Opiskelut tunnollisena tarvoin loppuun opiskelukavereiden tsemppaamana. Nyt olen aloittamassa työuraani ja minua ahdistaa, olenko kuitenkaan oikealla alalla. Läheiseni ovat valmistumisestani ylpeitä ja ovat sanoneet työnteon helpottavan ajan myötä. Eniten tympii jatkuva sosiaalisena ja ystävällisenä oleminen. Olenko vain se pullamössönuori joka ei ole tottunut olemaan töissä? Totuushan kuitenkin on se etten lukiosta suoraan kouluun hypättyäni ole kesätöiden lisäksi muuta työtä tehnyt..
ammattiin valmistumisen jälkeen oma ala ahdistaa (AMK)
sittenkin antisosiaaline
3375
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse alle kolmekymppinen, töissä joitakin vuosia, armeijat ja koulut käyty. Palkka vähän alta 3000€ / kk ja yleisen näkemyksen mukaan oikein hyvä työ (työajat, palkka, työmatka jne.).
Mutta ei helvetti kun ei kiinnosta. Olen ottamassa vapaata opintoihin pariksi vuodeksi, ihan vain sen takia, että pääsen pois töistä. Onhan opiskelusta hyötyäkin, mutta se ei ole todellinen syyni. En jaksa tehdä töitä.
Viikot menee viikonloppuja odotellessa ja viikonloppuisin vedetään kännit, että pääsee arjesta irti. Sitten taas viikko paskaa edessä.
Haluan matkustella, soitella kitaraa, nostella puntteja, pelailla tietokoneella, harrastaa elokuvia, tehdä hyviä ruokia, käydä keikoilla ja festareilla ja sekstailla tyttöystävän kanssa.
En halua herätä kello 7 silmät mustana ja ajaa räntäsateessa töihin, jossa vietän koko valoisan ajan ja puoli viideksi hämärän tullessa kotiin, lepäämään, jotta jaksaisi taas seuraavan päivän paskan. Viikonloput menevät täysin töistä palautumiseen, henkisesti ja fyysisesti.
Nyt loppui tämä minun osalta. Katsotaan parin vuoden päästä uudelleen. Jos edelleen vituttaa, opiskelu jatkuu. Vaikka seuraavat 30 vuotta.
Vaihdan mielummin työstä saatavan rahan vapaa-aikaan. Se on minulle tärkeämpää ja varmasti terveellisempää.
Mulla täsmälleen sama juttu ja tajusin sen lopulta vasta nyt 35 vuotiaana! Olen ollut koko ikäni asiakaspalvelussa ja hoitoalalla; nyt ihan finaalissa vaihtoehtoja elämälle miettimässä. Vihdoin myönsin itselleni, että oikeasti en jaksa ihmisiä ja haluaisin työskennellä YKSIN ja RAUHASSA! Nyt saa päivästä toiseen olla ystävällinen, kuunnella kaikkea sontaa ja niellä tätä paskaa kiitoksen sanaa kuulematta. Tän elämän pitäis olla jotain muuta, mutta mitä???
Viihdyn hyvin ihmisten seurassa ja mikäli en toisia ihmisiä näkisi, niin mökkihöperöksi varmasti tulisin. Mutta alallani asiakkaille on oltava äärimmäisen kannustava ja ystävällinen koko ajan. Vastahakoisia asiakkaita täytyisi pystyä motivoimaan kuntoutumaan...
Itselläni on vielä osittain nuoren ikänikin takia hukassa uskallus olla välittämättä yhtään muiden mielipiteistä. Siihen yritän opetella. Mutta sitten kun sen opin, niin luulen tietäväni mitä haluan tehdä.