Kuinka paljon häpeät sinkkuuttasi?

Minkä takia sinkkuutta pitäisi hävetä?

Jos sinun mielestä et ole mitään ilman parisuhdetta, niin sinun pitää ennen suhteesen ryhtymistä ymmärtää, ettei elämää eletä toisen ihmisen kautta. Ensin pitää osata elää itsekseen.

"Well if you can’t get what you love,
you learn to love the things you’ve got.
If you can’t be what you want,
you learn to be the things you’re not.
If you can’t get what you need,
you learn to need the things that stop you dreaming.
All the things that stop you dreaming."

http://www.youtube.com/watch?v=1ItrO33Hg48

En yhtään.

Tyhmästi sanottu AP.
Ei sinkkuudessa ole mitään häpeämistä. Sinä itse päätät minkälainen elämä on sinun mielestäsi elämän arvoista ja mikä ei. Kukaan muu ei siitä päätä.

Enemmän häpeäisin rumaa naista seurustelukumppanina.

Eipä se taida keneltäkään muulta olla pois kuin itseltä.

Nyt en ymmärtänyt kysymystä. Voiko sinkkuutta hävetä tai voiko siitä vastaavasti olla ylpeä? Mielestäni ei. Joissakin tilanteissa olen hävennyt puolisoani joissakin tilanteessa olen ollut heistä ylpeä. En ole kuitenkaan koskaan hävennyt parisuhdettani tai sinkkuuttani.

En häpeä sinkkuuttani. Häpeän ainoastaan sitä, että poikuus on tallella vaikka ikää on jo lähes 30 vuotta.

Häpeä ei ole oikea sana kuvaamaan, mutta masentaa aika paljon ettei 26 ikävuoteen mennessä ole ollut ainuttakaan tyttöystävää.

En. Mielestäni ihmisen arvo mitataan rahassa ei niinkään ihmissuhteissa.

Sinkkuutta ei ole hävettävä, sinkut elävät aktiivista seuraelämää ja harrastavat sekä ilta- että viikonloppurientoja.

Sitä, ettei ole koskaan ollut suhteessa on pidettävä peräkammarinpoikuutena ja peräkammarinpoikuutta on hävettävä. Peräkammarinpoikuus on kiinni omasta päätöksestä ryhtyä häviäjäksi, sosiaalisilta taidoiltaan kehittymättömäksi ja ikineitsyeksi. Peräkammarinpoikuus on kiinni vain omasta päätöksestä ryhtyä syrjäytyneeksi. Peräkammarinpoikuutta on hävettävä ikuisesti, leuka rinnassa ja lysyssä olevat hartiat hiljaisesta nyyhkytyksestä hytkyen pimeässä peräkammarissa.

Peräkammarinpojat ovat muille vaarallisia vain silloin, kun he alkavat syyttää häviämispäätöksestään muita, tämä johtaa hoitamattomana sairaisiin väkivallantekoihin normaalia elämää elämään päättäneitä kohtaan. Mikään ei ole halveksuttavampaa, kuin peräkammarinpoika, joka syyttää toisin päättäneitä oman päätöksensä seurauksista.

En häpeä sitten yhtään, toki olen nainen, ja olen ollut naimisissa ja avoliitossa,
lapsi on aikuinen, joten luokittelen itseni sinkuksi, koska asun ja elän yksin.

Olen hyvin tyytyväinen olooni tällä hetkellä, olen sinut itseni kanssa, olen tyytyväinen itseeni, koen olevani jopa kauniimpi tässä iässä kun nuorempana, iskuyrityksiä tulee tuon tuosta, minua on jopa parin otteeseen kosittu. En vain kovin helposti luovu vapaudestani. Nautin suunnattomasti tullessani kotiin tyhjään hiljaiseen taloon. Saan lähteä suoraan lenkille, lukea, matkustaa, katsoa tv:tä, tavata ystäviä ym. Toki viihdyn erittäin hyvin yksikseni, kaipaan paljon omaa aikaa.

Tuntuu jopa että minua kadehditaan vapauttani, mahdollisuuttani pitää itsestäni
huolta ja panostaa ulkonäkööni jne. En koe myös menettäväni mitään mitä parillisilla on,
minulta löytyy kaikki ne samat jutut, oma talo, mökki, sijoitusasunto ym.
Rakkaudesta ja läheisyydestä en niin piittaa, siihen pitää panostaa ja antaa aikaa
jos haluaa sen onnistuvan, ja en taida olla tarpeeksi innostunut.

Aikuisella iällä on todellakin vaikeata löytää ihmisen jonka kanssa oikeasti viihtyy,
jolla on samat elämänarvot ja suunnilleen samanlainen elämäntilanne. En jaksaisi
esim. enää pikkulasten tai teinien kanssa. Aikuiset omillaan toimeentulevat lapset ovat
ok. En välttämättä välittäisi asua kenenkään kanssa, pidän kodistani juuri niin kuin se
on tällä hetkellä sisustettu, en halua sinne roinaa joka ei sovi sisustukseen, enkä myöskään
halua muuttaa ihanasta talostani jonkun miehen takia. En siis ole valmis joustamaan, koska minua
ei kiinnosta tarpeeksi uusi suhde.

Saatan olla itsekeskeinen, mutta mitä väliä sillä on? Kukaan ei ole minusta riippuvainen, joten
voin toimia oman pääni mukaan. Ihanaa!