Ihmissuhteet

minäkin tätä asiaa olen tulkinnut,mutta joskus
on tullut eteen tilanne,johon ei ymmärrys riitä.
Kerron ystävän ,ystävän tapauksesta,hän oli tavannut miehen,joka heti oli puhunut, kuinka mukava ,hänen mielen mukainen,samoja arvoja omaava,nainen oli.
Kertoi oman elämän stoorinsa ja kaipauksensa,miten yksinäinen hän oli ja miten nainen, oli kuin luotu häntä varten. Tätä kesti
,he eivät olleet tavanneet,vain kirjeiden välityksellä kävivät "seurustelua".
Sitten tuli aika,sovittiin tapaaminen,paikka ,aika,suunnitelmat mitä tehdään,
mitä syödään ,juodaan ,kaikki oli kunnossa.
Tapaamispäivä,oli seuraava päivä,tulikin kirje ,jossa mies ilmoitti,että ei tule,suunnitelmat muuttuneet.
Oliko nainen liian hyväuskoinen,mies Auervaara,vai
miten "tämänkin" ihmissuhteen loppumisen ymmärtää,kun se ei kunnolla päässyt alkuunkaan.(onneksi)
Ystäväni,ystävä on kunnossa, ei suurempia kolhuja tullut,pettymys vain ja ehkä kysymysmerkkejä.
Pitääkö joka ystävyyden alkuun liittää nykyään,pieni epäilys,ja eikö se taas haavoita orastavaa ihmissuhdetta. Monimutkaista pohtii ,pioni
Arvomaailma on romuttunut,vai miten,oliko ennen
miehen sana ,luottamus,onko ihmisiä joiden sanaan voi luottaa,,,,, kysymyksiä,kysymyksiä,,,,

Kirjoittaja oli ehkä nainen joka esiintyi miehenä.

on hyvä ,jos pystyy vapaudesta nauttimaan,mutta jos tuntuu ,että suhde on niin tärkeä,että ei millään voisi luopua/luovuttaa onko se itsekkyyttä,voisiko lopettaa ja nauttia vain ihanista muistoista.
Tässä kysymys minkä kanssa itse painiskelen.
Onko suhde ollut riittämätön,kun siitä ei pysty irtaantumaan,ja tyytymään muistoihin,vaan "roikkuu" lisää odottaen.
oi miten monimutkaista,pionista

pioni kirjoitti:

on hyvä ,jos pystyy vapaudesta nauttimaan,mutta jos tuntuu ,että suhde on niin tärkeä,että ei millään voisi luopua/luovuttaa onko se itsekkyyttä,voisiko lopettaa ja nauttia vain ihanista muistoista.
Tässä kysymys minkä kanssa itse painiskelen.
Onko suhde ollut riittämätön,kun siitä ei pysty irtaantumaan,ja tyytymään muistoihin,vaan "roikkuu" lisää odottaen.
oi miten monimutkaista,pionista

Lue lisää

on elettevä ,vaikka erot ja luopumiset joskus tekevät tosi kipeää.Roikkumaan jos jää niin silloin huomaakin pian olevansa "turvetuomaksen" kutsujen luukulla.Me olemme ehkä niin mukaavuuden haluisia ,että eroaminenkin epätyydyttävästä suhteesta on vaikeaa,kun on tottunut toiseen .Ymmärrän tavallaan sinua ,mutta mieti mitä menetät jos lähdert kalppimaan. Sitäkin kannattaa mietiä mitä se tällä hetkellä tuo ,koska muistoissa ei kannata elää.Pioni,kyllä se kipeetä tekee ,mutta kun toinen ovi sulkeutuu ,niin toinen avautuu...

kauniista runo toivotuksesta ,uskoa kun jaksaisi.ja kiitos myös kirjeestäsi,toivottavasti selkä pehmiää.
Jaksaisi sitä iloa jakaa,olen niin kovin huono antamaan toiselle,oppisiko.
Ihmissuhde ,voimme kai nimittää sitä niin,meidänkin välillä,chatissa tavattiin,ja jutut meni kohtaloineen
yhteen ja uskon, että ajanoloon annamme toisillemme,
paljon lämpimiä ajatuksia,voimavaroja niistä
,saaden,ajattelee pioni

noin olen minäkin ;inventoinut kaikki suhteeni ja hyötykäyttäjät esim.tarkoitan sellaisia jotka muistavat vain silloin kun tarvitsevat apua tai kuuntelijaa ,olen jättänyt vähemmälle. Sukulaist ovat pakollisia ,mutta en veljeile enkä keljuile vaan olen ihan pakolliset kuviot tekemisissä. On antoisaa olla sellaisten ihmisten kanssa ,jotka ovat tosiystäviä, vai kuinka?

lilli kirjoitti:

noin olen minäkin ;inventoinut kaikki suhteeni ja hyötykäyttäjät esim.tarkoitan sellaisia jotka muistavat vain silloin kun tarvitsevat apua tai kuuntelijaa ,olen jättänyt vähemmälle. Sukulaist ovat pakollisia ,mutta en veljeile enkä keljuile vaan olen ihan pakolliset kuviot tekemisissä. On antoisaa olla sellaisten ihmisten kanssa ,jotka ovat tosiystäviä, vai kuinka?

Lue lisää

tulee tilanteita,missä vieraannutaan ja ihmissuhde romuttuu,jääkö siitä kumminkin sellainen silta,että on helppo mennä siltaa pitkin takaisi,alkaa alusta,vai kuoleeko suhde/yhteys.
Hyvä ihmissuhde on kuin avioliitto kaavassa ,kaikki se uskooj.n.e, voi myös mennä itkuineen ,nauruineen,tämän henkilön luo,aina on tervetullut.
Nyt lopetan sotkeudun omaan fiksuuteeni,

pioni kirjoitti:

tulee tilanteita,missä vieraannutaan ja ihmissuhde romuttuu,jääkö siitä kumminkin sellainen silta,että on helppo mennä siltaa pitkin takaisi,alkaa alusta,vai kuoleeko suhde/yhteys.
Hyvä ihmissuhde on kuin avioliitto kaavassa ,kaikki se uskooj.n.e, voi myös mennä itkuineen ,nauruineen,tämän henkilön luo,aina on tervetullut.
Nyt lopetan sotkeudun omaan fiksuuteeni,

Lue lisää

ihmissuhteessa voi tapahtua etäisyyden ottoa, mutta jos joskus on ollut joku hyvä suhde, niin ei sen uudelleen aloittaminen pienen, tai pitemmänkin breikin jälkeen ole mitenkään mahdotonta.
Minulla on kavereita, joiden kanssa tapaan joskus sattumalta. Olemme olleet vuosikausia näkemättä toisiamme ja sitten jatkamme siitä mihin jäimme.Sovitaan tapaamisesta. Mennään yhdessä ulos, tai toistemme luo kylään ja kaveruus jatkuu niinkuin katkoa ei olisi ollutkaan.
Minä kyllä luulen, että sinä, Pioni, tarkoitat kyllä nyt miessuhdetta, niinkö.
En usko, että jos on lähdetty ovet paukkuen, niin paluuta entiseen enää on.Se on vain mennyt eikä palaa, mutta vihaa ja kaunaa ei tarvitse kantaa. Kaikki vain loppui. Surullista, mutta niin se useimmiten on.

Ellu kirjoitti:

ihmissuhteessa voi tapahtua etäisyyden ottoa, mutta jos joskus on ollut joku hyvä suhde, niin ei sen uudelleen aloittaminen pienen, tai pitemmänkin breikin jälkeen ole mitenkään mahdotonta.
Minulla on kavereita, joiden kanssa tapaan joskus sattumalta. Olemme olleet vuosikausia näkemättä toisiamme ja sitten jatkamme siitä mihin jäimme.Sovitaan tapaamisesta. Mennään yhdessä ulos, tai toistemme luo kylään ja kaveruus jatkuu niinkuin katkoa ei olisi ollutkaan.
Minä kyllä luulen, että sinä, Pioni, tarkoitat kyllä nyt miessuhdetta, niinkö.
En usko, että jos on lähdetty ovet paukkuen, niin paluuta entiseen enää on.Se on vain mennyt eikä palaa, mutta vihaa ja kaunaa ei tarvitse kantaa. Kaikki vain loppui. Surullista, mutta niin se useimmiten on.

Lue lisää

päälimäinen ajatus oli suhde miehen kanssa,mutta kyllä kaikki suhteet ovat antoisia ja siksi pohtimisen arvoisia.

Miten kukin on suhteen luonut,mikä on lähentänyt,mikä karkottanut.
Mikä on se, mikä saa syntymään hyvän ihmissuhteen,
mitä aineksia siihen tarvitaan,onnistuuko kuin rakkaus ensi silmäyksellä.
Tuo kun sanoit lähdetään ovet paukkuen,onko se ollutkaan hyvä suhde, ja miten tälläisestä suhteesta jäädään henkiin.
Taisimpa ottaa niin vaikean aiheen,että en osaa sanoa mitään "järkevää,sanokaa toiset.
Voihan tässä puhua asiasta ja sen mukana tulevista sivuilmiöistä,eikö vaan,,,pioni

pioni kirjoitti:

päälimäinen ajatus oli suhde miehen kanssa,mutta kyllä kaikki suhteet ovat antoisia ja siksi pohtimisen arvoisia.

Miten kukin on suhteen luonut,mikä on lähentänyt,mikä karkottanut.
Mikä on se, mikä saa syntymään hyvän ihmissuhteen,
mitä aineksia siihen tarvitaan,onnistuuko kuin rakkaus ensi silmäyksellä.
Tuo kun sanoit lähdetään ovet paukkuen,onko se ollutkaan hyvä suhde, ja miten tälläisestä suhteesta jäädään henkiin.
Taisimpa ottaa niin vaikean aiheen,että en osaa sanoa mitään "järkevää,sanokaa toiset.
Voihan tässä puhua asiasta ja sen mukana tulevista sivuilmiöistä,eikö vaan,,,pioni

Lue lisää

kuin talvinen aurinko hetkisen vain
sä loistit kerran taivallahain...
se oli niin suurta'kaunista se oli niin
mutta kaunista valhetta vainen.

vähä tuohon tappaa vois kuvailla minun lievää ihastusta väinöö kohtaa.

väinö käyp meiän eläkeläisten talolla. hää on kommeemies.pukeutuu mustaan takkiin ja huopahattuun ja hoppeepäisee kävelykeppiin, ko on vähä huono jaloistaa.

hää on hyvin sivistynyt mies, hänel on olt silmälasi liike koko ikänsä ja nyt sitä hoitaa lapset.

hää tuli usein taksilla tai tytär toi autollaa. minulle hää ain nosti hattuaa hymyili ,niin et kultahammas välkehti.

sitte eräänä talvipäivän oltii yhes menos ulkoovest, niin hää kysy mihin päin mään ja suunta ko ol vähä sama lupasin hänelle kyytin.

sitte hää kysy lähenkö häntä viemää seuraavana päivänä asioillee ja mie lupasin. sen jälkee hää pyys minnuu ihan vaa kanssaa ajelemmaa jakahville.
kerran käytii imatrallakii syömässä imatran valtiohotellissa.tavattii pari kolme kertaa viikossa.

myö käytii torillakkii ja olin kovast otettu ko sain kulkee niin kommeen herran käsipuoles.toivoin kovast et tulis jokkuu tuttu ja näkis meiät.:))

sitte tuli juhannus ja hää kysy tulenko hänen tyttönsä talloo heil on juhannusjuhlat ,hää oli puhunt minust tytöllee ja tytär lähetti tervetulo toivotuksen.

miehän olin onnen taivaassa, aattelin että johan on,ko täs iäs viel löyän miehen joka tykkää olla kanssain.

mutta juhlis sitte tottuus tulikin essii, kaik olikii kaunista valhetta vainen. siel ko ol muitakii miehii niin mie ko kulin väinön ohi mennäksein auttamaa tytärtä ,niin hää nipisti minnuu takapuolest ja sano miehille naurain et mie oon hänen herranterttunsa.

lehahin niin punaseks ko keitetty rapu. minnuu hävetti, kaik nauroivat ja vitsailivat, että voi sitä väinöö.

hää tek tämän tapasta muutaman kerran ja tytärkii huomas minust ettei semmonen puhe ole soveliasta, ja kielsi issäänsä kiusottelemast minnuu.
siitähän hää vaa ylty.

hää käytäyty ko myö oltais oltu läheisemmäskii kanssa käymisessä ja muuta ei oltu tehty ko,käyty kahvilla syömässä ja torilla ja ajeltu miun uuvella autolla.

olin just ostanu uuven mazdan, tiesin kyllä että hää ihastu enenpi miun uutee autoon ja kuljetuksee,eihä hää koskaa pyytänt kyytii ko miul oli lada, ei ees vilkassu tai auttant ko mie potkin sitä käyntii.

mutta ei se minnuu haitant, vaikka mazdalla miehen sain;))kohan olis käyttäytyny niinko eläkeläisten talollakkii,semmosena ko olin hänet oppinu tuntemaa vuosien varrella.

mie oon hyvin reaallinen tiiän hyvin tuurini miesten kanssa, siks mänin vähä pökeryksii ko niin hieno herra huomioi minut.

seuraavan kerra ko hää pyys minnuu ajelemmaa ja asioillee, sanoin että myö ei ennää tavata kahenkesken. siitä hää inttää että mikäs nyt on ko hänen tytärkii tykkäs minusta kovin. syytä en kehant sannoo,sanoin vaa napakast
että näin on.

pyysin sannoo terveisiä ja kiitos kauniista juhanuus valmistelusta,sillä ne olivatkii hienot juhlat.

mutta jos tahot jutella voiaa olla puhelinystävii, voit soittaa lauantaisin kello 1 ja kahen välillä.

niin hää soittaa melkee joka lauantai ja jutellaa maailman asioista. näin väinö on taas ihan mukava juttuihminen ,eikä hää ole ennää pyytäntkää tapaamisia. eläkeläisten talolkii hää käyp harvemmin, hänel ko on ikkää jo 83 vuotta.

sellanen oli miun toinen mies suhde. enkä ennää taho joutuu pilkan kohteeks,en ota semmosta riskii miesten kanssa;))

ystävyys suhteista ,miun lähin on tietyst toivo. mie oon nämä asian puhunt monnee kertaa,kyllä se muistis on:)) mutta uusii ihmisii tullee ain ja siks mie sanon pääpiirtettäin toivostkii.

toivo suistui konkurssiin , elämän alamäkkeen,män liike,asunto ja viimein avioliittokii. hää alko asumaa kadulla,läheiset ei ennää tahtont tavata häntä. kaikkeen oli viina syynä.

toivo joi yli 20 vuotta ja olis kuoltkii viinaan,jos ei kohtalo olis puuttunt pellii.
mie ko tutustuin hänee yksinäisyyessäni ja vein vuosien varrella ain jouluna hänelle konjakkipullon.

hää ko joi niin se ol ainoo joululahja mist hää oli mielissää,ei hänelle taatelikakkuu kannattant viiä.:))

toissa joulun alla ei häntä näkynt hallin kulmilla monnee päivää, sitte aattona mänin viellä katsomaa. minnuu alko huolestuttamaa onko jottain sattunu.

sillo ol sillä viikolla pakkasta 30 asteen hujakoilla. tiesin metsän missä hyö asusteli ja lähin etsimää,helposti löysinkin perille. siel ol muutama mökki jossa miehii oli tulen äärellä.

toivo makas peltihökkelissää valkosena ko lumi.hänel ol kova kuume ja jalkaa kivisti. sanoin että vilkasen jalkaa ,ja siitähän näk heti et se oli paleltunu.

jalka oli mustan ja valkosen kirjava.sanoin et lähetää sairaalaa mie vien sinut. mutta eihä hää lähtent. otin sitte hälle tuomain konjakkipullon ja hänen sitä naukkailessaa sain hänet puhuttuu että kuletan ees takas käyvää vaa näyttämässä.

lopulta suostui ja muut miehet pellillä veti hänet tienposkee auton luo ja siitä kovvaa vauhtii lääkärii.

sinne toivo jäi sairaalaa ja henki oli kysymyksessä. hää selviytyi kuitenkii luojan armosta vain jalan katkasulla. se pantii poikki polven alapuolelta.leikkaus tehtii vaik oli joulu niin suuressa vaarassa hää oli kuolla.

siitä alko hänen tuskainen palaaminen ihmisten kirjoihin ja raitistummaa. häntä auttoi aa-yhdistyksen miehet.

sairaalassa hää tapas vaimonsakkii ja häät vietetii ja sitte putkahti lapskii maailmaa.

toivosta on tult minulle ko oma poika,mie ko en koskaa lapsii ole sannt. hää hoiti miun talon remontinkin kokonaa. mie muutin talon toiseepäähän missä jalmarin vanhemmat enne asu ja toivo saap pittää perheinee lomamökkinä isompaa puolta.

toivon tarina on ko satukirjasta, ihmeitä tapahtuu elämässä aina. hää on hyvä ja herkkä mies.

hää on hyvän ammatin ommaava ja ahkera. hää käyp melkee päivittäin aa-kerhossa, sannoo ettei taho menettää tätä elämää,siksi käypi, eikä ees suutaa kostuta kaljalassii.

toivo ja vaimo oli suunnitellu kirjottavan kirjan toivon selviytymistarinan, mutta ko vaimo sairastu se on siirtynt tuonnenmaksi. vaimo on kirjottamisessa lahjakas ja on tehny jo monta arkkii toivon kertomaa.

sitte minul on muutamii sähköposti kirjeystävii.
mutta mie tahon vähä huonost hoitaa kirjeenvaihon.
mie ko kirjotan pari kirjettä päiväs siin jo mennee monta tuntii, enkä voi istuu paljo konneen ääressä.

sain silmätulehuksen tästä rasituksesta. se män kyllä tipoilla ohi, mutta taas oikia silmä oireilee. sillo alkuaikoina ko tänne tulin sain oikee pahan silmärasituksen.

silmii pantii tippoja joien vaikutus ol melkee kaks viikkoo. lääkäri sano et silmäin ovat levossa.
en näht lukkee enkä kirjottaa. arvaatkos mikä tuska ko olin vast tänne alkant kirjottelemaa.:))
toivottavast sellasta kuurii ei tarvii ennää ottaa.

sitte pittää mainita nämä palstan ystävät, tänne ko tullee on ko tulis tapaamaa tuttuja.
mie koen kaik tutuks tulleet nimimerkit ystäviks.
ystävyys täällä on erilaista ko livenä.

minust tääl voip olla rehellisempi. en nyt meinaa että mie oikees elämäs valehtelisin jatkuvast, mutta saatan jättää jottain kertomatta;)))

siekii tunnut niin tutulle,vaik sanot vähä aikaa ollees, tuttavallinen puhe tapa sen vissii saap aikaseks:))

loppuviikko männee minul meeri ystäväin kanssa, jote mukavaa viikonloppua kaikille.toivoo lyyli

señora lyyli kirjoitti:

kuin talvinen aurinko hetkisen vain
sä loistit kerran taivallahain...
se oli niin suurta'kaunista se oli niin
mutta kaunista valhetta vainen.

vähä tuohon tappaa vois kuvailla minun lievää ihastusta väinöö kohtaa.

väinö käyp meiän eläkeläisten talolla. hää on kommeemies.pukeutuu mustaan takkiin ja huopahattuun ja hoppeepäisee kävelykeppiin, ko on vähä huono jaloistaa.

hää on hyvin sivistynyt mies, hänel on olt silmälasi liike koko ikänsä ja nyt sitä hoitaa lapset.

hää tuli usein taksilla tai tytär toi autollaa. minulle hää ain nosti hattuaa hymyili ,niin et kultahammas välkehti.

sitte eräänä talvipäivän oltii yhes menos ulkoovest, niin hää kysy mihin päin mään ja suunta ko ol vähä sama lupasin hänelle kyytin.

sitte hää kysy lähenkö häntä viemää seuraavana päivänä asioillee ja mie lupasin. sen jälkee hää pyys minnuu ihan vaa kanssaa ajelemmaa jakahville.
kerran käytii imatrallakii syömässä imatran valtiohotellissa.tavattii pari kolme kertaa viikossa.

myö käytii torillakkii ja olin kovast otettu ko sain kulkee niin kommeen herran käsipuoles.toivoin kovast et tulis jokkuu tuttu ja näkis meiät.:))

sitte tuli juhannus ja hää kysy tulenko hänen tyttönsä talloo heil on juhannusjuhlat ,hää oli puhunt minust tytöllee ja tytär lähetti tervetulo toivotuksen.

miehän olin onnen taivaassa, aattelin että johan on,ko täs iäs viel löyän miehen joka tykkää olla kanssain.

mutta juhlis sitte tottuus tulikin essii, kaik olikii kaunista valhetta vainen. siel ko ol muitakii miehii niin mie ko kulin väinön ohi mennäksein auttamaa tytärtä ,niin hää nipisti minnuu takapuolest ja sano miehille naurain et mie oon hänen herranterttunsa.

lehahin niin punaseks ko keitetty rapu. minnuu hävetti, kaik nauroivat ja vitsailivat, että voi sitä väinöö.

hää tek tämän tapasta muutaman kerran ja tytärkii huomas minust ettei semmonen puhe ole soveliasta, ja kielsi issäänsä kiusottelemast minnuu.
siitähän hää vaa ylty.

hää käytäyty ko myö oltais oltu läheisemmäskii kanssa käymisessä ja muuta ei oltu tehty ko,käyty kahvilla syömässä ja torilla ja ajeltu miun uuvella autolla.

olin just ostanu uuven mazdan, tiesin kyllä että hää ihastu enenpi miun uutee autoon ja kuljetuksee,eihä hää koskaa pyytänt kyytii ko miul oli lada, ei ees vilkassu tai auttant ko mie potkin sitä käyntii.

mutta ei se minnuu haitant, vaikka mazdalla miehen sain;))kohan olis käyttäytyny niinko eläkeläisten talollakkii,semmosena ko olin hänet oppinu tuntemaa vuosien varrella.

mie oon hyvin reaallinen tiiän hyvin tuurini miesten kanssa, siks mänin vähä pökeryksii ko niin hieno herra huomioi minut.

seuraavan kerra ko hää pyys minnuu ajelemmaa ja asioillee, sanoin että myö ei ennää tavata kahenkesken. siitä hää inttää että mikäs nyt on ko hänen tytärkii tykkäs minusta kovin. syytä en kehant sannoo,sanoin vaa napakast
että näin on.

pyysin sannoo terveisiä ja kiitos kauniista juhanuus valmistelusta,sillä ne olivatkii hienot juhlat.

mutta jos tahot jutella voiaa olla puhelinystävii, voit soittaa lauantaisin kello 1 ja kahen välillä.

niin hää soittaa melkee joka lauantai ja jutellaa maailman asioista. näin väinö on taas ihan mukava juttuihminen ,eikä hää ole ennää pyytäntkää tapaamisia. eläkeläisten talolkii hää käyp harvemmin, hänel ko on ikkää jo 83 vuotta.

sellanen oli miun toinen mies suhde. enkä ennää taho joutuu pilkan kohteeks,en ota semmosta riskii miesten kanssa;))

ystävyys suhteista ,miun lähin on tietyst toivo. mie oon nämä asian puhunt monnee kertaa,kyllä se muistis on:)) mutta uusii ihmisii tullee ain ja siks mie sanon pääpiirtettäin toivostkii.

toivo suistui konkurssiin , elämän alamäkkeen,män liike,asunto ja viimein avioliittokii. hää alko asumaa kadulla,läheiset ei ennää tahtont tavata häntä. kaikkeen oli viina syynä.

toivo joi yli 20 vuotta ja olis kuoltkii viinaan,jos ei kohtalo olis puuttunt pellii.
mie ko tutustuin hänee yksinäisyyessäni ja vein vuosien varrella ain jouluna hänelle konjakkipullon.

hää ko joi niin se ol ainoo joululahja mist hää oli mielissää,ei hänelle taatelikakkuu kannattant viiä.:))

toissa joulun alla ei häntä näkynt hallin kulmilla monnee päivää, sitte aattona mänin viellä katsomaa. minnuu alko huolestuttamaa onko jottain sattunu.

sillo ol sillä viikolla pakkasta 30 asteen hujakoilla. tiesin metsän missä hyö asusteli ja lähin etsimää,helposti löysinkin perille. siel ol muutama mökki jossa miehii oli tulen äärellä.

toivo makas peltihökkelissää valkosena ko lumi.hänel ol kova kuume ja jalkaa kivisti. sanoin että vilkasen jalkaa ,ja siitähän näk heti et se oli paleltunu.

jalka oli mustan ja valkosen kirjava.sanoin et lähetää sairaalaa mie vien sinut. mutta eihä hää lähtent. otin sitte hälle tuomain konjakkipullon ja hänen sitä naukkailessaa sain hänet puhuttuu että kuletan ees takas käyvää vaa näyttämässä.

lopulta suostui ja muut miehet pellillä veti hänet tienposkee auton luo ja siitä kovvaa vauhtii lääkärii.

sinne toivo jäi sairaalaa ja henki oli kysymyksessä. hää selviytyi kuitenkii luojan armosta vain jalan katkasulla. se pantii poikki polven alapuolelta.leikkaus tehtii vaik oli joulu niin suuressa vaarassa hää oli kuolla.

siitä alko hänen tuskainen palaaminen ihmisten kirjoihin ja raitistummaa. häntä auttoi aa-yhdistyksen miehet.

sairaalassa hää tapas vaimonsakkii ja häät vietetii ja sitte putkahti lapskii maailmaa.

toivosta on tult minulle ko oma poika,mie ko en koskaa lapsii ole sannt. hää hoiti miun talon remontinkin kokonaa. mie muutin talon toiseepäähän missä jalmarin vanhemmat enne asu ja toivo saap pittää perheinee lomamökkinä isompaa puolta.

toivon tarina on ko satukirjasta, ihmeitä tapahtuu elämässä aina. hää on hyvä ja herkkä mies.

hää on hyvän ammatin ommaava ja ahkera. hää käyp melkee päivittäin aa-kerhossa, sannoo ettei taho menettää tätä elämää,siksi käypi, eikä ees suutaa kostuta kaljalassii.

toivo ja vaimo oli suunnitellu kirjottavan kirjan toivon selviytymistarinan, mutta ko vaimo sairastu se on siirtynt tuonnenmaksi. vaimo on kirjottamisessa lahjakas ja on tehny jo monta arkkii toivon kertomaa.

sitte minul on muutamii sähköposti kirjeystävii.
mutta mie tahon vähä huonost hoitaa kirjeenvaihon.
mie ko kirjotan pari kirjettä päiväs siin jo mennee monta tuntii, enkä voi istuu paljo konneen ääressä.

sain silmätulehuksen tästä rasituksesta. se män kyllä tipoilla ohi, mutta taas oikia silmä oireilee. sillo alkuaikoina ko tänne tulin sain oikee pahan silmärasituksen.

silmii pantii tippoja joien vaikutus ol melkee kaks viikkoo. lääkäri sano et silmäin ovat levossa.
en näht lukkee enkä kirjottaa. arvaatkos mikä tuska ko olin vast tänne alkant kirjottelemaa.:))
toivottavast sellasta kuurii ei tarvii ennää ottaa.

sitte pittää mainita nämä palstan ystävät, tänne ko tullee on ko tulis tapaamaa tuttuja.
mie koen kaik tutuks tulleet nimimerkit ystäviks.
ystävyys täällä on erilaista ko livenä.

minust tääl voip olla rehellisempi. en nyt meinaa että mie oikees elämäs valehtelisin jatkuvast, mutta saatan jättää jottain kertomatta;)))

siekii tunnut niin tutulle,vaik sanot vähä aikaa ollees, tuttavallinen puhe tapa sen vissii saap aikaseks:))

loppuviikko männee minul meeri ystäväin kanssa, jote mukavaa viikonloppua kaikille.toivoo lyyli

Lue lisää

voi herra isä noinko pitkäs tuo kirjotus ystävistä venähti.
anteeksi kovin, tiiän että pitäs kirjottaa lyhemppii,mutta sitä ko alkaa juttelemmaa niin se unohtuu ja mie en ylleensä tarkista kirjotustain.
yritän parantaa tapani.
lohdutaaksein, voin sannoo siitä ois tult viel pitempi jossei kisulit gilta ja edison olis tullu pyytämää sapuskaa.
terveisin lyyli.

lilli kirjoitti:

noin olen minäkin ;inventoinut kaikki suhteeni ja hyötykäyttäjät esim.tarkoitan sellaisia jotka muistavat vain silloin kun tarvitsevat apua tai kuuntelijaa ,olen jättänyt vähemmälle. Sukulaist ovat pakollisia ,mutta en veljeile enkä keljuile vaan olen ihan pakolliset kuviot tekemisissä. On antoisaa olla sellaisten ihmisten kanssa ,jotka ovat tosiystäviä, vai kuinka?

Lue lisää

olen kuin irti maasta! Ystävät hyväksyvät minut sellaisena kuin olen. Ei tarvitse ajatella, kuinka puhua, kuinka olla, että miellyttää (esim. sukulaisia) eikä saa kirpeitä arvosteluja osakseen. :-) Voin olla aivan oma itseni.
Todella antoisaa olla suvaitsevien ihmisten kanssa tekemisissä!

señora lyyli kirjoitti:

voi herra isä noinko pitkäs tuo kirjotus ystävistä venähti.
anteeksi kovin, tiiän että pitäs kirjottaa lyhemppii,mutta sitä ko alkaa juttelemmaa niin se unohtuu ja mie en ylleensä tarkista kirjotustain.
yritän parantaa tapani.
lohdutaaksein, voin sannoo siitä ois tult viel pitempi jossei kisulit gilta ja edison olis tullu pyytämää sapuskaa.
terveisin lyyli.

Lue lisää

olet mahtava ihminen.
Miten tässä ilkeää suutaan aukaista,tapojaan kertoa,kun sinä olet tuollaisia tekoja tehnyt.
Minä olen itserakkaasti ajatellut ,että olen hyvä ihminen,mutta noiden kertomisiesi jälkeen ,huomaan mitättömyyteni.
Tuokin juttu tuosta herrasmiehestä,minua jos joku olisi nipistellyt,olisin kai nipistänyt takaisin,sinä noin taitavasti ohjailit asiat oikeille raiteille.
Jutun pituudesta en tiedä,onko olemassa joku sääntö,mutta sinun jutut ei pitkinäkään väsytä ketään,kirjoita edelleen.
Olisin onnellinen ,jos lukisit minutkin virtuaali ystäviisi,nautin suuresti kirjoittelustasi.
Miten onnellinen mahdatkaan olla Toivosi elämästä ja Jehu pojasta.
Onnittele Meeriäkin,sulhasineen,tuntuvat niin omalta porukalta,terveiset myös Toivolle perheineen, täältä virtuaali maailmasta,pionilta

Oho kirjoitti:

olen kuin irti maasta! Ystävät hyväksyvät minut sellaisena kuin olen. Ei tarvitse ajatella, kuinka puhua, kuinka olla, että miellyttää (esim. sukulaisia) eikä saa kirpeitä arvosteluja osakseen. :-) Voin olla aivan oma itseni.
Todella antoisaa olla suvaitsevien ihmisten kanssa tekemisissä!

Lue lisää

vain irti sanoa ne "huonot" ihmissuhteet, joista omakin mieli usein pahoittuu.
Sitten on niitä, joita ei voi sanoa irti, ovat jotenkin riippuvaisia,tuntuu pahalta ajatella, että hylkäisi heidät.Kuitenkin oma itse väsyy ja riutuu näissä suhteissa, onko väärin irrota ja jättää tälläiset suhteet.
Tunne on kumma ilmiö, sen kanssa kun taistelee, joutuu vaikeiden ratkaisuiden eteen.
Tunne on rasittava, mutta ilman tunteita ei ole ihmisyyttä, ajattelee pioni

pioni kirjoitti:

vain irti sanoa ne "huonot" ihmissuhteet, joista omakin mieli usein pahoittuu.
Sitten on niitä, joita ei voi sanoa irti, ovat jotenkin riippuvaisia,tuntuu pahalta ajatella, että hylkäisi heidät.Kuitenkin oma itse väsyy ja riutuu näissä suhteissa, onko väärin irrota ja jättää tälläiset suhteet.
Tunne on kumma ilmiö, sen kanssa kun taistelee, joutuu vaikeiden ratkaisuiden eteen.
Tunne on rasittava, mutta ilman tunteita ei ole ihmisyyttä, ajattelee pioni

Lue lisää

koin "siivoustyötä" tehdessä.

Tuntui omituiselta että pitkäaikaisten ja luotettavien ystävien kanssa tunsin itseni vapaaksi ja iloiseksi, kun taas kaikkein läheisimpien läheisyydessä minuuteni ikäänkuin käpertyi, oli varuillaan ja odotti piikikkäitä huomautuksia, arvosteluja, mitätöimistä ja latistamista.

Eräänä päivänä olin saanut tarpeekseni ja ilmoitin että erkanen nyt laumasta ja kuljen omaa polkuani. En ole vielä päätöstäni katunut ja siitä
on kulunut jo monen monta vuotta.
Kyselen joskus itseltäni: Miksi en tehnyt tätä jo paljon aikaisemmin?

lilli kirjoitti:

noin olen minäkin ;inventoinut kaikki suhteeni ja hyötykäyttäjät esim.tarkoitan sellaisia jotka muistavat vain silloin kun tarvitsevat apua tai kuuntelijaa ,olen jättänyt vähemmälle. Sukulaist ovat pakollisia ,mutta en veljeile enkä keljuile vaan olen ihan pakolliset kuviot tekemisissä. On antoisaa olla sellaisten ihmisten kanssa ,jotka ovat tosiystäviä, vai kuinka?

Lue lisää

pitää paikkaansa täysin. =)

että ikä ei ole este ystävyyden syntymiselle ja ylläpitämiselle.
Omat ystäväni ovat 25-87 ikävuosien väliltä.

mennessä muodossa, onko hän poistunut luotasi.
Anteeksi,utelen.
Minullakin on yksi ainoa ihminen, jolle voin olla oma itseni.
Saatan loukatakkin, hän ymmärtää ja antaa anteeksi, kyselen hänen mielipidettä minusta, saan suoran vastauksen, suutahdan, mutta sitten taas kaikki hyvin, hän ei jätä sanomatta mitä mieltä on, välittämättä minun tunteistani.
Sellainen suhde on ainutkertainen, olen kiitollinen hänen olemassa olostaan.
Sinulla on nyt suuri tyhjyys, jos asia on niin kuin arvelen, vaikea täyttää sellaista puutosta.
Muistot ovat lohtuna,,,,pioni

pioni kirjoitti:

mennessä muodossa, onko hän poistunut luotasi.
Anteeksi,utelen.
Minullakin on yksi ainoa ihminen, jolle voin olla oma itseni.
Saatan loukatakkin, hän ymmärtää ja antaa anteeksi, kyselen hänen mielipidettä minusta, saan suoran vastauksen, suutahdan, mutta sitten taas kaikki hyvin, hän ei jätä sanomatta mitä mieltä on, välittämättä minun tunteistani.
Sellainen suhde on ainutkertainen, olen kiitollinen hänen olemassa olostaan.
Sinulla on nyt suuri tyhjyys, jos asia on niin kuin arvelen, vaikea täyttää sellaista puutosta.
Muistot ovat lohtuna,,,,pioni

Lue lisää

Hän nukkui veljensä tyttären mökillä 16.08 kukkapenkin päälle poimiessaan marjoja.
Halusin tuoda esille miten hyvä on vaalia ystävyyssuhteita, ne ovat arvokkaita. Hänellä ei ollut lähiomaisia, miesystävä kyllä lähipaikkakunnalla.

Kirsikka kirjoitti:

Hän nukkui veljensä tyttären mökillä 16.08 kukkapenkin päälle poimiessaan marjoja.
Halusin tuoda esille miten hyvä on vaalia ystävyyssuhteita, ne ovat arvokkaita. Hänellä ei ollut lähiomaisia, miesystävä kyllä lähipaikkakunnalla.

Lue lisää

Kirsikan ystävä toi mieleeni minun ystäväni, joka oli 94 vuotias kun hän kuoli. Luultavasti olen hänestä kertonutkin jossakin yhteydessä.
Olikohan kysymys vanhusten hoidosta?

Tämän ystävän kanssa tapasimme pari kolme kertaa viikossa. Soittelimme aika usein.

Hän oli myös hyvin muotitietoinen. Kun olimme lähdössä kaupungille, oli melkoinen operaatio vaatteiden valinta. Peilin edessä koeteltiin hameita, puseroita ja ennenkaikkea hattuja.
Sain useimmiten kunnian sanoa lopullisen valinnan.

Hänellä ei myöskään ollut lähellä sukulaisia, joten olin ainoa ihminen, johon hän turvautui.

Sitten kävi niin, että hän halvaantui ja joutui sairaalaan, jossa kohtelu ei ollut lainkaan ensiluokkaista.

Kävin hänen luonaan niin usein kuin mahdollista ja vein aina jotain, mistä tiesin hänen pitävän.

Monta kertaa hän kuiskasi korvaani: Vie minut pois täältä, vie minut kotiin. Vieläkin koskee kipeästi kun minun täytyi sanoa: Voi kulta, ethän sinä siellä pärjää.

Jouduin sitten matkustamaan 2 viikoksi ja sanoin hänelle: Koeta nyt pärjätä, tulen heti luoksesi, kun palaan.

Soitin heti palatuani sairaalaan, hän oli kuollut juuri edellisenä yönä. Kauan hän jaksoi sinnitellä, mutta ei tarpeeksi kauan. Häntä jäin todella kaipaamaan.

On monen laisia suhteita. Ystävyyssuhteeni vanhaan luokkatoveriin on säilynyt kautta vuosien. Emme kuitenkaan tapaa usein, mutta kun puhumme puhelimessa, siinä tuleekin sitten käsiteltyä ummet ja lammet. Se on mukavaa keskustelua siksi, että tunnemme toisemme niin hyvin, että ei tarvitse teeskennellä.

Naapuruussuhteet ovat sellaisia pintapuolisia. Tapaamme, tervehdimme ja autammekin toinen toisiamme, mutta emme keskustele mitään sen syvällisempiä kuin mitä nyt jokapäiväiset asiat on.

No jopas minä nyt lavertelin.

Rituli kirjoitti:

Kirsikan ystävä toi mieleeni minun ystäväni, joka oli 94 vuotias kun hän kuoli. Luultavasti olen hänestä kertonutkin jossakin yhteydessä.
Olikohan kysymys vanhusten hoidosta?

Tämän ystävän kanssa tapasimme pari kolme kertaa viikossa. Soittelimme aika usein.

Hän oli myös hyvin muotitietoinen. Kun olimme lähdössä kaupungille, oli melkoinen operaatio vaatteiden valinta. Peilin edessä koeteltiin hameita, puseroita ja ennenkaikkea hattuja.
Sain useimmiten kunnian sanoa lopullisen valinnan.

Hänellä ei myöskään ollut lähellä sukulaisia, joten olin ainoa ihminen, johon hän turvautui.

Sitten kävi niin, että hän halvaantui ja joutui sairaalaan, jossa kohtelu ei ollut lainkaan ensiluokkaista.

Kävin hänen luonaan niin usein kuin mahdollista ja vein aina jotain, mistä tiesin hänen pitävän.

Monta kertaa hän kuiskasi korvaani: Vie minut pois täältä, vie minut kotiin. Vieläkin koskee kipeästi kun minun täytyi sanoa: Voi kulta, ethän sinä siellä pärjää.

Jouduin sitten matkustamaan 2 viikoksi ja sanoin hänelle: Koeta nyt pärjätä, tulen heti luoksesi, kun palaan.

Soitin heti palatuani sairaalaan, hän oli kuollut juuri edellisenä yönä. Kauan hän jaksoi sinnitellä, mutta ei tarpeeksi kauan. Häntä jäin todella kaipaamaan.

On monen laisia suhteita. Ystävyyssuhteeni vanhaan luokkatoveriin on säilynyt kautta vuosien. Emme kuitenkaan tapaa usein, mutta kun puhumme puhelimessa, siinä tuleekin sitten käsiteltyä ummet ja lammet. Se on mukavaa keskustelua siksi, että tunnemme toisemme niin hyvin, että ei tarvitse teeskennellä.

Naapuruussuhteet ovat sellaisia pintapuolisia. Tapaamme, tervehdimme ja autammekin toinen toisiamme, mutta emme keskustele mitään sen syvällisempiä kuin mitä nyt jokapäiväiset asiat on.

No jopas minä nyt lavertelin.

Lue lisää

ystävyys suhteet kantavat pitkälle, tuntui aivan pahalle,kun ajattelin , miten vaikea sinun oli evätä ystäväsi pyyntö, vie kotiin.
Avuttomaksi tuntee itsensä siinä tilanteessa.
Uskon ,että ei monta tosi ystävää ole kellään, ei ehkä jaksaisikaan, sillä suhteita on ylläpidettävä, hoidettava, niihin on tavallaan satsattava.
Toivoa sopii , että jokaisella kumminkin yksi,
olisin varmaan katkera ,jos ei olisi, pioni

tervetullut,tää on kivaakin,mukavia ihmisiä tapaat,minutkin,hymyilee pioni

vaikka en minä taida olla oikein mukava.
Tapaat siis täällä monenlaisia ihmistyyppejä ja viihdyt, mutta älä koukkuun jää!
Tämä on todellakin virtuaalimaailma ja leikkimieltä tarvitaan, huumorintajua siis ja jossain määrin paksunahkaisuuttakin.
Tervetuloa! Herraseuraa kaivataankin.

Ellu kirjoitti:

vaikka en minä taida olla oikein mukava.
Tapaat siis täällä monenlaisia ihmistyyppejä ja viihdyt, mutta älä koukkuun jää!
Tämä on todellakin virtuaalimaailma ja leikkimieltä tarvitaan, huumorintajua siis ja jossain määrin paksunahkaisuuttakin.
Tervetuloa! Herraseuraa kaivataankin.

Lue lisää

vasta mukava oletkin, sanot niinkuin asiat on.
Suoruus ja huumori olkoon mottomme,ketään ei mielistellä,ketään ei tyrkitä,jos on aihetta kiitetään ja risujakin annetaan, kun aihetta ilmenee, mutta loukkaamatta.
Kiitos saa mielen iloiseksi uskoo pioni

Eronneena sinusta tuli kilpailija heille mikäli "ystävät" olivat samaa sukupuolta kuin sinä.
Tai, jos olet nainen, niin "ystäviäsi" kiinnosti enemmän miehesi kuin sinä.

Usein miehet ovat erotilanteessa "häviäjiä", koska eivät ole tarmolla hoitaneet kaverisuhteitaan kuin naiset. Samasta syystä miestä aletaan helposti karsastamaan entisten ystäväperheitten taholta.

Vaikea minun on uskoa tuohon kateellisuuteen.

Itsestänikin tuntuu uskomattomalta, että kolme "ystävää", joiden kanssa matkustelimmekin ilman mitään ongelmia hävisivät asunnonoston myötä.

Ei erollani ollut mitään tekemistä "ystävyyssuhteiden" kanssa, kun tuskin olivat edes ns. miestäni nähneetkään, kun en häntä mitenkään kenellekään edes mainostanut. Ei meillä ollut mitään "ystäväperheitä"! Ei ollut esittelyn arvoinen "mies"!

Eivätkä "ystävät" eron jälkeen hävinneet, vaan asunnonoston jälkeen.

Minulla sattuu olemaan aviomies, jonka kanssa lähden vaeltamaan, kaukomatkalle, konserttiin, uimaan, naimaan ja melkein minne vaan.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla sattuu olemaan aviomies, jonka kanssa lähden vaeltamaan, kaukomatkalle, konserttiin, uimaan, naimaan ja melkein minne vaan.

Voi aviomies raukka. Onkos hällä omaa elämää ollenkaa :)?Akka kaikessa mukana?

Juu ja joillain ei ole kivaa ei yksin eikä yhdessä jos alko ei ole kuvioissa mukana.

Mullakin kohta asunto maksettu, jonka ostin aloitelman aikoihin. Niin se aika kuluu, kun on lystiä😂