Olen kiltti mies ja olen lähdössä kolmanesta pitkästä suhteesta henkisen välivallan vuoksi. Aina suhteen alussa sitä että en ole väkivaltainen on pidety positiivisena asiana mutta suhteen edetessä siitä on tullut negatiivinen asia luulaan että voi sanoa ja loukata kuinkapaljon tahansa ilman mitään seurauksia ja joka kerta olen varoitanut että jos ei käytös muutu niin haen eroa. Joka kerta olen varoitanut 2 kertaa ja kolmanella lähtenyt. Se vain ihmetytää että väitetään että arvostetaan toisessa sitä väkivallatomuuta mutta todelisuudessa se ei menekään niin. Jotenkin vaan tuntuu siltä että aikuiseksi kasvaneita naisia on todelisuudessa hyvin vähän.
Henkinen väkivalta
Rauhalinen ja kiltti
5214
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mielenkiintoista, että otat esiin henkisen väkivallan, se oli meidänkin suhteen kulmakivi. Mies ei satuttunut, satuttanut muuten kuin sanoin, uhkaten niin että lopussa en tiennyt mitä tehdä. Henkisenyliotteen hän koitti ottaa ja näin sillä määritellä elämääni. Viime saqnat oli, kun "et tiennyt paikkaasi"...siis onko tämä enää normaalia, onko parisuhteessa paikkaa joka on määrätty...
Kyllä suhde on ohi, eihän se voi jatkua syyttelyllä ja henkisellä väkivallalla täytettynä, vaan aikuisena suhteena, jossa voitaisi kohdata tasavertaisina kumppaneina....
Minkälaisia sanoja ja loukkauksia olet joutunut kuulemaan?
Sehän lähtee pienestä, ensin olet ihana siten pikkuhiljaa se vähätely alkaa et tee mitään oikein, millään elämän alueella. Istut väärässä paikassa, katsot väärää ohjelmaa, peset pyykit väärin, muut on oleet parempia petikumpaneita, "et ole mies
"Jos yrität sanoa tästä mitätöinistä niin sanotaan huluksi yms.
Jokaisella on oikeus määrittää rajansa että mitä kuuntelee ja mitä ei ja jos on ilmoitanut rajansa ja se ylitetään niin ei siinä jää muitavaihtoehtoja kuin lusikat jakoon.
Jos puhetta ei uskota niin mitä silloin voi muuta tehdä?
Tuollaista kuunneltu jo 15 vuotta, jos ei lapsia olisi, niin häipyisin pois. Lapsista en halua luopua, mutta saadaan nekin käännettyä minua vastaan.
Paikan näytöstä ja valta-aseman saamisesta on lähinnä kysymys. Halventamisella halutaan saamaan toimimaan toivotulla tavalla, tai ainakin ymmärtämään kuinka onnellinen pitäisi olla, että saa kuunnella nalkutusta koko ajan.
Jos ei sanota hulluksi, kerrotaan, että olet huumorin tajuton, kun et ymmärrä pilaa esim. lauseessa "yhtä vainoharhainen ääliö olet kuin isäsi".
Juokse, kun vielä voit, sillä tilanne vaan eskaloituu. Käytösmallina tuo on väkivallan käyttöä alistamisen välineenä.
Jos se ei toimi, niin sinua lyödään ja rottakin puolustautuu, kun tarpeeksi ahdistetaan. Sitten oletkin syyllinen kaikkeen.
Ihan samantekevää halusitko väkivaltaa elämääsi vai et.
Tuon olen kokenut ensimäisessä suhteessa. Ensin sinut komenetaan ojentamaan lapsia ja kun ojenat tullan väliin pelastavana enkelinä. Lähdin siitä suhteesta kun lapset oli 12-14-16v ja välit lapsiin on pysynyt hyvänä. Ovat jo aikuisia ja ovat huomaneet äitinsä tavat. Siihen suhteeseen kuului itsemurhalla kiristämistä ym. Todella raskasta kuunella kun toinen suunitelee miten ottaa henki itseltä ja jaloissa pyörii vaahtosammutimen kokoisia lapsia.