Jokainen meistä haluaa olla tärkeä. Haastava, hassu, suosittu, kaunis tai muuten ihanan erityinen. Mitä nuorempi ihminen kyseessä, sitä voimakkaammin tämä piirre esillä. Toisaalta nuoria ihmisiä onkin kiva kannustaa eteenpäin etsimään itseään.
Erästä pariskuntaa (30 vuotiaita) on piinallista kutsua kylään, sillä vaikka nainen on suht hyvännäköinen vaaleaverikkö, hän ei ole balansissa itsensä (tai miehensä) kanssa. Meidän ulkopuolisten kontolle jää todistella hänen ainutlaatuisuuttaan. Keskustelunaiheesta riippumatta päädymme tai meidän tulisi päätyä ihastelemaan häntä ja hänen saavutuksiaan.
Tapaan mielelläni heitä harvoin. :)
Erästä pariskuntaa (30 vuotiaita) on piinallista kutsua kylään, sillä vaikka nainen on suht hyvännäköinen vaaleaverikkö, hän ei ole balansissa itsensä (tai miehensä) kanssa. Meidän ulkopuolisten kontolle jää todistella hänen ainutlaatuisuuttaan. Keskustelunaiheesta riippumatta päädymme tai meidän tulisi päätyä ihastelemaan häntä ja hänen saavutuksiaan.
Tapaan mielelläni heitä harvoin. :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
kannattaa olla tuollaisille ihmisille suora ja vaikka kysyä, että "oletko oikeasti noin pinnallinen ihminen, että jokainen puheenaihe pitää kääntää sinuun?"
Niin totta. Mutta tiedän, että avaamalla suuni rikkoisin siltoja, joita tässä on vaivalla yritetty rakentaa tai pitää pystyssä (sukurasitteet). Toki olen asiasta yrittänyt vihjata, mutta tuloksetta.
Se on surullista, että narsistista ja huomiohakuista käytöstä pidetään nykyään normaalina, jopa ihailtavana.
Mitähän tuollakin nyt sitten voittaisi, usein on viisaampaa pitää suunsa kiinni paitsi jos nyt saa jotain kieroutunutta tyydytystä siitä että voi esittää olevansa muita parempi.