Parisuhde epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivän kanssa?

Ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa. Koska vaikka hänen tekemisensä olisivat johtuneetkin pelkästään sairaudesta, niin se ei poista sitä faktaa, että ne ovat tehty ja niillä on ollut vaikutus sinun tunteisiin.

Itse en varmaan edes uskaltaisi alkaa seurustelemaan uudestaan sellaisen ihmisen kanssa, joka on uhannut itsemurhalla. Miettisin varmaan, että jos uudesta suhdeyrityksestämme ei tulisi mitään, alkoisiko sama hel*etti uudestaan ja hän lopulta toteuttaisi uhkauksensa.

Ja yleensä sanoisin, että itsemurhalla uhkailu suhteen päättyessä kertoo, että on riippuvainen toisesta, eikä rakasta aidosti. Koska jos rakastaa toista, toivoo tämän olevan onnellinen, vaikka jonkun toisen kanssa. Mutta koska tässä tapauksessa on kyseessä mielensairaus, se ei päde varmaan tässä tilanteessa.

Jos haluat lopulta antaa hänelle mahdollisuuden, sano, että tämä on koeaika ja että et halua samanlaista häirintää ja uhkailua, jos tämä ei onnistukaan enää.

Kiitos vastuksesta.. Ongelma on vaan siinä, että mikäli sanoisin että "katellaan" niin mies käsittäsi sen automaattisesti niin että olisimme yhdessä. Hän pyytää, että antaisin häelle mahdollisuuden kun hän on parantunut. Mutta, pyytää tätä niin että siinäkin paistaa läpi sairaalloinen mustasukkaisuus.. Nimittäin jankuttaa siitä etttä odottaisin häntä, että lupaisin etten olisi yhdenkään muun miehen kanssa.

Itsemurhalla uhkailu meni niin överiksi, mies siis tuli kotiini ja hyvästeli minut ja lapsemme, ilmoitti sitten että lähtee tappaamaan itsensä kun elämä ilman mua on turhaa. Ja minä tietysti soittamaan hätäkeskukseen yms, josta poliisi meni puhuttamaan miestä. N. tunti koko uhkailuepisodin jälkeen mies päivitteli facebookissa jo profiilikuvaansa yms. Tämä tapahtui viikko sitten, ja nyt mies on sitä mieltä että lääkkeet alkaa jo tepsiä, että hän alkaa parantua.

Olen niin solmussa, kun en oikein usko miehen puheista mitään ja ahdistaa suunnattomasti. Kaikki pyörii miehen ympärillä vaikka minä olen tässä tavallaan se uhri, joka sai kestää helvetin miehen temppujen takia. Ja siitäkin on huono omatuntu, kun pitäisi vaan ajatella että mies on sairas eikä voi tälle mitään.

Tuollaisessa tilanteessa en kyllä palaisi miehen luo. Jos tilanne vaikuttaa lapsiinkin. En ottaisi sitä riskiä. En palaisi hänen luo. Enkä tuntisi siitä myöskään huonoa omaatuntoa.

Epävakaa persoonallisuushäirö vaatii parantuakseen vuosien terapian ja siihen sitoutumisen. Hyvin harvoin nämä ihmiset siihen kykenee tai haluaa sitoutua.

En palaisi takaisin parisuhteeseen. Hankkiutuisin miehestä totaaliseen eroon ja olisin mahdollisimman vähän tekemisissä, jo lapsenkin takia. Lapsen tapaamiset vaatisin valvotusti, miehen sairauden takia.

Olin 13-vuotta aviossa miehen kanssa joka teki elämästämme helvetin. Erottuamme alkoi jatkuva häiriköinti, panettelu ja valehtelu. Keksimiään juttuja hän sitten levitteli sukulaisille, ystäville ja tuttaville. Lapsen hän jätti milloin minnekkin. Soitti tai tekstiviesti, että hae kakarasi pois ja siinähän sitten säntäilit, milloin kesken työpäivän tai loman, ympäri Suomea. Yhteishuoltajuudesta hän piti kynsin hampain kiinni, koska se oli kiristysväline, jota hän sitten taitavasti käytti. Lapsi ei merkinnyt hänelle mitään, se oli vain meriittinä hänelle ja palveli silloin kun esitti lapsirakasta, hyvää isää. Käräjäoikeuden päätöksellä lopulta sain lapsen yksinhuoltajuuden, mutta helppoa se ei ollut.

Tälläinen ihminen on sairas. Hän tarvitsee jatkuvaa palvontaa, ihailua ja huomiota. Hän ei kykene normaaliin elämään vaan hänen mielialat jatkuvasti vaihtelevat. Hän manipuloi muita ja riitelee jatkuvasti, johtuen hänen sisäisestä kaaoksesta. Vika on aina muissa. Hän ei nää syy, seuraus suhteita, joihin hän omilla tekemisillään vaikuttaa. Vika on aina toisissa ja hän on viaton pulmunen.

Hän kääntää asioita esim. näin kun on pieni lapsi, joka tarvitsee eläkseen ruokaa, vaipanvaihtoa, pesuja ja huolenpitoa. Hän haluaa tehdä ne ajallaan, silloin kun se hänelle sopii ja yleensä sopii hyvin harvoin. Vaimon vikahan se on kun ne perushoitoon kuuluvat tehtävät pitää tehdä silloin kun vauva niitä tarvitsee, ei silloin kun häntä sattuu huvittamaan! Tälläinen ihminen ei pysty ottamaan vastuuta lapsista, ei minkään ikäisistä!

Parisuhteeseen epävakaa persoonallisuushäiriöinen ei kykene. Se on jatkuvaa pettämistä, valehtelua, haukkimista, syyllistämistä. Tyytyväinen hän on vain silloin kun palvot, ihailet ja menet mukaan hänen juttuihinsa. Taivas varjele, jos erehdyt olemaan erimieltä hänen kanssaan.

Toivotan jaksamista ja onnittelut, jos olet päässyt hänestä eroon!

Lisäys vielä edelliseen.

Älä lähde mukaan hänen sairaaseen maailmaan. Pidä aina realiteetit ja sano hänelle asiat suoraan. En palaa, haluan lopullisen eron, koska olet tehnyt näin ja näin. Tee heti ositus, lapsen huoltajuus ja kaikki kirjallisina sopimuksina.

Ei sinulla ole mikään velvollisuus elää aviossa hänen kanssa sen takia, että hän on sairas. Näillä kun ei ole sitä sairaudentuntoa.

Se päättyi siihen, että hain eron, vaihdoin puhelinnumeron, en pitänyt mitään yhteyttä, en päästänyt häntä kotiini.

Älä palaa yhteen, ei se siitä parannu tai jos parantuuki niin siihen menee vuosia. Ja siihen asti sä saat paskaa niskaan ja sitte taas niitä rakkauden vannomisia ja aneluja. Tottakai se vetoaa siihen että on sairas ja ei vaan voi itelleen mitään. Niimpä niin. Jatka omaa elämääs yksin ja onnellisena.

Avioeron 1. vaihe siis alkoi kesällä -12. Toista hakemusta ei ole vielä postitettu? Tätä mies nyt pelaa, yrittää saada sinut hööpötettyä perumaan avioero. Jätä se toisen vaiheen paperi ensi tilassa. Älä anna äijän tulla kotiinne mekastamaan. Juttele luottamuksellisesti lastesi kanssa, miltä heistä TODELLA tuntuu isän käynnit, riehumisineen ja toilauksineen. Voit vaikka ihan suoraan kysyä lapselta (jos on eskari tai vanhempi) kumpaa lapsi toivoo, isin paluuta vai avioeroa. Saatat hämmästyä miten tarkkanäköisiä lapset ovat jo pienestä.
Rakkautesi on toisaalta hienoa, toisaalta täysin irrationaalista pilvilinnojen rakentelua. Älä siinä mielessä kuuntele miesträ, että hän itse tietäisi miten tulee käyttäytymään vaikkapa vuoden tai viiden vuoden kuluttua. Todennäköisesti hän kyllästyy hoitoihin ja lääkäriinsä melko pian, lopulta jättää lääkkeet ottamatta ja ollaan taas alkupisteessä kannaltasi.
Äitinäsi neuvoisin eron yhteydessä muuttamaan tuntemattomaan osoitteeseen ja hankkimaan salaisen puhelinnumeron. Älä kuuntele häntä, hän yrittää manipuloida sinua vuoroin yhdellä vuoroin toisella keinolla. Narsistinvikaa äijässä.

itse seurustelin epävaakaan persoonahäirisöstä kärsivän kanssa. Ja aina tultiin takas samaan pisteeseen vaikka oli hoidot, perheterapit jne. Max oli puol vuotta, sitten aina halus erota ja alkoi juoda.. sitten taas halus takas. Puhui rumasti ja loukkaantui pienistä ja aina vikahan oli minussa, ite kehitti riidan aina, mutta ei taunnut. Lastenhoidossa ei osannut ottaa vastuuta, sihde oli kaverillinen enempi. Ihan todella raskasta oli tämä 2v minulle.. suhde oli rakka/viha eli välillä olin se rakas ja sitten kohta taas vihasi olin se vihan kohde. En saanut ikinä puhua omista oloista, kun sitten valitin ja minunha piti olla robotti. Kun oli hyviä aikoja niin kaikki meni hyvin ,mutta niiä oli vähän. Oli edes ne aitoa kun ihmisellä ei niin sanotusti näyttänyt olevan persoonaa. Koskaan ei pystynyt puhumaan mistään,, sai puhua kun lapselle ja kiukkus ja kävi kiinnikki,, ei se noiden kanssa muutu,se on se hetki ja sitte alkaa se taas ja sama kaava toistuu. Mene pois/ tule lähelle ja rakastan/ vihaan,, ei kukaa jaksa loputtomiin elää kun ei voi mitää suunnitella oikeen kun ei tiedä mikä on seuraava päivä. Meillä kaikki purettiin minuun ja monikaan kaveri yms edes osaannu tietää oloista kun osasi niin hyvin piilottaa. Kokemuksella voin sanoa, että älää pilaa elämääsi, itse mietin lapsianikin,, se käytös on niin epävakaata että missää nimessä. ymmärrän sinua,, saman kokeneena.

Jätä mies. Säälimättä. Ei häntä voi pelastaa eikä auttaa - vähiten sinä. Älä palaa yhteen koskaan. Hän itse hoitaa ongelmansa ammattilaisten kanssa.

Säälivää... naista miehet käyttävät vain hyväksi. Voi olla hankalia piirteitä hänellä ilman sairauttakin. Eikä sairauden kanssa ole pakko sun jaksaa.

Pettää ja juo nekin miehet joilla ei ole mitään kaksisuuntaista. Tekosyyt on jo käyty läpi.

Kuulostaa aika paljon myös narsisitisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivältä..

Surullista lukea tälläisiä kommentteja.

Käskisittekö ap:tä jättämään miehensä, jos miehellä olisi esim. neliraajahalvaus ja mies uhkaisi tappaa itsensä, kun ei ilman naista pärjää?

Minkä takia mielen sairaus olisi yhtään parempi syy? Mies olisi saatava hoitoon, aivan kuten fyysisistä sairauksista kärsivät!
Mies ei tahallaan ole loukannut, epävakaasta kärsivä ihminen toimii täysin tunteiden armoilla. Terapia auttaa.

Narsistien kuuluu elää yksin. Juuri tuollaisten (ja noiden palvojien) takia Maailma on mm. aborttien osalta aika levoton paikka - ja pahimpana raiskaus-bisnes, koska "rakkaus" on Raiskausta ja häpeää.

Kyseiset henkilöt mm. polttavat pilveä, juovat, naivat, pitävät orjatyövoimaa toteuttaakseen kaiken tuon oman uros-Eedeninsä. Laittavat noitina suuhunsa oikein Jumalan sanoja, saadakseen haluamansa.

- Joka tapauksessa niin kliseistä, että voi vain nauraa - ja itkeä.

Itselleni tuli hiukan paha mieli lukiessani näistä kirjoituksia epävakaasta persoonsllisuushäiriöstä.
Itselläni on diagnosoitu se.
Piirteet, joita tässä ketjussa on kuvailtu, sopivat enemmän narsistiseen persoonallisuushäiriöön.
Epävakaa pystyy parisuhteeseen, on empatiakykyä ja rikas tunne-elämä. Useasti ne negatiiviset tunteet kääntyy itseä kohtaan, ei toiseen. Näin ainakin minulla. Kukaan vastuullinen ihminen ei uhkaile itsemurhalla, sellaista ei tule sallia.
Puolisolta kysytään kärsivällisyyttä ja vahvuutta, koska ev:n tunne-elämä on haurasta. Rakkauden avulla toisenkin heikkouden kanssa voi elää. Kukapa meistä olisi täydellinen.
Tuntuu, että meistä jokaisella on ajoittain viitteitä persoonallisuushäiriöstä.