Minulla on "ystävä", jonka kanssa on todella hauska jutella kun ollaan kahdestaan, ennen oltiinkin kuin paita ja peppu, nykyään olemme hieman harvemmin tekemisisissä, johtuen siitä että aina tasaisin väliajoin saan ns. turpaani tämän kaverin toilailujen takia.
Hän on kehunut minua parhaaksi kaverikseen aikoinaan vuolaasti ja silti salannut minulta ystävyytemme kannalta oleellisia asioita, joita olen järkytyksekseni saanut kuulla muualta. Hän on suostunut tapaamaan eksiäni, vaikka olen ilmaissut hänelle etten pidä siitä. Hän on ominut ja elänyt minun kaverieni kautta, mutta jos joku hänen ystävänsä olisi halunnut tutustua minuun hän on saanut hirveät paskahalvaukset ja täten en ole siis saanut tavata juurikaan hänen ystäviään. Hänen mielestään on ok että hänen ex-poikaystävä pitää minua syypäänä heidän eroonsa, vaikka hän oli pettänyt tätä jo ennen kuin olemme tunteneetkaan.
Eräs juhannus hän lähti minun ja ystävieni kanssa mökille ja hylkäsi minut täysin siellä ja veljeili vain kaverieni kanssa, joi minun viinojani vaikka en ollut luvannut. Hän haukkui tuolloin lähes kaiken mitä tiesi että minä arvostan. Tuona juhannuksena hän myös iski erään miehen johon olen joskus ollut ihastunut ja hän kyllä tiesi sen.
Hän kiukuttelee, huutaa ja räyhää minulle kännissä jostakin pikku asiasta. Kauhea show nousi päälle joskus kun hänen työkaveri kehui minua kauniiksi ja olisi halunnut jutella kanssani, mutta keskustelua ei voitu jatkaa ystäväni "mustasukkaisuuskohtauksen" takia. Hän on tehnyt miljoonat kerrat oharit kun olemme sopineet jotakin...ilmoittamatta tottakai. Olen tehnyt paljon asioita joista hänkin on päässyt hyötymään, kaikenlaista ohjelmaa on järjestetty. Sekään asia ei ole ikinä ollut toisinpäin, hän ottaa antamatta. Moni ystäväni on meinannut useasti mennä antamaan hänen kuulla kunniansa, mutta aina olen toppuutellut heitä ja estänyt...eli olen suojellut jopa tätä ystävääni vaikka hän on selkeästi usein tehnyt väärin minua kohtaan.
Viime lauantaista lähtien olen vakavasti miettinyt väliemme täydellistä katkaisemista: Olimme ulkona juhlimassa ja pois lähtiessäni narikassa hän tuli huutamaan ja haukkumaan ja latelemaan tappouhkauksia että olin hukannut hänen narikkalappunsa. Jopa narikkamieskin sanoi ettei ollut antanut minulle hänen narikkalappuaan...ja loppupeleistä se löytyikin hänen omasta lompakostaan... eipä ole ollut selkärankaa hänellä pyytää anteeksi, vaikka oli selkärankaa syyttää...
Onko tuollainen ihminen mikään ystävä? Onko tässä ystävyydessä liian paljon huonoa että nuo harvat hyvät kehdenkeskeiset keskustelut riittäisi syrjäyttämään huonot puolet?
Hän on kehunut minua parhaaksi kaverikseen aikoinaan vuolaasti ja silti salannut minulta ystävyytemme kannalta oleellisia asioita, joita olen järkytyksekseni saanut kuulla muualta. Hän on suostunut tapaamaan eksiäni, vaikka olen ilmaissut hänelle etten pidä siitä. Hän on ominut ja elänyt minun kaverieni kautta, mutta jos joku hänen ystävänsä olisi halunnut tutustua minuun hän on saanut hirveät paskahalvaukset ja täten en ole siis saanut tavata juurikaan hänen ystäviään. Hänen mielestään on ok että hänen ex-poikaystävä pitää minua syypäänä heidän eroonsa, vaikka hän oli pettänyt tätä jo ennen kuin olemme tunteneetkaan.
Eräs juhannus hän lähti minun ja ystävieni kanssa mökille ja hylkäsi minut täysin siellä ja veljeili vain kaverieni kanssa, joi minun viinojani vaikka en ollut luvannut. Hän haukkui tuolloin lähes kaiken mitä tiesi että minä arvostan. Tuona juhannuksena hän myös iski erään miehen johon olen joskus ollut ihastunut ja hän kyllä tiesi sen.
Hän kiukuttelee, huutaa ja räyhää minulle kännissä jostakin pikku asiasta. Kauhea show nousi päälle joskus kun hänen työkaveri kehui minua kauniiksi ja olisi halunnut jutella kanssani, mutta keskustelua ei voitu jatkaa ystäväni "mustasukkaisuuskohtauksen" takia. Hän on tehnyt miljoonat kerrat oharit kun olemme sopineet jotakin...ilmoittamatta tottakai. Olen tehnyt paljon asioita joista hänkin on päässyt hyötymään, kaikenlaista ohjelmaa on järjestetty. Sekään asia ei ole ikinä ollut toisinpäin, hän ottaa antamatta. Moni ystäväni on meinannut useasti mennä antamaan hänen kuulla kunniansa, mutta aina olen toppuutellut heitä ja estänyt...eli olen suojellut jopa tätä ystävääni vaikka hän on selkeästi usein tehnyt väärin minua kohtaan.
Viime lauantaista lähtien olen vakavasti miettinyt väliemme täydellistä katkaisemista: Olimme ulkona juhlimassa ja pois lähtiessäni narikassa hän tuli huutamaan ja haukkumaan ja latelemaan tappouhkauksia että olin hukannut hänen narikkalappunsa. Jopa narikkamieskin sanoi ettei ollut antanut minulle hänen narikkalappuaan...ja loppupeleistä se löytyikin hänen omasta lompakostaan... eipä ole ollut selkärankaa hänellä pyytää anteeksi, vaikka oli selkärankaa syyttää...
Onko tuollainen ihminen mikään ystävä? Onko tässä ystävyydessä liian paljon huonoa että nuo harvat hyvät kehdenkeskeiset keskustelut riittäisi syrjäyttämään huonot puolet?
Vastaukset 8
Vanhimmat
No huh. Ei kyllä vaikuta tasapainoiselta tuo "ystävä". Vaikuttaa että on sulle tosi kateellinen ja kännissä ei pysty sitten peittelemään sitä ja se purkautuu noin. Kateellisissa ihmisissä on se huono puoli, etteivät he aidosti pysty iloitsemaan toisen puolesta. Itse ottaisin etäisyyttä tuollaiseen tyyppiin ja olisin ennemmin sellaisessa seurassa, jossa ei ole noin paljon negatiivista energiaa.
Ei ole mikään ystävä. Muut ystäväsi vaikuttavat tasapainoisilta. Voi olla vaikeaa päästä eroon. Ovat taitavia luikertelemaan suosioon. Minulla oli samanlainen kaveri. Syytti sekavana pankkikortin varastamisesta. Löytyi omasta kassista
Oli kamala kokemus. Pääsin vihdoin eroon. Olen mielummin vaikka sukulaisten kanssa. Tsemppiä sinulle.
No tämän jutun perusteella kyseessä on ihminen joka ei turvaa ja välittämistä ole saanut kotipuolesta ja harvoin tuollainen käytös muuttuu jatkossakaan. Itsesi kannalta ei ole hyvä valita uhrin roolia. Jos elämäsi on muutoin kunnossa ja sinulla on muitakin ystäviä sano adios. Toisaalta jos epäilystä että alkaa mollaa sinua selän takana yrittäen saada omat ystäväsi taakseen, välttele vaan pitkään ja hartaasti. Jos itse ottaa selvinpäin asian puheeksi, kerro nätisti miltä tuntuu. Tuon tyyppisen kanssa voi tulla raastavia riitoja. Mutta vain jos olen saanut oikean kuvan kirjoituksestasi.
Tsemppiä.
Kuulostaa frenemyltä. Esittää ystävää ja tavallaan ehkä onkin, mutta puukottaa selkään. Haluaa satuttaa ja siksi pokannut eksiäsi ja varsinkin sen ihastuksen josta tiesi.
Saattaa olla narsisti, niillä on tapana yrittää myös pölliä uhrin ystävät ja pyrkiä kääntämään nämä uhria vastaan. Siksi eivät anna tavata omia ystäviään, kun pelkäävät, että joku tekee samoin heille.
Ette ole kauhean kauan tunteneet, kun teillä on eri tuttavapiirit? Narsut alkavat paljastaa todellisen karvansa pikkuhiljaa vasta 2 vuoden kuluttua kun ollaan enemmän tekemisissä ja tutustuttu paremmin. Tyypillistä on hillittömät raivonpurkaukset mitättömistä syistä ja että mitä läheisemmiksi tulette, sen huonompaa kohtelua alat saamaan osaksesi.
Ottaisin etäisyyttä ja tarkkailisin selustaani. Yritä saada selville, levitteleekö luottamuksellisia asioitasi ja valheita sinusta. Harkitsisin välien katkaisua jos rehellinen tuntemuksesi on, että tyypin seurassa ei tule hyvä olo.
Tämä narsismi taitaa olla nykypäivän ilmiö. Yritetään sanoa ilmeisesti että ihminen ei ole saanut ehkä turvallista, rakastavaa lapsuutta. Varsinainen narsismilla osoittelu on vaarallinen aihe. Se on lääkärin todentama mielen pirstaloituma. Hepposin eväin ei sanaa kannattaisi viljellä. Voipi osua vielä omaan nilkkaan. Huonoa kohtelua ei pidä kuitenkaan oman terveyden uhalla sietää jos kokee itse toimineen rakkaudella.
Niin vielä...olemme tunteneet 05 lähtien, olemme ammattikoulukavereita. Eivätpä hänen muutkaan ystävyyssuhteet ole kauhea kestävää laatua olleet. Hän tuntuu ottavan heti iteensä jos joku korjaa tai huomauttaa häntä käytöksestään, ehkä hän siksi vielä "pitääkin minusta" koska en ole hänelle avautunut nääiden vuosien varrella, vaikka syytä tosiaan olisi ollut.
Hän tuntuu olevan hirveän huolissaan kun käyn samassa harrastuksessa hänen ylä-asteaikaisen parhaan kaverinsa kanssa. Tavallaan on yrittänyt vihjailla ettei minun kannattaisi olla tekemisissä tämän kansa, vaikka mielestäni hän on ollut mukava. Ehkä ystäväni sitten pelkää että sieltä paljastuu minulle taas jotain hänen menneisyydestään josta en ole tiennyt.
Ja tämä asia jonka hän salasi minulta n 5vuotta, ennenkuin kuulin sen muualta, oli se että hänellä on lapsi, joka on siis edelleen kuitenkin hänen perhepiirissään oleva jäsen. Jälleen kerran kaikki joiden kanssa olen tuostakin keskutellut, ovat sitä mieltä ettei tuollainen ole mikään kaveri. Kaikista hauskintahan on se että nyt kun minä sen vihdoin sain selville, on siitä tullut avointa informaatiota jonka hän kertoo nykyään melkein kenelle vain.
Mutta ei kai hän oikein minua ja tunteitani kunnioita kun kerta haluaa kiellostani huolimatta veljeillä eksieni kanssa, haukkua minut kännipäissään pyytämättä ikinä anteeksi... Kaikkien muide ystävieni kanssa on täysin selvä asia jota ei tarvitse edes ääneen sanoa on se ettei kaverien eksien kanssa veljeillä.
Toisilla tuntuu olevan sellainen käsitys, että läheinen ihminen on se, jota kohtaan PITÄÄ saada käyttäytyä miten huonosti tahansa, hänen pitää ymmärtää ja ottaa vastaan turhaumanpurkamiset. Ja tästä tietenkin tulee vielä mielikuvitukseton tapa, joka ei jaksa edes naurattaa. Antaa elämän opettaa, kun suhteet katkeavat kerta toisensa jälkeen.
Just näin!