mistä saatte itsekuria?

Kannattaa miettiä tarkoin, miksi oikeasti haluaisi olla pienempi.

Onko tärkeintä terveys (joka on kyseessä kun on noin paljon ylipainoa) ihan sokeriaineenvaihdunnan ja sydänsairauksien vaaran pienentämiseksi?
Vai olisiko mukavampi laittaa kengät helposti jalkaan ja liikkua keveänä, helposti? Nukkua paremmin?
Vai olisiko kaikkein ihaninta pukea pienempiä vaatteita ylle?
Uskotko, että sinuun suhtauduttaisiin vakavammin, ajateltaisiin, että sinulla on selkärankaa ja ryhtiä?
Mikä On juuri sinulle tärkeintä? Tarkenna sitä ja vaali sitä - ehkä vastaus löytyy sieltä.

On ehdottomasti ihmisiä, jotka ovat terveitä hieman ylipainoisina (ei kuitenkaan 30 kg liikaa) ja ilmeisen tyytyväisiä ja onnellisia. Kiloista se ei ole siis kiinni. Laihduttaa ei kannattaisi, koska "niin kuuluu tehdä" tms. Keskity asioihin, jotka tuovat iloa ja JOS tuntuu siltä, mieti todellinen sinun ikioma motiivisi ja tavoitteesi ja pyri sitä kohti joka ikinen päivä. Piirrä vaikka road map tästä pisteestä keväistä polkua kohti kesää, syksyä ja ensi vuoden helmikuuta. Millaisia ihania asioita näet? Mikä muuttuu? Mikä säilyy ennallaan?
http://kutri.net/kevyt-keho/laihdutus/laihdutus-lahtee-paasta/miksi_laihduttaa/

Mitä tuo tarkoittaa, että "onnistut?" Siis oletko liian vähillä syömisillä, vai onnistutko syömään tarpeeksi ja hyvää, oikeaa ruokaa? Se, että on syönyt vaikka mahdollisimman vähän, ei ole onnistumista ja toki sitä sitten "ratkeaa." Mitä se sitten tarkoittaa? Että syöt yhden pullan? Mitä sitten, normaalipainoisetkin syövät monta kertaa viikossa yhden pullan. Unohda koko juttu, ja jatka samaan, terveelliseen malliin.
Vai tarkoittaako ratkeaminen yletöntä ahmimista? Johtiko siihen liian vähät syömisen "onnistuminen" vai ahdistaako joku käsittelemätön asia? Voisiko sitä käsitellä muuten, kuin vaimentamalla tunteet syömällä?

Olen laihduttanut n. 35 kg. Itselläni on erittäin huono itsekuri ja turhautuminen lihavuuteen on saanut jatkamaan ne ensimmäiset päivät. Sitten kun paino alkaa putoamaan, se alkaa palkita sitä yrittämistä. Tavallaan alkaa tavoittelee niitä pudotuksia sen jälkeen, kun niitä alkaa tulla.

Alkulaihdutuksen sain mentyä sillä, että hoin päivittäin itselleni, että:"Minun tarvitsee olla vain tämä päivä laihdutuskuurilla." Joka päivä tuo sama "päivä kerrallaan". Sitten, kun paino alkoi putoamaan, auttoi motivoimaan se, että laitoin tavoitteen johonkin esim. 100 päivän päähän.

Joillakin auttaa se, että he käy punnituksessa esim. ravitsemusterapeutin tms vastaanotolla. Tavallaan, kun on "virallisesti" sitoutunut laihduttamiseen, ei "kehtaa" siitä lipsua.

Tsemppiä ap:lle!

Hei!
Helpointa on varmaan laihduttaa sellaisella tavalla, joka vaatii mahdollisimman vähän sitä itsekuria. Laihduttaminen helpottuu jos tekee seuraavat asiat:

1. Poistaa kaikki sokeriset ruoat kotoa, niin on helpompi olla syömättä niitä.

2 Hankkii lääkärin tai personal trainerin tuekseen. (Silloin sinun on helpompi keskittyä siihen toivottuun tulokseen ja saat kaiken tarvitsemasi tiedon.)

3. Syö aamupäivällä kunnolla terveellistä ja täyttävää ruokaa (esim norjalaista lohta/kananmunia ja paljon vihanneksia) ja säännöllisesti 5 kertaa päivässä, Kun syö säännöllisesti terveellistä ruokaa niin on helpompi vastustaa niitä kiellettyjä ruokia.

4. Kunnon yöuni ja stressin vähentäminen voi myös auttaa pitämään itsekuria.


Elämänmuutoksen tekeminen voi verrata kukkulan ylittämiseen. Alussa muutoksen tekeminen voi tuntua raskaalta ylämäeltä, mutta sitten kun pääset kukkulan huipulle alkaa alamäki ja kaikki helpottuu.

Olen 28-vuotias nainen ja life coach-opiskelija. Haluaisin olla henkilökohtainen valmentaja teille/sinulle, joka haluaa terveellisemmät elämäntavat. Valmentaminen tapahtuu skypepuhelun välityksellä ja on ilmaista. Minuun saa yhteyttä osoitteessa [email protected]

Laihduttaja ei tarvitse itsekuria, vaan kärsivällisyyttä. Ei kitukuureja, vaan kunnon ruokaa niin paljon, että nälkä lähtee. Olennaista ei ole ruuan määrä (kiloina tai litroina), vaan laatu.

Unohda kuuriajattelu, ja ryhdy parantamaan elämäntapojasi vähän kerrallaan. Eihän loppujen lopuksi sillä ole niinkään väliä, kuinka nopeasti kilot on pudotettu, jos ne PYSYVÄT POISSA. Pikakuureilla laihdutetuilla kiloilla on ikävä taipumus tulla vähintään yhtä nopeasti takaisin, usko kokenutta!

Kunnossa kaiken ikää -kampanjan painonhallintakalenterissa on minusta hyviä ohjeita rauhalliseen etenemiseen ja elintapojen parantamiseen loppuiäksi:

http://www.kki.likes.fi/pages/UserFiles/File/Materiaalit/Tartu_tilaisuuteen.pdf

Lueppa ajatuksella nämä ja kokeile hetki, ihan vain huviksesi (mutta tosissasi) ja katsele vaikkapa kuukauden parin päästä tuloksia ja ennenkaikkea oloa! :)


http://patrikborg.blogspot.fi/2011/09/laihdutus-pysyvasti-tehdaan-nain.html

Nimim. oon tässä syönyt niin paljon kuin jaksan, mutta säännöllisesti ja välillä (=usein) herkutellutkin ja kas kummaa joulukuun alussa painoa oli 68kg ja nyt 64kg (pituutta 170cm). Kertaakaan ei ole ollut nälkä, eikä hirveää mättämishimoa ole ollut ollenkaan.

Minulla on ollut todella vaikeita itsekurin ongelmia, olen laukannut 4-5 kertaa yössä jääkaapilla, joten lihoin kokojan -joka päivä. Syöminen yöllä oli pakkomielteistä. Nyt olen ollut jo 10 päivää laihduttajana ja laihtunut 4,5 kiloa, josta osa tietysti nesteitä. Syön vain pieniä annoksia ja yleensä vain silloin, kun on nälkä. Itsekurissa ei ole ollut enää mitään ongelmia, sokeritkin olen pystynyt jättämään tuosta noin pois, vaikka olin todella pahassa sokerikoukussa vuosikausia ja söin joka päivä jotakin sokerillista. Nyt siis, kun olen pienentänyt syömisiäni verensokerini ei enää heittelehdi ja minulla on vähemmän nälkä sen vuoksi ja itsekuriakaan ei tarvitse; homma hoituu itsekseen. Sokeri ja liika syöminen ovat molemmat pahoja verensokerin heittelehtijöitä, ja siis nälän aiheuttajia. Nälässä ei kuitenkaan kannata olla, minäkin syön silloin jos nälkä sattuu, vaikka nälkä tulisi yölläkin niin en jätä itseäni nälkäiseksi. Nälkää näkemättäkin voi siis laihtua. Nälkä on se mikä aiheuttaa itsekurin pettämistä, ei siis kannata nälkiinnyttää itseään liikaa vaan syö nälkään vain sen verran, että nälkä lähtee. Kannattaa vähän aikaa odottaa syömisen jälkeen vieläkö on nälkä, sillä kun syöt siihen nälkääsi vatsasi ei heti ilmoita olevansa täynnä, vaan voit kokea nälkää edelleen, mutta odotettuasi tiedät vasta söitkö riittävästi. Jos et syönyt riittävästi ota jotakin vähän ja katso taas jääkö nälkä. Itse olen 105 kg ja 168 cm pitkä nainen.

Minulla illat ovat se vaikein, silloin iskee makean himo. Minun pelastukseni on ollut vähäkaloriset hedelmät ja kasvikset. Niitä saa mutustaa =) Varmasti löydät jonkin hedelmän josta tykkäät (mandariini, appelsiini, omena...) syöt niitä kun tulee hiekko hetki.

Ota kuule itsestäsi valokuva oikein puristavissa vaatteissa ja niittaa se jääkaapin oveen. Kysy iltseltäsi että tämmönenkö haluat olla. Sitten aseta väliaikatavotteita, ei liian vaikeita. Vaikka että kun nyt viikon jaksan olla tällä terveellisemmällä ruoalla, palkitsen itseni... vaikkapa uudella alusvaatteella. Vie herkut naapuriin, josta saat ne vain erittäin pätevää syytä vastaan. (tää toimi mulla) Ota kauppaan käteistä vain sen verran että et saa ostettua muuta kun pakolliset. Jos ruoanhimo yllättää, syö ensin mahdollisimman hitaasti yksi sokeripala. Kahvin sokerin voit korvata stevialla. ( aika paljon muuten väheni sokerin kulutus tällä) . Hanki sodastreamer, tee itse omat juomasi, on terveellistä ja hankkii itsensä takaisin aika pian. Kävele vartti yhteen suuntaan ja toinen takaisin, se on jo puoli tuntia. Saat muuta ajateltavaa kun syöminen. Tee rentutusharjoitus kun taistelet mielessäsi jääkaapin sisältöä vastaan. Tai vaihtoehtoisesti vatsalihas liikesarja.

Olin koittanut myös laihduttaa monta kertaa aina laihoin tuloksia. Sitten päätin tehdä siitä laihduttamisesta mun elämäntyön. Jos en koko ajan joka hetki muistuttanut itseäni laihduttamisesta, niin se ei onnistunut. Ostin vihkon, joka meni jääkaapin viereen, siihen kirjasin kaikki syömiseni, kirjoitin blogia laihduttamisesta, kävin katsomassa muiden ihmisten blogeja ja kirjoitin sinne kommentteja, kuvasin syömääni ruokaa ja tein syömästäni ruoasta kaunista ja tietysti ennen kaikkea terveellistä. Suunnittelin koko ajan laihduttamista, mietin sitä koko ajan, otin kuvia itsestäni alussa ja laihdutuksen edetessä ja laitoin niitä näkyviin itselleni. Laihduttaminen oli mielessäni ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla. Punnitsin itseni joka aamu. Kun pääsin ensimmäisen viikon ja noiden ensimmäisten päivien jälkeen tulevien himopäivien yli ja tulosta alkoi tulla niin se motivoi entisestään. Aloitin kävelylenkit ja joka kerta laitoin itseäni hieman epämukavuusalueelle kunnes kunto oli noussut ja paino pudonnut niin, että hölkkäsin. Uskomatonta, sillä en ollut koskaan eläissäni juossut kilometriä yhteenmenoon. Minulla ei auttanut se, että päätin laihduttaa vaan siitä oli tehtävä elämä. -25 kg tuli laihdutettua ja loppuviimeksi ne lähtivät niin helposti, että jälkikäteen tuntui pahalta, miten en ollut aikaisemmin saanut sitä tehtyä.
Voit mennä laihdutusryhmään, voit perustaa laihdutusblogin, voit ottaa personal trainerin. Tee mitä tahansa keksit ja kaikkesi, jotta laihdutus on sinulla koko ajan mielessä. Niin onnistut!

Minulla on tuo sama ongelma, mutta kirjotan blogia johon puran tuskani :D
Tos olis linkkii jos kiinnostaa lukee :D

http://hyvastilaskit.blogspot.fi/

Minulla kaikkein paras konsti on asettaa tavoitteeksi jonkun vanhan ihanan vaatteen päälle mahtuminen. Toinen hyvä keino on kaverin kanssa laihduttaminen, yhdessä on kiva liikkua, pähkäillä syömisiä, vertailla kokemuksia ja fiilareita ja ennenkaikkea kannustaa kun on se huono päivä. Tsemppiä.