Tajusin

Täällä nainen, jota ei ole kukaan rakastanut. Itsekin havahduin tähän totuuteen jokin aika sitten. Ihan sellaiset pikkujutut tekevät surulliseksi; en ole koskaan saanut mieheltä syntymäpäivälahjaa, en mitään kaunista, ei helliä sanoja, huolenpitoa, turvallista oloa, ei kainaloa johon painautua. Aika järkyttävää. Takana loistava parisuhdetulevaisuus. Mutta varoitettiinhan minua. Ei olisi pitänyt odottaa juuri niin oikeaa vaan asettua elämään jonkun hyvän mukavan miehen kanssa. a-men.

Sama homma. Moni ei saa rakkautta kuten minä. SItä väkisinkin miettii et joutuuko olemaan yksin kuolemaan saakka ja ei mulla ole syytä uskoa että tilanne muutuu paremmaksi.

en tiedä kirjoittajien ikiä, mutta toisaalta mitä sen on iällä väliä...sitä ei voi koskaan tietää milloin se hetki yllättää, että oikea kumppani ilmestyy elämään ja toisekseen voi olla niin, että teitä on jo rakastettu/rakastetaan...maailma on väärällään tarinoita joissa todetaan ettei ko henkilö koskaan uskaltanut kertoa tunteistaan rakkautensa kohteelle!

Älä puhu soopaa. Vanhempasi varmasti tekevät niin, välittävät ainakin kovasti ja se on oikeampaa sitä lajia soopaa, mistä puhut, kuin parisuhepelleilyt.

Ei minuakaan, sellainen jota olen itse rakastanut.

Asioilla on tapana järjestyä. Sitä odotellessa kyllä useasti tuntuu todella pahalta, mutta tulee päivä jokaiselle, jolloin voipi hymyillä.