ihanälyttömänkyllästynyt

Tuo nimimerkkisi kertoo ihan tasan tarkkaan tilanteesi.
Olet vasta 24-vuotias; tajua, että et todellakaan ole velvoitettu passaamaan jotakin k***pää-äijää loppuelämääsi.
Ei tuollaiset tyypit miksikään muutu!
Jos haluat välttämättä seurustella hänen kanssaan, asukaa edes erillään, voit pitää oman reviirisi siistinä ja muhikoon ukko sotkuissaan omassa läävässään.
Et sinä ole mikään kotiorja!

Asuiko tämä mies omassa kodissaan ennen yhteenmuuttoa? Jos asui, niin miltä se näytti?
Pitäisikö teidän ottaa joku siivouspäivä, jolloin yhdessä siivoaisitte kaikki paikat: toinen pesee vessan, toinen imuroi jne.

Minusta teidän kannattaisi toistaiseksi asua eri asunnoissa. Sinun määräyksesi ei toimi, eikä se ole kivaa toista kohtaan. Hänen pitää saada tehdä työt valitsemanaan ajankohtana, eikä silloin kuin sinulle tulee juuri mieleen. Pitäisi olla lista ja puolet..

Jokainen ihminen ei siivoa joka päivä kauheasti, vaan tiettyinä päivinä. Eikä kerralla kannata tehdä kaikkea, vaan jakaa osiin. Hienoa että hän pesee pyykkiä, se on suuri juttu. Hänellä pitää olla wc ankkaa, puhdistusainetta, siivoushanskoja, liinoja useampi, ja oikea tekniikka vessan pesuun, kukaan ei osaa sitä ilman opetusta...

Hankkikaa tiskikone oikeasti, kukaan normaalijärkinen ei hinkuta himolla astioita käsin kuin pakkotilanteessa. Tiskipöytä on kaikkea muuta kuin selälle/hartioille sopivalla korkeudella. SIlti voi joutua pesemään jotain käsin esim paistinpannu. Jos ei pidä imuroinnista, kiinnostaako häntä lattianpesu, siihen ei kannata käyttää käsin laitettavaa moppia.. vaan varteen suoraan laitettava pää. Ja ämpäri mihin puristetaan moppia.

Hän voi olla perfektionisti siivouksessa ja kuluttaa siten liikaa aikaa yhden kohdan hankaamiseen? Saa paineita siivouksesta? Silloin kannattaa opettaa että hän ottaa asian vähän rennommin, eikä yritä liikaa ja jätä hommaa siihen sen takia. Minusta kukaan ihminen ei ole laiska, se on pahin haukkumasana suomessa... Takana on usein joku muu syy siihen. Hän ei ehkä ehdi siivoamaan, jos sinä ehdit joka paikkaan ensin nopeana päsmärinä(?)... Tai ei ole tottunut siivoamaan, jos äiti teki kaiken. Pikkuhiljaa siirtyy siivoamisen ihmeelliseen maailmaan. Pölyä ei tarvitse pyyhkiä joka sekunti himolla.

Jos mies siivoaa mopilla tai imurilla kerran kahdessa viikossa, ja sinä samoin toisella välineellä niistä. Mies valitsee kummalla näin alkuun kannustimeksi... Wc puhdistus myös kerran kuussa rätillä ja aineella. Ja muuten wc-ankka ja harja jokapäiväisessä käytössä. Tiskikone voisi olla sukulaisten lahja, jos ei oma raha vielä riitä. Pölyt puoliksi. Ei stressiä ja homma hoituu. Kumpikin pesee omat vaatteet ja tekee omat ruuat omilla välineillä, omalla rahalla. Jos pölyä ilmaantuu lisää, voi imuroida välipäivinä erikseen ja siitä saisi jonkin bonuksen jompi kumpi ja kannustimen.

Pieni lista esiin. Mies valitsee sitten oman ajankohdan kun tulee tunne siivouksesta (tietää mitä tekee kun opastetaan), kalenterissa on vain suuntaa antavaa. Milloin hän haluaa tehdä imuroinnin ja moppauksen. Sinä voit ottaa toisen. Tai sitten sinä voit siivota kerran kahdessa viikossa imuri moppi ja mies toisella kertaa saman. Ei ole yhtenä päivänä pakko tehdä kumpaakin, yhtenä päivnä imuroi ja jonain toisena moppaa.

Niin siis miksi sä olet sen kanssa? Naisten suurin ongelma on, että ne kuvittelevat voivansa muuttaa toisia ihmisiä. Eroa miehestäsi ja etsi sellainen mies, jonka maailmassa sun kanssa samat asiat ovat prioriteettijärjestykseltään samanlaisia. Mitä sitä turhaan molempien kärsiä suhteessa, jossa toinen ei ole toiselle sellainen, kuin toinen toivoo. Todennäköisesti eroamalla teet palveluksen toisellekin osapuolelle ja hänkin pääsee etsimään sitten sellaisen naisen, joille nuo asiat tai niiden jakaminen haluamallasi mallilla eivät ole niin etusijalla.

Naisen ja miehen käsitys siiteydestä voin olla erilainen. Nainen haluaa että joka päivä imuroidaan, mies imuroisi kerran viikossa. Silloin ei tule tilannetta että viikkon ei olisi imuroitu kun viimeistään 3 päivän jälkeen nainen imuroi koska mies on laiska jne..

Tuollainen on rasittavaa eikä sitä pitäisi kestää kenenkään, koska kummankin velvollisuus on pitää koti siistinä! Ainahan se ei mene niin.. Minä muutin mieheni kanssa yhteen noin neljä vuotta sitten, alku oli hankalaa sillä mieheni ei tajunnut tehdä oma-alotteisesti kotitöitä ja muutenkin tuntu olevan vaikeaa, aikani minä katselin sitä touhua kun kuitenkin opiskelin ja olin kotona huomattavasti enemmän kun taas mies teki töitä suht paljon. Ärsyynnyin kuitenkin siihen että viikonloppusin edes ei sujunut kotityöt kunnolla, aina kun mainitsin että täytyis imuroida, tiskata tai laittaa pyykit koneeseen niin sitten hän teki vaikkei mielellään ois halunnutkaan, tosin usein aloituksessa kesti niin kauan että täytyi itse tehdä. Riitoja tuli paljon ja mietin, että pystyinkö jatkamaan suhdetta hänen kanssaan vai pitäisikö muuttaa erilleen. Päätin että haluan vielä yrittää koska kuitenkin rakastan häntä kovasti, monet kerrat keskustelimme ja sanoin, että nämä asiat vaivaavat minua ja haluan muutosta asioihin. Lopulta rupesin pikku hiljaa huomaamaan muutosta asioissa ja suhdekkin parani. Nykyään ei tarvitse edes käskeä kun kotityöt on hoidettu. Ihmistähän ei voi muuttaa mutta kyllä puhuminen ja surullisuus saa toisen muuttumaan jos oikeasti välittää toisesta. Suosittelisin, että puhut hänelle. Kerrot mikä mättää ja teet myös selväksi ettei naisten velvollisuus ole pelkästään hoitaa kotityöt. Annat aikaa muuttua mutta ellei ole edes halua niin suosittelisin muuttamaan pois. Tsemppiä!

Ei muuta kun lopetat kaikki kotihommat ja jos jotain puuttuu niin sanot miehelle että teeppä itte.

Meilä oli sama tilanne miehen kanssa. Mies ei tehnyt kotitöitä ja muutenkin prioriteetit olivat sellaisia, että päättelin siitä, että en ollut hänelle loppujen lopuksi niin tärkeä kuin olisin halunnut olla.

Päätin lopulta erota ja muuttaa pois. Ajattelin, että kyllä minuakin varten on jossain joku, joka arvostaa ja kohtelee minua hyvin. Tai jos ei ole, olen sitten mieluummin yksin.

Tapasin nopeasti uuden miehen ja seurustelin pari vuotta hänen kanssaan. Yllättäen tuo minua huonosti kohdellut ex-mieskin haikaili yhä perääni.

Erottuani sitten myöhemmin tästä uudesta miehestä palasimme yhteen. Nyt olemme olleet naimisissa yli kymmenen vuotta, ja nyt mies kohtelee minua hyvin ja kotityötkin jaetaan suurinpiirtein tasan.

Ehkä joitakin asioita ei vain osaa arvostaa ennenkuin menettää ne.

Täällä olisi yksi kanssasisar lisää. Huoh, se on niin ärsyttävää ja puuduttavaa ja kaikenkaikkiaan olo on niinkuin jollakin työntekijällä ja vieläpä omassa kodissa!

Hieman haluan selventää että minun lapsuuden kodissani on aina siivottu ja koti on ollut siisti ja kauniisti laitettu, äitini ja minun yheisiin harrastuksiin kuuluu kodin sisustaminen ja koti ja sen ulkonäkö on minulle todella tärkeää. Etenkin siisteys. Ahdistun helposti jos kotona on sotkuista tai likaista.
Avomieheni on maalta kotoisin ja asunut isänsä kanssa nuoruutensa. Hänen isänsä kotona hallitsee sallainen "hallittu kaaos", kämppä on enemmän tai vähemmän sekaisin ja ei hajua milloin sitä siivotaan. Kaippa mies on kotoa tämän sotkuisuuden oppinut sitten, minkäs teet.

Olemme olleet yhessä n. viisi vuotta, minulla ikää 23, hänellä 26. Näistä viidestä vuodesta olemme asuneet yhessä kolme. Ja arvaa kuka meillä siivoaa?
Mies laittaa tiskit silloin tällöin ja saattaa tyhjentää koneen. Pyykkiä pesee kyllä joskus harvoin ja kun on aika laittaa kuivuneet vaatteet kaappin, hän ottaa vain omat vaatteensa ja jättää minun vaatteeni paikalleen. Ei siinä mitään, mutta minä aina viikkaan hänen vaatteensa ja ojennan ne hänelle jotta hän voi laittaa ne siististi kaappiin. Kai sitä olettaisi että hän voisi tehdä samoin myös minulle? Tai en tajua mikä siinä omien vaatteiden viikaamisen sivussa on niin vaikeaa viikata myös ne minun pari paitaa?
Siivoan kerran viikossa päivittäisen siistimisen lisäksi. Siivoan lähes poikkeuksetta yksin koko yhteisen asuntomme, näin on ollut melkein aina. Alussa pyysin häntä mukaan, mutta enää en jaksa katsella hänen draamakohtaustaan kun hän "joutuu" tarttumaan imurin varteen. Aina kamala mökötys ja huokailu ja vittuuntunut naama. Ja sen lisäksi että hän imuroi harvoin (kerran vuodessa), hän tekee sen vielä huonosti. Kylpyhuone jää imuroimatta, samoten sohva ja huonekalujen alustat. Kylpyhuonetta hän ei ole siivonnut koskaan, tuskin tietää edes miltä wc-harja näyttää tai että mitä sillä kuuluisi tehdä. Pölyjä pyyhkiessään ei siirrä koriste-esineitä edestä vaan luutuaa niiden välistä, jonka takia minä joudun pyyhkimään pölyt uudestaan.
Meillä on kaksi kissaa, joista lähtee paljon karvaa ja siksi minun mielestäni päivittäinen siistiminen on tärkeää puhumattakaan viikkosiivouksesta. Hänen mielestään sopiva siivousrytmi olisi kerran kuukaudessa! Jos jo päivässä kissanhiekka kulkeutuu ja karvat pölyää niin mikä olisikaan näky kuukauden siivoamattomuuden jälkeen? MInä en halua asua tunkkaisessa sikolätissä! Piste.

Olen todentotta alkanut harkita eroa. Mitä jos saamme lapsia joskus ja sotkua tulee nykyiseen verrattuna paljon enemmän. Siivoanko minä sittenkin, miehen ja lasten sotkut? Luultavasti näin olisi.

Työttömänä ollessani asia oli ihan ok, sillä hän joutui rahallisesti kustantamaan enemmän ja minä ns. tein kotityöt, jotta osallistuisin enemmän yhteiseen elämän pyörittämiseen. Sanoin silloin että en tule jatkamaan samaa rataa töihin päästyäni, mutta kas kummaa... näin vain on. Mies on aina väsynyt ja viikonloppuisin haluaa rentoutua (pelata ja ryypätä), eikä tuhlata kallista vapaa-aikaansa siivoamiseen. Minä herään arkisin neljän jälkeen, kun hän nukkuu vielä melkein 3 tuntia pidempään ja päälle päikkärit. Silti minä saan siivota myös arkisin, eilenkin koko kämpän hänen ollessaan päikkäreillä.

Olen uskomattoman kyllästynyt tähän kompromissikyvyttömään ja laiskaan mieheen, ero taitaa olla ainoa vaihtoehto elleivät asiat muutu.

"Yhteinen koti = yhteiset velvollisuudet kodin ylläpitämiseksi. "

Joo kyllä, MUTTA myös yhteiset NORMIT siitä mikä on se taso joka on hyväksyttävä. Nyt sinä esität vaatimuksia jotka luultavasti olet oppinut kotoasi ja miehesi olisi tyytyväinen löysempiin standardeihin. Ei se niin mene. Jos et tingi omista vaatimuksistasi on ihan kohtuullista että teet niitten eteen itse myös työt.

Muuta pois ellet kykene itsekään joustamaan. Tai heitä ukko ulos jos luukun hallintasuhteet on sellaiset että se kuuluu enemmän sinulle.

tarjoo pesääääÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
ÄÄ
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä

Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä

Ä
ÄÖ
Ä
Ä
Ä
Ä

Ä
Ä
Ä
Ä
Ä

Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä

Ä
Ä
Ä
Ä

Ä
Ä
Ä
Ä

Ä
Ä
Ä
Ä

Ä
Ä
ÄÄ
Ä
Ä
Ä
Ä
ÄÄ
Ä
Ä
Ä
Ä
ÄÄ

Ä
Ä
Ä
Ä

Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
ÄÄ
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
ÄÄ
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
'Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
ÄÄÄÄ
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä

Ä
Ä

Ä

Ä
Ä

Ä

ÄÄ
Ä
Ä

Ä
Ä
Ä
Ä
ÄÄÄ

Ä
Ä

Ä
Ä

Ä

ÄÖ
Ä
Ä

Ä
Ä

Ä
Ä
Ä
Ä

Ä
ÄÄ
Ä
Ä

ÄÄ
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä

Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä
Ä

Ä
ÄÄ

ÄGH
ÄG
ÄS
ÄGH
ÄHTÄ
GÄ
TRÄ
YÄ
TÄ
TÄY
ÄY
ÄR
Ä
ÄE
TÄ
SWÄT'ÄÄ
YÄ56
UÄTÄU
76Ä
Ä
7IÄ
TRÄ
ÄTGÄ
GÄ

TÄ
5YÄ
5Ä6U
Ä56
AUÄA
AUÄA
TAÄUA
TÄQI
AQ
YIÄAQ
ÄAQ
Ä
JÄQHY
UÄ
AQGHÄAQ
ÄF
JÄRÄ
J
TÄAQJKAQÄ
YUAQKÄ
AQÄAQK
AQTÄ
AQJÄAQ
T
AQTÄAQ
TYÄAQI
AQÄYKÄAQ
AQÄJQ
ÄGAQJÄ
GFAQÄ
JTÄ
YJUÄ
YQÄA
QYUÄAK
QÄA
QKÄAY
QÄAQ
TYÄAJQ
ÄTAQJ
ÄAQT
JÄAQGHÄ
AQJÄAYQ
ÄAK
ÄYAQKÄYÄ
AJKAÄ
JA
QTÄAJQÄAQ
AQAÄ
TYAQGÄ
AQTÄ
AQJÄAQT
JÄAQ
AQÄ
AQÄ
AÄ
AQ
AÄQA
ÄQA
ÄQAÄ
QAÄ
AQÄAQÄA
ÄQAÄ
QAÄ
QAÄ
QAÄ
QAÄ
AQÄ
AÄA
QÄA
QÄA
AQÄ
AQÄ
AQÄ
AQÄA
QÄA
ÄQA
QÄA
QÄAQÄ
AAQÄ
SÄ
QSÄ
QWSÄW
SÄW
SÄ
SWÄS
WÄS
WÄSW
ÄS
WÄS
QSÄ
AQÄ
AQÄ
AQÄAQ
ÄAS
QÄASQ
ÄAS
QÄ
QÄÄ
QÄ
AQÄ
AQASÄ
QÄAS
QÄA
QÄAS
QÄAS
QÄAS
QÄ

QÄ
QÄ
QÄ
QÄ
QÄASQÄ
ASÄ
QASÄQSÄQS
ÄQS
ÄQSÄ
WWÄ
WEÄWEÄ
ÄEFÄ
GTRÄ
HTRÄ
GTÄR
GÄ
ÄGEÄ
GETÄ
GTRÄ
HRÄ
HTRÄ
HÄR
ÄGTR
ÄGTR
ÄGTR
ÄGT
ÄG
TÄ
GÄE
ÄG
ÄGTRE
ÄGTR
EÄ
GTEÄ
GTEÄ
GREÄ
GÄE
GTÄ
EEÄT
EÄ
TEÄ
EÄET
ÄE
EÄ
EÄE
ÄE
EÄ
EEÄ
E
ÄE
EÄ
ÄE
EÄ
EÄE
ÄE
EÄ
E
ÄÄH
TR
ÄHY
RY
HYR

Eli minun pitäisi joustaa ja suostua kerran kuukaudessa tehtävään siivoukseen, koska siihen mieskin kykenee ja sen takia sitten vihata/hävetä kotiani ja tuntea oloni epämukavaksi siellä? Minusta reilumpaa olisi se, että mies kävisi vaikka viikkosiivouksen aikana tamppaamassa matot, osallistuisi edes vähän (edes 10% työstä). Tai menisi edes poissa edestä, eikä levittelisi roskia ympäriinsä ja istuisi koneella kun yritän siivota työpöytää.

Mielestäni en vaadi liikoja, sillä niin monessa muussa asiassa taivun hänen tahtoonsa, siivoaminen on oikeastaan ainuita asioita joita häneltä vaadin/pyydän ja sitäkin niin vähän nykyään (eli olen vain vittuuntunut hänen osallistumattomuudestaan).

meillä on vähän sama meininki.

itse olen opiskelija mutta käyn töissä ja harrastuksissa eli minulla ei ole kauheasti vapaa-aikaa, mieheni on täyspäivätöissä.

Minä pesen aina pyykit ja hoidan tiskit, pesen vessan ja yleensä imuroin ja luuttuan. Mies melko usein laittaa ruokaa ja välillä osallistuu keittiönpintojen pyyhkimiseen tai lattian lakaisuun. minä teen vähintään 80% siivouksesta.

Lisäksi minä aina käyn kaupassa. Miehen mielestä 150e on ihan riittävä summa molemmilta ruokiin kuussa (sisältäen kaikki siivoustarvikkeet, pyykinpesuaineet, tiskiaineet, hygieniatuotteet kuten shampoot, deodorantit, hammastahnat jne) minulla aina menee yli tuon budjetin, mutta mies ei halua maksaa enempää, kun tuon summan pitäisi riittää.

Minä olisin hyvä tekemään kotitöitä. No asunhan yksin mut en antais naisen tiskata mun lautasia tai pestä mun vaatteita. Vaatteet laittaa koneeseen 10 sekunnis ja koneen päälle 5 sekunnis. sit vaatteet laittaa minuutis narulle kuivumaan. Eli ei hirveen paljon aikaa siihen mene. Lautasen tiskaan 30 sekunnis et ei sekään rasittavaa homma ole.

Teen usein ittelle ruokaa enkä osta valmis aterioita joten tiskaaminen on mulle päivänselvä juttu.Tuskin naiset haluis tällästä miestä joka tekee kotitöitä. Josku aikaa sitten mun veli asui mun luona hiukan aikaa ja se jätti lautaset aina tiskaamatta.

No mä vein kaikki muut astiat varastoo ja jätin itelle yhen lautasen, yhen haarukan ja yhen lusikan ja yhen mukin. Jos ei tiskaa niin ei tarvii syödäkkään. Kyllä se sit alkoi tiskaamaan kun näytin mikä on homman nimi..

Voi naiset, miksi ette heitä noita laiskoja tohvelisankareita pihalle?
Mieluummin yksin, kuin laiskan luuserin kanssa.

Tässä meidän tilanteemme:
Olen itse 20-vuotias opiskelija. Minulla on lähiopetusta ti-pe noin 5 tuntia päivässä ja lisäksi käynnissä on etäopintoja, joihin menee päivässä noin tunti. Mieheni käy kokopäiväisesti töissä. Olemme asuneet yhdessä 2 vuotta ja nykyään tilanne on se, että mies tiskaa ja ehkä tekee ruuan KERRAN viikossa. Muina päivinä nämä hommat jää minulle. Vaikka opiskelen ja minulla on enemmän "vapaa-aikaa", niin en haluaisi tehdä kaikkea yksin.
Tuntuu, että mies ei vaan ymmärrä tehdä oma-aloitteisesti mitään. Mies nukkuu joka ilta sohvalla, kun minä tiskaan tai siistin kämppää. Kun mainitsen jostain asiasta, kuten roskien viemisestä tai siistimisestä niin saan vastauksen "teen sen sitten huomenna" ja valistusta siitä kun aina iltaisin nalkutan (vihaan tuota sanaa. Ei tarvisi nalkuttaa, jos ottaisi kerrasta opiksi.) Oma ongelmani on tietysti se, että en kestä jättää asioita huomiselle. Teen siis itse.
Viikkosiivous (imurointi, lattian peseminen ja pölyjen pyyhkiminen) on aina minun hommani. Ollut jo vuoden verran. Nykyään mies ei edes arvosta sitä, kun saa tulla perjantaina putipuhtaaseen kotiin, jossa on ruoka valmiina odottamassa.
Tunnen olevani mieheni äiti. Tiedän, että ennen yhteenmuuttoamme hänen äitinsä teki kaiken hänen puolestaan. Heillä isä ei tee mitään muita kotitöitä, kun kuorii perunat joskus, vaikka kumpikin vanhemmista on samaten töissä. Nyt minä olen äiti.
Taloudellisesti mies maksaa menoistamme enemmän. Maksan kyllä puolet vuokrasummastamme ja kaikki omat juttuni (parturit,vaatteet...) mutta mies maksaa noin 2/3 kauppareissuista ja saan käyttää hänen autoaan iltaisin, jos haluan. Hän myös kohtelee minua hyvin, tosin en tunne olevani arvostettu. En siis tiedä, onko aiheellista valittaa kotitöistä. Mieheni nettotulo on 4 kertaa enemmän kuin minun.
Ajattelin ottaa käyttöön kokeiluajan: huomenna ei ole valmista ruokaa pöydässä, enkä liitosta 2 koneellista pyykkiä, mitkä odottaa kuivaustelineellä :)

Se kyllä suututtaa todella, että minä siivoan vapaapäivinäni ja ukkoni ei siivoa koskaan viikonloppusin. Itse olen yleensä viikonloppusin töissä... Kiroan aina ukkoani kun siivoan, itse pidän siististä asunnosta ja ukkoni entinen asunto oliki aika moinen sekamelska. Hän kyllä siivoaa, imuroi ym, mutta tulos on surkea..