Tavattiin reilu 3 vuotta sitten. Edettiin nopeasti. Kaikki sujuin juuri niin kuin pitikin. Mentiin kihloihin 2 vuoden kuluttua ja meitä onnisti, saatiin mahdollisuus omaan lapseen. Kaikki meni edelleen hyvin, lapsi syntyi ja alettiin innoissamme harjoittelemaan elämää perheenä. Elettiin ja hankittiin oma asunto, lainarahalla. Muutettiin omaan asuntoon viime syksynä ja taas kaikki oli mahtavan hyvin.
Tammikuusta lähtien alkoi tuntumaan, että jotain ihmeellistä on tapahtunut. Nainen on jatkuvasti töissä ja kaikki muut asiat painetaan hyvinkin villaisella ja pakon edessä. Aloin epäillä, en nukkunut, luulin olevani sekaisin mustasukkaisuudesta tai jostain muusta tunteesta. Kurkistin pari päivää sitten yöllä naisen puhelimeen. Joku voi väittää tämän olevan rikos, mutta olimme suhteen alusta lähtien olleet hyvin avoimia kaikkien asioiden kanssa, rahat olivat yhteisiä, puhelimet jne. Tammikuun aikana puhelin pysyi visusti piilossa.
Selvisi, että nainen oli alkanut flirttailemaan työssään tavannutta ihmistä tammikuun aikana. Tämä flirttailu oli edennyt niin vaiheeseen, jossa he viettivät kavaljeerin luona aikaa ja nainen alkoi suunnitella yhteistä tulevaisuutta, kun millään muulla ei ole enää väliä, hän oli niin ihastunut.
Asian paljastuttua nainen ei koe mitään empatiaa minua kohtaan, ihmistä jonka kanssa laittoi kaiken alulle, mistä vähän vaille kolmekymppinen ihminen osaa haaveilla. Asiasta ei koskaan keskusteltu millään tasolla. Ei vihjattu vähääkään. Ja nyt ainoat kommentit on joita saan vastaukseksi kysymyksiini, ovat;
-Ei tunteille voi mitään, ne muuttuivat tammikuun aikana.
-Älä sotke tähän muita ihmisiä, tämä on sinun ja minun välinen asia.
Eikö tuo nyt ole herran tähden aivan sairasta edes ajatella asiaa noin? Meillä on 1,5-vuotias lapsi, joka on menettänyt mahdollisuuden tavalliseen perheeseen. Itsekin menetin unelmani, jota elin parhaillaan, saamatta mahdollisuutta tehdä asioiden eteen mitään, edes keskustella.
Kuinka moni hieman vajaa 30-vuotias nuori nainen, jolla kaikki asiat on kunnossa parisuhteesta lähtien, voi tehdä näin meidän yhteiselle lapselle sekä myös minulle?
Mitä helvettiä juuri tapahtui? Kahta päivää "eron" jälkeen nainen tykkäilee facebookissa uuden ihastuksensa kuvista ja pyrkii olemaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. "Vie tyttö hoitoon, minä vien huomenna."
Tarviin apua!
Tammikuusta lähtien alkoi tuntumaan, että jotain ihmeellistä on tapahtunut. Nainen on jatkuvasti töissä ja kaikki muut asiat painetaan hyvinkin villaisella ja pakon edessä. Aloin epäillä, en nukkunut, luulin olevani sekaisin mustasukkaisuudesta tai jostain muusta tunteesta. Kurkistin pari päivää sitten yöllä naisen puhelimeen. Joku voi väittää tämän olevan rikos, mutta olimme suhteen alusta lähtien olleet hyvin avoimia kaikkien asioiden kanssa, rahat olivat yhteisiä, puhelimet jne. Tammikuun aikana puhelin pysyi visusti piilossa.
Selvisi, että nainen oli alkanut flirttailemaan työssään tavannutta ihmistä tammikuun aikana. Tämä flirttailu oli edennyt niin vaiheeseen, jossa he viettivät kavaljeerin luona aikaa ja nainen alkoi suunnitella yhteistä tulevaisuutta, kun millään muulla ei ole enää väliä, hän oli niin ihastunut.
Asian paljastuttua nainen ei koe mitään empatiaa minua kohtaan, ihmistä jonka kanssa laittoi kaiken alulle, mistä vähän vaille kolmekymppinen ihminen osaa haaveilla. Asiasta ei koskaan keskusteltu millään tasolla. Ei vihjattu vähääkään. Ja nyt ainoat kommentit on joita saan vastaukseksi kysymyksiini, ovat;
-Ei tunteille voi mitään, ne muuttuivat tammikuun aikana.
-Älä sotke tähän muita ihmisiä, tämä on sinun ja minun välinen asia.
Eikö tuo nyt ole herran tähden aivan sairasta edes ajatella asiaa noin? Meillä on 1,5-vuotias lapsi, joka on menettänyt mahdollisuuden tavalliseen perheeseen. Itsekin menetin unelmani, jota elin parhaillaan, saamatta mahdollisuutta tehdä asioiden eteen mitään, edes keskustella.
Kuinka moni hieman vajaa 30-vuotias nuori nainen, jolla kaikki asiat on kunnossa parisuhteesta lähtien, voi tehdä näin meidän yhteiselle lapselle sekä myös minulle?
Mitä helvettiä juuri tapahtui? Kahta päivää "eron" jälkeen nainen tykkäilee facebookissa uuden ihastuksensa kuvista ja pyrkii olemaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. "Vie tyttö hoitoon, minä vien huomenna."
Tarviin apua!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mä sainoisin että Fuck dup that shit ja löisin hanskat tiskiin, olet mies me miehet edustamme vahvaa rotua joten anna omaa lääkettä sitä paitsi se ihastus, tietääkö tämä että naisellasi on edes lapsi ? Rupea kehittämään omia ''salaperäisiä'' askareitasi joista naisen on syytä epäillä mene vaikka kaljottelemaan ja jätä lapsi muijas hoitoon miksi sinun pitää kökkiä kotona kuin toinen nuoleskelee toista miestä ?Sit sanot muijjalles et ''mä en tiedä mitä sä puuhailet tai pelleilet mutta meillä on lapsi ja mä en ole pelle vai olenko ? Näyttääkö siltä että sirkus on tullut kaupunkiin ?Kerro missä mennään vai pakkaanko kamat ? '' Muijas varmaan luulee että se voi juosta kylillä paneskelemassa muita jätkiä ku oma käy tylsäksi. Tee asialle jtn ennenkuin hajoo pää !
Otat nyt kaiken kuolemanvakavasti. Sinulla on kamalaa. Juttele vaikka työterveyshoidossa olostasi, pura sydäntäsi. Vuoden päästä vaimosi saattaa olla nolona tästä kaikesta, ja siitä että uusi romanssi meni mönkään, mies ei halunnut naista lapsineen pikku huvittelua pidemmälle. Luota että vielä elämäsi järjestyy. Naisella on hormonit sekaisin synnytyksen ym. jäljiltä. Ole kärsivällinen.
Voiko typerämpää vastausta antaa kuin tämän nimimerkin "lohtuu". Eikä hänellä myöskää hormoonit ole sekaisin synnytyksen jäljiltä, siitähän on aikaa 1,5v.
Ap:lle sanoisin että kumppanisi teki helvetin törkeästi sua kohtaan. Ei mkn ihme jos olet ihmeissäsi ja sekaisin. Anna hänen touhuta mitä haluaa ja pidä sinä huoli itsestäsi ja lapsestasi. Näe kavereita ja voit myös käyttää terveyspalveluja, jos vähänkin siltä tuntuu.
Mene sä kuule hoitoon! Tää on taas tätä. Naista pitää ymmärtää vaikka se tekis mitä.
Montako lasta olet itse synnyttänyt ja imettänyt?
Entä monenko isä olet, päässyt näin aitiopaikalta seuraamaan naisen mielenmyllerryksiä? Itse kolme synnyttänyt, imettänyt ja hoitanut, ja oma toimintani näin vuosien jälkeen vaikuttaa ajoittain pähkähullulta varsinkin ekan syntymän jälkeisissä hormonimyrskyissä. Kolmannen jälkeen sain synnytysmasennuksen ja olin muutenkin melko sekaisin, ero tuli.
terv. nimim. kokemusasiantuntija.
Aloittajalle vielä: mene käymään naisen vanhempien luona, pura huolesi. Älä jää yksin tuleen makaamaan.
Muille besserwisserwille: toki voi mies sikailla, jättää, pettää, mutta sitä juuri kävelemään opettelevaa pikkuskidiä ei voi enää työntää takaisin sinne tuubiin mistä tuli. Vastuu on outo sana nykynuorille, ja vaikeuksien kanssa kamppailu pelottaa, mieluummin paetaan toista syytellen, vai?
esitit kysymyksesi, mutta vastaan silti.
Itsekin olen synnyttänyt 3 lasta. Ensimmäisen jälkeen iski synnytysmasennus, joka kesti muutaman kuukauden(alle puoli vuotta). Kahden seuraavan lapsen jälkeen ei tullut mitään ongelmia.
Kuulostaa kyllä oudolta, että jollakin olisi "hormoonit sekaisin" jos lapsi on jo 1,5v.
Aloittajalle sanoisin, että vaikka nyt tuntuu vaikealta niin pää pystyyn vaan! Itsekin eronneena ja 2n lapsen yh:ksi aikoinaan jääneenä yritän tsempata! Kyllä se aurinko kohta taas pilkistää.
Itse en enää edes huolisi takaisin jos puoliso pettää.
Minäkin löysin yh:na uuden rakkauden, ihanan miehen!
Naisen hormonitasot menneet sekaisin synnytyksen jälkeen. Todella yleistä, ja varmasti yleisin syy perheiden hajoamiseen lasten ollessa pieniä. Luonteen muutokset on vittumaisia, niille ei voi mitään. Pistävät pään sekaisin keneltä tahansa.
Ei noita hormooni juttujanne usko erkkikään. Hienoa vedota aina vaan hormooneihin. Ilmeisesti miestenkin pitää alkaa vedota esim. testoon kun käydään vähän vieraissa tai hylätään yhtäkkiä koko perhe.
Pölhöt erkit jäävät lopulta yksin. Hypoteesi siitä, että nainen on sekundamies, tyhmempi ja epäluotettavampi vain, tuottaa vain harmia. Erkille tiedoksi että täysimetys kestää nykyään puolisen vuotta, ja osittainen imetys jopa 1-2-vuotiaaksi asti ja sitä suositellaan. Imetys todella muuttaa naisen hormonitoimintaa lapsen suhteen hyvää, miehen suhteen huonoon suuntaan. Haluatko lisää perustietoa endokrinologiasta tai gynekologiasta? Kun tuota tietovajetta tuntuu olevan monilla miehillä.
Ei tarvitse luetella kiitos. Olet ottanut äidin roolin tässä keskustelussa ja sivuutat kaiken muun. Toteat jäykästi naisen teon johtuneen hormooneista, vailla parempaa tietoa asiasta.
No joskus tunteille ei voi mitään. Kyllä tuo kaduttaa häntä itseäänkin myöhemmin, mutta silloin te ette ole enää yhdessä.
Kaikille ei noin käy, eikä kaikissa suhteissa käy noin. Sun kannattaa hakea keskusteluapua ihan yksin, nainen tuskin haluaa mukaan eikä ole tarpeenkaan. Usko pois, se helpottaa, eikä sitä tarvitse hävetä. On ilmaisiakin paikkoja, joissa voi jutella koulutetun vapaaehtoistyöntekijän kanssa ilman sukunimiä ja henkilötietoja.
Mitenkään et voi naista muuttaa tai pakottaa, tilanne on nyt tämä. Saat voimaa siitä, kun itse toimit järkevästi. Joskus myöhemmin, kun olet onnellisesti selvinnyt kaikesta, huomaat että opitkin jotain...opit jollain tasolla tunnistamaan edeltä käsin ihmisen, joka voi toimia noin kuten vaimosi. Uskallat vielä uuteen suhteeseen, uskallat taas luottaa jonain päivänä.
nainen teki valintansa -> lusikat jakoon äläkä taakse katso. Ero sattuu ja tekee kipeää, kuukausiakin, en tiedä sanoa vuosista, mutta kyllä se siitä jossain vaiheessa, kun saat taas asiasi ja arkesi rullaamaan..
Onko oikein hylätä oma pieni lapsensa?
Itselle kävin vähän samalla tavalla. Ei siinä auta muu kuin suunnata katse eteenpäin.
Itse tappaisin sen muijan niin että en jäisi kiinni, but maybe its just me.
Kuinkahan monta tapettua aviomiestä vuodessa kertyisi, jos lapsiperheen äidit olisivat yhtä fundamentalisteja miehen etsiessä "lohtua ja ymmärrystä" työpaikalta tai netistä? Toivoisin että muitakin ongelmanratkaisutapoja kuin tappo osattaisiin ajatella "madonnasta huoraksi" omissa ajatuksissa tuomitun puolison, lapsen äidin suhteen. Aloittaja, muistelepa tarkemmin. En usko että teillä meni ihan mahtavan hyvin viimeisin vuosi, kuin ehkä ulkoisten kulissien puolesta ja rahasllisesti. Oli varmaan jotakin, mikä vaivasi vaimoasi, mistä hän yritti keskustella, mutta sinä et kuullut tai kuunnellut. Ei ole mahdollista että toisen mielestä kaikki on täydellisen ihanaa ja toinen haluaa päättää suhteen. Mutta jos haluat, muuta pois toistaiseksi, anna tuoreen äidin itse nähdä mitä on työpaikkaromanssin huuma puolitoistavuotiaan yh-äitinä (ainakin valtavaa käytännön sumplimista). Älä siis jää kotona lämpimän ruuan kanssa odottavaksi koti-isäksi vaan häivy ainakin muutamaksi viikoksi elämästään. Unelmakoti myyntiin?
Ehkä hän kesään mennessä rukoilee päästä takaisin.
MInulle on käynyt aina raskauden alettua siten, että kiinnostus mieheen lopahtaa jollakin tavoin (en tarkoita tässä s...ä vaan jotain syvempää, tunnetasolla). Se tapahtuu kai heti raskauden alettua. Nyt olen jälleen raskaana (tämä on neljäs raskauteni) ja mies on kysynyt miksi olen muuttunut kylmäksi ja miksi en enää rakasta häntä. Olen sanonut, että en voi sille mitään, että sisukseni ja tunteeni tuntuvat tosi kompleksisilta. PIenetkin miehen hajut kuvottavat. Hän sanoi, ettei jätä minua. Raskaus tuo niin paljon myllerrystä sisimpään, että enää ei riitä voimia intohimolle/rakkaudelle. Kun lapsi syntyy niin voimakkaimmat tunteet kohdistuvat lapseen. Se on kai se hoivavietti. Mutta tiedän, että tilanne tasaantuu sen jälkeen kun lapsi on 1-3 v ja alkaa itsenäistyä ja silloin on taas mahdollisuus rakkaudelle. Ehkä siksi suurin osa eroista tapahtuu lapsen ollessa noin 2 vuoden ikäinen. Ehkä vaimosi on ollut helpompi siirtää ne tunteet toiseen mieheen kuin palata sinun luoksesi?
Ehdotan pariterapiaa. Sitä ehdotin ensimmäiselle aviomiehellenikin. Hän ei suostunut vaan valitsi lähteä pois. Surettaa. En halunnut rikkinäistä kotia. Toivon hartaasti, että nykyinen mieheni jaksaa tämän raskauden ja sitä seuraavan vauva-ajan, vaikka sen jälkeen kun tulin raskaaksi, en ole hänen mukaansa enää ollut se nainen, jonka kanssa hän meni naimisiin.
Raskaus on toisille naisille helppo, toisille haastava. Minulle se on suuri haaste juuri tunnetasolla.