katselin silminnäkijän dokkaria adoptiosta ja jäin miettimään, että mitä tapahtuu jos bio-äiti alkaakin esim. vuoden kuluttua katumaan päätöstään. Voiko adoption siis purkaa jälkikäteen?
Entä jos bio-äiti katuu adoptioon antamista?
hgkhkhkjhk
19
2905
Vastaukset
- .....
Ei.
- hgkhkhkjhk
ilmeisesti adoptio jaetaan ns. heikkoon tai vahvaan adoptioon, jossa heikko tarkoittaa sitä, että bio-äiti saa vielä purkaa adoption halutessaan. Aika hurjalta tuo prosessi kuulostaa... varmaan on kuitenkin useita äitejä jotka jälkeenpäin katuu, mutteivat saa enää lasta takaisin. Kai sellaisissa tilanteissa voidaan sopia järjestelystä, jolloin kaikki osapuolet osallistuvat kasvatukseen?
- 3487
heikkoja adoptioita tehtiin ennen 1980-lukua. Sen jälkeen kaikki adoptiot ovat olleet ns. vahvoja.
Adoptio on aina lopullinen ja juridisesti sitova, eikä sitä voi peruuttaa. Adoptiossa lapsensa adoptioon luovuttanut äiti luovuttaa lopullisesti juridiset oikeutensa lapseen, eikä päätöstä voi kumota tai peruuttaa. Jos äiti alkaa katua, sille ei voi mitään, hänellä ei ole oikeutta saada tietoonsa lapsen olinpaikkaa eikä osallistua kasvatukseen mitenkään. - lapseton äiti
3487 kirjoitti:
heikkoja adoptioita tehtiin ennen 1980-lukua. Sen jälkeen kaikki adoptiot ovat olleet ns. vahvoja.
Adoptio on aina lopullinen ja juridisesti sitova, eikä sitä voi peruuttaa. Adoptiossa lapsensa adoptioon luovuttanut äiti luovuttaa lopullisesti juridiset oikeutensa lapseen, eikä päätöstä voi kumota tai peruuttaa. Jos äiti alkaa katua, sille ei voi mitään, hänellä ei ole oikeutta saada tietoonsa lapsen olinpaikkaa eikä osallistua kasvatukseen mitenkään.Adoptiota ei meillä voi purkaa, riippumatta miten se on aikanaan tehty. On kuitenkin mahdollista hakea oikeuden päätöksellä oma lapsi takaisin omaksi lapsekseen, tämä edellyttää että lapsi on täysi ikäinen ja antaa siihen suostumuksensa. Lisäksi tarvtaan tarkat selvitykset asioista joita ei ole adoptiossa hoidettu oikein.
- ymmyrkäinen
lapseton äiti kirjoitti:
Adoptiota ei meillä voi purkaa, riippumatta miten se on aikanaan tehty. On kuitenkin mahdollista hakea oikeuden päätöksellä oma lapsi takaisin omaksi lapsekseen, tämä edellyttää että lapsi on täysi ikäinen ja antaa siihen suostumuksensa. Lisäksi tarvtaan tarkat selvitykset asioista joita ei ole adoptiossa hoidettu oikein.
Missä tuo lukee? Minun tietääkseni ainoa mahdollisuus on saada lapsi takaisin, on adoptoida oma lapsi, eli uusi adoptio. Eikä siinä tarvitse olla tapahtunut virhettä ensimmäisellä kerralla. Mikä muuten voisi olla asia jota ei ole hoidettu oikein.
Adoptio tarkoittaa, että lapsi siirtyy adoptiovanhempien lapseksi, eikä adoptiota voi purkaa. Periaatteessa lapsen voi adoptoida uudelleen, mutta käytännössä niin tuskin tapahtuu. Olisi kiva tietää, kuinka monta sellaista tapausta Suomessa on?
- xyxyxyy
Adoption pitäisi lähteä lapsen parhaasta. Jos biologinen äiti tuntee, että hänellä ei ole mahdollisuutta tarjota lapselle lapsen arvoista elämää (tukitoimista huolimatta), vastuullinen tapa toimia on antaa lapsi pois.
Tällöin lapsi voi saada turvallisen lapsuuden toisessa perheessä.
Biologinen äiti saa rauhan jatkaa omaa elämäänsä ja käyttää energiansa itsensä hyväksi, jolloin parhaassa tapauksessa tuloksena on kaksi selviytyjää.
Lapsella on oikeus halutessaan saada tietää biologiset vanhempansa, kun hän täyttää 18. Tällöin hän voi myös halutessaan ottaa yhteyttä heihin. Tämän varmistamiseksi voi huolehtia siitä, että yhteystiedot pysyvät adoptiojärjestön tiedossa. Esimerkiksi uusi sukunimi, jos menee naimisiin ym.
Tiedän, että jotkut adoptioperheet pitävät yhteyttä biologisiin vanhempiin, joten kaikki on mahdollista, kunhan biologinen äiti on itse aktiivinen ja kertoo, mitä toivoo jo adoptiosta keskusteltaessa.
Adoptio on lopullinen, joten sitä ei voi purkaa bioäidin toiveesta. - Hiiolahei
Meillä kävi noinm, että äiti alkoi katua minun ollessa 13. Epäilen edelleen vahvasti sen johtuneen siitä, että alkoi bongata minua lehdistä hyvien urheilusuoritusten kanssa,
Kun täytin 18 tuli minulle ilmoitus, että äiti haluaisi kirjata minut omaksi lapsekseen (kuten lapseton äiti kirjoittikin) Itse kieltäydyin ja kannan kaunaa biologista äitiäni kohtaan. Hän ei koskaan tehnyt mitään lapsuuteni eteen mutta heti, kun nimi ja kuva alkoi lehdessä vähän tiuhempaan näkyä alkoi kiinnostus.
Teini-ikäisenä äitini (eli tämä adoptioäiti, minusta tuo sana vaan on kamala) haki biolle lähestymiskieltoa, kun yritti mm. koulumatkalla tulla juttelemaan.
Ihan näin minun kannalta olisi ollut parempi, että olisi antanut minun olla. Teini-iässä muutenkin pää tuntuu sekoavan kaikesta pienestä ja naurettavasti,saati sitten tuollaisista - Adoptiosta
Adoptiota ei pysty missään tapauksessa purkaamaan jälkikäteen ja hyvä niin. Olisihan se ihan hirveetä, jos adoptiovanhemmilta otettaisiin heidän kasvattama lapsensa pois, kun biologista äitiä yhtäkkiä alkaisikin huvittaa kasvattaa lasta... Olen itse tällä hetkellä luovuttamassa lasta adoptioon, joten olen sen asian tiimoilta ollut eri sosiaalityöntekijöiden kanssa tekemisissä. Sosiaalityöntekijät ovat tapaamissamme painottaneet erityisesti sitä seikkaa, että adoptio on peruuttamaton teko, jota kannattaa tarkoin harkita. Ei auta, vaikka kuinka katuisin tekoa myöhemmin elämässäni, en saa lasta takaisin, sellaista ei vain yksinkertaisesti voi tapahtua. Kun tämä lapsii syntyy, minulla on edessä 8 viikon harkinta-aika ennen lopullisen päätöksen tekoa. Lasta ei anneta heti varsinaisille adoptiovanhemmille, vaan se on tuon harkinta-ajan "väliaikaisessa" perheessä (en nyt muista sille oikeaa nimeä.) Kun 8 viikon harkinta-aika päättyy ja olen edelleen adoption kannalla, allekirjoitan lapun, jossa luovutan lapsen pois. Tämän jälkeen menetän kaikki oikeuteni lapseen, lopullisesti. Ja tuolloin adoptiovanhemmista tulee lapsen vanhemmat. Nykypäivänä on uutena mahdollisuutena valita avoin adoptio, jossa saisin nähdä lasta esim. kerran vuodessa ja saada hänestä silloin tällöin valokuvia ja kuulla hänen kuulumisiaan. Avoin adoptio ei kuitenkaan sulje pois sitä tosiasiaa, että vaikka saisin joskus harvoin elämässäni vielä lasta nähdä niin en ole sen äiti ja minulla ei tule olemaan minkäänlaisia oikeuksia lapseen. Siksi luulen, että minun on parempi valita suljettu adoptio avoimen adoption sijasta. Haluaisin vain mahdollisimman hyvin unohtaa tämän vaiheen elämästäni, vaikkei se tietenkään koskaan täysin unohdu. Unohtamiseen ei kuitenkaan varmasti auttaisi se, että näkisin myöhemmin lasta ja alkaisin vain enemmän katua sitä, että aikoinaan luovuin hänestä. Suljetussa adoptiossa sitten taas on se huono puoli, että voin myöhemmin katua sitä, etten tiedä yhtään missä lapseni on, minkä näköinen hän on ja mitä hänelle kuuluu. Vaikeita valintoja edessä, mutta kaikkein vaikeinta tässä on joka tapauksessa ollut se, luovuttaako lapsen adoptioon vai ryhtyykö äidiksi täysin vastoin tahtoaan. Kenenkään ei pitäisi joutua elämässään tällaisen valinnan eteen ja en toivo samanlaista kohtaloa kenellekään... Mutta sitä sanotaan, että kokemukset kasvattavat ja kaiken kanssa oppii elämään. Sitäpaitsi olen erittäin tyytyväinen, että teen vielä jonkun pariskunnan hyvin onnelliseksi, kun he saavat minulta terveen tyttövauvan, pitkän ja hartaan odottelunsa jälkeen. :)
- pikkuihminen
Voimia raskaaseen päätökseen! Semmoinen juttu vielä täältä lapsen näkökulmasta, että hänelle saattaisi jatkossa olla helpompaa, jos olisi selvää, kuka hänen on synnyttänyt, vaikka et olisikaan enää äiti. Minun mielestäni lasta ei kuitenkaan ole pakko nähdä jos ei halua? Se on sinun oikeutesi jos haluat ja lapsella on sitten oikeus tietoihin. Mutta tietysti teet valinnan, niin kun itsestäsi hyvältä tuntuu! Olet tosi vahva ihminen, kun annat lapselle elämän ja hänestä vapaaehtoisesti luovut. Lapsi saa varmasti parhaan mahdollisen perheen, teet kummin vain. Ja anteeksi, jos tämä sekoitti pakkaa vielä lisää.
- Joo-o
Mä oon taas sitä mieltä että jos lapsen oikeat eli biovanhempi haluavat lapsensa takaisin ja syy on perusteltu,ja siinä vois olla vaikka jokin koeaika niin se heille suotas! Onhan ne kumminkin lapsen oikeat vanhemmat ja piste!
- ymmyrkäinen
Siina on se kahdeksan viikon harkinta-aika. Ei lasta voi heitellä paikasta toiseen.Lapsen parasta tässä ajatellaan.
- Tässä odotellessa
Mitä siitä tulisi jos vauvana adoptoitu vaikka 10vuotiaana heitettäisiin tuntemattomien ihmisten kotiin ja sanottaisiin että "tässä ovat uudet vanhempasi"? Henkiset kärsimykset olisivat lapselle todennäköisesti hirveät. Lapsen siittäminen ja synnyttäminen ei tee kenestäkään äitiä tai isää, silloin Suomessa ei pitäisi olla yhtään hylättyä ja/tai kaltoinkohdeltua lasta. Isä ja äiti ovat ihmisiä jotka rakastavat lasta ehdoitta ja pitävät tästä huolta.
On myös muistettava että biologinen äiti on kuitenkin raskaana 9 kuukautta, hänellä on monta kuukautta aikaa miettiä mitä tehdä. Lapsen synnyttyä bioäidillä (ja isällä) on vielä 8 viikon harkinta aika. Tänä aikana lasta ei anneta adoptiovanhemmille. 8 viikon minimi harkinta-aika on myös silloin jos lapsi on vanhempi, esimerkiksi vaikka vuoden vanha, tullessaan adoptioon. Ei adoptioon antaminen käy "tuosta noin vain" edes biovanhempien osalta. Biologisten vanhempien on myös oltava tietoisia päätöksensä lopullisuudesta joten hekin tapaavat sosiaali-ihmisiä.
Minä odotan adoptiolasta mieheni kanssa. Jos Luoja suo niin hänet saamme. Jos lapsen saamme niin ME rakastamme, vaihdamme vaipat, heräämme öisin, syötämme, juoksemme perässä kun hän oppii kävelemään, saatamme hänet kouluun ja harrastuksiin jne. Kun lapsi tulee teini-ikään me otamme kuohut vastaan. Listaa voisin jatkaa loputtomiin. Kuulostaako tämä vanhemmuudelta? Muun muassa tätä on vanhemmuus! Minä tulen odottamaan lasta vuosia, biologinen äiti "vain" 9 kuukautta, vähentääkö äidinrakkauttani se etten ole lasta synnyttänyt? Vastaus: Ei vähennä! - ei vauva
Tässä odotellessa kirjoitti:
Mitä siitä tulisi jos vauvana adoptoitu vaikka 10vuotiaana heitettäisiin tuntemattomien ihmisten kotiin ja sanottaisiin että "tässä ovat uudet vanhempasi"? Henkiset kärsimykset olisivat lapselle todennäköisesti hirveät. Lapsen siittäminen ja synnyttäminen ei tee kenestäkään äitiä tai isää, silloin Suomessa ei pitäisi olla yhtään hylättyä ja/tai kaltoinkohdeltua lasta. Isä ja äiti ovat ihmisiä jotka rakastavat lasta ehdoitta ja pitävät tästä huolta.
On myös muistettava että biologinen äiti on kuitenkin raskaana 9 kuukautta, hänellä on monta kuukautta aikaa miettiä mitä tehdä. Lapsen synnyttyä bioäidillä (ja isällä) on vielä 8 viikon harkinta aika. Tänä aikana lasta ei anneta adoptiovanhemmille. 8 viikon minimi harkinta-aika on myös silloin jos lapsi on vanhempi, esimerkiksi vaikka vuoden vanha, tullessaan adoptioon. Ei adoptioon antaminen käy "tuosta noin vain" edes biovanhempien osalta. Biologisten vanhempien on myös oltava tietoisia päätöksensä lopullisuudesta joten hekin tapaavat sosiaali-ihmisiä.
Minä odotan adoptiolasta mieheni kanssa. Jos Luoja suo niin hänet saamme. Jos lapsen saamme niin ME rakastamme, vaihdamme vaipat, heräämme öisin, syötämme, juoksemme perässä kun hän oppii kävelemään, saatamme hänet kouluun ja harrastuksiin jne. Kun lapsi tulee teini-ikään me otamme kuohut vastaan. Listaa voisin jatkaa loputtomiin. Kuulostaako tämä vanhemmuudelta? Muun muassa tätä on vanhemmuus! Minä tulen odottamaan lasta vuosia, biologinen äiti "vain" 9 kuukautta, vähentääkö äidinrakkauttani se etten ole lasta synnyttänyt? Vastaus: Ei vähennä!Mutta jos esim 5 vuotias adoptoidaan onko hän "valmis" unohtamaan kaiken "8 viikon" harkinta-ajan jälkeen ja tuossa jassa biovanhemmista on kaunis muisto vaan.
- Tässä odotellessa
ei vauva kirjoitti:
Mutta jos esim 5 vuotias adoptoidaan onko hän "valmis" unohtamaan kaiken "8 viikon" harkinta-ajan jälkeen ja tuossa jassa biovanhemmista on kaunis muisto vaan.
Suurin osa Suomeen adoptoiduista ulkomailta tulevista lapsista ovat vauvaikää vanhempia. Suomalaiset tahot pyrkivät kaikin tavoin varmistamaan että lapsi on todella täysorpo ennenkuin hänestä edes lähetetään mitään tietoja tuleville vanhemmilleen. Ulkomailta adoptoidut lapset tulevat pääosin orpokodeista.
Suomalaisia 5-vuotiaita lapsia adoptoidaan ulkopuolisiin perheisiin äärimmäisen harvoin. Lähes kaikki tuonikäisten adoptiot ovat perheensisäisiä, esim. isä- tai äitipuoli adoptoi lapsen omakseen. Sijaisperhe voi adoptoida sijoitetun lapsen, mutta tämäkin tapahtuu vain biologisten vanhempien hyväksynnällä ja ovat hyvin hyvin harvinaisia. Näissäkin tapauksissa lapsi on kasvanut sijaisperheessä. Jos 5-vuotiaan biovanhemmat haluavat antaa lapsensa suoraan adoptioon "tuosta noin vaan" niin ei se niin mene, kyllä sosiaalipuoli käy vanhempien kanssa pitkään kestävät keskustelut jo ennen 8 viikon harkinta-aikaa. Kriisitilanteessa lapsi voidaan toki ottaa huostaan, mutta ei se tarkoita sitä että hänet laitetaan adoptioon samantien vaikka vanhemmat niin toivoisivatkin. Sosiaali-ihmisten pitää ensin varmistua että vanhemmat todella tajuavat mitä adoptio merkitsee.
Jo ensimmäisessä "adoptiohaku lomakkeessa" kysytään kuinka vanhan lapsen on valmis adopoimaan. Koulutuksessa käydään sitten läpi mitä kunkin ikäisen lapsen kehitykseen kuulu. Lasta ei voi pakottaa unohtamaan vaan tuetaan. 5-vuotiaat ulkomailta adoptoidut muistavat hoitajat ja toiset lapset kauankin, eivätkä välttämättä unoda tiettyjä asioita koskaan. Eikä heidän tarvitsekaan. - herra...puu
Tässä odotellessa kirjoitti:
Mitä siitä tulisi jos vauvana adoptoitu vaikka 10vuotiaana heitettäisiin tuntemattomien ihmisten kotiin ja sanottaisiin että "tässä ovat uudet vanhempasi"? Henkiset kärsimykset olisivat lapselle todennäköisesti hirveät. Lapsen siittäminen ja synnyttäminen ei tee kenestäkään äitiä tai isää, silloin Suomessa ei pitäisi olla yhtään hylättyä ja/tai kaltoinkohdeltua lasta. Isä ja äiti ovat ihmisiä jotka rakastavat lasta ehdoitta ja pitävät tästä huolta.
On myös muistettava että biologinen äiti on kuitenkin raskaana 9 kuukautta, hänellä on monta kuukautta aikaa miettiä mitä tehdä. Lapsen synnyttyä bioäidillä (ja isällä) on vielä 8 viikon harkinta aika. Tänä aikana lasta ei anneta adoptiovanhemmille. 8 viikon minimi harkinta-aika on myös silloin jos lapsi on vanhempi, esimerkiksi vaikka vuoden vanha, tullessaan adoptioon. Ei adoptioon antaminen käy "tuosta noin vain" edes biovanhempien osalta. Biologisten vanhempien on myös oltava tietoisia päätöksensä lopullisuudesta joten hekin tapaavat sosiaali-ihmisiä.
Minä odotan adoptiolasta mieheni kanssa. Jos Luoja suo niin hänet saamme. Jos lapsen saamme niin ME rakastamme, vaihdamme vaipat, heräämme öisin, syötämme, juoksemme perässä kun hän oppii kävelemään, saatamme hänet kouluun ja harrastuksiin jne. Kun lapsi tulee teini-ikään me otamme kuohut vastaan. Listaa voisin jatkaa loputtomiin. Kuulostaako tämä vanhemmuudelta? Muun muassa tätä on vanhemmuus! Minä tulen odottamaan lasta vuosia, biologinen äiti "vain" 9 kuukautta, vähentääkö äidinrakkauttani se etten ole lasta synnyttänyt? Vastaus: Ei vähennä!"biologinen äiti "vain" 9 kuukautta"
Kuule kyllä se biolooginen on muutakin kuin vain 9kk kestävä inkubaatio
Miksi haluat vähätellä biota - Ottotytto
Tässä odotellessa kirjoitti:
Mitä siitä tulisi jos vauvana adoptoitu vaikka 10vuotiaana heitettäisiin tuntemattomien ihmisten kotiin ja sanottaisiin että "tässä ovat uudet vanhempasi"? Henkiset kärsimykset olisivat lapselle todennäköisesti hirveät. Lapsen siittäminen ja synnyttäminen ei tee kenestäkään äitiä tai isää, silloin Suomessa ei pitäisi olla yhtään hylättyä ja/tai kaltoinkohdeltua lasta. Isä ja äiti ovat ihmisiä jotka rakastavat lasta ehdoitta ja pitävät tästä huolta.
On myös muistettava että biologinen äiti on kuitenkin raskaana 9 kuukautta, hänellä on monta kuukautta aikaa miettiä mitä tehdä. Lapsen synnyttyä bioäidillä (ja isällä) on vielä 8 viikon harkinta aika. Tänä aikana lasta ei anneta adoptiovanhemmille. 8 viikon minimi harkinta-aika on myös silloin jos lapsi on vanhempi, esimerkiksi vaikka vuoden vanha, tullessaan adoptioon. Ei adoptioon antaminen käy "tuosta noin vain" edes biovanhempien osalta. Biologisten vanhempien on myös oltava tietoisia päätöksensä lopullisuudesta joten hekin tapaavat sosiaali-ihmisiä.
Minä odotan adoptiolasta mieheni kanssa. Jos Luoja suo niin hänet saamme. Jos lapsen saamme niin ME rakastamme, vaihdamme vaipat, heräämme öisin, syötämme, juoksemme perässä kun hän oppii kävelemään, saatamme hänet kouluun ja harrastuksiin jne. Kun lapsi tulee teini-ikään me otamme kuohut vastaan. Listaa voisin jatkaa loputtomiin. Kuulostaako tämä vanhemmuudelta? Muun muassa tätä on vanhemmuus! Minä tulen odottamaan lasta vuosia, biologinen äiti "vain" 9 kuukautta, vähentääkö äidinrakkauttani se etten ole lasta synnyttänyt? Vastaus: Ei vähennä!itse sain tietaa olevani adoptoitu vasta nyt aikuisena ja kun alkushokissa sitten keskustelimme vanhempieni kanssa adoptioprosessista (adoptio)aitini sanoi paljon samoja asioita kuin sina viestissasi. MInut siis adoptoi pariskunta, joka on todella lapsirakas, muttei kyennyt saamaan lasta. Kivuliaat ja tuskaiset lapsettomuushoidot ja vuosien turhautuminen ja suru olivat heidan 10 vuotta kestanyt "raskausausaikansa" ja (ado)aitini sanojen mukaan hanesta tuli aiti silla sekunnilla kun han sai minut syliinsa, vaikkei han koskaan minua synnyttanytkaan. Lisaksi ihmeellisinta on, etta minulla on sama hiusvari ja hiuslaatu kuin adoptioisallani ja adoptioaitini kasvonpiirteet - enka osannut aavistaakaan etta en olisi heidan biologinen lapsensa (aiti sanoikin etta olin heidan nakoisensa, koska minusta oli tarkoitus tulla heidan oma tyttonsa, heidan lapsensa).
Oletteko te miettineet kuinka kertoa lapselle adoptiostaan? Itse sain tietaa vahingossa ja se oli valtava jarkytys, joskin perheemme on sen verran tiivis pakkaus etteivat keskinaiset suhteemme muuttuneet. Adoptiovanhempani ovat olleet vanhempani 20 vuotta ja ovat luonnollisesti edelleenkin. Vanhempani eivat halunneet minun saavan tietaa tata asiaa nain, mutta sanoivat kiven vierineen sydameltaan nyt kun se vihdoin on tiedossani. Sen sijaan minulla alkoi pieni myllerrys ja uteliaisuus herasi alkuperastani. Samalla pelkaan tietysti satuttavani rakkaita vanhempiani, vaikka olemme tietysti keskustellut myos siita, miten he suhtautuvat esim. mahdolliseen bioaitini etsintaan.
Adoptioperheella on paljon rakkautta annettavanaan ja adoptiovanhemmilla aina suuri lapsen muotoinen aukko rinnassaan, mutta on myos paljon mietittavia asioita! Itse olisin saastynyt helpommalla vaikka koskaan tietamatta koko adoptiosta, mutta nyt kun tiedan, tahdon myos lisaa tietoa.
Kaikkea hyvaa teidan perheellenne ja onnea lapsenne kanssa - te olette ne rakkaat vanhemmat, teidan kanssanne lapsi kasvaa, teidan kuvanne on heidan mielessaan sanojen "aiti ja isa" -kohdalla, aina. :)
kaikkea hyvaa teidan matkallenne!
- jhgjhgjhgjhg
Jos lapsi on kasvanut jo vuodenkin verran adoptiovanhempien luona, lapsi kärsisi suunnattomasti, jos hänet palautettaisiin biovanhemmilleen.
Lapsi on jo vuoden iässä syvästi kiintynyt adoptiovanhempiinsa ja adoptiosukuun. Jos hänet riistettäisiin vaippaiässä takaisin bioäidilleen, lapsen psyykkinen kehitys voisi vahingoittua vakavasti ja lapsi voisi aikuisena sairastua esimerkiksi masennukseen.
Useimmiten suomessa adoptiovanhemmat haluavat omaa lasta erittäin kovasti ja ovat keskimääräistä varakkaampia. Lapsi joutuisi luopumaan varakkaammasta elämästä ja suurista perinnöistä.
Uskon, että vain hyvin harvoin lapsen etu olisi päätyä takaisin biovanhemmalleen.
Itse uskon, että kun biovanhempien oma elämä mahdollistaa lapsesta huolehtimisen, kannattaa tehdä uusi vauva, joka voi kasvaa omassa kodissaan aikuiseksi. - pimu6
Itselläni on 2-vuotias adoptiolapsi enkä usko, että hän kovin äkkiä sopeutuisi, jos yhtäkkiä tästä perheestä ja suvusta heitettettäisiin biologiseen sukuunsa. Me olemme ainoa perhe, jonka hän tuntee. Mieleeni ei kuitenkaan tulisi salata häneltä sitä, että hän ei ole biologinen lapsemme, hän tulee kasvamaan tietoisena asiasta sekä myös siitä, että me kaikki rakastamme häntä hyvin paljon. Mutta itse kaipaisin jotain yhteyttä tähän biologiseen äitiin ja miksei sukuunkin, tunnen suurta surua siitä, että jossain on joku/joitakin, jotka eivät tunne tätä omaa vertaan olevaa mahtavaa pientä ihmisen alkua. Aion myös rohkaista lastamme selvittämään taustaansa, kun se aika joskus tulee. Jos voisimme toisen adoptoida, se olisi avoin adoptio mikäli vain mahdollista.
- Anonyymi
Kamalaa,että ihmiset saa lapsia, vaikkeivät ole kykeneviä huolehtimaan ja oma aikuinen tyttäreni,vakityö ja täysjärkinen,saa keskenmenoja. On jo vuosia halunnut lapsen ja on niin valmis äidiksi kuin voi olla. Suorastaan hävytöntä,että kurjat naiset lisääntyy ja kunnolliset ei saa edes yrittämällä lapsia!!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 525056
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap233327Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti
Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei281462Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?
Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei1821307- 751000
MAKEN REMPAT
Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna24898Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan
5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee49867Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel259806Mulla on kyllä
Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..35748Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta
Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt482707