en tiedä onko oikea kategoria tälle mutta kuitenkin...
olen onnellisessa liitossa oleva mies lapsiakin on muutama siunaantunut....
mutta on alkanut tuntumaan että kaipaisin hieman vapaata ns. omaarauhaa hiljaisuutta ettei kokoajan joku roikkuisi perässä. Esim vaikka muutamapäivä/viikko rentoutua kotona, makoilla ja tehdä ihan vaan omia juttuja ilman aikatauluja. Tekeekö ajatus minusta huonon ihmisen jos haluaisin talon tyhjäksi edes hetkeksi......ja miten tälläistä voisi hieno tunteisesti ehdottaa vai onko edes mahdollista?
olen onnellisessa liitossa oleva mies lapsiakin on muutama siunaantunut....
mutta on alkanut tuntumaan että kaipaisin hieman vapaata ns. omaarauhaa hiljaisuutta ettei kokoajan joku roikkuisi perässä. Esim vaikka muutamapäivä/viikko rentoutua kotona, makoilla ja tehdä ihan vaan omia juttuja ilman aikatauluja. Tekeekö ajatus minusta huonon ihmisen jos haluaisin talon tyhjäksi edes hetkeksi......ja miten tälläistä voisi hieno tunteisesti ehdottaa vai onko edes mahdollista?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos yhtään lohduttaa, tulee aika jolloin talosi on liiankin hiljainen ja tulet kaipaamaan sitä hälinää ja elämisen ääniä ympärilläsi.
Ota hetki itsellesi viikoittain, tuskin sitä on vaikeaa järjestää. Ei kai tätä asiaa tarvitse esittää niin, että haluat ettei "aina joku roikkuisi perässä".
Et usko, miten moni perheetön, lapseton ja yksinäinen vaihtaisi paikkaasi kanssasi. Ihminen ei ole koskaan tyytyväinen.
Ota lommaa! Miksi muiden pitäisi tyhjentää talo sinua varten?
Minä en osallistunut lasten hoitoon lainkaan mutta muutama kuukausi ensimmäisen tulon jälkeen, sopivassa tilanteessa, "häädin" vaimon keskustan kahvilaan muutamaksi tunniksi.
Hieman myöhemmin saimme vaimon sisaren kotimieheksi ja olimme vaimon kanssa viikonlopun läheisessä motellissa ja kerran 4vrk Tallinnassa.
Pesueen kasvaessa teimme samoja järjestelyjä.
Penskojen mentyä kouluun oli vaimollani päivät aikaa kotitöihin ja itselleen.
Tyhjässä talossa.
Myöhemmin, ollessani itse estyneenä, vaimo teki kaksi 2:n viikon matkaa lastemme kanssa, nuorimmankin ollessa 10v.
Ensimmäisen ulkomaan matkansa tenavamme tekivät Lontooseen 15 ja 14 vuotisina.
Opetimme penskamme omatoimisiksi siivouksen, omien pyykkien yms. touhujen suhteen jo alle 10-vuotisina. Eivät roikkuneet vaan auttoivat.
Kun tenavamme olivat alle esikouluiän oli vaimollani todellista tarvetta ajoittaiseen yksin oloon mutta emme tyhjentäneet taloa sen vuoksi vaan päin vastoin.
Ajatus ei tee ketään huonoksi ihmiseksi. Eikä edes se, että järjestelisit itsellesi omaa rauhaa hetkeksi. Minkä ikäisiä lapsia teillä on? Onko he koulussa tai päivähoidossa?
Itse aikanaan (olen se äiti-ihminen) järjestin omaa aikaa itselleni. Jos miellä tarvittiin lapsen vahtia, niin aina,( ihan oikeasti aina) piti tilata lapsenvahti MLL:ltä. Isovanhemmista ei ollut enää avuksi eikä muita sukulaisia ollut lähellä/olemassa.
Mutta välillä voi sopia, että toinen pääsee joskus illalla kirjastoon, teatteriin, elokuviin, jähalliin, naapuriin tms. Tai toinen voi lähteä muksujen kanssa uimahalliin, luistelemaan, ihan minne vaan.
Meillä lapset oli päivähoidossa. Jos pääsin töistä esim. perjantaina jo aiemmin, hain lapset vasta päiväunien jälkeen. En tarvinnut ihmeellisempää kuin juoda iltapäiväkahvit kotona rauhassa. En tuntenut itseäni huonoksi äidiks. Eikä varmaan lapsille aiheutunut traumaa, vaikka en hakenut heitä kesken päiväunien. Tuolloin ei vielä edes ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta. Mutta ei kaikkea tarvi päiväkodin tädeille kertoa.
Nyt lapset ovat nuoria aikuisia. Juuri menneenä kesänä toinen spontaanisti kiitteli turvallisesta lapsuudesta.
Osta prätkä ensi kesäksi niin sitten kun lähdet ajaelemaan niin saat olla rauhassa hälinältä tai jokin muu harastus missä ei lapset ole mukana niin saat rauhaa.