miten bongataan mies.

Mikäkö estää kokeilemasta? No tämä helvetin ujous estää..

Tarjapetteri kirjoitti:

Mikäkö estää kokeilemasta? No tämä helvetin ujous estää..

Joskus itsellä ei tämä saamarin ujous lähde edes alkoholilla pois!! Mutta monesti (vai kuvittelenko sitten?) tuntuu että naiset katselisivat silläsilmällä. Toispa mullekkin joku tämmönen tyttö lapun, varmasti ottaisin yhteyttä. Olen kyllä harkinnut tämmösten lappusten tekemistä varalle, jos kävis sopiva tilanne missä sujauttais lapun mukaan ;) heh!

Tosin itse toivoisin ennemmin sähköposti osoitetta, kun jotenkin kirjoittaminen olis helpompaa...

...........ja joku pirun kirous sekin, etta nykyaan NAISTEN pitaa tehda kaikki aloittet! ...tana! Sekin stressi viela!!

...kai sitten?

teea kirjoitti:

...kai sitten?

Taidan kuulua perinteiseen ruisleipää ja voita osastoon...

Aikuiset käyttäytyvät nykyään kuten lapset. Irtokarkit ja limppari maistuvat. Muut tuotteet jäävät hyllylle pilaantumaan.

Ilman muuta! Mulel tuli kaupan myyjä ehdottamaan treffejä, ja vaikka olen varattu, niin tuli tosi hyvö mieli ja ihailen edelleen miehen rohekutta.

Ei naiset naura päällenne, jos rohkaistutte ja menette keskellä päivää. Ja avausrepliikiksi: "Olet kiinnostava, seurusteletko?"

Miettikä nyt miten itse reagoisitte, jos jsoku tulisi tuolla tavalla avaamaan keskustelua vaikka R-Kioskilla. KUKAAN ei suutu tai naureskele.

Varmasti tapahtuu kirjoitti:

Ilman muuta! Mulel tuli kaupan myyjä ehdottamaan treffejä, ja vaikka olen varattu, niin tuli tosi hyvö mieli ja ihailen edelleen miehen rohekutta.

Ei naiset naura päällenne, jos rohkaistutte ja menette keskellä päivää. Ja avausrepliikiksi: "Olet kiinnostava, seurusteletko?"

Miettikä nyt miten itse reagoisitte, jos jsoku tulisi tuolla tavalla avaamaan keskustelua vaikka R-Kioskilla. KUKAAN ei suutu tai naureskele.

Lue lisää

avausrepliikki: "Olet kiinnostava, seurusteletko?"

Aika hassu...Olet kiinnostava? Eihän sitä kuitenkaan tiedä, kun ei toista tunne. Ulkonäkö taitaa olla yksi niistä asioista, joista jotain uskottavaa voisi sanoa. Ehkä siitä maininta olisi vähän parempi. Hieno kampaus kenties, jotain kommenttia vaatteista ehkä. Aika vaikeaa kyllä kuitenkin.

Varmasti tapahtuu kirjoitti:

Ilman muuta! Mulel tuli kaupan myyjä ehdottamaan treffejä, ja vaikka olen varattu, niin tuli tosi hyvö mieli ja ihailen edelleen miehen rohekutta.

Ei naiset naura päällenne, jos rohkaistutte ja menette keskellä päivää. Ja avausrepliikiksi: "Olet kiinnostava, seurusteletko?"

Miettikä nyt miten itse reagoisitte, jos jsoku tulisi tuolla tavalla avaamaan keskustelua vaikka R-Kioskilla. KUKAAN ei suutu tai naureskele.

Lue lisää

On jossain määrin epäuskottavaa, kun joku väittää, että on niin helppoa, siitä vaan, varsinkin nainen, joka varsin todennäköisesti ei ole välttämättä tehnyt elämänsä aikana yhtäkään aloitetta. Tilanteen problematiikka ei ole täysin selvinnyt, kuten viesti tuo ilmi. Ei se este ole siinä, että pelkäisi, että toinen suuttuu tai naureskelee, vaan ongelma on paljon monimutkaisempi. Kyse ei myöskään ole siitä, että saa pakit ym. Osin tietysti, mutta itse ongelma ei piile siinä. Tässä on kyse autonomisesta hermostosta, jota ei voi tai on erittäin vaikeaa kontrolloida ajatuksen voimalla. Tilanteen rationalisointi ja järkiperäistäminen ei auta, koska kyse ei niinkään ole järjestä. Tämmöinen tilanne, tuntemattoman naisen lähestyminen, vaatii siihen tottumattomalta todella paljon työtä. Tunne vihollisesi, tunne pelkosi. Tässä täytyisi lähteä liikkeelle pienin askelin, oppia tuntemaan se pelko ja hallitsemaan sitä, voittaa se. Ihmisessä on vielä melkoinen osa eläintä ja eläimelle kuuluu, että se välttelee pelkotiloja kuin vain voi. Pelko on jossain määrin rinnastettavissa kipuun ja ihmisillä on tietty kipukynnys ja myös pelkokynnys. Kynnystä voi kyllä nostaa, mutta ei ihminen voi yhdessä yössä tulla sosiaaliseksi ja rohkeaksi, siihen täytyisi tottua, mutta jos on yksinäinen, miten se silloin onnistuu?

Se, että miksi tämmöistä tapahtuu tosi harvoin, keskellä päivää tutustuminen, johtuu osittain siitä, että se on mahdollista vain niille, jotka ovat erittäin sosiaalisia, ovat päivittäin tekemisissä ihmisten kanssa, joilla on laaja ystäväpiiri, jotka ovat tottuneet sellaiseen monipuoliseen sosiaalisuuteen, mutta näillä onkin paljon PAREMPIA mahdollisuuksia tutustua uusiin ihmisiin, ystäväpiirin ym. kautta. Sitten niille, jotka ovat yksinäisiä ja kaipaisivat seuraa, yksi mahdollisuus olisi kuvatun tapainen tutustuminen, mutta heilläpä ei ole niitä taitoja ja tarvittavaa tottumusta, eikä oikein mahdollisuutta kehittääkään niitä. Ystäväpiirit ja muut, jos sellaisia on, ovat paljon parempia vaihtoehtoja, koska silloin jo tuntee toisen, ennen kuin pyytää treffeille. Näissä spontaanisissa tapaamisissa toisesta ei tiedä kuin ulkonäön, tietysti, jos se on kaikkein oleellisin asia niin sitten, mutta harvemmin kuitenkin on.

kuin mikä? kirjoitti:

On jossain määrin epäuskottavaa, kun joku väittää, että on niin helppoa, siitä vaan, varsinkin nainen, joka varsin todennäköisesti ei ole välttämättä tehnyt elämänsä aikana yhtäkään aloitetta. Tilanteen problematiikka ei ole täysin selvinnyt, kuten viesti tuo ilmi. Ei se este ole siinä, että pelkäisi, että toinen suuttuu tai naureskelee, vaan ongelma on paljon monimutkaisempi. Kyse ei myöskään ole siitä, että saa pakit ym. Osin tietysti, mutta itse ongelma ei piile siinä. Tässä on kyse autonomisesta hermostosta, jota ei voi tai on erittäin vaikeaa kontrolloida ajatuksen voimalla. Tilanteen rationalisointi ja järkiperäistäminen ei auta, koska kyse ei niinkään ole järjestä. Tämmöinen tilanne, tuntemattoman naisen lähestyminen, vaatii siihen tottumattomalta todella paljon työtä. Tunne vihollisesi, tunne pelkosi. Tässä täytyisi lähteä liikkeelle pienin askelin, oppia tuntemaan se pelko ja hallitsemaan sitä, voittaa se. Ihmisessä on vielä melkoinen osa eläintä ja eläimelle kuuluu, että se välttelee pelkotiloja kuin vain voi. Pelko on jossain määrin rinnastettavissa kipuun ja ihmisillä on tietty kipukynnys ja myös pelkokynnys. Kynnystä voi kyllä nostaa, mutta ei ihminen voi yhdessä yössä tulla sosiaaliseksi ja rohkeaksi, siihen täytyisi tottua, mutta jos on yksinäinen, miten se silloin onnistuu?

Se, että miksi tämmöistä tapahtuu tosi harvoin, keskellä päivää tutustuminen, johtuu osittain siitä, että se on mahdollista vain niille, jotka ovat erittäin sosiaalisia, ovat päivittäin tekemisissä ihmisten kanssa, joilla on laaja ystäväpiiri, jotka ovat tottuneet sellaiseen monipuoliseen sosiaalisuuteen, mutta näillä onkin paljon PAREMPIA mahdollisuuksia tutustua uusiin ihmisiin, ystäväpiirin ym. kautta. Sitten niille, jotka ovat yksinäisiä ja kaipaisivat seuraa, yksi mahdollisuus olisi kuvatun tapainen tutustuminen, mutta heilläpä ei ole niitä taitoja ja tarvittavaa tottumusta, eikä oikein mahdollisuutta kehittääkään niitä. Ystäväpiirit ja muut, jos sellaisia on, ovat paljon parempia vaihtoehtoja, koska silloin jo tuntee toisen, ennen kuin pyytää treffeille. Näissä spontaanisissa tapaamisissa toisesta ei tiedä kuin ulkonäön, tietysti, jos se on kaikkein oleellisin asia niin sitten, mutta harvemmin kuitenkin on.

Lue lisää

Vaikutti aika järkevältä tuo teksti. Itsekkin olen just tommonen ujo (tuntemattomille) ihmisille ja juuri nyt missä asun (en ole asunut kauan) niin ei ole ystäviä. Toki mulla on muutamat hyvät ystävät, mutta ne asuu muualla suomessa.

Isellä on vielä semmoinen juttu, että hermoilen jo "etukäteen" naisen mahdollisista ystävistä ja sukulaisista, siinä kun tulee sitten jo roppakaupalla uusia ihmisiä, mulle se on ainaskin vaikee tilanne. Olen huomannut, että joittenkin ihmisten kanssa tulee tosi nopeesti ja helposti juttuun, kun toisten kanssa taas ei ikinä tule mitään, ainaskaan kahden kesken.

Tällähetkellä se ainut sosiaalinen tilanne on kun menee tuonne ravintolaan tosin en harrasta sitä paljon, ehkä kerran kuukaudessa.