En julkisesti kehtaa kysellä ihmisiltä, kun saan hankalan ihmisen leiman. Kerran kylläkin erehdyin kysymään, että miksi olet jo nuorena noin kranttu töiden suhteen, mutta se jäikin siihen...
Eli oikeasti miksi ihmiset narisevat työn teosta koko ajan. Toiset valittaa palkasta, kun taas toiset siitä, että työ on liian raskasta. Pahimmassa tapauksessa nämä narisijat eivät edes tee töitään kunnolla.
Minulle tunnollisena ihmisenä tämä ihmisten narina on raskasta, kun koitan alkoa ratkoa niitä ongelmia. Koitan ratkoa ongelmia sen takia, koska haluan tehdä töitä mukavassa ilmapiirissä.
Minä olen suostunut jakamaan nuorena lehtiä 2 euron tuntipalkalla ja istunut kassallakin useamman vuoden. En oikeasti ymmärrä, että miksei nuoret halua enää tehdä rutiinitöitä? Ei niitä hienompia ammatteja voi oppia ennen kuin on hankkinut kunnon rutiinin perustöistä. Toki on varmaan niitä spesiaalitapauksia, jotka onnistuvat hankkimaan hyvän työpaikan suhteilla, mutta suurin osa meistä joutuu käymään läpi tavallisen urakehityksen.
Eli oikeasti miksi ihmiset narisevat työn teosta koko ajan. Toiset valittaa palkasta, kun taas toiset siitä, että työ on liian raskasta. Pahimmassa tapauksessa nämä narisijat eivät edes tee töitään kunnolla.
Minulle tunnollisena ihmisenä tämä ihmisten narina on raskasta, kun koitan alkoa ratkoa niitä ongelmia. Koitan ratkoa ongelmia sen takia, koska haluan tehdä töitä mukavassa ilmapiirissä.
Minä olen suostunut jakamaan nuorena lehtiä 2 euron tuntipalkalla ja istunut kassallakin useamman vuoden. En oikeasti ymmärrä, että miksei nuoret halua enää tehdä rutiinitöitä? Ei niitä hienompia ammatteja voi oppia ennen kuin on hankkinut kunnon rutiinin perustöistä. Toki on varmaan niitä spesiaalitapauksia, jotka onnistuvat hankkimaan hyvän työpaikan suhteilla, mutta suurin osa meistä joutuu käymään läpi tavallisen urakehityksen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse olin nuorena kova tekemään töitä, en valittanut. Luulin, että vanhemmat ei jaksa, kun ne aina sanoi "älä poika tee noin nopeasti ja urakalla, et hyödy mitään, viimeisetkin työvuotoh lyhennetään". Ajattelin, että vanhusten horinaa, mutta ne olivat oikeassa. Työelämä on niin perkelleen epäkiiyollista; perseennuolenta ja suhteet mrnee työntekotaidon ja työmoraalin ohi - samoin se kuinka paljon myy elämää työlle, ja tekee mm. yliyöitä.
Nyt olen 36v ja minua ei kiinnosta paskaakaan työelämä. Elämä on elämää ilman työtä.
Laatuun kannattaa panostaa..
Edelleen työelämässä tarvitaan työskentelytaitoja ja sen perseennuolennan oppii vain olemalla töissä. Se että on nuoresta lähtien kokeillut erilaisia töitä, kannustaa siihen, että vanhempana ymmärtää keskittyä oleelliseen. Itse nimittäin olen kantapään kautta oppinut sen, että muiden töitä ei kannata lähteä tekemään ja kuinka nyt ylipäätään hakea töitä.
Se että joutuu vuodesta toiseen hakea töitä suhteiden avulla voi myös olla kuluttavaa. Kyllähän se helpompi on hakea töitä, kun on jotain sanojensa päälle konkreettista esitettävää.
Yksi tuttuni nimittäin narisi sitä, että joutui käymään töissä kaksi kertaa viikossa. Oli kuulema niin tylsää ja lihoikin työpaikalla, kun joutui olemaan niin paljon tietokoneen äärellä. Tälle tytölle en usko avautuvan uraväylät helpolla, koska minuun verrattuna, hän on aivan pihalla työelämän pelisäännöistä.
Ei työssä mitään vikaa ole,mutta kun alistetaan tekemään ORJApalkalla/ilmaiseksikin työtä se on ihan Hanurista. Ja vielä työkkäri velvoittaa ja ............................
Hyvähän sellaisten on sanoa jotka tienaavat 1700-3000 ekua/kk
ja pystyvät ostamaan muuutakin,kuin leivän pöytäänsä.
Saavat vain sanoa,että EI ole köyhä,eikä kipeä.
Just noin! Varmaan voi rinta rottingilla keikaroida, kun on itse onnistunut jotakuinkin kelvollisen työpaikan kekkaamaan. Totta on, että narisijoitakin on, mutta olisivatko sitten vasten tahtoaan pakotettu alalle, jolle ei ole pätkääkään kutsumusta. Hyvin yleistä on, että työkkärissä kysellään mitä työnhakija on itse suunnitellut, mutta ei oteta omia suunnitelmia huomioon, vaan pikemminkin sotketaan, kun pakotetaan ottamaan jokin pilipali homma karenssin uhalla. Tällä tarkoitan, että hypätään ikäänkuin sinun nahkojen sisään ja nujerretaan oma tahto. Se jos mikä lamauttaa ja ennen pitkää syö itsetunnon ja omatoimisuuden ja lopulta elämänhalun. Eipä ihme, että masennuslääkkeitä kuluu ja kansa voi huonosti. Kaikki eivät näköjään usko, että osa kansasta joutuu työskentelemään ilman minkäänlaista palkkaa, siis aivan kirjaimellisesti orjana. Kenenkään tervejärkisen ei luulisi sellaista suvaitsevan, mutta näitä riistäjiä ja oman egon pönkittäjiä löytyy, ikävä kyllä!
Jotkut vain oppii työt nopeasti ja leipääntyy nopeampaa. Yksinkertainen tyyppi jaksaa paremmin yksinkertaisessa työssä.